Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 

Kotomaisemis o viime ajat menny, eikä lainka ol ykstotist ja näköalatont ollu vaik tänäses Hesaris yks yksinkertane espoolaisherra Korpela kirjottiki, et maaseurul o simmost...

***

Ei ol uus asi, et hyvyys tule antajalles takas. Joskus käy nii, et oma teelusikallinen kiltteyt palkita traktorin etukuarmajal. Lähikaupa jonos (tääl mail 2 ihmist o jono) mu erel oleval asiakasfrouval loppus raha keske ostoste. 30 sentti jäi vail. Vaik hän kuin kaivo, ei latilati löytyny enemppä. Kukkaro ol nii ammolas ja tyhjä ko nälkäse suu. Kassa orotti tyynen ko faaraon katti. Mul kiärittel siin joku kolikko käres ja plättäsin nee sihen tiskil ja sanosin romanttisest: ”Tosa”. Frouva ol helpottune näköne ja nyäkyt mul ja tiätyst mul kans jäi hyvä miäl, et munst jotta hyätyki on toisin päivin.

Saman ehtoon meijän pihan pimeytte ajo must auto. ”Asuk tääl Laaksose Heli?” Kyl vaa. Kui nii? ”Olin tosa valtatiä varres tankkamas ja tämmöne Visakortti, misä o sun nimes, ol puronnu sin maaha. Asun täsä kylil kans ja meinasin, et tuan saman tiä.” Voi armias aik! Voi mun hutilouttan! Voi hyvi ihmissi ko tuhannennen kerra munt pelastava!

****

Ajopäiväkirja-aihenenki uutine on kerrottavan – varsinki jos ajatella, et moottorsahan käyttämine o yhrelaist ajamist. Jolla hyvämuistisel lukijal vissi o miäles, et sain helikymppislahjaks moottorsaha vuarelt 1972 – käyttämättömä, suaran paketist. Nyy see otetti kotelost pois ja kootti ja varustetti nii monel ainel, ettei uskois: kärkipyäräl vaseliini, ketjuil ketjuöljy, säiliöhön kakstahtist pensa ja piän hiukka lisäöljy virkistämiseks. Sahas on kirjame H ja L. Ihmettelin jo, et kui nee Homeliten tehtal on tiänny sihe mun nimikirjamet laitta, mut nee merkkavakki et High ja Low ja viittava kiarroslukuihi. Nimi o enne - en ol vaa aikasemmin käsittäny, et mun nimimerkkin viitta sihen tosiasiaha, et miälala o hyvinki nopia-vaihtelevaiseste korkkial ja matalal.

Sahal onki hyy iha oikkiast käyttö, ko kaks koivuparkka ol päässy kasvama ihan talo viäre ja pahaste sähkölinjoje al. Sähköyhtiö miähe nee kävivät turvalliseste kaatamas ja meil jäi tehtäväks saatta koivu kunniallisse kualemaha eli klapei kohre.

Ei mul heti annettu tiätyst kylmilttäs moottorsaha kätte, ko ens pit käsisahal kuivaharjotel:

(Piänelt liiottelult näyttä noi kuulosuajaimet ton kaarisahan kans, mut kyl siitäki aika metel voi tulla, ko oikke innol saha. Ei mul sentä huamioliivei ollu eikä turvaköyt).

Sit pääsin oikkiast asiaha, Homelite kiskotti narust käymä ja mää elämäni ensmäst kertta vetelin moottorsahan kans koivurankoi kappaleiks:

Kyl ol hiano!

Perehryttämisest ja kuvamisest pit huale Lappalaise Miikka.

***

Ehtoste imuroisin ja loukkantusin heti! Inhottava tikku men kynne al! Mun parhaman kirjotuskäre! Olin jo elätelly toivei, et saan tyäturvallisuusyhristykselt tapaturmattomuuspalkinno hyvi sujune sahauspäivän kunniaks.

 

****

Muilt osi o viime ajat menny jouluntulemist vältelles. Yleisön painostuksest tehti sentä pari joulkortti, mää hunteerasin ja Miikka kuvas.

(Tiarustelui: http://www.lailanet.fi/laitilan.kirjakauppa/ ja Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.)

