Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 

Taita olla mun jokatalvine muistutuspostitus: netis kiärtä joitaki lounaismurteissi tekstei, mihe o laitettu mun nimi al, mut mitkä ei liity minu mitenkä. En ol kääntäny en kirjottanu en mukaillu en sanellu Ihana talvi -nimist lumipäiväkirja, kiärtä myäski nimel Ote talvipäiväkirjasta. Se o jotta nimetönt kansanperinnet. Ensmäsen kerra olen nähny sen suamenkiälisenä jo 1990-luvul.

 

Olen menettäny muutamei lukijoit sen tähre, et olen mukamas ruvennu nii ruakottomast kiroilema - mainittu tekstihä on kauhia pärrämist. Jos siis se kiärtä mun nimel, ni olkka ystävällissi, tehkä jalkakamppi ja huutaka ääne, et ei ol Laaksose.

 

Voi tiätyst kyssy, et onk se nyy nii vakava, jos joku luule, et ”12 perkeleen sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä jne.” o mun kynäst? Moni nimittäis o heti uskonu ja ilosena omil kanavillas osallistunu tämmöse väärän tiaron levittämisse. Sen voi ajatella nii, et mitä jos joku olis kirkkoveneen kuvan käyny maalamas marketi seinä ja kirjottanu al: tämän teki: teijäomanimi.

 

***

 

Hiukan keviämppäki Runebergin päivän kunniaks: mul o rasittava taipumus keksi vitsei ja kertto niit lähipiiril. Tänä tul tämmöne:

 

- Jos Yle perustais seuranhakupalvelun, mikä sen nimeks tulis?

- Yle Suhe.

 

Hyväntuulissi talvipäivi teil kaikil!

 

Laaksose Heli

 

Ajopäiväkirjoi ei ain tul täytetyks pelkästäs runomatkoil: joskus pääse kuvataiteitaki esittämä. 2017-18 ol Harjavallas Emil Cedercreutzin museos mun esikoistairenäyttely. Sen munt yllytti tekemä museoihanuus Henry Flinkman. Siäl sattus käymä paikal Tuusulan Erkkolan intendentti Minna Tuominen - joka käsk munt heillekki kylä. Mää heti sanosin, et kyl!


Ja täsä sitä olla: toinen kontti overavos, ko 6.2.-19.5.2019 J.H.Erkon taiteilijakoti päästä munt sisäl. Akryylifärit o viuhunu. Yhtäkä varsinaist taulu en ol maalannu. Olen tehny töit margariinirasioitten kansien pääl (niis o valmiin hauskat kehykset), ojalappioihi, vinttien keksilaatikoihi, maitotölkkien kiukuttavi muavkorkkejaki olen käyttäny.

Jotkut maalaukset on tutui Harjavallast, mut pal mää tein uussi, ko mun ilokseni aika moni teos siält ostetti. Yhren tyän mää olen saanu ostajalt jo lainaksiki, se o semmone aika pal mediaihmettelemist herättäny uutismaalaus "Presidenttipari saa perhelisäyst".

Presidenttipari-teoksest o myynnis myäski juliste.



Laitan mää sit lissäki kuvi, ko näyttely etene. Eniten kumminkin toivoissin, et tulissit itte käymä. Tuusula o siäl ruuhka-Suamen keskel. 9.2. ja 18.5. mul o ainaki taiteilijatapaamissi, mihe voi tulla noi vaa moikkama, kysymä teoksist taik runoist vaik. Lisätiatoi saa heilt suara: www.erkkola.fi

Tämmöselt o näyttäny meijä huusholli mont kuukaut:

 

 

Mut kiva se o, ko saa tyäkses ja elämäkses färei pursotta!

 

Heli

 

 


"Jotenkin ihminen kestää 11 aika yhdentekevää kuukautta, kun tietää, että tulossa on kuitenkin jossain vaiheessa lokakuu." - Turun kirjamessujen viestintätiimi. (Mää sit ihailen heit!)

