Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto on perustettu 10.11.2011 Rauman Lapin Kodiksamin kylässä.

Palkinnon kehittäjä, myöntäjä ja tuomari on sanamaija Heli Laaksonen. Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle. Palkintoraati määrittelee lukuelämyksen hyvin vapaasti. Voittaja saa 30 000 ohranryyniä. Kodiksamia-palkinto myös yllyttää jokaista lukijaihmistä: luo itse omat kuuden parhaan listasi ja puhu niistä mahdollisimman monelle!


Vuoden 2021 Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi on valittu: 


Jaan Kaplinskin (1941-2021) Ilta tuo takaisin kaiken -käännösrunokokoelma (Parkko 2021. Suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio. 

 


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto 2021: Jaan Kaplinskin runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken. Kuva: Heli Laaksonen.



Virolaisen klassikon, maailmanlyyrikon Jaan Kaplinskin (1941-2021) postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Ilta tuo takaisin kaiken -runokokoelma tuo todellakin runoihmiselle kaiken. Kuusisataasivuinen huima vuori sisältää runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Anja Salokannel on kääntänyt ensimmäiset runoista jo 1970-luvulla, ja hän on onnistunut luomaan suomeksi koko pitkän tuotannon Kaplinskin tyylille uskollisesti. Kirjassa on myös valikoima Pauli Tapion venäjästä suomentamaa Kaplinski-runoutta. Runot ovat viisaita, tarkkoja, lämpimiä, arkisia, silti mystisiä, olemukseltaan hyvin luonnollisia. Niiden maailma avautuu helposti, mutta ei päästä otteestaan. Oi onni, että tällaisia kirjoja saa lukea!

595-sivuinen teos on taitettu ilmavasti - sitä on painostaan huolimatta kevyt lukea. Niin kohottavia ovat Kaplinskin runot, niin sujuvia käännökset.
Runoista löytää helposti tarttumapintaa, vaikkei olisi paatunut runonlukijakaan. Kukapa esimerkiksi ei olisi joskus kyllästynyt itseensä - 
ja kukapa muu osaisi tunteen yhtä tarkasti sanoittaa
kuin Jaan Kaplinski:

"Haluaisin laskea Jaanin ja Kaplinskin 
kädestäni kuin kaksi matkalaukkua,
joita olen kantanut mukanani
vuodesta toiseen, asunnosta asuntoon,
kaupungista kaupunkiin. Laskea ne maahan
tienvarteen märkään ruohoon
ja lähteä nimettömänä, paljain jaloin."

(Jaan Kaplinski, 1996, suom. Anja Salokannel)

 
Jaan Kaplinski oli kansainvälisesti tunnetuin virolainen runoilija ja kulttuurivaikuttaja. Kaplinskia arvostetaan myös Suomessa: häneltä on suomennettu kymmenisen teosta: runoja, romaaneja, esseitä ja keskustelukirjoja. Kaplinskin tekstien pohjana on filosofeeraava, maailmaa ja luontoa kokonaisuutena ymmärtävä ote sekä tarkkaavainen, hyvin luonnollinen kieli. Hyvän katsauksen Kaplinskin tuotannon merkitykseen antaa kirjallisuustieteilijä Märt Väljatagan mittava esipuhe Ilta tuo takaisin kaiken -teoksessa. Näiden runojen maailmassa  "Ihmeellinen asettuu kummallisen tilalle. On hiukan helpompi olla olemassa.”


Lue lisää: https://www.parkkokustannus.fi/jaan-kaplinski/


*


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnettiin kuudelle tärkeälle kirjalle nyt yhdennentoista kerran. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. Kodiksamia-palkinto on 30 000 ohraryyniä. Tänä vuonna palkinto ojennetaan teoksen kääntäjille yksityistilaisuudessa. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen


Kiitos loistavast kirjast niin Kaplinskil sin tuanilmassi, ko myäskin taitavil suamentajil Anja Salokanteleel ja Pauli Tapiol. 
Ja tiätyst kustantamo Parkol. Uskoissin, et suamentajat ainaki yhren ohrankryynin sul luavutta!

Laaksose Heli

 

Kustantaja Tommi Parkko (oik.), Anja Salokannel ja Juhani Salokannel keskustelevat Jaan Kaplinskista 26.11.2021 Rosebud-kirjakaupan Baltia-päivässä.
Kuuntele koko keskustelu Rosebudin Sivullinen-lavalla: https://www.youtube.com/watch?v=o1Ln1ra3HWM

Kuva: Heli Laaksonen 

 

 

(Julkaisuvapaa 15.11.2021) 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2021 nostavat lukijan valoa kohden


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnetään kuudelle tärkeälle kirjalle nyt yhdennentoista kerran. Palkinto jaetaan vuosittain yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2021 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.