 

Älkkä tee ihmise viäl jouluasioi ajatelkko. Määki meina tänä vuan kaikenäköst jännittävämppä kerjet. Laitlas Walon mäelläki on polttopuutalkkot ja Ukko Mansikka o luvannu opetta munt käyttämä sirkkeli!

 

Heli

 

 

 

Normal 0 21 MicrosoftInternetExplorer4

/* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Normaali taulukko"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman";}

Ei ol uus asi, et hyvyys tule antajalles takas. Joskus käy nii, et oma teelusikallinen kiltteyt palkita traktorin etukuarmajal. Lähikaupa jonos (tääl mail 2 ihmist o jono) mu erel oleval asiakasfrouval loppus raha keske ostoste. 30 sentti jäi vail. Vaik hän kuin kaivo, ei latilati löytyny enemppä. Kukkaro ol nii ammolas ja tyhjä ko nälkäse suu. Kassa orotti tyynen ko faaraon katti. Mul kiärittel siin joku kolikko käres ja plättäsin nee sihen tiskil ja sanosin romanttisest: ”Tosa”. Frouva ol helpottune näköne ja nyäkyt mul ja tiätyst mul kans jäi hyvä miäl, et munst jotta hyätyki on toisin päivin.

Saman ehtoon meijän pihan pimeytte ajo must auto. ”Asuk tääl Laaksose Heli?” Kyl vaa. Kui nii? ”Olin tosa valtatiä varres tankkamas ja tämmöne Visakortti, misä o sun nimes, ol puronnu sin maaha. Asun täsä kylil kans ja meinasin, et tuan saman tiä.” Voi armias aik! Voi mun hutilouttan! Voi hyvi ihmissi ko tuhannennen kerra munt pelast!

Ajopäiväkirja-aihenenki uutine on kerrottavan – varsinki jos ajatella, et moottorsahan käyttämine o yhrelaist ajamist. Jolla hyvämuistisel lukijal vissi o miäles, et sain helikymppislahjaks moottorsaha vuarelt 1972 – käyttämättömä, suaran paketist. Nyy see otetti paketist pois ja kootti ja varustetti nii monel ainel, ettei uskois: kärkipyäräl vaseliini, ketjuil ketjuöljy, säiliöhön kakstahtist pensa ja piän hiukka lisäöljy virkistämiseks. Sahas on kirjame H ja L. Ihmettelin jo, et kui nee Homeliten tehtal on tiänny sihe mun nimikirjamet laitta, mut nee merkkavakki et High ja Low ja viittava kiarroslukuihi. Jos nimi o enne, ni täyty vissi tyytty tähän kohtalo, et

n

lll

 

 

 

 

 

Taik jossa suuren kaupunki färivaloje ja savusumujen keskel kumminki. Varkaures siis!
Kyl sitä o hotellinäkymät tääl aika erilaissi ko oman tyähuane akkunast aukenttu.


Varkauren teatter ol munt kutsunu tän jo viime vuan ja ällänny helmikuus, et tarttis sanno, mikä otsikko ja aihe ja teema o mun esiintymisellän. Aika vaikkia tiättä, kummoseks on puale vuaren pääst muuttunu, mut siappasin sit oikkiast ohimolohkost otsiko Hajuhernei ja färivirhei. Niist hajuherneist unhotin kyl puhella (nii hianoste muute suvel kasvova, vast viime viikon pakkane nee näännyt) ja färeistäki puheli vaa avomaankurkuviherkäisest sävyst - mut virheist sit sitäki enemmä. Puhelin siit, et mitä olen oppinu elämäst 40 vuare aikan (mm. et sopuli on piän eikä marsun kokkone), ja siitäki, mitä en ol koska oppinu (mil taval puhelin, autoavain ja kukkaro piretä YHTAIKKA talles ja käsil).

Yleisö ol kiva ja oikkia-aikast (taputukse ja hipihiljasuure oliva niin kohrallas ko ohjaaja olis ollu heil merkei näyttämäs) ja äänimiäs ol reipas ja valomiäs valosa ja narikkaväki auttavaist ja hotelli respaki viäl vitsikäs. Kyl täsä Savomaas jotta epäilyttävä o...