Mul o syysihmisenä ittel kans lokakuu kirjamessuines ja siänimettines ja keltalehtimaisemines riamukkaint aikka. Tänä vuan o illoi erityisen pal, ko rakas naapurmaa Viro täyttä 100 ja on teemamaana Turun kirjamessuil. Kosk Andrus Kivirähkin tarinakokoelma Kun Musti muni mummon ilmestys mun käännöksenä tänä vuan ja Anne Vaskon ja mun numerorunokirja Ykköne saapus kans maailma, pääsen ja jourun sekä Turu et Hesan kirjamessuil. Ihmissi o ihana nährä, messumeteli ja loisteputket räyryttä.


Kirjamessut harvemmi enä yllättä, mut ilosest yllätti se, et hiidenmaanmurtteine runokokoelma Ole ise, mink Järvi Kokla kääns ja valikoitti mun runoistan, sai Viron ensmäsen August Sanga -käännösrunopalkinno. Onne - palju õnne - ja kiitos, Järvi!

 

Järvi Kokla (salanimi Lipasti) ja Heli Laaksonen Tartos 2017 (kuva: Heidi Iivari)


Jos tykkätte testata viron kiälen taitoanne, ni palkintoperusteet on täsä ens eesti keeles:

 

01.10.2018 PRESSITEADE          

30. septembril, rahvusvahelisel tõlkijate päeval anti esmakordselt üle August Sanga nimeline luuletõlke auhind. Auhinna pälvis Järvi Kokla hiiu murdekeelde tõlgitud luuletusega „Pallaad“. Luuletus on tõlgitud soome keele edelamurdest ja selle autor on menukas luuletaja Heli Laaksonen.

Žürii esimees Hasso Krull ütles oma kõnes, et Järvi Kokla on teinud kahekordse töö, sest peale tõlkimise lõi ta ka hiiu murdele kirjakeelt. „Sellise vägitüki eest võiks anda isegi kaks auhinda,“ arvas Krull. „Eesti on kirjutatud palju murdeluulet, aga harva on murretesse tõlgitud midagi teistest keeltest.“ Üleandmisel pidas Järvi Kokla sütitava ettekande oma kodukeele ja kirjakeele suhetest.

Auhinda annab välja SA Kultuurileht ja seda toetab Eesti Kultuurkapital. Žürii koosseisu kuulusid Hasso Krull,  Doris Kareva, Carolina Pihelgas ja Mart Velsker.

 

Ja sama suameks:

 
Hiidenmaan murteelle käännetty Heli Laaksosen runo palkittiin Virossa

Kansainvälisenä kääntäjien päivänä 30.9. jaettiin Virossa ensimmäistä kertaa runouden kääntäjäpalkinto. Sen sai Järvi Kokla Heli Laaksosen runon Balladi käännöksestä. Runo sisältyy Hiidenmaan murteelle käännettyyn Laaksosen lounaismurteella kirjoittamien runojen valikoimaan Ole ise, joka ilmestyi 2017.

Runoilija August Sangin (1914 – 1969) mukaan nimetty palkinto annetaan vuoden parhaasta yksittäisen runon käännöksestä. Sen rahoituksesta vastaa Kultuurileht-säätiö Eesti Kultuurkapitalin tuella. Järvi Koklan valitsi voittajaksi kuuden ehdokkaan joukosta jury, johon kuuluivat runoiljat Hasso Krull, Doris Kareva ja Carolina Pihelgas sekä kirjallisuudentutkija Mart Velsker.

Juryn puheenjohtaja Hasso Krull totesi puheessaan, että Kokla on tehnyt kaksinkertaisen työn: kääntämisen ohella hän on luonut Hiidenmaan murteen kirjakieltä. ”Sellaisen urotyön ansiosta voisi antaa kaksikin palkintoa. Virossa on kyllä kirjoitettu paljon murrerunoutta, mutta harvoin on käännetty murteelle mitään toisesta kielestä.” (Tiedotteen käännös Anja Salokannel)

 

Tuglas-seuran toimeks laittamana voi mennä viäl kattoma semmosenki ihme, et Balladi-runovideo on tekstitettynä hiidenmaaks (kiitos Juha!) Kurkistas: 

https://m.youtube.com/watch?v=9oVjwZZUw_w&reload=9&feature=youtu.be


***

Käännöspalkinto-iloist viäl Turun kirjamessuil. Nyy 2018 olen siäl kaik 3 päivä ja lisäks rakentamispäivät kans. Sain järjestetyks nii, et mun runokuarmurini Knappikukkane o siäl osastona. Nii mul o siäl sit kirjamyynni lisäks äänikirjojen kuuntelupiste, rauhottumistuali (!) ja muutamei keikkojaki, runovarttei ja viron kiälen pikakurssei. Osasto o A-hallis, A6 numeroltas. Tulkka mun nakkikioskilleni ihmettelemä!

