Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 30.11.2011

Kyl ihmisen taival voi joskus nii raskas olla!

Ko sain kutsun ton huamisse Huamenta Suamehe Pasilan puskihi Peippometäst paassama, ni ajattelin heti et virkatut pallorivit päähä sin ainaki, siin o helppo tukka heti. Lähtörynnistyksis ei mun pallopanta ollukka missä! Jumankekkula! Onneks ol jo valminas pakattunas matka-askartelupakki, misä ol koukku ja marraskuufärissi villalankoi. Ja onneks Suami o nii suur maa, et kerkesin Kodiksami-Kamppi-välil virkkama niit viis, ko kaks varakappala ol ennestäs olemas. Yhreksän tarvitais ja meinasin viäl yävirkata niit, mut hotellihuaneen soffa imi virkkukouku jonnekki! Mul ei ol ko numero kymmenen koukku tosa varal - ja käsityäihmiset tiätävä, et simmosen kokkosel tehrä virtahevoil ja hippopotamuksil koristuksi, ei matalil naisil. Nii et antteks vaa, olen sit vajaan seittemän palloni kans runourest puhumas.

Muute o hotellihuane aika kiva: kaik Pasilan hotellit ol täys nii et munt laitettin tän keskustaha, misä täälläki ol niin täyt, ete ollu ko jotta glorious-sarjan hytei eiko mitä huanei tämä o. Sihe munt sit laitetti, yhreksäntten kerrokse, misä on kahte ilmasuuntta parveke ja kaks huanet ja ruakailuryhmä. Akkunast näky Foorumin kauppakeskus ja melkke Laitur 24. Mää olen kyl niim pal hotelloinu elämässän ja menny siin miäles pilal, et ei munsse oikke mikkä huane enä tee lähtemätönt vaikutust. Koton ja mail o ain ihanamppa. No jaa, on toi öljyfärimaalaus tosa seinäl sentä mukavamp ko ainaset painokuvat taik paljas maalisein. Nii ja Kalevala-runoriimittely hotelli Klaus Kurjen kokolattiamatos jäi kans miäle. Aamul kumminki kello soi kuurelt ja ajeta olema reipas suaras lähetykses.

Yhtä hiukka en nurku: hiano pääst houkuttama ihmissi kiartueel!

Remontuutissi kuulu see verra, et ko viimeks saatti kraanast tulema vett, ni nyy o viäl suihkukin kaupan pääl! Älläsin suihkukaapin tiilest - leivinuunist puretuist.

Mul jo keikkafiilinkit sihise kanne al ko sima päivä enne vappu!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 23.11.2011

Kiartueen al tule ette ain see, et täyty tehr etukätte pal töi toimittajitten kans - et ihmisetki tiätäis, et sanamaija vaelta taas. Oikkiastas see o aika kiva tyä: joku kysele kuulumissi ja itte saa juur jaksae niit selittä. Toi Maaseurun tulevaisuuren Kantri-liite-juttuki ol aika hauskane, ko sai tehrä tutun toimittajajounin kans:  www.kantri.fi

Nyy olen jälles esil medias nii jessuksest, et munt iha säälittä nee, ketkä tule mu äänenki kuulemisest hulluks. Valitukset voi osotta kuluttajaviranomasel taik Eviral.

Huamen torstai 24.11. o nii, et ens o aamuste tiarotustilaisuus Helsinkis klo 9 jälkke, mihe en itte pääs kylläkä... Nee tiarotteleva siit Eläköön lapsi -äänikirjast, mihe luvin sen Kultakutri ja 3 karhu -saru. Olen luvannu, et mul saa kyl soitta, jos o joku kysymys toimittajil. Mul ei ol kyl mittä erityist sanomist: menin mukka, ko pyyretti ja oli aikka. On sitä syvempiäki filosofeerauksi kuulttu...

Sit päiväl 12 mais menen Auran aalloil ratiohaastatteluhu, ollek see suara? Sen jälkke mul soitta Iskelmä Kotkast toimittaja ja tost Kouvolan-Kuusankosken-peippokeikast piretä juttu.

Ehtoste 18 mais o Yle Teemal uusinta siit Taloraati-ohjelmast, misä käven kriitikko Otson ja muusikko-Sipen kans arvioimas uussi huushollei. En ol itte nähny sitä ohjelma: lainka en tiär, kuin pal tarttis nyyki hävetä. Olik mul eres tukka kammattu?