***

Emmää tän mailman ääril tiätyst suara päät ja pyssämät ajanu. Kouvolas stoppasin Sonicimagen studios ja siäl tehti Lukkosulaa ja lumpeenkukkia -näytelmäst nauhote teatterilaiste lukuharjotuksi varte. Kuvan ot His master's voice J-J. Mikkelis siis ruveta tekemä Lukkosulast oikke kiartue-esityst! http://www.proevents.org/?p=85

Helsinkis käven kattomas et Hanni Töölös voi hyvi (kyl vaa!) ja et A-lehtien talo o yht valtava ko ennenki.

Kaikil olen täl reisul tuanu tuliaissiks suppilovahveroi. Mun lempipaikkan mailmas o mettä ja nykyäs olen opetellu mettäpyäräilemist. Painelen mammapyärälläni hevoste ja peurojen tekemi polkui pitki ja ko tule pohjone rinne, kuusmettä ja sopevaine sammala, hyäkkän pyärän päält kattoma, onk suppilovahveroi. Ja ain o!


Nyy nee taitava olla jääs. Mun Varkauren-kiartue aikan on tullu lumi maaha ja olen tääl kesärenkkail eli suvikummeil liikenttes. Toivottavast mun ei tart kirjotta seuravaks ajopäiväkirjaha mittä liia jännittävi tiäliikenteellissi kuvauksi. Koht lähren koittama kohre länt.

Kiitos kaikil, ko on täl kival reisul ollu mu mukanan!

Heli

JATKU VIÄL:

Kummone on teijä miälest kesärenkaskeli? Eik see ol sitä niin kauan ko kesärenkkail ajeta? Mää ja uus runoauto Emppu huakailtti ja haukutti iltapäivälehti: nee o nii mont kerta kirkunu sääennusteissas jo elokuust, et "Susi! Susi! Siperia tulos! Jäätävä keli!", et ei mee reisuhu lährös enä uskottu, et mittä suurt talve tähä hättä viäl tule. Tul see. Varkaurest lähteis ol viäl vaa hiuka maa jääs ja järvenpintojen pääl siliöi sialunkaunei jääpeilei. Kelikameroist ja muist pilveliikkeist arvelin, et eiköst täst selvitä. Jossa Jyväskylä huitteis näytti runoauton akkunast maisema tämmöselt:

 

Hauhuun kohral (paikkakunna nimi kuvas hyvi mun ajotunnelmian) rupes epätoivo valttama miäle ja Pirkanmaal ol jo nii vahva hanki tiäl ja lähelt ajavi rekkalastei vastas, et luavutin. Suvikummien tilal täyty saar nastarenkkat! Yks mailman pelastavist enkeleist ajo mu autotallin nurkan kaut ja toi mul läpi Suamemaa pyärät al ja vaihtoki viäl. Kiitos!

En ol tämmöstäkä viikko enne nähny. Erellisen päivän ajelen kesärenkkail ja seuravan hiihtelen kotomaisemis. Tosa painelen Mäentaan pelloil Uiton ylitte pää viinosin ko Kirvesniäme Harril. Oliskos ens viikko jotenki hiuka vähemä vaaralline ja vaihtelevaine. Jos mää saissin äänestä (mää saan), ni olis!

 

 

Kuvan ot Lappalaise Miikka.

 

 

 

 

Aloteta iha ensmäsest kaalist. Toi nätti vaalia kaalinpää kuulu aamupala syäväl Wallini Elinal, kenen kans meil ol salane yllätysesiintymine Turun kirjamessuje avajaisis. Teeman ol Rauma, ni totmaaka mää halusin traijat sin mu lempiporilaiseni eli ton Wallinin. Lupasin muutta Somerol, jos raumlaise ottava mul siit nokkihis. Ei vissi ottanu. Taik sit ei uskaltan sanno.

Runomaaottelu ol saman päivän Rauma ja Pori välil ja vaik Elina ol valovoimane ko 90 wati hehkulamppu, mul käve paremp onni tuamareitten kans ja luatsasin Rauma joukkue voittoho. Meijä joukkuesse kuulus myäski Hermose Merja ja Koivukarin Tapio, keit ei ol tähä saak tunnettu runonkirjottajin, mut nyy tunneta. Jestas kui hyvi!


