Ykköne

Ykköne on Heli Laaksosen numerorunokirja mummuil ja mukulil, pappoil ja poikasil, parillisil ja parittomil.
Kirjan kuvittaa penaalin terävin värikynä Anne Vasko. (WSOY 2018)

Ykköne on lounaismurteisen aakkosrunokirja Aapise sisarteos - mutta tulvillaan lukuja, laskuja, ynnää ja miinusta.
Näillä Ykkösen omilla kotosivuilla pääset kiinni kuumiin kirjakuulumisiin, ääneenlukukeikkoihin - ja hurmaaviin matemaattisiin runotehtäviin!

Numerorunokirja Ykköse kuvittaja Anne Vasko o saanu pal ansaittu ylistyst: omaperäne, lystikäs ja färikäs.

Mut kuka hän o? Ja mist hän o? Ja kui hänest kuvittaja tuli? Ja mimmost ol Ykköst kuvitta? Ja kui voi olla joku, kenel o 9 kummilast!

Annen Ykkös-haastattelu ei meinannu loppu ens lainka!
Mul tul koko aja miäle uussi ja uussi kysymyksi, mitä tahtoissin tiätä - ja nii mää sit kysysin.

Ens poonus-kysymykse ja sit 10 lissä. Nyy mää täst kuvittajaihmisest tiärän jo pal enemmä - ja sääki, jos luet ettippäi. 

 
Anne ol meil kyläs Rauman Lapis - ei siis telkkarkameroitte eres, mut Miikka Lappalaise linssin eres kumminki.

 

Hei vaa Anne! Kerro ittestäs ens numeroina.


Minun nimeni Anne Vasko, etunimessäni on yhteensä 4 kirjainta.
Pienenä kirjoitin sen vahingossa viidellä kirjaimella kuten
serkkunikin eli Janne.

Olen kuvittaja, mutta olen kiireessä kirjoittanut kymmeniä kertoja ammatikseni kuvottaja.
Olen syntynyt 1969 ja 165,5 cm pitkä. Asun talossa, joka on rakennettu 1949 ja on 20 vuotta vanhempi kuin minä.
Minulla on kaksi kättä, joissa molemmissa viisi sormea, mutta en osaa pitää sormuksia.
Olen oikeakätinen, mutta molempijalkainen.

Minulla on kaksi lasta, joista toinen on nyt 10-vuotias ja toinen 17-vuotias.
Minulla on 6 kuukautta nuorempi mies ja hän on 190,5 cm pitkä.
Lisäksi minulla 9 kummipoikaa ja 1 kummikoira!

 

 1. Mitä kirjoi olet kuvittanu - ja kosk alottanu? Ja voi senki sanno

lyhkäsest, et mitä muut olet kerjenny tekemä?


Olen julkaisut 7 omaa kuvakirjaa ja kuvittanut yli kaksikymmentä lastenkirjaa mm.  runo- ja lorukirjoja, kuvakirjoja, tietokirjoja, musiikkikirjoja. Lisäksi olen kuvittanut kolme aikuisten värityskirjaa ja kaikkea postimerkkien ja seinämaalausten välillä.

Lastenkultturin parissa olen tehnyt vapaana taiteilijana töitä maisteriksi valmistumisestani lähtien eli vuodesta 1997.
Siinä välissä olen ollut töissä muun muassa suunnittelijana Marja Kurjella ja rehtorina.
Kuvittamisen ohella olen opettanut kuvitusta ja kuvataidetta kouluissa ja erilaissa työpajoissa.

Tällä hetkellä viimeistelen Hyvinkään uuden sairaalan lastenosastolle tulevia erilaisia kuvitustöitä. Se on ollut 2 vuoden projekti.
Kuvituksen ja taiteen parissa voi tehdä satoja erilaisia töitä!

(Mää sanon muute iha vinkiks, et esimerkiks Mur sanoi karhu o Annen ja Kaisa Happosen teos, mitä jo mailman turuillaki lueta ja Tampereellaki).

 
2. Kosk huamatti, et olet kuvis-asiois hyvä - ja kuka huamas?


Huomasin ehkä itse ensinnä, että nautin kuvien tekemisestä, sanojen ja kuvien yhdistelmistä, tarinoista.
Se jatkuva piirtäminen ja maalaaminen varmasti näkyivät koulussa ja ala-asteen opettajani Kaino oli ensimmäinen, joka huomasi kuvissa jotakin omaperäistä. Matkan varrelle on onneksi sattunut monia kannustavia, mutta myös kyseenalaistavia opettajia kuviksen suhteen.

