Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 16.10.2012

Aloteta iha ensmäsest kaalist. Toi nätti vaalia kaalinpää kuulu aamupala syäväl Wallini Elinal, kenen kans meil ol salane yllätysesiintymine Turun kirjamessuje avajaisis. Teeman ol Rauma, ni totmaaka mää halusin traijat sin mu lempiporilaiseni eli ton Wallinin. Lupasin muutta Somerol, jos raumlaise ottava mul siit nokkihis. Ei vissi ottanu. Taik sit ei uskaltan sanno.

Runomaaottelu ol saman päivän Rauma ja Pori välil ja vaik Elina ol valovoimane ko 90 wati hehkulamppu, mul käve paremp onni tuamareitten kans ja luatsasin Rauma joukkue voittoho. Meijä joukkuesse kuulus myäski Hermose Merja ja Koivukarin Tapio, keit ei ol tähä saak tunnettu runonkirjottajin, mut nyy tunneta. Jestas kui hyvi!

Toinen kaalitapaus ol aika kaalitoine... Mul jäi syntympäivilt 8 kaali käyttämät ja ajattelin, et olissik niil kirjamessuil käyttö. Äkkiseltäs vois luulla, et kaalivuari ja messut ei liity toissihis, mut kyl nee liitty. Ko pääsin Rauma-osastol, ni huamasin, et see ol kyl kaikinpuali ammattitaitone ja asialline, mut siält puuttus hullumerkit! Ko kattele tota vakava taustkankast ja niitte rinnal mainoksi, misä vannota, et Rauma - näköaloja ja viäl et visions, ni miälehe hiippi kyl, et kummossi näköaloi tosa mahretan tarkotta?

Murrepanelistein ol Niämen Tapio, Toivose Markku, mää (ihana Kukka-Pirjo lait mul asterei päähä!), Heino Hannu ja mailman fiksuin professor Häkkisen Kaisa. Mää puhusi omi juttujan ja muut puhusiva aika lail viissai. Mut kuis ol jälle nee pal puhutut visions? Misä lavastukse näkemyksellisyys? Ton esiintymise jälkke  salakuljetin osastol mun kaalin ja nostelin nee avustajan kans suureks röykkiöks pöyräl. Hitsi ko tul vitsikäs.

Antteks omavaltasuus! Munst kirjamessut on kumminki luavat messut, ni et tarttis see näkkykki. Parin tunnin pääst joku ol kuljettanu kaalit lavan taa... Ei jääny kuvi muistoks jälkipolvil. Nyy olen oppinu, et jos ilost hullumaisuut tähä mailmahan tahto, ni täyty itte järjestä. (Varjose Jukkal muute Rauma-osaston kuvist kiitoksi!)

Pääsin sentä ilmasema sisäst kaalian, ko ol loppuhaastattelun aik. Jututin tulevaist ja lähteväist ohjelmapäällikkö eli Haukio Jenni ja Kettulan Kari Jiit. Ei munt oikkiastas jännittänykkä, ko sekä aihe et ihmiset ol mul ennestäs tutui. Messuyleisö vaa ol nii harras, et emmää ittekkän tiänny, kummone ilme olis paras ollu. Tavottelen tosa tommost mirjapyykkömäist haastatteluasennet vissi?

Mut ko päästi itte asiaha - niihin kaaleihi - ol mullaki jo normaalimp naama. Jenni sai siis voimakaalin, et jaksais järjestä ja Kari Jii sai omas sen tähre, et kestäis luappu.

(Ohjelmapäällikkökuvat otti Harri A. Sundell - suurkiitos sin kans!)

Hiano tapaus messuil ol seeki, ko latvialainen kirjailija-kääntäjä Guntars Godins toi Kad gos smei -kirjan mul kätte. 70 latviannost mu runoistan o nyy julkastu! Siit sit iha oma uutine aikanas.

***

Aika vähäseks jäi lepopäivät messuje jälkke, mut vanamon voinnin käven metäs kattomas. Hän ol huilannu ja hyväntuuline. Pualukoi on pal!