Kodiksamia-palkintoehdokaslistalle on valikoitunut vuonna 2021 erityisen elämänviisaita kirjoja, joissa on paljon metsää, valoa ja kauneutta. Koska Kodiksamia ei tunne lajirajoja, mukaan mahtuu tietokirja, lastenkirja, romaani, selkonovellikokoelma ja kaksi runokirjaa. Vaikka tämä palkinto voi nostaa esille ikivanhojakin kirjoja, tällä kertaa teokset ovat lähivuosilta. Tällaisia: Kaikkien kirja-alalla toimivien tuntema kustannuskomeetta Leena Majander on kirjoittanut valtaisan, mukanaan vievän omaelämäkerran Kirjatyttö (Siltala 2021). Lastenkirjallisuudella on korvaamaton merkitys ihmisen kasvulle ja elämän polulle – sitä todistaa väkevästi Ville Hytösen kirjoittama, Pete Revonkorven kuvittama suloinen Tyttö nimeltä Margariini (Enostone 2021). Aikuisen, vain vähän lukevan ihmisen lukutaitoa ja luontosuhdetta tukee verrattomasti Tuija Takalan selkonovellikokoelma Niin metsä vastaa (Avain 2021). Valloittavan hulluna virtaavaa runoutta kirjoittava Anja Erämaja on lukijoiden suureksi iloksi tuonut ilmoille runokokoelman Olen nyt täällä metsässä (WSOY 2021). Vuoden runojärkäle on virolaisen Jaan Kaplinskin postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Anja Salokantelen ja Pauli Tapion suomentama Ilta tuo takaisin kaiken. Harvinaislaatuista käännöskirjallisuutta on myös Vizma Belševican psykologisesti terävä, riipaiseva romaani Bille ja sota (suom. Mirja Hovila, Paperiporo 2020), joka tavoittaa perhesuhteiden painon ja Latvian lähihistorian kirkastavalla tavalla, lapsen katseen kautta.


Vuoden 2021 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat perusteluineen:


*
Leena Majander on kirjoittanut valtaisan, mukanaan vievän omaelämäkerran Kirjatyttö (Siltala 2021). Hän kuvaa lennokkaasti ja auringontarkasti elämänsä kulun kirjojen siivittämänä pienestä luku-Leenasta menestyksekkääseen kustantajaan. Kirja-alasta kiinnostunut ei malta nukkua öisin, ennen kuin Kirjatyttö on kokonaan luettu. Päiväkirjamerkintöjä, sitaatteja, kirjeitä, kannanottoja! Tyylikkäästi Majander väistää kiusauksen juoruiluun, mutta puhuu mallikelpoisen suoraan uraansa kampittaneista tökeröistä toimijoista ja alan mätäpaiseista. Hän analysoi tarkkanäköisesti omia valintojaan, kirja-alan suunnattomia muutoksia, johtajuuden, ihmissuhteiden ja työelämän kurveja. Kirjatyttö on myös hauska!

Leena Majander kertoo lukuisista kohtaamisistaan, vaikkapa Matti Klingen kanssa ravintola Savoyssa: ”Valitsimme lounaslistalta kalaa. Professoria kiinnostivat tuoreen uusperheeni elämäntavat: ”Kun tarjoat päivälliseksi kalaa, katatko ruokapöytään myös kalaveitset?” Jouduin myöntämään, että mikroaaltouunista kolmelle koululaiselle nostetut kalapuikot paloiteltiin ja syötiin ihan normiveitsellä ja haarukalla. Eri noloa.”


*
Ville Hytösen kirjoittama, Pete Revonkorven kuvittama suloinen Tyttö nimeltä Margariini (Enostone 2021) kuuluu epätavalliseen lajiin: lastenkirjaan, jossa ei ole kolkkoutta, arjen karuutta tai identiteettimurheita. Se on valoisa, hymyilyttävä ja liioitteleva tarina Lintukotomaan Huhuksen kylässä asuvasta Margariini-nimisestä tytöstä ja iloisesta, soreasta Auringonkukkapojasta. Revonkorven sadunhohtoinen kuvitus on kuin voinappeja, aurinkoja ja harvinaisia postimerkkejä sataisi. Myös kaunosieluisille aikuisille.

”Tyttö nimeltä Margariini oli nimittäin kirjailija. Vaikka hän oli vasta kahdeksanvuotias, hän oli kirjoittanut jo kolmekymmentäneljä kirjaa. Yksi niistä kertoi aamu-unisuudesta. Toisen nimi oli ”Kilpikonnat laulaa” ja kolmatta hän kutsui nimellä ”Kerikansan kukat nousevat niityllä”. Tyttö nimeltä Margariini oli lähes aina iloinen, paitsi lyödessään varpaansa rannan kiviin. Ja miksei olisi? Hän eli mukavassa puussa kauniilla paikalla ja sai kirjoittaa päivät pitkät. Margariini oli kaunis pyöreä tyttö, sellainen ihana pullerovarpainen.”

* Missä piileksivät aikuisille kirjoitetut, helppolukuiset, mutta kauniit ja viisaat kirjat? On sitten suomen kieltä toisena kielenä opiskeleva tai äidinkielinen, jonka kirjaharrastus kangertelee lukivaikeuksien vuoksi, voi saada ystävän Tuija Takalan selkonovellikokoelmasta Niin metsä vastaa (Avain 2021). Lyhyet lauseet, selkeä rivitys ja konstailemattomat sanavalinnat helpottavat lukemista. Kaikki teoksen kirkkaat, tunnelmaiset lyhytkertomukset liittyvät metsään. Lähimetsään, muinaiseen suomalaismetsään Tapioineen ja Mielikkeineen, mielenmetsään, luontosuhteeseen. Takala on selkokielen tuntija ja on julkaissut aikaisemmin selkorunokirjoja. Onkohan selkonovellikokoelmia juuri kirjoitettu? Hieno avaus, metsätapaus!

”Mies oli eksynyt. Silti hän tiesi, että hän oli päässyt perille. Metsä tuntui oikealta paikalta. Mies tunsi, miten hyvä olo täytti hänet. Hän kuuli tuulen ja linnut. Hän näki valon ja värit. Hän hengitti metsän ilmaa. Se virtasi hänessä vapaana sisään ja ulos. Mies ajatteli, että metsä ei tarvinnut häntä. Se oli siinä, ja se jatkoi elämää. Elämä oli sellaista, tärkeää sellaisena. Ja mies sai olla osa sitä.”

