Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 

Kiartue jatku syksymmäl - mut enne sitä...

Tietoja

Heii vaa
pitkäst aikka kaik armahat Peippomettäkiarroksen lukijat!

Täsä kevä myät olen puuhaillu yht ja toist ja ikävöitteny mones välis lukijoitan-kuulijoitan.

Muutamei uussi Peippokeikoi (siis sisällöltäs samoi ko maaliskuuski, älkkä vaan tulkko uurestas, ellette sit vartvasten tahro kuulla samoi pulinoi) o nyy suunnitteil, ko yleisölt on tullu liuta toivomuksi (no nii, ja kyl voin myänttä et ittelläki runojalka kisko jo tiän pääl taas).

Ainaki Oulu on varmistunu - Turkuaki miätitä. O nimittäis nii, et siin uures hianos Logomos vois olla mahrolliseste yks päivä vapaa runoil ja peipoillekki. Kovaste jännityttä taas - kuka sin nyy tulis, ko juur olin Turus ja ihmise jo kävevä ihmettelemäs. Mut Logomon lava olis iha simmosenas hiano elämys. Salihi mahtu 1100 ihmist. Kamal!


Oikkiastas tulin tänä kiartuepäiväkirjan uumeni tiarottelema kevään kaikist puuhist, mitkä ei ol yhtä millänkän taval liittyny kirjottamisse. On nimittäis kaks kukka-aiheist juttu, misä on kuvil nii suur osuus, et en niist pelkästäs selittämäl selvi. Yhtäkki muistin, et on mul tääl tämä oma kiartuesivutila, mihen kyl mahtu kuviaki (ja ossan nee itte lisätä).


Olen ollu kansalaisaktiivi-maija yhres maisemankaunistusasias. Laitilan sisääntuloväyläl rakennetti S-liike (sil samal kunniahimottomal arkkitehtuuril, ko mitä Suamemaan taajamien liäpeil o ollu vallal), ja sen viäreinen pelto jäi hylkymaaks. Ei ollu kovi jylhä näköst laitta vilkku Laitlan kohral kottippäi, ko näkymä ol tämmöne:


(KUVA: Miikka Lappalainen 2009 / Kuuskuva)

Sain simmosen ällin päähä, et ko luultavast mun toiveest ei kumminka tota marketti tost pureta, ni siin pellol vois olla jotta simmost, mikä veis huamion. Ihana oranssine rinkeplumma - calendula officinalis eli kehäkukka - olis isos pellos leiskuva ja muhkia! Kokosin väkke ja olin yhteyres S-liike Keulaha ja yhte viljelijähä ja talkkoväkke ja viime suven pelto näyt tämmöselt:


(KUVA: Miikka Lappalainen 2010 / Kuuskuva)

Toivoissin, et toi kukkapeltokauneus jatkuis ens suvenaki (siämen o jo maas, kiitos reippaal viljelijäl!) - rikkaruahojen kurispitämisse tarvitan kyl talkkoväkke pal! Mää en sitä hehtaari yksnäs jaks enkä tahro kitke... Kukkapellol o omat facebook-sivutki, misä näist talkkoist ja muist kuulumisit kerrota. Lyk ittes tykkämä ja tul pellol - ihan kosk vaa sul ittel sopi! Sivu nimi o: Rinkeplummapelto Laitlas

No sit viäl ihan toine asi... Simmonen kiva, misä ei tarvittu kynä eikä paperi ollenka! Uureskaupunkis ol kukkamessut ja siäl kukkahattukilpailu. Ja voik simmosse olla osallistumat! Ei!

Mää ja Lappalaise Miikka kiärretti kirppareitten tekokukkalaarei ja haalitti äitin muaviamarylliksi ja viljantähki ja viinirypälei ja yhren pyhtääläisen Kirsikan tekemi hianoi papermuni ja tommone siit tul:



(KUVA: omaottama kännykkänäpsäys. Kuvattavalt Odelmalt ei ol saatu julkasulupa. Haastet orotelles.)

Kukkahattu voit kilpailun (kylläki eri kilpailijan pääs) - palkinton kasvihuane!