Aleksis Kiven kunniaks järjestetä Nurmijärvel omi kulttuurviikkojas ja munt ol kutsuttu sin runottama. Matkal 25-tiän varrel näin kaalimaan ja kokonaise kuarma-auton lavallisen kukkuroillais kaalei! Kunnemmää hulluhullu pyssänny ja ottanu kuva!

Nurmijärve yhteiskoulu ol ovenkahvoi myäte 50-lukulaisen kaunis. Ihmissi tulvis - Orvokkiki, mun kaikkist ihanin Orvokkini! Ääni+valoihme Nippalan Jari-Jukan kans rakennetti heil pikkuvarpusines ja pöllönpönttöines viihryket. Runotoivepurkki pursus. Nyy ei voi kyl nurista mistä!



Pilkkosen pimiäs impivaaralaises yäs ajoin nukkumapaikal, Kiljavan opiston majotukse. Ol ihmelist herätä aamuste ja avata säleverhot, ko ei lainkan tiänny, mitä valkentu. Olin korkkian mäntynummen pääl, al hevosenkenkämuatone hiakkarant ja järven peili, yks yksnäine vares lens ylitte ja peilaantus seeki. Tämmösen keikkapäivän ja -ehtoon ja aamun voissin otta uurestaski!

Täsä kiljavalainen pikkujoulukuusi kaikil lukijoil - syksy ensmäne!

***

Iha vaa hiuka lähipäivie ajoi. Menen Tampereel Musiikki ja Media -päivil, siäl o mediaväel yhteiskeikka Heikki Silvennoise, Elastisen, Timo Kotipello ja Päivi Lepistön kans. http://www.musiikkimedia.fi/fi/seminaarit/


Ens viikol o uure runoauto Empun koetinkivi sit: painella Helsinki-Mikkeli-Varkaus-Koti-reitil.

Varkauren teatterihin kuuluis muuten tulla ihmissi, munst. Ens viikon torstain 25.10. näkissin teit nii miälellän! http://www.varkaudenteatteri.fi/ohjelmisto_vierailut.shtml#hajuhernei

Kauhia hyvi voimissi kaikil!

Kaali-Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 04.10.2012

Maapallo eri eliölajeil o välil aika toisistas poikkeava elämä, vaik samal planetal asutanki. Ajatelkka vaik munt ja vanamo ens viikoloppun. Hän luikerta tual lähimetis somanas ja kaikes rauhas niinko tosa Miikkan kuvaski - ja mää riuhron messukeskukses Turus.

Helin keikat Turun kirjamessuilla 2012

* Perjantai 5.10. *

Auditorio 1
klo 13.00-14.00
Turun 21. kansainvälisten Kirjamessujen, Turun Tiedemessujen ja Turun Ruokamessujen avajaiset. Turun Kirjamessujen päätoimikunnan puheenjohtaja FT Reetta Kettunen, Espanjan suurlähetystön tervehdys, suurlähettiläs María Jesús Figa López-Palop, Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki, runoilija Heli Laaksonen, Kultaisen Harmonikan voittaja Janne Mäkinen Raumalta esittää musiikkia Nortamon teksteihin.

(Ens mää syynäsin, et tual luke, et Barack Obama o messuavajaisis, mut ei see ollukka. Sen kyl tiärän, et vähintäs hänt vastava viaras nährä.)

Rauma-lava (B-halli)
16.30 Runopuulaaki: alkuverryttely illan runomittelöön

Turun kirjakahvila, Vanha Suurtori 3 (Brinkkalan sisäpiha)
20.00 Rauma-Pori-runomaaottelu

* Lauantai 6.10.*

Rauma-lava (B-halli)
12.00
Suomen kieli ja murre kirjallisuudessa -paneeli:
Hannu Heino, Heli Laaksonen, Markku Toivonen, professori Kaisa Häkkinen, OKL:n edustaja

13.00 YKSITYISKEIKKA LOGOMOSSA

(Mil hemmetil mää kerkken! Odelma ja Suamen taksilaitos saa keksi.)

Rauma-lava (B-halli)
16.00
Kirjailijahaastattelu: Heli Laaksonen ja Guntars Godins (LAT). Heli Laaksosen runojen latviannoksen Kad gos smei (Ko lehm kikatta) ensiesittely!