Toinen kaalitapaus ol aika kaalitoine... Mul jäi syntympäivilt 8 kaali käyttämät ja ajattelin, et olissik niil kirjamessuil käyttö. Äkkiseltäs vois luulla, et kaalivuari ja messut ei liity toissihis, mut kyl nee liitty. Ko pääsin Rauma-osastol, ni huamasin, et see ol kyl kaikinpuali ammattitaitone ja asialline, mut siält puuttus hullumerkit! Ko kattele tota vakava taustkankast ja niitte rinnal mainoksi, misä vannota, et Rauma - näköaloja ja viäl et visions, ni miälehe hiippi kyl, et kummossi näköaloi tosa mahretan tarkotta?

 

Murrepanelistein ol Niämen Tapio, Toivose Markku, mää (ihana Kukka-Pirjo lait mul asterei päähä!), Heino Hannu ja mailman fiksuin professor Häkkisen Kaisa. Mää puhusi omi juttujan ja muut puhusiva aika lail viissai. Mut kuis ol jälle nee pal puhutut visions? Misä lavastukse näkemyksellisyys? Ton esiintymise jälkke  salakuljetin osastol mun kaalin ja nostelin nee avustajan kans suureks röykkiöks pöyräl. Hitsi ko tul vitsikäs.

Antteks omavaltasuus! Munst kirjamessut on kumminki luavat messut, ni et tarttis see näkkykki. Parin tunnin pääst joku ol kuljettanu kaalit lavan taa... Ei jääny kuvi muistoks jälkipolvil. Nyy olen oppinu, et jos ilost hullumaisuut tähä mailmahan tahto, ni täyty itte järjestä. (Varjose Jukkal muute Rauma-osaston kuvist kiitoksi!)

Pääsin sentä ilmasema sisäst kaalian, ko ol loppuhaastattelun aik. Jututin tulevaist ja lähteväist ohjelmapäällikkö eli Haukio Jenni ja Kettulan Kari Jiit. Ei munt oikkiastas jännittänykkä, ko sekä aihe et ihmiset ol mul ennestäs tutui. Messuyleisö vaa ol nii harras, et emmää ittekkän tiänny, kummone ilme olis paras ollu. Tavottelen tosa tommost mirjapyykkömäist haastatteluasennet vissi?

Mut ko päästi itte asiaha - niihin kaaleihi - ol mullaki jo normaalimp naama. Jenni sai siis voimakaalin, et jaksais järjestä ja Kari Jii sai omas sen tähre, et kestäis luappu.

(Ohjelmapäällikkökuvat otti Harri A. Sundell - suurkiitos sin kans!)

Hiano tapaus messuil ol seeki, ko latvialainen kirjailija-kääntäjä Guntars Godins toi Kad gos smei -kirjan mul kätte. 70 latviannost mu runoistan o nyy julkastu! Siit sit iha oma uutine aikanas.

***

Aika vähäseks jäi lepopäivät messuje jälkke, mut vanamon voinnin käven metäs kattomas. Hän ol huilannu ja hyväntuuline. Pualukoi on pal!

Aleksis Kiven kunniaks järjestetä Nurmijärvel omi kulttuurviikkojas ja munt ol kutsuttu sin runottama. Matkal 25-tiän varrel näin kaalimaan ja kokonaise kuarma-auton lavallisen kukkuroillais kaalei! Kunnemmää hulluhullu pyssänny ja ottanu kuva!

Nurmijärve yhteiskoulu ol ovenkahvoi myäte 50-lukulaisen kaunis. Ihmissi tulvis - Orvokkiki, mun kaikkist ihanin Orvokkini! Ääni+valoihme Nippalan Jari-Jukan kans rakennetti heil pikkuvarpusines ja pöllönpönttöines viihryket. Runotoivepurkki pursus. Nyy ei voi kyl nurista mistä!