* Runoilija Anja Erämaja hurmaa taas. Runokokoelma Olen nyt täällä metsässä (WSOY 2021) on hänen viidentensä, viihdyttävä ja yhä uudelleen luettava. Runojen kuuma rytmi, huumaava sanavyörytys ja kuoliaaksi naurattavat keksinnöt ovat Erämajan kaikissa kirjoissa läsnä. Metsähuolen myötä kirjaan tulee haikeitakin sävyjä, luonnontietoa ja sammalen tyynnyttävää vihreää. Parasta olisi, jos Anjaa voisi aina kuulla livenä, mutta toiseksi parasta on lukea näitä runoja, hytkähdellä, huudahdella, tulla yllätetyksi mustikalla. Äänikirjana tätä pääsee kuulemaan runoilijan itsensä lukemana.

” - -Haluaisin saada kahvisi läikkymään, ilmestyn keittiöön höyhenten peitossa:
tiedä, olen telkkä. Älä pelkää, mutta läikytä vähän, elämäsi siivekäs saapuu - -”

* Virolaisen klassikon, maailmanlyyrikon Jaan Kaplinskin (1941-2021) postuumisti julkaistu (Parkko 2021), Ilta tuo takaisin kaiken -runokokoelma tuo todellakin runoihmiselle kaiken. Kuusisataasivuinen huima vuori sisältää runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Anja Salokannel on kääntänyt ensimmäiset runoista jo 1970-luvulla, ja hän on onnistunut luomaan suomeksi koko pitkän tuotannon Kaplinskin tyylille uskollisesti. Kirjassa on myös valikoima Pauli Tapion venäjästä suomentamaa Kaplinski-runoutta. Runot ovat viisaita, tarkkoja, lämpimiä, arkisia, silti mystisiä, olemukseltaan hyvin luonnollisia. Niiden maailma avautuu helposti, mutta ei päästä otteestaan. Oi onni, että tällaisia kirjoja saa lukea!

” - - Mutta mitä tästä kahteen leiriin rakennetusta maailmasta jää,
kun kaikki jakautuu loputtomasti, varisee hiukkasten tanssiksi, pintojen väreilyksi?
Jokaiseen hiukkaseen riittää pimeyttä ja valoa, myös loputtoman pieneen,
nollassa ovat vastakohdat, jotka murenevat yhä olemattomammiksi,
joksikin, jossa ei ole enää vastakohtia. Ihmeellinen asettuu kummallisen tilalle.
On hiukan helpompi olla olemassa.”

* Latvialainen klassikkokirjailija Vizma Belševica (1931–2005) on kirjoittanut omakohtaisiin elämäntapahtumiin perustuvan romaanin Bille ja sota (Paperiporo 2020). Toisen maailmansodan aikaisten miehitysten keskellä arkeaan elävä Bille-tyttö on herkkävaistoinen, tarkasti ympäristöään havainnoiva lapsi. Aika on vaikea, äiti jäätävä – mutta jostain ihmeestä Bille löytää valontuiketta ja ilojakin. Kirjassa on iäksi mieleen painuvia kohtauksia sotavankien auttamisesta ja pommitusten jalkoihin jäämisestä – niitä lukiessa on huojentunut tiedosta, että teokselle on olemassa jatko-osa. Tästäkin paikasta Bille siis selviää! Koko kolmiosaisen teossarjan on kustantanut ja suomentanut varmalla tyylillä, tarkalla silmällä Mirja Hovila.


” Sotilaat rojahtavat ojiin. Bille juoksee rohkeasti, sillä lentokone lentää aivan alhaalla, ei voi olla näkemättä, että tyhjällä tiellä juoksee tyttö pojannappula sylissään. Eivät ne ammu meitä, eihän me olla saksalaisia. Ampuvat. Tienlaidan hiekkaan, aivan juoksevan Billen viereen ilmestyy pieniä pyörteitä. Bille tajuaa, mitä se merkitsee, mutta ei millään voi uskoa ja melkein haluaisi pudistella pölyt mekonhelmasta ja sanoa lentokoneelle: ”Ei mutta tiedättekö...” Se on ohikiitävä ajatus.”

***

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa, vieläpä Vuoden satakuntalainen kylä 2018.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, vuonna 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen ja 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä.

Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.

 

Kiitos hianoist kirjoist tekijöil!

 

Laaksose Heli



 



Porilainen superlukija Iida Strander Kodiksamia Junioriksi                                       
Julkaisuvapaa 5.4.2021


Porilainen superlukija Iida Strander on voittanut historian ensimmäisen Kodiksamia Junior -palkinnon. Kirjallisuuspalkinto Kodiksamian juhlavuonna 2020 julistettiin ensi kertaa hakuun Kodiksamia Junior -palkinto, joka ojennettaisiin erinomaiselle, 6-12-vuotiaalle satakuntalaiselle lukemisen harrastajalle, jonka opettaja saisi kisaan ilmoittaa. Palkinnon perustaja Heli Laaksonen lahjoittaa voittajalle 100 euron stipendin ja voittajan luokan jokaiselle oppilaalle Laaksosen kirjoittaman, Elina Warstan kuvittaman Aapine-aakkosrunokirjan. Lisäksi kisassa jaetaan kunniamainintoja. Raadissa oli mukana Laaksosen lisäksi Väinö Riikkilä -seuran hallitus.