 

3. Mikä numero sul oli kuvikses kouluaikoin? Mikä matikas..?

Minun kuvisnumero on aina ollut 10 ja matematiikka 8. Kuvis on ollut se paikka, jossa viihdyin ja matikka se, jossa jouduin tekemään töitä.

Mutta kyllä matikassakin oli hetkensä, tykkäsin derivoida ja intergroida. Ja numerot itsessään ovat visuaalisia.

 

 4. Ketkä o sun kuvallissi esikuvi taik lempikuvantekijöi?

Lista on pitkä ja muuttuva, mutta kaikkia tekijöitä yhdistää omaperäisyys ja visuaalinen rohkeus tehdä näkyväksi myös huomaamattomia asioita.


5. Olen ymmärtäny, et monis töis sul on tekniikkana sakset ja leikkaamine.  Mikä oli sun tiäs tämän tekniikan pari - ja mil muil tekniikoil teet töitäs?

 

Tämä on meidän perheen ammatinvalintaklassikko. Koulussa oli kysytty vanhempien ammatteja ja tyttäreni oli vastannut, että "äiti leikkaa
kuvia vintillä". Olen välillä käynyt pitämässä heidän koululle kuvistuntejakin, että näkevät, että on se tämäkin ihan oikea ammatti.
Matkan varrella olen kokeillut kaikenlaisia tekniikoita ja tämä nk. kollaasitekniikka on ollut se, johon aina palaan. Kollaasitekniikka on osittain sattumalla leikkimistä ja vapauttaa kuvan tekemistä, mikä taas minulta toisinaan puuttuu piirtämisestä ja viivankäytöstä.


Mutta teen myös mielellään kuvia maalaten ja musteella sekä erilaisia tekniikoita yhdistämällä. Nyt kovasti kiinnostaisi kokeilla erilaisia grafiikantekniikoita.


6. Mil taval Ykkösen tekemine o eronnu muitten kirjojen tekemisest?


Ykköne on ollut ihan ykkönen!
Murre, ehdottomasti se luo aivan oman tunnelmansa runojen maailmaan.
Paitsi, että runojen sisällöt ja aiheet ovat ihan briljantteja, niin se murre on kuin taitava sisäänheittäjä,
joka pyytää sisälle katsomaan ja sitten sä oletkin ihan koukussa.


Olen nauttinut Helin runojen omaperäisyydestä, hiljaisista huomioista ja huumorista, sellaisesta hyväntahtoisesta näkemisestä,
joka lähtee arjesta ja kyseenlaistamisesta.

 


Laitlan puskist, keskelt mettä löytys vanh sirkukse jäämistö! Kuva: Miikka Lappalainen

 

7. Mikä o sun erityine lempisivus Ykköses - ja kui?

Erityisiä sivuja on kaksi, eivätkä ne ole tässä paremmuusjärjestyksessä.
Yksi on "Sata" ja toinen on "Näi laulo rakastunut hirvi". Ne ovat vaan yksinkertaisesti huikaisevan kauniita!

 

8. Mink kans huakailit kauimmi?

Ehkä "Yhreksään" oli vaikea löytää se oikea kulma. Että kuvassa uskaltaa luottaa lukijaan ja antaa tilaa.


9. Mitä sää lukijoist ajattelit, ko Ykkösen kuvitust teit? Näiks heijät silmissäs?


Kyllä, mukava yleisöjoukko hengaili työpöydän kulmilla koko työprosessin ajan ja mietin, että kirja todennäköisesti päätyy monenikäisten käsiin, niinkuin Helin kirjat yleensä. Se mielessäni kuvituksissa on löydettävissä erilaisia tasoja, jotka saattavat avautua eri tavalla eri-ikäisille ja erilaisille lukijoille,  kaikenlaisille runojen ja kuvien löytöretkeilijöille.


10. Mink numeron ottaissit autiol saarel - ja kui juur sen?

Miljoonan. Pinoaisin sen nollista pelastusveneen ja käyttäisin ykköstä airona.

 

Kiitos miälenkiintosist vastauksist!