Pilkkosen pimiäs impivaaralaises yäs ajoin nukkumapaikal, Kiljavan opiston majotukse. Ol ihmelist herätä aamuste ja avata säleverhot, ko ei lainkan tiänny, mitä valkentu. Olin korkkian mäntynummen pääl, al hevosenkenkämuatone hiakkarant ja järven peili, yks yksnäine vares lens ylitte ja peilaantus seeki. Tämmösen keikkapäivän ja -ehtoon ja aamun voissin otta uurestaski!

Täsä kiljavalainen pikkujoulukuusi kaikil lukijoil - syksy ensmäne!

 

 

***

Iha vaa hiuka lähipäivie ajoi. Menen Tampereel Musiikki ja Media -päivil, siäl o mediaväel yhteiskeikka Heikki Silvennoise, Elastisen, Timo Kotipello ja Päivi Lepistön kans. http://www.musiikkimedia.fi/fi/seminaarit/


Ens viikol o uure runoauto Empun koetinkivi sit: painella Helsinki-Mikkeli-Varkaus-Koti-reitil.

Varkauren teatterihin kuuluis muuten tulla ihmissi, munst. Ens viikon torstain 25.10. näkissin teit nii miälellän! http://www.varkaudenteatteri.fi/ohjelmisto_vierailut.shtml#hajuhernei



Kauhia hyvi voimissi kaikil!

Kaali-Heli


 


Maapallo eri eliölajeil o välil aika toisistas poikkeava elämä, vaik samal planetal asutanki. Ajatelkka vaik munt ja vanamo ens viikoloppun. Hän luikerta tual lähimetis somanas ja kaikes rauhas niinko tosa Miikkan kuvaski - ja mää riuhron messukeskukses Turus.


Helin keikat Turun kirjamessuilla 2012

* Perjantai 5.10. *

Auditorio 1
klo 13.00-14.00
Turun 21. kansainvälisten Kirjamessujen, Turun Tiedemessujen ja Turun Ruokamessujen avajaiset. Turun Kirjamessujen päätoimikunnan puheenjohtaja FT Reetta Kettunen, Espanjan suurlähetystön tervehdys, suurlähettiläs María Jesús Figa López-Palop, Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki, runoilija Heli Laaksonen, Kultaisen Harmonikan voittaja Janne Mäkinen Raumalta esittää musiikkia Nortamon teksteihin.

(Ens mää syynäsin, et tual luke, et Barack Obama o messuavajaisis, mut ei see ollukka. Sen kyl tiärän, et vähintäs hänt vastava viaras nährä.)

Rauma-lava (B-halli)
16.30 Runopuulaaki: alkuverryttely illan runomittelöön

Turun kirjakahvila, Vanha Suurtori 3 (Brinkkalan sisäpiha)
20.00 Rauma-Pori-runomaaottelu


* Lauantai 6.10.*

Rauma-lava (B-halli)
12.00
Suomen kieli ja murre kirjallisuudessa -paneeli:
Hannu Heino, Heli Laaksonen, Markku Toivonen, professori Kaisa Häkkinen, OKL:n edustaja

13.00 YKSITYISKEIKKA LOGOMOSSA

(Mil hemmetil mää kerkken! Odelma ja Suamen taksilaitos saa keksi.)

Rauma-lava (B-halli)
16.00
Kirjailijahaastattelu: Heli Laaksonen ja Guntars Godins (LAT). Heli Laaksosen runojen latviannoksen Kad gos smei (Ko lehm kikatta) ensiesittely!



* Sunnuntai 7.10. *


Kuisti -lava (B-halli)

11.00
Unohtumattomat! Kirjailijat Tuula-Liina Varis ja Heli Laaksonen Kuistilla kertomassa kirjoista, joita he eivät unohda. Haastattelijana kirjailija, kolumnisti Roope Lipasti.


Vinski - lasten ja nuorten lava (Auditorio 2)
14.00
Lasten runokirjapöllöpalkinnon julkistus. Hyväksi haltijaksi valittu runoilija Heli Laaksonen julkistaa Lasten runokirjapöllöpalkinnon voittajan, jonka hän on valinnut kolmen palkintofinalistikirjan joukosta. Finalistit ovat Kirsi Kunnas ja Juha Pykäläinen kirjalla Sirkusjuttuja, Pia Perkiö ja Jarmo Kulonen kirjalla Mitä kummaa? sekä Ilpo Tiihonen ja Tiina Paju kirjalla Jees ketsuppia! (Mink tähren tämä tekst o färillisen tääl..?)