 

Täsä ol muute suunnitelm. Ei se ihan kauaks jääny. Messut ittessäs sit näyttä, mikä ol hyvä irea, mikä huano...

 

Näkymissi kirjatantereil, lukijat!

 

Heli

#turunkirjamessut #kirjamessut #lokakuunensmäneviikoloppu #turunmessukeskus #helsinginkirjamessut #ykköne #kunmustimunimummon #aapine #sylvia&tuija #semmosetjatommoset #wsoy #runoilijahelilaaksonen #annevasko #andruskivirähk #viro100 #eesti100

 

 


Runokirja. Ykköne. Kirjotin sitä 5 vuat, alotin heti ko Aapine ol valmis. Mutki o ollu matkas n. 1000, mut nyy numerorunokirja on täsä! Ykkösest syntys tiätylaine vastateesi 2 viikko kestävil somekohuil ja 12 tunnis vanhenevil tviiteil...




Tilasin rakkaurenpunaset kannet Annelt - ja ne tosiaanki tul!

 

Runois 1 yhristävä teema o se, et ne o inspiroitunu numeroitte mailmast. Ei sen tähre, et olissin matemaattissi neroi - ei varjele, lyhkäne matikkaki mul ol 7, iha armost, ja kertotaulun oppisin 6:e ast, sen jälkke järki pysähtys. Mut sen tähre, et numerot näyttäyty mul tyyppein, hahmoin, tarinoin, historiallisin vinkkein - ne o meijän kiäle vanhimppa ainest, esi-isät lähettä meil tervessi vuastuhansien takka, ain ko me sanota 1-2-3!


Anne Vasko on kuvittajana - Mur-karhust, äitiyspakkaukse mansikkakirjoist ja taannoste Peltolan Annen 3:st aikuiste färityskirjoist (niist kekseliäist!) tutuks tullu maalarmaakar, saksien käyttäjä, penaalin terävin färikynä. Ilo o ollu ja o! Kustantajaks ilmottautus WSOY - heil on tänä vuan muuten täys 140 vuat kirjantekemist.


Ykköses ei ol sivunumeroi - ne saa kraapusta itte. Semmoset 50 sivu siin kumminki o ja kolmisenkymment runo. Kirjan lopus, sivun 46 tianoil, o numeroessee: mist lukusanat o meil tullu, kummotti ja kui numeroi on käytetty retoriikas ja sananparsis ja satuhetkis. Essee o suameks! Turun Yliopiston Siitosen Kirsti ja Häkkisen Kaisa auttova sen viimeistelemises.


Helin kirjariamu - ja professori Kaisa Häkkinen Turun Puutorilla 14.7.2018. Kuva: Vappu Pyykkö



Ajattelin Ykköst tehres yhtaikka monemoissi lukijoi, aikussi ja mukuli ja mukulmaist miält aikuiste sisäl. Ja erikses viäl rakastunei. Sen verra hemppiöi runoi tul muutamaine, riahakkaitte joukko. Rytmin ja mitan kans olin tarkkana. Vaik vapaamittasiaki runoi o, ja se o mul kaikkist luantevint, ol miälenkiintost lähte tekemä ankari tavu- ja rytmirunoi.


Ja tiätty lounaissuamalaist murret ajattelin. Mil se säily, jollei omat pirä sen puali, käyttämäl, kannustamal, rakastamal?