 

Vastas Anne Vasko (Kato vaik ton: www.annevasko.com)
Haastattel Laaksose Heli
Kuvat: Miikka Lappalainen

(Ei täst sit tullukka virallist esittelykuva. Kuulemma saappai liia vähä...)

 

Tiätty o hyvä, et kirjoist kirjoteta!


Numerorunokirja Ykkösest yht ja toist, niinko aihesse sopi.

 

Aloteta A:st eli siit, Aamulehti ja siäl toimittaja Simopekka Virkkunen tek riamastuttavan perehtyne koko sivun artikkelin Ykkösest ja muistakin kuulumisist.
Hän sai ujutetuks sin numeron jos toisenki:

" Antaa talon aloittaa. Sataviisikymmentä vuotta vanha talo kahdeksan kilometrin päässä kauppaliikkeistä Rauman Lapissa huokaisee raskaasti. Jopas nyt tehdään asioista numeroa. Totta. Talon asukas Heli Laaksonen on levittänyt kuvaajan iloksi huushollinsa täyteen mittoja ja numeroita.Kirjahyllyn kolmanneksi alimmaiselta laudalta riippuu jalkapallopaita numerolla 30. Se on lahja turkulaiselta Sammakolta, Laaksosen ensimmäisten runokirjojen ensiluokkaiselta kustantajalta.Laaksonen oli alle kolmikymppinen, kun löi itsensä läpi ja lounaissuomeksi kirjoitettujen murrerunojen painosluvut rikkoivat ennätykset ja haamurajat. Kahdeksantoista vuotta ensimmäisen, tykkänään oman kokoelman Pulu uis jälkeen Laaksosella on nyt vähän vaille ziljoona rautaa tulessa.

Käydään tähän hätään läpi neljä ja puoli..."  ja siit se juttu sit lähte! Katkelmi o ainakin tual:

https://www.forssanlehti.fi/uutiset/murrerunoilija-heli-laaksonen-innostui-numeroista-jotka-ovat-olleet-hanelle-aina-vaikeita-matikantunneil-en-kasittany-mika-piru-se-x-o-38717

Niinko o nykyaikan tapan, sama tekst ilmestys niin Turun Sanomis ko Kalevassaki, Forssan lehres ja tiätty siäl Aamulehressäki, en ihmettelis vaik Savon Sanomissaki. Tämmöses tapaukses, ko juttu o hyvin tehty, se on tiätty loistava seikka. Mut hiukka ykstoikkostaha se o... Ja mikä kauhistus, jos huano haastattelu, väärinkäsitetty taik unine, lähetettäis ympärs maat!

***

Aakkosjärjestykses seurava o Apu-lehti, mist tul meil Rauman Lappiin saak kuvaaja Vesa-Matti Väärä ja klassine jutuntekijä, toimittaja Jorma Lehtola. Oli kiva ja pitk päiv! He kuvas videonki, misä Knappikukkasen kans painelen, mahtak se viäl tost viästist näky:

"LAPPI on jo aikaa liitetty Raumaan, mutta tienvarressa kohoaa uhmakas kyltti: Kodiksamin lääni. Kodiksami kuuluu siihen Ylisenpään asutusryppääseen, jonka Satakuntaliitto loppukeväästä palkitsi Vuoden maakuntakylänä – niin virikkeelliseksi ovat asukkaat elämisensä siellä tehneet. Kyltin on laatinut runoilija Heli Laaksonen, joka viimeiset yhdeksän vuotta on asunut punaisessa, 140-vuotiaassa maalaistalossa viljavan pellon laidassa - - "

Numeroista innoittunut tuore runoteos Ykköne (WSOY) sai elokuussa 2018 syntymäpäiväjuhlan Lapin löylypäivillä, lausujina teoksen eloisa kohderyhmä – lapset. Kymmenen paikallista kymmenvuotiasta! - -

Jokunen vuosi sitten runoilijan pää alkoi tökkiä. Se ei ollut taiteellista kriisiä, sanottavan äkkistä loppumista, vaan lähestulkoon eksistentiaalista: onko painetuilla kirjoilla enää sijaa maailmassa? – Maailma on kääntynyt simmoseksi, että mää en enää ole varma, pystynkö mää elättämään itteäni kirjailijana, kun olin siihen jo tottunut. On kova miettiminen, onko se joku toinen ammatti kokonas vai mikä olisi mun kyky. Enhän mää voi vielä 45-vuotiaana ajatella eläkkeelle jäämistä.