Kodiksamia Juniori tavoitteena on muistuttaa lukemisharrastuksen hohdokkuudesta, lukutaidon tärkeydestä - ja nostaa valokeilaan lukevia lapsia. Millainen olisi tulevaisuus ilman lukevia mukulia: ihmiskunnan tieteen ja taiteen saavutukset nojaavat lukutaidosta syntyvään kollektiiviseen tietoon ja  laajaan ymmärrykseen syistä ja seurauksista. Lukutaidon varassa on historian virheistä viisastuminen, yhteiskuntien vakaus, luonnonsuojelun menestys, taitavien ja lempeiden robottienkin keksiminen. Lukuviikolla sitä on erityisen hyvä miettiä.


Superlukijaa etsineen Kodiksamia-raadin vakuutti valinnastaan se, että Uusikoiviston koulun toisluokkalaisen Iida Stranderin monipuolinen ja tiedonhaluinen asenne lukemiseen heijastuu myös intoon kirjoittaa itse. Kirjailijat ovat aina syntyneet lukemalla - näin myös tulevaisuudessa. Iidan opettaja, Teija Koivuluoma, kertoi ehdokkaan lukuharrastuksesta mm. seuraavaa: ”Iida on luokan ahkerin lukija. Lukuharrastus näkyy myös siinä, että Iida kirjoittaa sujuvasti tarinoita. Tällä hetkellä kirjoitamme luokassa omia jatkokertomuksia tai kirjoja niin kuin oppilaat sanovat. Oppilaat ovat valinneet omat päähenkilöt ja viikoittain kirjoitamme lisää. Iidan kirjassa seikkailevat Äiti- ja isäpupu ja kaksi pupulasta. Oppilaat vievät kirjansa näytille kotiin ja niitä voi sitten lukea isälle, äidille, mummuille, papoille, pikkusiskoille, pikkuveljille ja vaikka kissalle. Olen opettajana itsekin tohkeissani siitä, että luku- ja kirjoitusinnostus kulkevat luokassani rinnakkain.”

Iida oli liittänyt ehdotukseen myös oman kirjeensä, joka kuului lyhennettynä näin: ”Olen kohta 9-vuotias Iida ja tykkään paljon lukemisesta. Tykkään osallistua koulun lukuhaasteisiin, olivatpa ne sitten vapaaehtoisia tai pakollisia. Mutta tietysti luen muulloinkin. Olen lukenut melkein kaikki luokan kirjat joten välillä tulee mieleen, että mitä oikein voisi lukea. Onneksi on kirjasto. Minä ja minun kaveri sovittiin viime kesänä omasta lukuhaasteesta. Minä hain kirjastosta kirjan kaverille ja kaverini haki minulle. Se oli kivaa. Minua kiinnostaa romaanien ja lastenkirjojen lisäksi myös mitä maailmalla ja Suomessa tapahtuu. Näistä saan tietoa lukemalla HS Lasten uutiset -lehteä. Tykkään joskus myös lukea tietokirjoja eläimistä. Lempipaikkani lukea on sänky, koska siinä on pehmeä lukea. Välillä minulle tulee olo, että en jaksa lukea tänään, jos olen eilen lukenut hirmu paljon.”


Kodiksamia juniorin voittaja poimittiin todella korkeatasoisten ehdokkaiden joukosta yhteistyössä raumalaisen Väinö Riikkilä -seuran kanssa. Satakuntalaisia opettajia yllytettiin ilmiantamaan innokkaita lukuharrastajia ja mukaan ilmoitettiinkin lapsia kymmenestä eri koulusta. Kisassa jaettiin lisäksi kunniamaininnat seuraaville oppilaille:  

Euran Hinnerjoen koulu: Kaisa Heikkilä
Euran Kauttuan koulu: Victoria Heinonen, 
Euran Kirkonkylän koulu: Benjamin Mäntysaari
Eurajoen Sydänmaan koulu: Iiris Sundholm, Anni-Lotta Uotila
Harjavallan Pirkkalan koulu: Niklas Ketonen
Porin Uudenkoiviston koulu: Fruzsina Hajdu, Erika Puistovaara, Emma-Liisa Latva, Justus Riikonen, Milla Leinonen
Rauman Lapin koulu: Ester Halminen, Ester Lähdemäki, Mila Saarinen, Miisa Mäkilä, Aarne Tuominen, Leevi Tapala
Rauman freinetkoulu: Topias Koski, Lilja Tuomenkoski
Rauman Pohjoiskehän koulu: Emil Kokkala
Säkylän Köyliön Lallin koulu: Aada Kaukinen



Opettajien lähettämät kuvailut lasten lukuharrastuksesta ja heidän perustelunsa voittajiksi olivat kohottavaa luettavaa, jopa runollisia. Lämmöllä kirjoitetut kuvaukset paljastavat myös sen suuren ja kekseliään työn, jota koulun arjessa tehdään lukutaidon eteen. Ehdokkaita ilmoittaneille kouluille lähetetään yllätyslukupaketti.


Topias on äidin kertoman mukaan oppinut lukemaan jo varhain. Lukutaito paljastui yllättäen 3-vuotiaan pojan kysyessä ulkoilun yhteydessä: "Äiti, lukiko tuon ohi ajaneen auton kyljessä Vainio?". Nyt 7-vuotiaana Topias on selvästi eräänlainen lukulähetti ja kirjallisuuskuriiri. Luokassani aloitettiin vuosi 2021 päivittäisellä ääneenlukuhaasteella. Jokaisesta luetusta 10 minuutista sai värittää pokaalin. Topias innostui haasteesta niin, että pokaalien kuvia piti antaa hänelle tämän tästä lisää. Jos en ehtinyt antamaan, piirsi hän puuttuvat pokaalit itse. Mahtavinta tässä kaikessa on se, että Topias luki kotona ääneen alle 2-vuotiaalle pikkusiskolleen! Tämä ajatus liikuttaa minua joka kerta ja saa sydämeni sykähtämään: Topias on palavasydäminen lukija, joka innostaa muitakin kirjojen pariin.” Susanna-ope, Rauma.
 


