Ykköne

Ykköne on Heli Laaksosen numerorunokirja mummuil ja mukulil, pappoil ja poikasil, parillisil ja parittomil.
Kirjan kuvittaa penaalin terävin värikynä Anne Vasko. (WSOY 2018)

Ykköne on lounaismurteisen aakkosrunokirja Aapise sisarteos - mutta tulvillaan lukuja, laskuja, ynnää ja miinusta.
Näillä Ykkösen omilla kotosivuilla pääset kiinni kuumiin kirjakuulumisiin, ääneenlukukeikkoihin - ja hurmaaviin matemaattisiin runotehtäviin!

Kirjailija, puuseppä, teoloki ja mitä kaikelaist - yks mun suasikkikynäniakoist - Koivukarin Tapio suures numerohaastattelus!

 

 
Tapio Koivukari runokirjan julkistajaisis. Kuva: Hulda Leifsdottir

 

 * Kerro ittestäs ens numeroina.


 Juu. Tota noi. Mää ole syntyn vuan 1959. Käve rippikoulu vuan 1974, pääsi ylioppilaks vuan 1978, maisterimpaperi sain kooraha 1987 ja ensmäsen kirja mää julkasi vuan 1988. Mu lapsuudenkodon talonumero ol 28 ja nykysen torpa numero o 14, ollek mu asumisen sitt joinkim pualittun. Mult kysytti opiskeluajam pituksist ja meinasi ett sillo mää oli 191 sentti ja ole siit varman kutistun sentim pari, mutt ymmärsi sitt, ett hän tarkott vuassi.  Paino mul o nykysi sama ko sotaväest päästes eli 82 kilo mutt se kyl vaihtele. Ny elokuus tul uus kiri, Poltetu miähen tytär, se o mu kymnes romaan ja kaikkistes 15. kiri ko mää olen kirjottan. Semne uutine ol ett 100 000 kirjan tekemissen tarvita 400 kesk-kokkost puut. Tollai teoreettisest, tyvitukit tiätyst saha menevä, mutta helpove se o funderat kokonaisin puin. Nii mää arvelissi, ett mun kirjatten tekemisse olis menny tähäs saak tomne ungefäär 150 puut. Suamenoksi on kyl aik pali, reilu parikymment, ja sitt o jotta mun kirjoi julkast ulkmail, niinko Islannis ja Baskimaal, ni ollan kyl aik liki tota neljäsatta puut jos kaikk lasketa.

 

* Kummone suhre sul o numeroihi ja lukuihi: onk sul onneluvui, lempiluvui taik semmossi, mitkä vaa jotenki jännäst elämäs ain toistu?

 

Ei oikkiastas varsinaisest. Joskus mää olen tykän nelosest, se o semne tasajakone ja tualimalline. Vaimon kans meil on kummalakki syntympäev 20. päev mutt eri kuus sentä.

 

* Oleksää semmone tyyppityypilline humanisti, kenel o matikka ain ollu vaikkia vai selvisiksää koulust hyvi siitäki?


 Matikka ol vaikkia, mutt lukios mää oti semse ryhdistykse ja mu serkkun annoi mul vähän tukiopetust ja kyl mää se sitt iha hyvin kirjoti, Se lyhkäse matika.

 

* Olik sul matikas joku lempilasku - taik sit joku teoreema taik kaava,  mitä sää et kertakaikkias käsittäny?


 Mää tykkäsin geometriast ja trigonometriast. Niis pysty jollantaval kuvittelema se miälesäs. Algebra ja se ko ruvettim puukstaavetten kans laskema ol mul iha heprea ens alkku.

 

* Misä kohta elämäs sul o ollu enite matikast hyätty?


 Pisi matka, mutt kyl aikusel iäl ko o remontt-hommi teht. Räknätäm pinta-aloi ja puutavara ja maalette menekki ja hinnoi. Mää tykkä viäläkki muuton tarkasta huanen kulma Pytagoral niinko islantilaise remontt-miähe. Eli nurkast mitatan kolm (kertta jotta, esim, 50 sentti) ja toisest seinäst neli (kertta vaikk 50 eli kaks metri) ni niittem päitte välim pidäis olema sillo viis (kertta se sama, eli vaikk 250 sentti) jos nurkk o iha suaras kulmas.

 

* Mihin kirjailija tarvitte numeroi?
Niist saa kyl juttu aikkaseks. Sitt lasketa sivui ja lyännei ja sitä ett kui iso siit kirjast tule ja vaikk mitä. Ja sitt odotetan tekijämpalkkioit  ja tehdä apuraha-anomus. Esimerkiks.

 

 * Mää ole oppinu sult, et venäjän kiäles bussi numero 11 tarkotta kävelte  menemist, ko se numero muistutta kaht jalkka. Sää ole islannin kiälen  taitaja. Tulek miäle islannist joku ihana sanomus taik fraasi, misä olis joku numero erilaises käytös ko suames?