* Sunnuntai 7.10. *

Kuisti -lava (B-halli)
11.00
Unohtumattomat! Kirjailijat Tuula-Liina Varis ja Heli Laaksonen Kuistilla kertomassa kirjoista, joita he eivät unohda. Haastattelijana kirjailija, kolumnisti Roope Lipasti.

Vinski - lasten ja nuorten lava (Auditorio 2)
14.00 Lasten runokirjapöllöpalkinnon julkistus. Hyväksi haltijaksi valittu runoilija Heli Laaksonen julkistaa Lasten runokirjapöllöpalkinnon voittajan, jonka hän on valinnut kolmen palkintofinalistikirjan joukosta. Finalistit ovat Kirsi Kunnas ja Juha Pykäläinen kirjalla Sirkusjuttuja, Pia Perkiö ja Jarmo Kulonen kirjalla Mitä kummaa? sekä Ilpo Tiihonen ja Tiina Paju kirjalla Jees ketsuppia! (Mink tähren tämä tekst o färillisen tääl..?)

Agricola-lava (A-halli)
16.20
Runoilija Heli Laaksonen ja Turun Kirjamessujen ohjelmapäälliköt Kari J.Kettula ja Jenni Haukio lausuvat runoja ja kertovat kirjamessujen tekemisestä.

Kirja-asioi ei voi olla näin päivin ajattelemat miättimät myäski Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniämen yhtäkkist kualemist. Murheline uutine. Mailmanjärjestyksen tarttis olla kyl simmone, et ei viissamast pääst ihmissi laitettais täält enne aikojas lähtemä.

****

Viikolopu jälkke menen mettä kattoma, kui o vanamon päivät sujunu. Mist mää tiärän, jos hänel kumminki o vaik kui mont keikka mettämessuil.

Vi ses! Joko messuil tail muual!

Heli ja Linnaea Borealis

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 01.10.2012

Mu viisas kustannuspeippon Anja sano, et hänen kokemukses mukka ihmist voi sanno nelikymppiseks vast, ko see täyttä 44. Mää kumminki ajattelin viättä nelikymppisiän eli Helikymppisiän iha oikkian tasa päivän, sillon ko Estonia uppos ja Brigitte Bardot synnys.

Syntympäivä aamuks munt ol kutsuttu Ylen Pasilan kivisiltoje al Jukka Arvassalon viaraks sin Syntymäpäiväsankari-ohjelmaha Ratio Suamen pualel.

Varsinainen päiv alko jo erellisen päivän, ko olin Turus Wäinö Aaltose museos avamas KUI - Tekstiilitaiteen triennaalin ja harjottelemas kummost o olla ihmiste ilmoil pinkin tukan kans. Färi ol väliaikane ja sai huamattavast huamio, eikä tekstiilitaitte näyttelykä kestä ko 25.11. saak - mut see vast huamio saiki! Avajaisis ol satamääri ihmissi. Mun puhen alko siit, et juur sillon, ko sain puhelimehen pyynnön tulla avajaissi avama, kuulus mun auton viärest, korva juurest, suurenkokkost kahina. Mää hirastin ja kattosin oikkial: samas tahris mu auton kans rynnist pikimust naapurin lehm. Mää ja auto oltti asfaltil, lehm painel kaurapellos ja kahistel sitä. Mun miälest see ol selvä merkki tekstilitaitten pualest: voik olla sen tekstiilimppä olemas, ko Mustikin silkkinen kylk ja kellanen kaura sitä soittelemas? Naapuril ol kolm muutaki lehmä karus, nee menivä iloseste siäl Kualman kylän kurveis.

Junal munt sit kuljetetti yät vaste näyttelyst Pasilaha, et olin aamul ajois suaras lähetykses. Virkusenas en tiätyst ollu, ketä hullu aamukymmenelt o virkune, mut paikal kumminki. Tunni verra suara lähetyst, kysymyksihi vastamist ja hetkekskä taukkomatont puhumist ol hyvä kokemus. Mul sopi oikke hyvi see, et olen vaa yhres paikas yhrel hetkel ja mul o määrä ja lupa tehrä vaa yht asia kerrallas. Ei siin pal käyny kenkänauhansolmimiset miäles. Sain hianoi tervessi mm. hoitotäti Tuulalt ja pyykkipussimuisteluksi Tarult ja yhrelt poliisilt pyärryttävän runoesitykse. Vaikkioint ol kestä niit kehui. O see onni, et ei ollu kamera kuvamas!