Juur tunt sit soittelin yhren kivan toimittajaihmisen kans tualt Yle Pohjanmaalt. Hee o sillo 11.12. tulos Seinäjoel tulos. Seinäjoel! Seinäjoel, miihe on tähä mennes ilmottautunu n. 3 mamma yleisöks! Toimittaja lupas olla kyl ystävälline ja tulla itte katsomoho istuma, et näyttäis eres vähän toiveikkaammalt. Mää elättelen viäl toivo kul, et sinnekki viäl lissä runoväkke löytyis. Eik Etelä-Pohjanmaal olis esimerkiks joku pappoje lentopalloklubi taik kuaroyhristys, ketkä tahtois välttämät kuulla runoi? Jos olis, ni mää tiätäissin, misä olis paikoi.

Ens viikon torstain, 1.12., on kans pal hymyilemist ja iloselt näyttämist, ko munt lykätä Maikkarin aamutelkkarihi ja sit erilaissi ratioihi löpisemä. Osa toimittajist o jo niin tuttavi, et tuntu melkken ko sukulaissi lähtis.

Nii et kuulla ja nährä ennen kiartuet erilaisten koneitte välityksel!

Kiartuekuumees (38,2 astet)

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 10.11.2011

Finlandia-palkinto o hiano tapa nostatta suamalaist kirjallisuut. Jotta hassu siin kumminki o, et ain muistuteta et see o vaan piäne raatilaisjouko miälpire - mut kumminki suunnata omaki kiinnostus juur niihi. Eik jokane vois koota oman listas mukasen 6 parast lukuelämyst, ko o minäki vuan koskettanu, ja hehkutel niit kirjoi aikalaisilles?

Sitä varte o nyy tänäsest (10.11.11.) perustettu Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto. Ehrokkai on kuus kappala. Kodiksamia-palkinno voittaja saa 30 000 ohrankryyni! Voittaja julkisteta itsenäisyyspäivän.

Kodiksamia-palkinno voi anta eläväl taik kuallul, yhrest kirjast vai ussemast - ja myäski lukuelämykse määrittely o hyvi vapamuatone ja laaja, niinko näky täst mun Kodiksamia-palkintolistassan:

KODIKSAMIA-KIRJALLISUUSPALKINTOEHDOKKAAT PERUSTELUINEEN 2011

* Tapio Koivukari: Ariasman. Kertomus valaanpyytäjistä. (Johnny Kniga 2011)
Vaik kui yrittäis vakuutel ittelles, et valaanpyynti o viarast ja kummallist, ni ei see ol. Täsä o valaankokkone seikkailu, villi ja syränt rinnast riipivä. Kiäl o hiano, niiinko Tapiol ain, ja tarinast o suarastas vaikkia tulla takasi ihmiste ilmoil. Nii et varoka, ko luvette!

* Arne&Carlos: Joulupallot (Nemo 2011)
Norjalais-ruattalaisen muatoilijapariskunna viiltävän sulonen kirja joulupallojen kutomisest. Mää olen lumontunu, vaikken eres kuro. Enkä ol hivehivehiukka jouluihmine!

* Aino Kallas: Sudenmorsian (Otava 1928)
" Balladinomainen tarina naisesta, joka verensä vetoa totellen muuttuu ihmissudeksi." See o väkevä ja verevä ja kaikki aikoin huima pikkane romaani, mink taas pitkäst aikka luvin ja hurmaannusin.

* Arto Tamminen: Lappi tl -aiheiset tietoteokset
En kerjenny koskan tapama tätä viisast, hualellist ja humoristist kotiseutuhistorioitten kirjottama. Joskus sitä ajattele, et see on kyl harmi, et ihmise kualeva! Täsä tapaukses taas. Kumminkin tiäräissin uurest kotopaikastan pal vähemmä, jollen olis Tammise Arton kirjottamissi selannu.

* Kollan pojat - puutavaraliike-rautakauppa.
Ko puutavaraliikken tunnus lause o "Puut ja pali muut" ja kotosivuil see määrittele ittes näi "Kaike sorttist rakentamisehe - kruntist korstenihi" o see jo tarjonnu tavallisel asiakkal nii ilose lukuelämykse, et o ehrokkuuttes ansainnu!

* Sirkka Turkan kaikki runot, joissa on hevosia, jäniksenkäpäliä ja ajomiehiä
Sirkka Turkan runois o ussemiten talv taik syksy, märkkä ilma mut sialukast ja lämmint. Tule miäle et kyl o jännittävä tämä elämine ja sitä o mones kerrokses yltäkylläsest niinko tavari auto hanskalokeros.

Itsenäisyyspäivän kuullan ketä voit! Hunteeras sääki näit lukuelämyksi hetke - ja sit omias. Jos näis ehrokkaitte joukois o sul tutui ihmissi, ni otaski ja kerro heil, et hee o listoil! Ja sit ko olet valinnu omat lempisuasikkis, ni kerro heil ittel ja kaikil vastantulijoil, kuka o voittaja-ainest. Kirjoil lissä näkyvyyt ja ikkä!