– Moni suhtautuu kirjoihin kuin jonkunlaisena ongelmajätteenä. Ja jos rupeaa tuntemaan itsensä ongelmajätteentuottajaksi, se on aika suuri kriisi. Kun mää itse näen sen kirjan ja kirjallisuuden ylivertaisuuden niin kirkkaana, että en voi mitenkään ajatella, että noh, aikas kutaki, menköön kirjallisuus, tulihan WhatsApp tilalle."  Fundeeraa Heli. JATKUU!

Lukeka loppu siis Avust ko saatte kätte. Toistaseks täsä viäl kirjailijana kirjottelen, mut ihan tosi: jollei oma ammatti enä elätä, mitä mahrollisuuksi jää?


***

Onneks kirjallisuuren-kirjoje ystävi on, sen näyttä jo blogienki määrä ja Ykköne o niis saanu ihani sanoi osakses!


Tuijata oli kuulustellu äänikirjan:
https://tuijata.com/2018/07/27/heli-laaksonen-ykkone/

"On ilo kuulla äänikirjassa runoilijan omaa puhuntaa. Se on ilmeikästä, ilkikurista ja hyväntuulista. Rytmitys ottaa hyvin huomioon kuulijan. Uskon, että Ykköne sopii parhaiten sekä-että-käyttöön, eli kirjaa kannattaa kuunnella ja samalla seurata kirjaa sivu sivulta, sillä mitä ilmeisemmin Anne Vaskon kuvitus käy tekstin kanssa yksiin. ", sanos Tuija, kiva, sivistyny Tuija!

Erikoine Hikkaj meinas, et: "Letkeetä, rentoo, ilosta ravia."
http://hikkaj.blogspot.com/search?updated-max=2018-07-15T11:23:00%2B03:00&max-results=10

"Nokkelaa, näppärää ja hyväsydämistä höppänyyttä!", tykkäs Kirjavinkit. https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ykkone/

 


On sitä WSOY:ki tehny iha oman esittelyn, VIREON!

https://www.youtube.com/watch?v=OTYZ9Ra3QHc

Ja hei: Oleks muistanu ration ja netin podcastit?

Mun lempikanavani Radio Rockin lempikorporaationi kutsus piäne vihjailun jälkke haastateltavaks:
https://www.radiorock.fi/#!/post/5b7fc2b6e92dd00400adc346

Olga Koo, Radio Suomi -kanavalt tul mun hotellihuanesse Helsinkki ja tek siäl jututust:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/23/heli-laaksonen-mokaa-numeroiden-kanssa-koko-ajan-ja-matematiikka-kauhistutti

Sulone ja viisas Lybeckin Baba käve Helil kyläs - eli meil tekemäs jututust. Kuulustele: http://babalybeck.fi/podcastit/heli-laaksonen-ykkone/

 

 Parast olis, jos kumminki lukissit koko kirjan, Ykköse! Saa muitaki lukke.

 
Heli

 

 

Meijän kuistin trapuil Ykköne, Baba Lybeck ja mää. Kuva: Miikka Lappalainen

 

#Ykköne #WSOY #Annevasko #runoilijahelilaaksonen

 

 

Ykköse Ykköjulkkarit runomukuloitten kans!

 

Numerorunokirja Ykköse elo sai tarmokka alu, ko sain kymmenen 10-vuatiast mun kans laval sitä esittelemä.

Paikkan ol Rauman Lappi, kotiseututapahtuma Löylypäivät. Me saatti esittä Ykköse runoi ja pulinoi monisatapäisel kuulijajoukol.

Kuva: Paavo Valtanen (kiitos!)

 

Ens mää kiipesi alustama - fölis Isokirja eli Lappalaise Miikkan mul printtama ja kapalevyttämä jätti-Ykköne. Kertosin taustoist, sattumuksist ja väläyksist runojen takan, Aapisest ja 5 vuatisest kirjottamisurakast, mink Ykköne otti. Sit mun seurakseni kiipes...

 

Onni!

Jasmin!

Sanni! 

Ester!

Elsa!

Johannes!

Atte!

Venla!

Emilia!

Inka!

Eli 1, 3, 5, Kertun kertomataulu, 7, 8, 13, Matemaattine tehtävä, 100 ja Numerokialto.