Agricola-lava (A-halli)
16.20
Runoilija Heli Laaksonen ja Turun Kirjamessujen ohjelmapäälliköt Kari J.Kettula ja Jenni Haukio lausuvat runoja ja kertovat kirjamessujen tekemisestä.

 

Kirja-asioi ei voi olla näin päivin ajattelemat miättimät myäski Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniämen yhtäkkist kualemist. Murheline uutine. Mailmanjärjestyksen tarttis olla kyl simmone, et ei viissamast pääst ihmissi laitettais täält enne aikojas lähtemä.

****



Viikolopu jälkke menen mettä kattoma, kui o vanamon päivät sujunu. Mist mää tiärän, jos hänel kumminki o vaik kui mont keikka mettämessuil.

Vi ses! Joko messuil tail muual!


Heli ja Linnaea Borealis


Mu viisas kustannuspeippon Anja sano, et hänen kokemukses mukka ihmist voi sanno nelikymppiseks vast, ko see täyttä 44. Mää kumminki ajattelin viättä nelikymppisiän eli Helikymppisiän iha oikkian tasa päivän, sillon ko Estonia uppos ja Brigitte Bardot synnys.

Syntympäivä aamuks munt ol kutsuttu Ylen Pasilan kivisiltoje al Jukka Arvassalon viaraks sin Syntymäpäiväsankari-ohjelmaha Ratio Suamen pualel.

Varsinainen päiv alko jo erellisen päivän, ko olin Turus Wäinö Aaltose museos avamas KUI - Tekstiilitaiteen triennaalin ja harjottelemas kummost o olla ihmiste ilmoil pinkin tukan kans. Färi ol väliaikane ja sai huamattavast huamio, eikä tekstiilitaitte näyttelykä kestä ko 25.11. saak - mut see vast huamio saiki! Avajaisis ol satamääri ihmissi. Mun puhen alko siit, et juur sillon, ko sain puhelimehen pyynnön tulla avajaissi avama, kuulus mun auton viärest, korva juurest, suurenkokkost kahina. Mää hirastin ja kattosin oikkial: samas tahris mu auton kans rynnist pikimust naapurin lehm. Mää ja auto oltti asfaltil, lehm painel kaurapellos ja kahistel sitä. Mun miälest see ol selvä merkki tekstilitaitten pualest: voik olla sen tekstiilimppä olemas, ko Mustikin silkkinen kylk ja kellanen kaura sitä soittelemas? Naapuril ol kolm muutaki lehmä karus, nee menivä iloseste siäl Kualman kylän kurveis.

Junal munt sit kuljetetti yät vaste näyttelyst Pasilaha, et olin aamul ajois suaras lähetykses. Virkusenas en tiätyst ollu, ketä hullu aamukymmenelt o virkune, mut paikal kumminki. Tunni verra suara lähetyst, kysymyksihi vastamist ja hetkekskä taukkomatont puhumist ol hyvä kokemus. Mul sopi oikke hyvi see, et olen vaa yhres paikas yhrel hetkel ja mul o määrä ja lupa tehrä vaa yht asia kerrallas. Ei siin pal käyny kenkänauhansolmimiset miäles. Sain hianoi tervessi mm. hoitotäti Tuulalt ja pyykkipussimuisteluksi Tarult ja yhrelt poliisilt pyärryttävän runoesitykse. Vaikkioint ol kestä niit kehui. O see onni, et ei ollu kamera kuvamas!