Luokkani oppilas Ester on todella innokas lukija, joka välillä välitunnillakin on nenä kiinni kirjassa.  Hänestä näkee, kun tarina kiskaisee hänet mukaansa. Monesti häntä saa huhuilla tunnin lopuksi, että välitunti alkoi jo. Ester lukee paljon ja monipuolista kirjallisuutta. Hienoa on myös se, että hän mielellään keskustelee lukemastaan. Hän omalta osaltaan osaa vinkata muille lukemista. Opettajana hänen lukeneisuutensa, innostuksensa kirjallisuuteen näkyy myös tunneilla. Hän osaa käyttää kieltä erittäin nokkelasti ja laajasti.  Opettajana on ilo katsoa oppilasta, joka on löytänyt kirjat ja niissä avautuvat seikkailut.” Niina-ope, Rauma

 

Miisa halusi yllättää open siten, että kaikki ovat paikoillaan ja lukevat kirjaa, kun ope tulee luokkaan. He ovat siis hoksanneet, että jostain syystä se ope tykkää, että välillä luetaan hiljaa ja keskittyneesti omaa kirjaa. Vähän aikaa me jo jaksammekin lukea hiljaa omaa kirjaa. Meillä on vähän sellainen "lukukahvila-meininki", että opetellaan tosiaan keskittyvää lukemista. Ja kun lukuvauhti vähän vielä kasvaa, voidaan lukea kaverin kanssa yhdessä ääneen." Piia-ope, Rauma

”Oppilaani Niklas on todella innokas lukija ja esimerkillään innostaa myös muita lukemaan. Hänellä on koulussa aina kirja pöydällä, jota lukee tunnin alussa ja aina, kun saa tehtävät tehtyä. Välillä hän tosin lukee myös keskelläkin tuntia, kun open silmä välttää, jos tarina on temmannut voimakkaasti mukaansa. Silloin hän ei näe eikä kuule yhtään mitään muuta. :) Hänellä varmaan menee noin kirja päivässä ja lukemisen kirjo on laaja. Kirjojen myötä hän myös tietää monista asioista todella paljon. Kirjoja löytyy aina luokkamme takaosasta.” Päivi-ope, Harjavalta

 

Palkitsemistilaisuus on Raumalla Väinö Riikkilä -seuran lukemisen timanttijuhlissa toukokuussa 2021, mikäli ne voidaan järjestää. Kodiksamia Junior -kisa on kertaluontoinen, mutta mikäli se onnistuu ja innostaa, voidaan palkitsemista jatkaa tulevinakin vuosina, vieläpä valtakunnallisesti.


Lukuiloi kaikil
tämmösen pitkän viästin myät!


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon perustaja
Heli Laaksonen

 


Meiju Niskalan mieltä vahvistava teos Kun syvään hengittäminen ei riitä palkittiin Kodiksamialla


Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon saa vuonna 2020 Meiju Niskala viisaasta, erikoisesta ja vahvistavasta kuva–sana-teoksestaan Kun syvään hengittäminen ei riitä (WSOY 2020).

Ainutkertainen, runollinen, ilmaisuvoimainen, värikäs, haikea ja koskettava on monitaiteilija Meiju Niskalan teos, jota ei ole helppo kuvailla sanallisesti - se tulisi itse kokea. Jokainen Kun syvään hengittäminen ei riitä -kirjan sivu on myös pieni värikäs juliste, jonka voi irrottaa ja kiinnittää seinälle muistuttamaan, ettei ihmisenä oleminen niin helppoa ole, mutta siitä selviää. ”Kasvan sinne, missä on tilaa.” Rohkeat, abstraktit maalaukset ja virkkeet lohduttavat, ymmärtävät ja paijaavat. ”Putoamista saa pelätä.” Teoksen syntyhistoria on mielenkiintoinen, mutta sitä ei tarvitse tietää, voi vain iloita, että on tällaisia kirjoja ja kirjailijoita. ”Tämä ei ole hätätila”.


Lohdulliset voima-ajatukset jättävät hyvän runon tavoin paljon tilaa lukijalle ja hänen elämäntilanteelleen. Kun syvään hengittäminen ei riitä on niitä teoksia, joita voi ostaa itselleen turvaksi tai läheiselleen viestiksi: en osaa sanoa nyt mitään, mutta tahtoisin sanoa sinulle niin kuin Meiju tässä kirjassa. Paljon menetyksiä kokenut osaa olla toiselle tukena ja ilona. On kiitettävä myös kustantajaa, joka on lähtenyt julkaisemaan erikoista, mihinkään valmiiseen laatikkoon sopimatonta kirjaa.


Meiju Niskala (1978) on yhteisötaiteilija, ohjaaja, ideoija, kirjailija ja vaikka mitä rohkeaa, hauskaa ja syvää. Hän voi tulla vastaan juhlanärhi päässään, rullata auki auki monisatametristä paraatimattoa tai sytyttää leikkejä ja löytöretkiä ohikulkijoiden sydämiin. Hän on kirjoittanut useita kokemuksellisia kaupunkikirjoja ja rakastetun romaanin 100 kirjettä Kuolleelle äidille (WSOY 2019).

 


Meiju Niskala. Kuva: Sami Perttilä WSOY

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto – 30 000 ohrankryyniä – ojennetaan Meiju Niskalalle arvokkaassa yksityistilaisuudessa sopivana hetkenä.