Nii et ko mult kysytä välil, et tuleks keikal ja eks tulis ja kunnet, ni pakko sanno, ettemmää kerkke, ko kukkamailma tartte munt...


Kukka-Heli

 

 

 

 

Reisus föleis...

Tietoja

... pitkäl ja asiallisel suamel see olis vissi Mukana matkassa.

Ain ko olen runokiartuei suunnitellu, olen koittanu käyttä mahrollisimman pal jollan tappa tuttujen taik paikalliste ihmisten taitoi apun. Munst on kiva, et saa tilata juur simmosen ko o ajatellukki, vähä erilaisen ko o jo nähty. Ja on siin seekin pual, et ko yhteistyäs jonkun kans suunnittelen keikkavarustuksi, nämä kumppanit kulkeva mun mukanan runoilemas - hee o osa tätä Peippo-joukkuet. Mää epäilen, et jos olissin käyny Myllyn Prismast hankkimas keikka-asuks Hello Kitty -pairan ja Niken salihousut, ei mul olis samanlaissi kannustusjoukoi ympärs maakuntti ollu kirittämäs.

Mistäst lährettäis... Aloteta nuarimmast - Matist! Mun paljon puhuttu runoauton kuljet munt ja koko kirjamyyntikolonnan kaik 13 kiartuepaikka läpitte, mittä mukisemat, navikaattoreist välittämät, lentäväst floskast ja tiäsualast hualimat. Täsä o nyy kuva josta Lahre ja Turu välilt - mää oikken kuvittelin, et milt see sit näyttä, ko tiäkamera napsatta ja otta kuva munst ja apukuski Odest. Ei napsattanu, mut olis voinu. (Kysymys kuulu: kuka ton kuvan sit otti? Ja: kui voi ihmine näyttä noi autualt, iha vaa sen tähre et saa olla Matin kans tiän pääl!)

Seuravaks ihanin: meijä Taiteen tukipalvelu Odelma eli vähäflik Oden ikioma firma. Häne hommas oliva kuninkkalinnan käytävämaton mittaset ja nii moninaiset! Pakkaukset, lokistiikat, papiljotit, hupun paikalles asentamiset maksupäätteet, ilose ilme näyttämine... Oden Odelmal o ainaki facebookis omat sivut, jos joku tahro käyr erikses fanittamas.

Ainaki sil välil, ko Peippo ei kiärrä, voi muutki taiteilijat kysellä käytännön apuvinkei tält rivakalt naiselt.

Odelman toimisto pystytetti kaikkin vuarokaureaikoin tarvittaes ja iha mihe vaa hiukanki mahtus:

Häne apun kaikkist kuhisevimmil kirjamyyntipaikoil o ollu pikkupeippo Iiris ja Tiina ja Sini - monitehonaiset lännest ja iräst!

Ääni- valo- ja nykyäs myäski saippuakuplamiäs Jari-Jukka Nippala - ja häne firmat Funny Farm Studio ja Sonicimage (www.funnyfarm.fi ja www.sonicimage.fi) sai Peippokeikkoje aikan selvitel monelaissi itteaiheutettui ja muittensöhlämi proplemoi, mut kaik loppuje lopuks kääntys hyväks. Kyl o ihana rauha sanamaijal vaan keskitty puhumisse ja heittäytytty muilt osin ammattilaisen käsivarsil.

Joskus sai keikkapaikal painella veremaku suus - joskus vaan partakoneen terä ol liian tylsä (nee o ihan turhi nee jutut kertakäyttöterist, kyl voi käyttä ussemanki kerra).

Ratio Sulavoist Suamen parhaan Otavan ojentama kultalevy ol kiartueen iin piste!