 
Vaikk semnen ko ett "hann hefur ekki átt sjö dagana sæla" eli ett "hänel ei ol ai ollu seittemä onnelist päevä", misä ajatella ete koko viikk ol iha  onnelist ollu eli ett hänel o välil ollu ja vähä vaikkia. Syyst tai toisest, se voi oll taudiloist aikka tai kränä pualison kans tai jotta  muut. Ja sitt islaniks sanota ett "ég er í sjöunda himni" eli ny mää ole seittmänes taevas, sillon ko joku o oikke riamuisas. Ai nii, ja ko suameks sanota, ett kolmas kerta toden sanoo, ni islantilaine onki sitä miält ett fullreynd í fjórða sinn, eli neljäs kerta tode sano. Joko täsä on kysymys alkusoinnu voimast tai sitt islanderi ova vähä sinnikkämppi ko me.

 

 

* Sää olet kirjottanu jälles väkevä ja sialukka romaani Poltetun miehen tytär. Mun numerorunokirja Ykköne o iha erilaine, kertakaikkias! Mut keksi sää nyy omast päästäs, ko olet molemmat lukenu, onk niis mittä sama?


Poltetu miähen tyttres olla Islanni noitaoikkeudenkäynneis. Vanhas magias todelisuut yritetti hallit semssi riimui ja merkei piirtämäl, niinkom puukstaavei, kon kertautuva sitt mailmas ja todelisudes. Joku voi nähd Thór-jumala energiam puukstaavis ja taevam pilveis, mutt mailma voi nähd ja numeroin kui nek kertautuva tualp pisi mailma. Eli tiivistetym periaatten kautt hahmotetan todelisus.

 

Ja viäl lopuks:

Mink numeron ottaissit föli autiol saarel?

 Seiska.
Mää hio sem pää ja tee siit kirve ittelen, rakena suaja sen kans ja hakkan klapei.

(Kattoka nyy! Tämä seiska o Ykkösest, Anne Vaskon tekemä kirves!)

 


Haastattelus ol Koivukarin Tapio,
hänt jutut sanamaija Laaksose Heli

 

#Tapiokoivukari #poltetunmiehentytär #WSOY #Ykköne #runoilijahelilaaksonen

Numerorunokirja Ykköse kuvittaja Anne Vasko o saanu pal ansaittu ylistyst: omaperäne, lystikäs ja färikäs.

Mut kuka hän o? Ja mist hän o? Ja kui hänest kuvittaja tuli? Ja mimmost ol Ykköst kuvitta? Ja kui voi olla joku, kenel o 9 kummilast!

Annen Ykkös-haastattelu ei meinannu loppu ens lainka!
Mul tul koko aja miäle uussi ja uussi kysymyksi, mitä tahtoissin tiätä - ja nii mää sit kysysin.

Ens poonus-kysymykse ja sit 10 lissä. Nyy mää täst kuvittajaihmisest tiärän jo pal enemmä - ja sääki, jos luet ettippäi. 

 
Anne ol meil kyläs Rauman Lapis - ei siis telkkarkameroitte eres, mut Miikka Lappalaise linssin eres kumminki.

 

Hei vaa Anne! Kerro ittestäs ens numeroina.


Minun nimeni Anne Vasko, etunimessäni on yhteensä 4 kirjainta.
Pienenä kirjoitin sen vahingossa viidellä kirjaimella kuten
serkkunikin eli Janne.

Olen kuvittaja, mutta olen kiireessä kirjoittanut kymmeniä kertoja ammatikseni kuvottaja.
Olen syntynyt 1969 ja 165,5 cm pitkä. Asun talossa, joka on rakennettu 1949 ja on 20 vuotta vanhempi kuin minä.
Minulla on kaksi kättä, joissa molemmissa viisi sormea, mutta en osaa pitää sormuksia.
Olen oikeakätinen, mutta molempijalkainen.

Minulla on kaksi lasta, joista toinen on nyt 10-vuotias ja toinen 17-vuotias.
Minulla on 6 kuukautta nuorempi mies ja hän on 190,5 cm pitkä.
Lisäksi minulla 9 kummipoikaa ja 1 kummikoira!

 

 1. Mitä kirjoi olet kuvittanu - ja kosk alottanu? Ja voi senki sanno

lyhkäsest, et mitä muut olet kerjenny tekemä?


Olen julkaisut 7 omaa kuvakirjaa ja kuvittanut yli kaksikymmentä lastenkirjaa mm.  runo- ja lorukirjoja, kuvakirjoja, tietokirjoja, musiikkikirjoja. Lisäksi olen kuvittanut kolme aikuisten värityskirjaa ja kaikkea postimerkkien ja seinämaalausten välillä.

Lastenkultturin parissa olen tehnyt vapaana taiteilijana töitä maisteriksi valmistumisestani lähtien eli vuodesta 1997.
Siinä välissä olen ollut töissä muun muassa suunnittelijana Marja Kurjella ja rehtorina.
Kuvittamisen ohella olen opettanut kuvitusta ja kuvataidetta kouluissa ja erilaissa työpajoissa.