Siin keikkalista plus mun omat runoilut.


(Kuva: Elina Halminen - kiitos!)

 

 

(Kuva: Elina Halminen)

Nii rohkioi ja taitavi ja oppivaissi mukuli. Mul tul heti heit ikävä, ko päiv ol ohi. Buhuuuuu, näenk mää teit konsanas?

(Kyl maar, ei sunka se Lapin koulu ol ko 8 kilsan pääs...) Kerran viäl kiitos ja kaikelaist hyvä teil ja teijä opettajil (Pia Klytseroff ja Hanne Linnavuori), hualtajil ja tukijoukoil.

 

 Lukijoitaki parveili Ykkösjulkkareitte ympäril - parveilkka vaa, teist tule nii hyvä miäl. Ykköne-banderolliki kohos yleisön päitten pääl - kuvan siit saatte sit ko määki. 
Näkymissi elokuun lopun keikoil!

 

Heli

 

#Ykköne #Runomukulat #WSOY #Raumanlappi #Lapinlöylypäivät

 

 
Ykköse ekat synttärit!
Kuva: Miikka Lappalainen


Syränsuvel ilmestyväl kirjallekki tarvita huamio ja rakkaut, et se tunte olevas tervetullu.


Numerorunokirja Ykkösel järjestin syntympäivän Turun Puutoril Booktori-tapahtumas. Ostin sil piispamunki (muual suames sitä sanota berliininmunkiks, mut Turus se on piispal omistettu) ja laitin 1-kynttilän pääl tököttämä. Juantaja Heikkilän Markku sen sit lainasytkäril sytytti (kiitos sil frouval, ketä sytytint lainas. Se o nyy Puutorin Vessa -ravintolan pojil haettavis). Ja mää puhalsin. Ja hyvä yleisö toivotti tervetulleks. Saattelispa onnelliset puhurit Ykköst ain!


Heli Laaksonen ja föriäijä Markku Heikkilä Puutorillä 14.7.2018. Kuva: Vappu Pyykkö

 

Kirjailijat Elina Wallin ja Heli Laaksonen Porissa 19.7. SuomiAreenan lavalla. Kuva: Heli Nukki


Seuravaks meil ol pikkujulkistamissi jättilaval Poris SuomiAreenal Elina Wallinin kans. Lounaissuamalaissi ominaispiirttei ihmeteltti ja puhutti siit, kummost on tehrä tyät omal kiälel - ja oman kiälen tähre. Meil molemmil o suhre kotomurttesse tunteelline ja aika suureellinenki.

Murtten pualest saa viäl riamuita ja välil raivota. Jälles kerra Hesarin kuukausiliitte (7/2018) nimimerkki "Kuukautinen" kirjotti pakinan, misä hän parodioi Porin murret - ossamat sitä ollenka, ottamat selvä, viittimät vilkastakka, kummone olis murtte olemus. Tuntu kummalliselt, et hän o saanu tyäaikan ja ilmeisest rahapalka erest kirjotta tekstin vail minkälaist asiantuntemust. Olkkonki kysymykses hauska ja kepiä teksti, kyl parodian kohre silti täyty osata, ennenko sitä voi käsitellä. Murre o ihmiste äirinkiäl, arvokas ja kaunis - ei kenenkä huvitutti eikä purulelu. Kirjotin suara palatettaki täl Kuukautisel, mut ei hän mittä viäl vastannu. Vastais ny. Taik ehkä hänt hävettä liiaks. Täsä piän näyte hänen "pori murttestas": "Mut yhäki Saulil on paljo töit, kauhesta papereit, joihi häne pitää perehtyä."


Ykkösen keikoist orotan enite Lapin löylypäivie Patolammen partaalla -ohjelmanumero, se on pe 3.8. klo 18-18.40. Sillo mun kans rynni laval 10 lappilaist 10-vuatiast! Nämä runomukulat on kaik valinnu oman lempirunon Ykkösest ja esittävä ne - ja mää kerron runon syntyi ja taustoi. Rauman Lapin Kirkkotiän taik Sahamäentiän suunnilt pääse kattoma ja kuulustelema - alueel o valla vapaa pääsy. Mun runokuarmuri o sullottu täytte Ykkössi ja Kun Musti muni mummon -kirjoi ja runopostkortei kans, uussi Lappi-korttejaki.