Ykköses o rakastune hirve 4 polve. 8:n teko-ohje. 1 limerikki, mikä alka "Pualpäivänen Pasi Paimiost..." Ja sitäki ihmetellä, et mitäs o ihmisel 3? Yks syrän, yks napa, yks pää. Kaks korva, kaks silmä, kaks kätt. Mut mitä o ihmisel 3? Ykköne tiätä. Ensmäse luvu nimi muute o - arvatka mikä? Alkuluku!

 

Kirjoi saa kirjakaupoist ja mun keiikoilt - ja jos nimmarin kans tykkä tilata, ni meijän Odelman pikku verkkokirjakaupast, iha vaan kirjottamal sin sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.


Äänikirjaks luin sen kans, varsinaine cd-levy o viäl prässis, mut nyy (ensmäst kertta sähkösenä) sen voi tilata Elisakirjast: https://kirja.elisa.fi/aanikirja/ykkone

Ykköne-keikoi o pitki ja poiki, Taiteitte öis viuhun ja 9 muus paikas, käy syynämäs tualt: www.hulimaa.fi/keikat

Yks jännittävimmist o viralline julkkarikeikka 3.8. Rauman Lapin löylypäivil, ko mun kans tule 10 paikallist 10-vuatiast Lapin koulust lausuma! he o valinnu Ykkösest omat lempirunos, ja mää kerro niitten taustoi sit



Uussi Ykkös-runomukuli Lapin koulust Raumalt. Kuva: Hanne Linnavuori (lupa o vanhemmilt...)

 

 Kuva: Miikka Lappalainen. Lisätiatoi keikoist: www.hulimaa.fi/keikat


Ja omat Ykköne-sivut on kans hyvä olla. Ajattelin koota sin pikkuhilja jos jonkimoissi lukusanaihanuuksi, knopei ja tehtävi: www.hulimaa.fi/ykkone

 
***

 

Someasia viäl lopuks: en ossa sitä kunnon mailmana ajatella - eikä se sitä tiätty olekka. Testailen tätä iha huvikseni sillon tällön vihjailemal fb:s millo mimmosistaki maalaustalkkoist taik yhteisist pihasiivouksist. 1200 tavotettu, 120 tykkäyst. Ja talkkoihin tul se 1, kenel erikses laitin tekstiviästin. Mää ole yrmy: en laske täysvaltaseks ihmiseks sitä, ketä ei toist ihmist koska aut. 


Olen toisel jalal hiuka mukan somehulinois, vaikken niihi juur luata. Jo yleissivistyksenki tähren kurkistelen sin pual - ja lukijoitten tavottamisen takia kans.
Lukijakunnan fb-sivu mul o ollu jo vuaskaupal: https://www.facebook.com/Heli-Laaksonen-runoilijan-lukijakunta-177423722295740/
- ja nyy suvel 2018 tyänsin nokkani Instagraminki pualel. Siäl vast kummallist o. Olen luvannu tulla pois, ko kyllästyn, mut toistaseks siäl ympärilleni kattelen ja risukarhien kans kuuluttelen: #runoilijahelilaaksonen @runoilijahelilaaksonen #Ykköne #Annevasko #WSOY #Luensinulle

 


***

 

Toivottavast teijän päivis olis mont ysipualt - 10+ olis jo liikka toivottu!

 

Heli

 

 

 

 

Joskus havahtu sihe, et ei ol lukenu kirja pitkä aikka. O voinu mennä yhtäkki kuukaus lukemat - vaik olen ollu toivoton lukutoukka piänest saak! Kirjanlukuvajeen huamaan siit, et tulen levottomaks, jotenki irralliseks ja hajanaiseks, niinko elämä olis 8 yhtaikkast palapeli, piparkakkutalo ja veneveistämön höylänlastusäkki, yhres ja samas lootas - haje siit sit oikkia ja tee yhteveto, mist on kysymys!


Kirjas o alku, loppu ja keskikohta. Tiatoverkois tämmöst ylellisyyt ei ol... Kirja o ain jollan taval kokonaisuus, vaik se jättäiski asiat sanomat ja loppuratkasun auk. Ko oikke uppouttu lukemisse, pääse vaeltama kauas näist omist ainasist samoist maisemist. Ja turvallisest, ilma rajatarkastuksi ja kerosiininkuluttamissi tulema takas.