Saa nährä kummossi seuramuksi tähä ajopäiväkirjaha on tolt käynnilt: mää vinkkailin, et nyy o leikkuupuimurikokemus o hankittu, mut rekan kyytis en ol viäl koska ollu. Mul ol rekkakyytitarjous sähköpostis ko saman ehtopäivän! Tost kumminki voi kuulustella ainaki viäl jonku aikka ohjelman sujumist. areena.yle.fi/radio/1621898

Lähetykse jälkke toinen toimittaja tul munt taluttama toisse huanesse ja tehti Tästä elämästä -ratiosarjan nauhotukset siin. Sit mul soitetti taksi ja lykätti Ison pajan ovest ulos. Kauhi kiiru junal, et kerkken takas läntte omie ihmisten kans synttäröittemä. Taksikuskin kans puhutti Hifki ja Luko asemast sarjataulukos. Pasila asemal sain juur lipun kätte ja laskeutusin kutoslaituril, ko munt ruvetti neljinkäsin kukittama. Otavalaise olivat tullu valtava suurten paketties-kukkies-lusikleipälaatikoittes kans munt onnittelema. Ol sama aikka kauhia hauska ja kauhia nolostuttavaist olla siin kaikkie nähre frouvien kehuttavan ja halattavan, mut kyl mää selvisin! Juur ja juur mahtusin pakettieni kans juna ovest.

Hetken pääst mun kännyhyn tul viästi, et äkki sit ulos junast Salos, tääl o sukulaistäti pakettis kans. Salos ol 2,5 minutti aikka olla halattavan jälles ja paketti lykätti jälles kainaloho ja konnari otti meist kaverikuvan ja tyäns munt takasi juna ja veturi jälles vihels.

Mahtok mailmal tapahtu joku virhe, ko Kirkkonummelt eikä Kupittaalt tullu kukka mittä ojentama?

Turus runoauto Empus EI OLLU PARKKISAKKO TUULKLASIS ja nii mee sit kaarreltti yhres juhli kohre.

***

Juhlapaikal ol runsas tunt aikka, ennen ko muutamei kutsuihmissi tul ovest sisäl. Tein kaikenäköst mitä tehrä, ennenko viarai tule. Kiskosin liian pitki rikkaruahoi maast, paiskisin ylimäärässi kenkki ja takei vinti ovest sisäl ja piilotin sanomlehtitornei puusoffa al, kynttilöi pit sytyttä kans.

Kivoi, omi, hauskassi ihmissi tul käymä juttuines ja hattuines. Mul luvetti nii ihani runoi ja piretti hyvi.

Olin toivonu, ettei mittän paketei ja puketei mul tuarais, itte tehty kortti vaa ja korkeintas joku piän muistamine Kulttursseura Walol. Tottelemattomi ihmissi kumminki ain jostan ilmanttu. Yks keskmääräst ihanamp ost mul moottorsaha! Käyttämättömä Homelite vuarelt 72. Punase!Ja sit yks ryhmittymä lukijoi - ettei vaa olis ollu tualt Hulimaan viaraskirjan pualelt - ol järjestäny mul ihmelisehiano selvitymispakkaukse. Tunnelma oli ko Tallinna risteilylt tulles, ko mul traijatti vetokärryn kans kauniskaunis runokassilline minnipipoi, mukei, Illodinei, kaffemyllyi, Turun kartoi, ottalampui, ruusupavui, riakkopinssei, angoravillahousui, pikaliimoi, muavailuvahoi, erkonomissi kauhoi, häviämättömi virkkukoukui, herramujeemitäkaikki. Sain myäski teleskooppivarren viaraitte ihmisten kättelemist varte, ko munt pakka vähä jännittämä joskus noi sosiaaliset kontaktit. Lappalaise Miikka kuvas munt kykkyttelemäs pakettikasas.