Saa nährä kummossi seuramuksi tähä ajopäiväkirjaha on tolt käynnilt: mää vinkkailin, et nyy o leikkuupuimurikokemus o hankittu, mut rekan kyytis en ol viäl koska ollu. Mul ol rekkakyytitarjous sähköpostis ko saman ehtopäivän! Tost kumminki voi kuulustella ainaki viäl jonku aikka ohjelman sujumist. areena.yle.fi/radio/1621898

Lähetykse jälkke toinen toimittaja tul munt taluttama toisse huanesse ja tehti Tästä elämästä -ratiosarjan nauhotukset siin. Sit mul soitetti taksi ja lykätti Ison pajan ovest ulos. Kauhi kiiru junal, et kerkken takas läntte omie ihmisten kans synttäröittemä. Taksikuskin kans puhutti Hifki ja Luko asemast sarjataulukos. Pasila asemal sain juur lipun kätte ja laskeutusin kutoslaituril, ko munt ruvetti neljinkäsin kukittama. Otavalaise olivat tullu valtava suurten paketties-kukkies-lusikleipälaatikoittes kans munt onnittelema. Ol sama aikka kauhia hauska ja kauhia nolostuttavaist olla siin kaikkie nähre frouvien kehuttavan ja halattavan, mut kyl mää selvisin! Juur ja juur mahtusin pakettieni kans juna ovest.

Hetken pääst mun kännyhyn tul viästi, et äkki sit ulos junast Salos, tääl o sukulaistäti pakettis kans. Salos ol 2,5 minutti aikka olla halattavan jälles ja paketti lykätti jälles kainaloho ja konnari otti meist kaverikuvan ja tyäns munt takasi juna ja veturi jälles vihels.

Mahtok mailmal tapahtu joku virhe, ko Kirkkonummelt eikä Kupittaalt tullu kukka mittä ojentama?

Turus runoauto Empus EI OLLU PARKKISAKKO TUULKLASIS ja nii mee sit kaarreltti yhres juhli kohre.

***

Juhlapaikal ol runsas tunt aikka, ennen ko muutamei kutsuihmissi tul ovest sisäl. Tein kaikenäköst mitä tehrä, ennenko viarai tule. Kiskosin liian pitki rikkaruahoi maast, paiskisin ylimäärässi kenkki ja takei vinti ovest sisäl ja piilotin sanomlehtitornei puusoffa al, kynttilöi pit sytyttä kans.

Kivoi, omi, hauskassi ihmissi tul käymä juttuines ja hattuines. Mul luvetti nii ihani runoi ja piretti hyvi.

Olin toivonu, ettei mittän paketei ja puketei mul tuarais, itte tehty kortti vaa ja korkeintas joku piän muistamine Kulttursseura Walol. Tottelemattomi ihmissi kumminki ain jostan ilmanttu. Yks keskmääräst ihanamp ost mul moottorsaha! Käyttämättömä Homelite vuarelt 72. Punase!Ja sit yks ryhmittymä lukijoi - ettei vaa olis ollu tualt Hulimaan viaraskirjan pualelt - ol järjestäny mul ihmelisehiano selvitymispakkaukse. Tunnelma oli ko Tallinna risteilylt tulles, ko mul traijatti vetokärryn kans kauniskaunis runokassilline minnipipoi, mukei, Illodinei, kaffemyllyi, Turun kartoi, ottalampui, ruusupavui, riakkopinssei, angoravillahousui, pikaliimoi, muavailuvahoi, erkonomissi kauhoi, häviämättömi virkkukoukui, herramujeemitäkaikki. Sain myäski teleskooppivarren viaraitte ihmisten kättelemist varte, ko munt pakka vähä jännittämä joskus noi sosiaaliset kontaktit. Lappalaise Miikka kuvas munt kykkyttelemäs pakettikasas.


Omatekosen kortinki tämä ryhmä mul toi. Tosa al olen ripustanu onnittelukortei - keskimmäisen o rullal heijän 34-sivune sähköpostis, misä hee sala suunnitteleva, mitä meinava mul hankki ja mink liikennelaitoksen kalustol sen mul kuljetta.

Täsä sitä nährä, mitä seura, ko miälenterveyspalveluis säästetä...



Mut pakko kumminki sanno: kiitos teil armahat viarat ja tutut ja kaik ko munt Helikymppisil
muistitte ni miljonamuatosil tavoil! Viästei, kortei, kukkassi, yllätyksi, lämpimi ajatuksi, Walon tukemissi, tack!


Jessus, ko voi ihmine olla hyväst miälest poikki. Viikoloppun olen menny ain mettä ko olen voinu. Joka välis siänkori pyäränkahvast roikkuma ja jälles mettä!

Kiitos x 40 ja näkymissi!

Heli