Vuoden 2020 muut Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat olivat: Jón Kalman Stefánsson: Kaloilla ei ole jalkoja. Suom. Tapio Koivukari (Aviador 2019), Sami Karjalainen: Suomen leppäkertut (Docendo 2020), Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus 2020), James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni. Suom.  Heidi Järvenpää. (Otava 1974), Juha Kauppinen: Monimuotoisuus. Kertomuksia katoamisista. (Kustannusosakeyhtiö Siltala 2019).

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto juhlii kymmenettä vuottaan Kodiksamia Juniorin 100 euron stipendillä, jonka Heli Laaksonen myöntää 6-12-vuotiaalle hyvälle lukuharrastajalle. Ehdokkaat etsitään Satakunnan alueelta yhteistyössä Väinö Riikkilä -kirjallisuusseuran kanssa. Lisäksi voittajan luokan jokainen oppilas (ja opettaja!) saa lahjoituksena Laaksosen kirjoittaman, Elina Warstan kuvittaman Aapine-aakkosrunokirjan omakseen. Luettujen kirjojen määrä ei ole määräävin tekijä Kodiksamia Junioria valittaessa, vaan palavasydäminen, muitakin innostava suhtautuminen lukemiseen. Tällaisen oppilaan voi lyhyine perusteluineen ilmiantaa hänen opettajansa tai ohjaajansa 28.2.2021 mennessä sähköpostiosoitteeseen: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on vilkas kulmakunta Rauman Lapissa, vuoden satakuntalaiseksi kyläksikin valittu.

 

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä.  2012 palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja. 2018 hurmasi Janne Saarikiven äkeä puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 sai 30 000 ohrankryyniä Johanna Venhon Finlandia-ehdokkaaksikin noussut Sylvi Kekkosen elämästä ammentava kipeänsuloinen päiväkirjaromaani Ensimmäinen nainen.

Kiitos mainioist kirjoist ja onne voittajil!

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat 2020 -listasi!

Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

 


 

Kodiksamia-ehdokkaat 2020 - voittoisana Meiju Niskala. Kuva: HL

 

 

 

 

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto jaetaan jo kymmenettä kertaa - juhlavuoden kunniaksi avataan myös Kodiksamia Junior -kisa

                                                                                                                       JULKAISUVAPAA TIEDOTE 18.11.2020

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto viettää juhlavuottaan - palkinto jaetaan nyt kymmenennen kerran. Kodiksamia myönnetään vuosittain merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, upouudelle tai klassikolle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2020 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Juhlavuoden kunniaksi julistetaan perustetuksi myös Kodiksamia Junior, jonka voi saada 6-12-vuotias superlukija, nuori innokas kirjallisuuden harrastaja. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.


Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Valitse kuusi kirjasuosikkiasi ja kerro niistä kaikille - pidät samalla kirjallisuuden päätä pinnalla.


Pandemiavuonna 2020 kirjat ovat olleet ihmiskunnalle lämpimänä sylinä ja läheisenä pakopaikkana. Maailmantilanne sai Kodiksamia-raadin valitsemaan erityisen paljon luontoa, lohtua ja levollista viisautta sisältäviä teoksia. Mukana on kaksi tietokirjaa, kolme romaania ja yksi määritelmiä pakeneva runollinen taidekirja. Suomalaisten teosten lisäksi listalla on islantilainen ja englantilainen alkuteos.



Kuusi Kodiksamiaehdokasta sammalella 2020. Kuva: HL

 

Vuoden 2020 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ovat:



* Meiju Niskala: Kun syvään hengittäminen ei riitä (WSOY 2020)

Ainutkertainen, runollinen, ilmaisuvoimainen, värikäs, haikea ja koskettava on monitaiteilija Meiju Niskalan teos, jota ei ole helppo kuvailla sanallisesti - se tulisi itse kokea. Jokainen Kun syvään hengittäminen ei riitä -kirjan sivu on myös pieni juliste, jonka voi irrottaa ja kiinnittää seinälle muistuttamaan, ettei ihmisenä oleminen niin helppoa ole, mutta siitä selviää. ”Kasvan sinne, missä on tilaa.” Rohkeat, abstraktit maalaukset ja virkkeet lohduttavat, ymmärtävät ja paijaavat. ”Putoamista saa pelätä.” Teoksen syntyhistoria on mielenkiintoinen, mutta sitä ei tarvitse tietää, voi vain iloita, että on tällaisia kirjoja ja kirjailijoita. ”Tämä ei ole hätätila”.

 

* Jón Kalman Stefánsson
: Kaloilla ei ole jalkoja. Suom. Tapio Koivukari (Aviador 2019)


Islantilainen Jón Kalman Stefánsson on kirjoittanut eriskummallisen, omintakeisen, proosarunomaisen romaanin, jossa on toki juoni takaumineen ja ihmissuhdedraamoineen ja kiinnostavia ajan- ja paikankuvauksia 1980-luvun kolkosta Keflavíkista, mutta eniten siinä kiehtoo ihmisviisaus, aforismeiksi tämän tästä taipuva ajattelu. Vanhenemisen traagisuutta, hairahduksien sateenkaaren värejä, kuoleman vääjäämätöntä kulkua. Tapio Koivukarin suomennos on niin oiva, ettei tajua käännöskirjaa lukevansakaan. Hän olikin Agricola-palkintoehdokkaana käännöksestään. ”Kenties kuolema syntyi, kun Jumala epätoivoissaan valoi yhteen julmuuden ja kaipauksen, koska luomisen pasianssi ei tuntunut menevän läpi. Mutta jokaisessa kuolemassa asuu silti uusi elämä - ”