Omatekosen kortinki tämä ryhmä mul toi. Tosa al olen ripustanu onnittelukortei - keskimmäisen o rullal heijän 34-sivune sähköpostis, misä hee sala suunnitteleva, mitä meinava mul hankki ja mink liikennelaitoksen kalustol sen mul kuljetta.

Täsä sitä nährä, mitä seura, ko miälenterveyspalveluis säästetä...

Mut pakko kumminki sanno: kiitos teil armahat viarat ja tutut ja kaik ko munt Helikymppisil
muistitte ni miljonamuatosil tavoil! Viästei, kortei, kukkassi, yllätyksi, lämpimi ajatuksi, Walon tukemissi, tack!

Jessus, ko voi ihmine olla hyväst miälest poikki. Viikoloppun olen menny ain mettä ko olen voinu. Joka välis siänkori pyäränkahvast roikkuma ja jälles mettä!

Kiitos x 40 ja näkymissi!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 16.09.2012

Normal 0 21 MicrosoftInternetExplorer4

Kui lähel ihmine voi ol onnehes kualemist, et jää viäl henkki?

Mää olen päässy puimakonen kyytti!

Tääl Rauman Lapis kotokulmil o seeki hyvä  pual, et naapurein ei oikkiastas muit olekka ko maaviljelijöi ja heijä suuri ja turvallisuurentunnet herättävi konei. Tämmöttös alkusyksyste tunnelma koko Kodiksamin kulmakunnal o jotenki sähköne, ko pelloist lähretä hakema tuatto kotti. Puimakonei hualleta ja traktorei käynnistetä.

Yks ehtopäiv, ko ei sattumoisi satanu, lähinaapuri veljekse peruuttiva puimakone ulos suulist (sen kuule kyl). Olin joskus ääne sanonu, et kyl elämäs tarttis puimakonelki sentän kerra aja. Mää läksi rynnimä veljesten peräs ja sain nee Kaukolan kyläs kii. Ja pääsin kiippemä kellase Uus Hollant nimise hytti turistiks.

Ette usko mikä kappala siäl puimurin ratios sois, ko pääsin sisäpual. Tiätyst Elonkerjuun:
Viistäköön siipeni maata, rauhassa olla en saata…

Hyttihi mentti simmossi uima-alttan trappussi, paitsi et ylöspäi. Hytis ei ollu mittä lipuntarkastajan penkki erikses, kuskil vaa oma paik. Hyvä siäl ol kykkytel ja kattel ko leikkur pyäris harttaste ja ohrantähkä vilisivä al.

Mää oppisin kaikenäköst ihmelist. Sen puimurin pöyt o 17 jala levune (see o joku perinne, ete voi asiallissi metrimitoi käyttä, ko tommossi engelsmannie mitoi) eli silt leveyrelt see nappa kittahas vilja. Kones ol ajotiatokoneki - see kerros kui mont hehtari o hurutet ja kui mont litra jyvä o saattu säiliöhö.Naapur kuskail reippas kävelyvauhris peltto ettitakasi - siin puimajärjestykses o iha oma tiatos.

Kone rupes piippama ittekses, ko säiliö ol täys. Sillo lähretti truuttaman traktorilaval nee. Jyvi tul putkest kauniste ko Oraksen kraanast!

Täsä o nyy kaikil lukijoil kotitehtävä: kui mont jyvä o 7000 litrases puimakone säiliös,  ko yhres kilos o ympär-soikiat 40 000 jyvä ja litra painaa 700 gramma? Voittajal kehui.

Nii et täält meilt o nyy tulos ohra teil koko maaha. Teette sit sämpyli taik ryystätte kalja – olkka hyvä vaa!
(Ja juur muistan, et mu itte keksimän Kodiksamia-kirjallisuuspalkinno suuruuski on 30 000 ohrakryyni.)

Ai nii. Sain myäski luvan tul oikke itte ajama puimuri vehnäpellol. Emmää kumminka nyy luvannu. Vai olisik tee äänestäny sen pualest, et mun kuulu men kuskama tommost omakotitalon kokkost laitet tääl ympärs kyli? Ei tätä runonkirjottaja ajopäiväkirjan pitämist tart niin tosisas sentä otta. Kiitoksi viäl naapurinpojil hianost elämyksest!