Heli Laaksonen
Lapin Kodiksamissa
10.11.11

Kuvas olen Aino Kallaksen museoks tehryn kesäpaikan kirjotuspöyrä ääres Hiiumaan Kassaris. Kyltis luki, et ethän koske museoesineisiin, mut ko mää olen nii likinäköne.

(Kuva: Miikka Lappalainen / Kuuskuva)

Nii mil taval tämä palkinto liitty kiartuesse: o yks lukemattomist tavoist vältellä tylssi kiartuejärjestelyi!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 27.10.2011

Tänä pit ajatel kaht näytelmä, yht tiatokirja ja tiätyst kiartuejutui kans. Viis ihmist orotta lisäks mun vastaustan johonki kosk-pääset-tulema-kysymyksehe.  Menin neljä mais aamuste maate, eikä sillo voi mittä ihmiste aikoin ylös tulla - vast tämmöttös ko päiv taas pimene, käynnisty pääki.

Sit ko o oikken pal järjestäytymätönt tarttis-tehrä-tekemist, mää pelastaurun sil, et teen jotta, mikä ei ollenka olis pakollist. See o vissi joku yhren-naisen-kapina. Maalasin tuvan pöyrän semsel uurel perinnemaalil (kui voi olla uus ja perinne?) tiilenpunaseks ja see ol nii hyvä sävy, et tunnus huusholliki lämmiämmält. (Talos ei ol sisälämpötilamittari lainka, ihan tarkotuksel. Kumminki huane ova see verran korkkioi, et ain o vähä vilpost. Jos viäl käveis mittarei kattelemas, ni siin see ittesäälittely vasta alkais!)

Ei lakka ihmetyttämäst see kui hyvi ennevanhaseste o rakennet. Tämä talo o akkunanpoki myäre samas mallis ko tosa alpumie sivuilt löyretys 1920-luvun kuvas - ja luulen, et jos olis olemas kuva 1800-luvu loppupualt, ko talo arvattavast on kohonu, näky olis luultavast jokseenki juur tomne.

Oikke myhäilyttä yks yli sata vuat vanhas huushollis elelevä tuttava naisihmine, ko kerros ikkunafirman erustajan viarailust heil. Myyjä kehus alumiinipokies kestävyyt ja sanos, et o valmis antama niil 30 vuaren takuun. See kaupanteko jotenki lurpat sihe, ko torpa emänt  sanos, et häne akkunas on kestän nyy runssat sata vuat piänel hualtamisel.

Tiäräktee, et on olemas simmone asia ko ikkunakuusi? Entisvanhaseste akkunanpokiks tarkotettu puutavara valikoitti erikses jo metäs, kasvaes. Nee ol puit, ko ol saanu hittaste, vähä hämäräs ja rauhas olla ja kasvatta tihuvi vuasrenkkai. Nii niist tule vahvoi säit vasta, sattei ja aurinkoi. Onk siin jotta samankaltast runoje syntymisen kans? Hittaste ja hämäräs vaa...

Tähkän Laurin uus Polte myys jo platina vaik see vast eile ilmestyski. Hyvä miäl o siit, et ko ihminen tahto ja yrittä ja raata unelmies ette, nee joskus voivat toteutuakki!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 24.10.2011

Hoi täält Lappi Teeällän mul uusilt mut paikallisil vanhoilt vainioilt!

Joulusen peippokiartueen löpinöi, höpinöi, kiarroksi ja kaarroksi suunnitella nykysin tämmösis maisemis, ko tosa al aukentu. Pelto ei ol oma, mut maisema o see, mikä näky tuva akkunast (paitsi sillo, jos olen tuvas itte kattelemas, sillo en seisoskel tavalisest ulkon, niit harvoi ittest-irtautumis-päivi lukuottamat). Viäl ei tiär, kummottos laajat näköalat vaikutta kirjottamisse, see et näke jo kaht tuntti enne, kummone ilm o tulon pääl.

En sentä meina ruveta koko keväst peippokäsikirjotust uusima. Ennenko runssan tunnin yksinpuhelu on koos, sihe mene pual vuat aikka - eikä nyy ol starttamisse ko pualtoist kuut. Saman runorunko ympäril on kyl mukava vähän kääri uussiki jutui. See o niinko ko laittais joulkuussehes pari uut koristet niitte vanhoje ja armaitte seuraks. Yhre simmose sähköpostin kyl jo sain, mikä niim pal naurut, et see on pakko pääst yleisöl kertoma.

Kuva: Miikka Lappalainen / Kuuskuva