 

* Sami Karjalainen: Suomen leppäkertut (Docendo 2020)


Vaikkei aikoisikaan liittyä Suomen Hyönteistieteelliseen Seuraan, Sami Karjalaisen andywarholmaiset valokuvasarjat pirkkojen ja kerttujen kauneudesta suorastaan pyörryttävät. Leppäkerttuheimon 6000 jäsenestä asuu Suomessa runsaat kuusikymmentä - ja niistä jokainen löytyy tästä tietokirjasta. Seitsenpistepirkko, Suomen kansallishyönteinen, on varmasti ylpeä teoksesta. Kirja kuhisee värimuotoja, hauskoja kysymyksiä ja vastauksia, kulttuurihistoriaa, biologiaa, estetiikkaa ja suomenkielisen nimistön ilotulitusta. Olitko ennen kuullut jarrupirkosta, meripirkosta tai viuhkopikkupirkosta? Suomen sudenkorennot, heinäsirkat ja hepokatit Karjalainen on kuvannut jo aikaisemmin - Suomen leppäkertut on loistava jatko niille.



* Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus 2020)

Anni Kytömäki on saanut lukijansa rakastamaan luontoa ja historiaa romaaneillaan Kultarinta, Kivitasku - ja nyt jokihelmisimpukkaan viittaavalla Margaritalla. Kytömäki on luonnon kuvaajien parhaimmistoa, ihmisen vaivojen, ilojen, raskaiden vastuiden ja vapauden tulkki. Kaikki tekemiset, jopa hierojan sormityöskentely kuvataan niin kouriintuntuvasti, että kirjan luettuaan tuntee nousevansa hierontapritsiltä, hellänä, painavana ja lämpimänä. Kytömäki elää kuin opettaa: Margaritan paperina on käytetty mahdollisimman ympäristöystävällistä kuitua. Margarita on Kodiksamian kymmenvuotisen historian ensimmäinen teos, joka on nimetty Finlandia-voittajaksi..   

”Suolammen kohdalla kuuset väistävät matalia rämemäntyjä, ja valo siroaa pilviseltä taivaalta maahan asti. Tupasvillan valkeat höydyt piirtyvät näkyviin kuin pienet lamput. Niiden turvin poikkean kärrytieltä ja rohistelen pursujen keskellä lammen rantaan, jota reunustaa kapoinen ura, isän oikopolku.”



* James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni. Suom.  Heidi Järvenpää. (Otava 1974)


Kodiksamian voi voittaa myös vuosia vanha teos - hyvät kirjathan eivät happane. James Herriotin esikoisteos Kaikenkarvaiset ystäväni tuli paremmin tunnetuksi maalaiseläinlääkärin vaiherikkaasta työstä kertovana tv-sarjana kolmisenkymmentä vuotta sitten - mutta oli ja on myös kirjana erinomaisen vauhdikas ja viihdyttävä. Hyväsydäminen, pitkämielinen nuori eläinlääkäri tulee tuntemaan Englannin viimaisten nummien kaikki vaivat ja kylän jokaisen konin ja koiraparan. Humoristisesti ja puistattavan tarkkaan Herriot kuvaa pötsiään potevan lehmän hoivaamista ja onnistuu yhdistämään romaaniinsa myös romantiikkaa. Teos on silmiä avaava eläinlääkäriopinnoista haaveileville ja heidän lähipiirilleen - sekä kaikille meille.

* Juha Kauppinen: Monimuotoisuus. Kertomuksia katoamisista. (Kustannusosakeyhtiö Siltala 2019).

”Että säästäisimme luontoa kaikkialla koko ajan, aina kun sitä ei ole pakko hävittää ja vähän muulloinkin.” Juha Kauppisen esseemäistä fundeerausta lukee ilokseen, vaikka se on väkevän asiapitoinen tietokirja. Sen sivuilla voi kulkea joutomailla ja korpisoilla, tehdä Kauppisen mukana havaintoja, kauhistua ja kiinnostua vuorotellen. Teos osaa perustella, miten ainutlaatuisia ovat peltosirkut, kampelat, isonuijasammalet ja Viiankiaavat, miten mahdotonta niitä on saada takaisin, vaikka miten ennallistettaisiin, jos ne päästetään kerran katoamaan. Teos ei raivoa, se suree, se puolustaa, se uskoo ja ihanasti toivoo. ”Kaikkia lajeja ei varmasti pystytä pelastamaan, vaikka toimittaisiin heti. Mutta alkamalla toimia uudella tavalla, luontoa säästäen, luonnonvaroja säästäen, pitäen luontoa tärkeämpänä kuin tähän asti, olisi vielä mahdollista kääntää kertomuksen suuntaa.”

 ***

Ensimmäistä vuosikymmentään Kodiksamia juhlii jatkamalla kirjallisuuden nostattamista entisestään. Palkintolistaan lisätään Kodiksamia Juniorin 100 euron stipendi, jonka Heli Laaksonen myöntää 6-12-vuotiaalle hyvälle lukuharrastajalle. Näin pilottivuotena ehdokkaat etsitään Satakunnan alueelta yhteistyössä Väinö Riikkilä -kirjallisuusseuran kanssa. Lisäksi voittajan luokan jokainen oppilas (ja opettaja!) saa Laaksosen kirjoittaman, Elina Warstan kuvittaman Aapine-aakkosrunokirjan omakseen. Luettujen kirjojen määrä ei ole määräävin tekijä Kodiksamia Junioria valittaessa, vaan palavasydäminen, muitakin innostava suhtautuminen lukemiseen. Tällaisen oppilaan voi lyhyine perusteluineen ilmiantaa hänen opettajansa tai ohjaajansa 28.2.2021 mennessä sähköpostiosoitteeseen: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.. Raati tutustuu ehdotuksiin ja valitsee tenhoavimman. Palkitsemistilaisuus on Raumalla Väinö Riikkilä -seuran lukemisen timanttijuhlissa keväällä 2021. Kodiksamia Junior -kisa on kertaluontoinen, mutta mikäli se onnistuu ja innostaa, voidaan palkitsemista jatkaa tulevinakin vuosina, vieläpä valtakunnallisesti.