Kuis täst asiast vois muistutta muitaki, kenelt on päässy unhottuma? WSOY-kustantajan kans me keksitti lukulahjakortti. Sen lisäks, et toisel ihmisel voi osta kirjan - taik vaik ittelleski - vois myäski lahjotta toisel - ja ittelles - lukuaikka! Kaksistas vaan taik piänes porukas vaik, sää, mää ja kirjan mailm! Ihmisääni hyrisemäs siin korvan lähel, tarina kulkemas, oma miälkuvitus liitelemäs... Tämmöne lukulahjakortti muistuttais semmosest arvokkaast ajast.

 


Lukulahjakortin voi vaik printata taik askarrella iha itte. Mun uusimman käännöskirjan, humoristi Andrus Kivirähkin Kun Musti muni mummon -tarinateokse lukulahjakorti o suunnitellu Christer Nuutinen, kirjan loistokuvittaja. Sen kortin saa mukka ainaki sillon ko mää olen itte kirjojeni kans lähettyvil. Noilt sivuilt tualt voi seurailla, misä millonki painelen: http://www.hulimaa.fi/keikat

Kuva: Ina Westman, WSOY. Viron suurlähetystös kirjan julkkareis: kirjailija Andrus Kivirähk, kääntäjä Heli Laaksonen ja kuvittaja Christer Nuutinen.

Et meijä #LuenSinulle-hanke oikke menis ettippäi, mää pyysin, et yks ihana Ilmar eli näyttelijä Saarelaise Immu lukis mul kirja. Hän otti kirjan nimitarinan esil, ni nii Musti munis mummon. Siit tehti video, kato vaik:
https://www.facebook.com/WSOYBonnier/videos/900879056782017/?hc_ref=ARSxGFoPSwwsitbJposfPAPWUsN6a5x1D2ChW7haX7FwhN3JtkElr11rEAlzw6PeFzo

Ittekki voi osallistu tähä meijä äänelukuyllyttämisse. Ota vaik valokuva lukuhetkest taik tee pikku video ja lait päivitykse mukan se risumerkki ette, siis #LuenSinulle. Simmotti tämä hyvä asia menis ettippäi ja kirjan hurma muistuis taas miäle.


Kirjablogimerkinnöist muute yks vinkki kans: Oli aika -blogi o semmone kokonas kaunis, nii sana- ko kuvakäänteiltäs viimeisteltty sivusto. Ton Kivirähkin ja mun Mustikirjan bloggari o ennenäkemättömän viitseliääl taval esitelly, jessus sentä: http://oliaika.blogspot.fi/2018/04/huumorilla-kuorrutettu-lahjavinkki-kun.html


Riamastuttava o, et mun tutut mäyräkoirat, Myrskyn, Tuiskun ja Wiiman pihapiiri, erityisest lukukoiraharjottelija Wiima tarttus tassuines teokse:

https://myrskytuisku.blogspot.fi/2018/05/luettu-kun-musti-muni-mummon.html

Kuvan copyright: Kaisa Sorola, Myrskyn, Tuiskun ja Wilman pihapiiri. Mikä makia nauru o lukukoiraharjottelija Wiimal!

 

Myäskin Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi kirjotti Mustin munimisest kiinnostaval taval Viro-haasteen kaut:
https://tuijata.com/2018/05/10/andrus-kivirahk-kun-musti-muni-mummon/

ja ain ajantasane Lastenkirjahylly-blogi:

http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2018/05/virolaista-maaramittaista-huumoria.html


Itte luen sul ääne alkusuven muutamil keikoil - tul moikkama - mut elokuus kiihty taas... Valistuneemma jo tiätävä, et Aapine o saamas sisarteokse. Siit on tulos Ykköne!

 

Enne sitä kumminki: hyväntuulissi lukuhetki ja runssai Mustinmunimissi!


Heli

 


 

PS. Kevään keikoil o muute nyy silmänilona se, et runokuarmuri Knappikukkane o saanu uuret penkinpäälliset,
Ala-Äijälän Pia ne suitsait virolaisest viiruliivi-kankkast surautti.
Saa kurkat hytti sisäl, jos Knappis jossan parkpaikal näky nököttämäs.