Ohjelmapalvelu Koetinkive Ekmanin Petri on pystyttäny oman manageroimiskonttoris millo minkäki lämpiön nurkka ja ottanu ain tyynest hoitaakses kaik kurjimmat - sillon ko on tulttu hulluks, ko ei ol meinannu löyty riittäväst keikkasämpyli taik sopimukse mukassi mainoksi. Jatkoski jos tule miäle munt kyssy johonki keikal, ni ottaka vaa Ekkuhu yhteyt. Voi munssenki otta, mut asiat ei men ettippäi sillo... (www.koetinkivi.fi)

Lavastusten kärpässiänet ilmestysivä sil taval tähä mailmaha, et mää piirsin rivin siäni, lähetin nee laitlalaisel Sulotek-styrox-firmal (www.sulotek.fi), ja hee autocadin kans nee jotenki saiva olevaisiks. Siänten pilkut on Tiimarin massapalloist sahattu ja kummiflikka Mirjami Vanhapuistolan ja Walomiäs Tuamas Koivikon kans paikalles liimattu. Jättilinnunpöntön innovoitti (see on koottava!) ja rakens Ollilan Mikko Heinoost (ei huhuist hualimat Lauri Tähkä!) Pilven maalasin mää itte pikkukokkosena ja sen teki suureks kankkaks Ergo-opasteet (www.ergo-opasteet.fi). Tukiraurat on Koski Teeälläst, Rannikon Pajan superreippaalt Jyrkilt (www.rannikonpaja.fi).

Vaatetuksist: josta uhrautuvaismiälisest nautaeläimenkappalast ol tehty mun tarkotuksel riakaleinen keikkahame - Laitlast tiätystenki, ko siäl o nahkroittitehras Karrax (www.karrax.fi). Mun punahilkkahupu ja liivin ompel Helmikankka makia Marika (www.helmikangas.fi). Mu sorkamuatoset keikkakenkät ol 7 eurorahan kirpputorilöyröt (nee ol kuulemma kiinalaise rakennusmiähen tyäkenkät, telineil kiippemist varte erikoiseste suunnitelttu), Uurenkaupunkin Johanna-suutar niit mul levens (ei ol suamalaise naisen pohje mikkä riuku! Ennemminki talouspaperirulla.)

Keikkakorun - kuparipeipon - ol suunnitellu ja tehny artesaaniopiskelija Katja Nippala Kouvolan seudun ammattioppilaitokselt (www.ksao.fi). Kaulapeippo kirvot mukavi kommentei - ja sai jotenki tuntuma silt, et täsä o suuremmatki brändimeininkit meneilläs.

Alkunauhan mul teki ja laulo ja soitti mun lähiystävä Lauri Tähkä. Sen ainaki ol Hesarin tarkkasilmäne Pirkko huamannu, ko hän pualentoisttunni esityksest sai kirjotetuks puale minuutin laulun esittelyn... Hyvä ko seeki!

http://www.hs.fi/kulttuuri/teatteri/artikkeli/Lauri+T%C3%A4hk%C3%A4+s%C3%A4esti++Heli+Laaksosen++runolavalle/HS20110318SI1KU034cu

Tosa on karanneen muusikon kitara aurinkonvalos:

Runokaravaanin kaikkist tärkkiöin ja rakkamp yhteistyäkumppani o viäl esittelemät.
See olette tee - mun Fennoskandian paras runoyleisö! Kiitos! Jällenäkemise ihanas toivos!
Jyväskylän kaunitten kuulijoitten myätä Heii-heii!

Ja syrän.

Lopetus annost pualittamal

Tietoja

Ain sanota lääkityksestäki, ettei noi vaa ja silt seisomalt saa lopetta käyttämist, vaan simmottos pikkuhiljaseste, annost vähentämäl ens neljäsosal ja sit pualel. Olen nyy koittanu saara runolavahinkun laantuma samal taval. Jäinki Jyväskylän kirjamessuil kaikkias kolmeks päiväks - ja kävin kirjakauppojen standilavoilt vaatimas, et mun täyty saar hiukan keikkailla... Hee sit lupas mul salakeikkailuajan, lauantain 10 minuutti ja sunnuntain saman verra. Hiuka nolo simmone mikrofonin vaatimine, mut toivottavast hee ymmärs et viarotusoireine ihmine voi sortu epätoivossi tekoihi. Messuväel vaan tervessi ja kiitoksi!