(Jos vähä viäl polliamp olis, nii kaaruis seljälles.)

Toine, mikä o viäny kans yäune, o see, et mää jourusi myymä mu runoauto Mati!

Kertakaikkias ko toisel o ajettu melkkest 200 000 kilometri, ni hiuka ruppe pelottama, et jos kumminki juur jossa Varkauren-keikan pualvälis mettätaipalel sen voima loppuva. Kyl runonkirjottajan täyty saar hualettomal miälel harhail iha misä päi maat vaa.

Mää hetke jo ajattelin, et jos Matt ei enä sopeuru uutten kottihi, ni vois ol armollist iha viär see mettähä maatuma, niinko o iankaiken teht vanhoil autoil ja pellonkoneil. Matti Nykyauto vaa o vissi 80-prosenttisest muavi. See siäl punasuuttas loimottais viäl tuhannenki vuaren pääst. Ko Matt on kumminki ajokunnos ja kuuluisa siit, et on tiistaikappale (hänes o ollu hyvi vähä mittä vioi), ni olis see jo tuhlaustaki ollu simmone mettähautamine.

Mul käve taas nii hyvä onni, et sen ost semne ihmine, ko o Mati hualtanu neuvolaikkäsest saak viime viikkoihi ja siis varmasten tiätä kaik Mati mullittelut ja sen, et enimäkses see toimi ko ihmise miäl. Tervessi siis Matil ja uurel omistajal Jannel, misä viiletättekä. Nyy mul on koulutukses uus runoauto. Sen nimi o Emma ja see on kaks vee.


O mu elämässän muutakin ko moottorei sentä.

Ensinnäki olen alottanu koulunkäymisen taas. Ammattikorkias järjestetä Taiteilija&vanhustyö -koulutus ja siäl mää istun ja haaveilen mummuje viihryttämisest. On teht yks viarailuki vanhainkotti ja siäl ol juur nii lemppiä, ko mitä mää muistinki. Olen seittemä suve nuaruuressan ollu vanhainkoreis töis ja tykänny ain kovaste. Varmaste o murhelisiaki oloi vanhuksil, mut mun kokemuksen o 95 % hyvä ja kaunis.

Mun suve viljelykset o simmottos onnistunu, et hajuhernest on tullu vahva ja kiva. Ja luumupuu kantta herelmä niinko on kantan tosa samas paikas 100 vuat. Lajikke nimi o Victoria ja lookiseste luumu ova sit varma Estellei.

Kaik kuva o ottanu toi taitosilmä Lappalaise Miikka.

See verra viäl liirumoitten, et erellises postis alotin en-mittä-miält olemise. Siin olen onnistunu 5-prosenttisest.

Syksyssi iloi ja riamui ja musti torvisiäni teijän poluil!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 28.08.2012

Jos joku nyy arva, mitä meinan tehrä viäl ennen ko täytän 40, ni keitän sil koko loppuvuareks farelmhillo!

Mul o nyy tasan kuukaus aikka tehrä jotta, mitä ihmisen tarttis enne neljäkymment täyttämistäs koitta. Olen ajatellu yrittä olla olemat kuukaure aja mittä miält mistä. (See alkka heti tämä ajopäiväkirjan päivittämise jälkke). Tunnen muutamaise ihmise, ko o eläny vissistenki ihan kunno elämä sanomal enimmäkses: "Mulla ei ole tohon mitään mielipidettä". Hemmetinkuustoist ja seittemäntoist, ko olen jatkuvaste vaikeuksis ja hankauksis sen tähre, et tahron ja tykkän ja arvelen ja olen miält ja sanon sen ääne! Mikä pakko mun o simmone olla? Nyy, Heli, harjotteles näit:

Ei sil nii väli ol ja jos joku väli o, ni hällä-.
Kumpi vaa.
Kaik käy.
Sama see o.
Mää ajattelen niinko kaik muutki.
Emmää oikkiastas ol mittä miält.
Hyvi see voi ol niinki, mut hyvin toisellakin taval.
Keskitiä on kultane.
Valitte sää.