***

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on vilkas kulmakunta Rauman Lapissa, vuoden satakuntalaiseksi kyläksikin valittu.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä.  2012 palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja. 2018 hurmasi Janne Saarikiven äkeä puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 sai 30 000 ohrankryyniä Johanna Venhon Finlandia-ehdokkaaksikin noussut Sylvi Kekkosen elämästä ammentava kipeänsuloinen päiväkirjaromaani Ensimmäinen nainen.

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat 2020 -listasi!


Heli Laaksonen



30 000 ryyni poikines...
Ussen kysytty kysymys o, et kuin kauhiast semmone määrä oikken painaki!
Mää olen kirjevaa'an ja taskulaskimen kans tutkinu, et runssat 300 gramma.
Mut olen reilu miäs ja ojennan koko kilon! HL

 

 

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto raati onnittelee sydämellisesti uutta voittajaa ja kiittää syvän ymmärtävästä, runollisen kauniista ja viisaasta romaanista.

 

Vuoden 2019 Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi on valittu Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen (WSOY 2019)


Sylvi Kekkosen elämäntarinasta ja päiväkirjamerkinnöistä ammentava Johanna Venho on taikonut meille Sylvin eläväksi, oikeaksi, todellisia tunteita tuntevaksi Sylvia Salome Uinoksi. Itkettävän tyynesti ja sisältä luhistuen Sylvi peilaa itseään miehensä toisiin naisiin, huolehtii ystävistään vainajinakin, suree julkisuuden tuomaa taakkaa ja etsii alati identiteettiään kirjailijana, naisena ja itsenään. Silkkaa nerokkuutta kirjassa on kuvanveistäjä Essi Renvallin työn kuvaus: hänelle on annettu tehtäväksi veistää Sylvin muotokuva - mutta millä veistät Sylvin, ihmisen, joka on yhtenä päivänä suloa ja lämpöä, toisena kylmä kivi? Monikasvoisuutta kuvaa myös kirjan hieno kansiratkaisu: kansipaperissa on Sylvin yhdenlainen muotokuva, sen alla, kirjan kannessa toinen.


”Miten elämä muuttuu, se ajatus oli liian iso mietittäväksi. Olla presidentin puoliso, mitä se oli. Minä en edes ollut ollenkaan asenneihmisiä. Olin astumassa vanhasta puvusta ulos eikä uutta ollut vielä ehditty ommella, siltä se tuntui. Ja siltä, että olin liian vanha sopeutumaan isoihin muutoksiin, mutta se oli kielletty ajatus. Urho ei hyväksynyt puheita vanhenemisesta. Kesärannassa näin kerran unen, missä minä olin talon vintillä oleva maalaus, joka vanheni päivä päivältä sitä mukaa, kun Urho vain nuortui. Kun menin mainitsemaan siitä Urholle, hän vain huitaisi kättään: olet lukenut liikaa viime aikoina. Se saattoi hyvinkin olla totta.”

 

Johanna Venhon Ensimmäinen nainen on historian ensimmäinen teos, joka on mukana sekä saman vuoden Finlandia-ehdokkaissa että Kodiksamia-kirjallisuuspalkintokandidaattina. Venhon teos äänestettiin myös lukijoiden Finlandia-suosikiksi

Venho on ollut kerran aikaisemmin Kodiksamia-ehdokkaana teoksellaan syntysanat vuonna 2012.

 

****

Tänä vuonna Kodiksamia-palkintoehdokaslistan näennäisesti keskenään aivan erilaisia kirjoja yhdistää suuri kysymys: miten täällä eletään - miten olisi hyvä elää? Muut ehdokkaat olivat tietokirjapuolen jättiläismäinen saunaperinteen käsikirja Saunan kansa (Satu Laatikainen, SKS 2019) kuvaa tämän suomalaisen elämänmuodon kaikilta ajateltavissa olevilta kannoilta. Oppikirjaksikin ajateltu Logistinen päätöksenteko antaa avaimia loogiseen ajatteluun yhä enemmän tavaroita pursuavassa arjessa ja työssä (Aimo Inkiläinen, Edita 2009). Kaunokirjat näyttävät elämän olemuksen ihmismielen sisältä päin katsottuna. Aivan tämän päivän hulluudessa on kiinni Elina Kilkun työelämää ja perhettä pyörittelevä Täydellinen näytelmä (Bazar 2019). Jani Nieminen kuljettaa lukijaa pivossaan Komero-esikoisromaanissaan 1970-lukulaisesta lapsuudesta aikuisuuteen hellästi kuin linnunmunaa. Tänä vuonna listan ainut käännöskirja on latvialaisen Mara Zaliten merkillistä neuvostolapsuutta sielukkaasti kuvaava romaani Viisi sormea. Kiitos myös näille kirjailijoille avartavista teoksista!

****

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnetään kuudelle tärkeälle kirjalle nyt yhdeksännen kerran. Palkinto jaetaan vuosittain yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2019 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa, vieläpä Vuoden satakuntalainen kylä 2018.


Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli. 


Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!