Olektee sattunu ikä kuulema simmost savolaist runonkirjottaja ko Merja Toppi? Hän kirjotta kiuruvetisel murttel lumoavast rakkausrunoi - ja muitaki. Mää käven nyy ensmäst kertta hänt kuulustelemas messuil, ja rupesin heti tykkämä niitte esittäjäst, kirjat mul jo onki. (www.merjatoppi.com o hänen kotosivu.) Jossa miäles murttelkirjottajat voi laitta yhte ja sama knippu - see maaläheisyys ja tunteomasuus yhristä kyl. Jossa miäles mee olla valla erilaissi. Merja esimerkiks liikkus esiintyessäs! Liikkus keske esitykse, voik tee kuvitel! Ja osas runos ulkko. Ossan määki yhre. Sen misä on kolm rivi.

Tunkin hänen kans kaverikuvaha:

Sitä mää muute ihmettelen, et ko Jyväskylän messuil ol Opiksi, Hyödyksi ja Huviksi -esiintymislavat, ni mink tähre munt ol laitet Huviks-laval ja Merja Hyäryks-laval? Täyty tiätyst ol ilone, ettei hee munt Haitaks-laval määränny.)

Aika vakava puutostila mul on nyy, et varmaanki huamennaki tulen taas tän kiartuekuulumissi kirjottama. Voi kai sitä simmossi käänteissiäki kalenterei tehrä, misä lasketa, kui mont päivä on kiartueest kulunu...

Jolle muu aut, ni ruppen väsäilemä ajankulumiseks tommossi skumppapullonkorkkiratsukoi, mitä löyrys Turun kaupunkinteatterin taukotilast:



Ainaki mul o viäl tekemät yhteistyäkumppanikooste, seuravaks uutisoitten siit! Kuulumissi kumminki!

Peippo julki ja kiarros liikkel!

Tietoja


Runonkirjottaja jo ruapi lähtökuapis!

Tänä on tarkotus pakata roudaushanskat sienet linnunpönttö taustaraudat taustakangas taustatuet johtomatto kirjat käsikirjoitus kynä muki nestuuki pastilli kello (tarkista aika) meikit piilarit hame liivi housut paita sorkat huppu koru hupparijakku hapsukengät paplari suoristusrauta hiuslakka mynthon hevosenkenkäkirjatuet taulukehys nimmarointikehys roikot x2 roll up kysymyksiä Helille -klappu, liuskat, kynä ja purkki (Riihimäen lasi) tussi ja kuulakärkikynä teippi ja sakset kangasrunokassi

ja pari muut piänt kampet esimerkiks äänentoisto ja valoaparaatit. Huamen see alka! Tervessi Peippometäst! Ääk! Ja riamu!

Mul o mukan onneks ihmissi, kenel pysy pää ja ajatus koos, nii et voin itte vaan keskitty liirumoimisse ja laarumoimisse. Tämmöne runokaravaani meit o lährös pakettiautoil ja muil peleil kuukaureks tiän pääl:

Mää Sanatoimisto Hulimaast (runonkirjottaja ja lavalöpisijä)
Outi Odelmast (esittävän taiteen tuki - siis kirjamyynti, runonkirjottajan asiallisest ulkonäöst hualehtimine ja henkisen cheerleaderin toimimine)
Petri Ohjelmatoimisto Koetinkivest (kiartueisäntä, kenel o hallus excel jos toinenki)
Jari-Jukka Funny Farm Studiolt (äänet, valot, tiato- ja muu-teknine viisaus)

Ja tee kaik siäl, ko olette tulos munt kuulustelema taik muuto olema henkes mukan! Kiva! Ja tervetulo!



Nii see viäl et peljätty ja orotettu Kaukon-päiv tul - ja sen myätä Peippo julki! Åbo Svenska Teateril järjest Otava riamukkat kirjanavajaiset, Euroopan paras Puukenkki-orkester ol soittamas ja mukavaine määrä mammassi-pappassi ja joku vauvaki siäl ol mukan. Niin kuariutus sekä Peippo vei et Peipon äänikirja. Mää olin hiihtotytön vaatetukses, ko olin saanu joululahjaks uuret monot, punaset! Käyttämättömät mut 50 vuat vanhat.

Nyy mää sit sivakoitten kevät kohre! Uussi uutissi ain ko kerkken!

Heli
Runokansan palvelija