Muistaks Aapise julkkarit 2013? Sillonki marssis Patolammen parttal runomukuli - nyy nämä ova jo rippiskoululaissi!
Onneks uus sukupolvi on kasvanu.

Kuva: Miikka Lappalainen



Sieravuoren mailman ensmäset lavarunofestarit on tulos heti seuravan päivän 4.8., siäl liahun kans, samaten ko Hämeenlinnan Hippalois 5.8. Sen jälkkenki keikat jatku, käy silmäilemäs www.hulimaa.fi/keikat 


Tairan kumminki  enne Ykköse isomppi keikoi hetkeks rauhottu ja käyskennellä laitumil vaa. Men sää sil aikka kirjakauppa ja haje käsis Ykköne. 

Näkymissi!


Heli

 

Älkkä nyy peljästykö, mut Ykköne o vähä myäski akateemine.


Ei sitä päält näy, eikä se mittä haitta... Syy runokirjanki liävä akateemisuutte o se, et olen tiatoihmissi. Mää ole näit, kene miälest piänenä jo suvi ol liian pitk ja heinäkuu erityisest raskas - koulun alkamisse ol niimpal aikka! Oppitunnit, ajan viättämine viisaitte ihmisten kans ja uusist asioist kuulemine o yks mailman parhaist asioist. Yliopisto o mun silmis ja korvis o ylimaallise hyvä asi, tiatojen tehras, ymmärryksen tyyssija. Tiätty Ykköst kirjottaes sain taas hyvän syyn hyäkätä akateemiste ihmisten kimppu.


Lounaismurteises Aapises jo tarvittin Turun yliopiston suamen kiäle väelt appu: murtten kiälopin kirjottamine on tarkka puuha. Tahtosin myäski, et uures Ykköses on kaik nii oikken ko voi. Runot kirjotan tiätystenki omast pääst - ne on kaunokirjallisuut, haavei, toivei, muistikuvi, mitkä kyl opittuihi asioihinki perustu. Lisäks Ykköses on kumminki mukan asiallisest asiallisemp esseeosuus (se ei ol ollenka pakolline eikä varsinka mukulil tarkotettu) niil ketkä on kiinnostunu numeroitte ja lukusanojen taustoist, kulttuurihistorist ja etymolokiast.  



Turun yliopiston Kirsti Siitonen autto munt murreseikkoje oikkemuatoilus ja esitti muutamei kristallissi huamioi runoihinki. Seki on tärkkiä, et joku sano, et hyvi mene, sää teet tärkkiä tyät. Etymolokia eli sanoje historia o mul ain ollu tosi rakast. Suamen tunnetuin etymologiakymppi Kaisa Häkkinen o yks mun suurist ihailuni kohteist ollu vuaskymmeni. Häne Linnun nimi -teoksi mul on kaksiki, varuiks. Ykköses mul o napakka selvitys, mist numerot o meijän kiäleen tullu (olissin mää piremminki kirjottanu, mut ei annettu sivui enemppä ko 6).  Häkkisen Kaisalt kysysin varmennust ja pyysin lisäks, et olisko joku huumaava uus tiäreuutine numeroitten taustast ilmaantunu lähiaikoin. Oli! Lukusanast seitsemän sain selvil uut! Mut en kerro mitä! Lukeka-lukeka Ykkösest!

 

 

Ykköse ensesittelys Turun Puutorin Booktori-tapahtumas oliva nämä molemma viissa frouva. Sain ojentta heil juhlallisest oman lämpimäiskappalan (tosilämpimä, + 30). Pääsin samaan kuvaanki. Viäl suuri kiitoksi teil kaikest tuest.

 

 
Turun Puutorin Booktorin kirjan ensiesittelystä, Heli Laaksonen, Kirsti Siitonen, Kaisa Häkkinen. Kuva: Vappu Pyykkö

 

Oli mul Ykkösen teos matikkaviisaitaki tukena! Esseen esiluki vanh tuttu Lahtine ja Rauman opettajakoulutuslaitokse matematiikaopettajie matematiikaopettajat Sari Yrjänäinen ja Tomi Kärki. Jestas, kui hyvi kommentei ja hianoi virheilöytöi he seulosiva! Viit vail, etten Ykköse julistanu, et kuukaures o seittemä viikko… Heijä vinkkauksist sit myähemmi - Ykköse sivut jatka täyrentymistäs!

 

Heli