Mul särkke pää jo valmiiks niist kaikist tilantteist, misä erilaissi ratkasui leiju ilmas - ja mää jourun olema yks niist ketä orotta vaiti ja paikallas, et joku muu valitte. Mut ihmisen täyty kehitty! En käyt kuukautte enä huutomerkei lainka, pilkui vaa ja kysymysmerkei. Tulen sit synttäreitten tianois tiarottama, kummottos mul käve täsä ihan-samailus.

***

Suvi o menny jotenki pualvahinkos ohitte. Heinäkuun pualest see o iha hyväki, ko mää en sitä kuukaut oikke jaksais. Heinäkuu o simmone arpalaari, misä kaik arvat voitta, mut ittel on kaapit täys tavara jo valmiks. Ko elämä käännys elokuuhu, rupes helpottama.

Pääsin hiukan kiärtämä maataki, ko Kouvola ja Elimäe Raavuarisoitto kutsus. See o jännäl taval varakotiseutu, see Kymelaakso. Jotenki samal taval vähä luimus olevi ihmissi siäl ko meil lännessäki o, kumminki sala niil o sokermunkei syrämes. Ko läksin siält takas, mu uskolline runoauto Matti rupes mullittelema. Hänel o melkke 190 000 kilometri runoajettu (nii o muute mullaki, mut emmää mittä merkkivaloi sentä vilkuttel). Ei suastunu kunnol käymä paitsi sillon, ko kiarrokset ol pääl 3000. Matka-ajos men hyvi (300 kilometri siliä, sunnuntaist suvitiät), mut kuvitelkka, kummost o orotella keskel Lahte liikennevalois ja koitta pittä kiarroksi yl. En kehrannu katto valois seistessän sivuillen lainka, huuratin vaihre vapaal kaasu vaa ja laitin ration kovemmal. Matti o ollu hyväs huallos nyy, Janne ja muut o sitä kattonu. Hänen Puala ol jotenki huanonas.

***

Opettavaist ja nauravaist homma o riittäny, ko o värkätty porilaise Wallini Elinan kans Sää, mää ja Hentuliisa -juttuehtoot. See o nyy elokuun 30. päiv Kirjuris ja o jolla ihmelisel kepulikonstil saattu loppumyyryks. Parastam koiteta, mut vaikkia o sanno, mitä tule. Olen kumminki tottunu olema yksi laval ja saama kaik huamiot. Elinal o vissi vähä sama, mut ei see ol päässy niin pahaks. Hualen o see, et esitykses tuleki Mää, mää ja Hentuliisa... Jos hyvi mene, ni jatko tule. Jollei oikke suju, ni unhoteta armollisest.

Olla itte tuattaji tosa ehtoos ja ollanki sit saatu tuatta! Polislaitokselt hakke huvilupi ja vakuutta yleisö ja maalat tuntkaupal Porin yhrest teatterist saarui lavastei. Tosa o Elina hommis:

Ihan toiselaist taiteilemist o ollu, ko olen maalannu Walon talol Laitlas. Ihanahajust ja hianorakentteist Uulan öljymaali, Nauris-nimist, olla hinkattu pintta. Toise sit jaksava sääli, kuin kova tyä meil o sen talon kunnostamisest... Voi ko tulissiva mukka, ni tiätäissivä, mink onne saa, ko teke talkkoväel jotta yhteseks iloks. Ja maalamine o hauska! Telineil kiippemisest saa jännityst niiks päiviks, ko ei aja runoautol.  www.laitilanwalo.net seura meijän tekemissi.

Yks aamu pualenpäivä aikka menin taas talol ja kiskosi maalifläkkissi housui jalkka ja hanskoi kätte. Ajattelin, et misä muual olissin mialummi, mitä tekissin. En missä, en mittä! O see nii armas suvityäpaik.

***

Nyy ei voi enä viivytel. Täyty alotta ei-mistä-mittä-miält-olemine.

Elovalossi päivi kaikil (taik nii, mikä mää oikkiastas olen mittän toivottelema. Valikka itte, kummoset tykkätte!)

Heli