Tällä hetkellä viimeistelen Hyvinkään uuden sairaalan lastenosastolle tulevia erilaisia kuvitustöitä. Se on ollut 2 vuoden projekti.
Kuvituksen ja taiteen parissa voi tehdä satoja erilaisia töitä!

(Mää sanon muute iha vinkiks, et esimerkiks Mur sanoi karhu o Annen ja Kaisa Happosen teos, mitä jo mailman turuillaki lueta ja Tampereellaki).

 
2. Kosk huamatti, et olet kuvis-asiois hyvä - ja kuka huamas?


Huomasin ehkä itse ensinnä, että nautin kuvien tekemisestä, sanojen ja kuvien yhdistelmistä, tarinoista.
Se jatkuva piirtäminen ja maalaaminen varmasti näkyivät koulussa ja ala-asteen opettajani Kaino oli ensimmäinen, joka huomasi kuvissa jotakin omaperäistä. Matkan varrelle on onneksi sattunut monia kannustavia, mutta myös kyseenalaistavia opettajia kuviksen suhteen.

 

3. Mikä numero sul oli kuvikses kouluaikoin? Mikä matikas..?

Minun kuvisnumero on aina ollut 10 ja matematiikka 8. Kuvis on ollut se paikka, jossa viihdyin ja matikka se, jossa jouduin tekemään töitä.

Mutta kyllä matikassakin oli hetkensä, tykkäsin derivoida ja intergroida. Ja numerot itsessään ovat visuaalisia.

 

 4. Ketkä o sun kuvallissi esikuvi taik lempikuvantekijöi?

Lista on pitkä ja muuttuva, mutta kaikkia tekijöitä yhdistää omaperäisyys ja visuaalinen rohkeus tehdä näkyväksi myös huomaamattomia asioita.


5. Olen ymmärtäny, et monis töis sul on tekniikkana sakset ja leikkaamine.  Mikä oli sun tiäs tämän tekniikan pari - ja mil muil tekniikoil teet töitäs?

 

Tämä on meidän perheen ammatinvalintaklassikko. Koulussa oli kysytty vanhempien ammatteja ja tyttäreni oli vastannut, että "äiti leikkaa
kuvia vintillä". Olen välillä käynyt pitämässä heidän koululle kuvistuntejakin, että näkevät, että on se tämäkin ihan oikea ammatti.
Matkan varrella olen kokeillut kaikenlaisia tekniikoita ja tämä nk. kollaasitekniikka on ollut se, johon aina palaan. Kollaasitekniikka on osittain sattumalla leikkimistä ja vapauttaa kuvan tekemistä, mikä taas minulta toisinaan puuttuu piirtämisestä ja viivankäytöstä.


Mutta teen myös mielellään kuvia maalaten ja musteella sekä erilaisia tekniikoita yhdistämällä. Nyt kovasti kiinnostaisi kokeilla erilaisia grafiikantekniikoita.


6. Mil taval Ykkösen tekemine o eronnu muitten kirjojen tekemisest?


Ykköne on ollut ihan ykkönen!
Murre, ehdottomasti se luo aivan oman tunnelmansa runojen maailmaan.
Paitsi, että runojen sisällöt ja aiheet ovat ihan briljantteja, niin se murre on kuin taitava sisäänheittäjä,
joka pyytää sisälle katsomaan ja sitten sä oletkin ihan koukussa.


Olen nauttinut Helin runojen omaperäisyydestä, hiljaisista huomioista ja huumorista, sellaisesta hyväntahtoisesta näkemisestä,
joka lähtee arjesta ja kyseenlaistamisesta.

 


Laitlan puskist, keskelt mettä löytys vanh sirkukse jäämistö! Kuva: Miikka Lappalainen

 

7. Mikä o sun erityine lempisivus Ykköses - ja kui?

Erityisiä sivuja on kaksi, eivätkä ne ole tässä paremmuusjärjestyksessä.
Yksi on "Sata" ja toinen on "Näi laulo rakastunut hirvi". Ne ovat vaan yksinkertaisesti huikaisevan kauniita!

 

8. Mink kans huakailit kauimmi?

Ehkä "Yhreksään" oli vaikea löytää se oikea kulma. Että kuvassa uskaltaa luottaa lukijaan ja antaa tilaa.


9. Mitä sää lukijoist ajattelit, ko Ykkösen kuvitust teit? Näiks heijät silmissäs?


Kyllä, mukava yleisöjoukko hengaili työpöydän kulmilla koko työprosessin ajan ja mietin, että kirja todennäköisesti päätyy monenikäisten käsiin, niinkuin Helin kirjat yleensä. Se mielessäni kuvituksissa on löydettävissä erilaisia tasoja, jotka saattavat avautua eri tavalla eri-ikäisille ja erilaisille lukijoille,  kaikenlaisille runojen ja kuvien löytöretkeilijöille.


10. Mink numeron ottaissit autiol saarel - ja kui juur sen?

Miljoonan. Pinoaisin sen nollista pelastusveneen ja käyttäisin ykköstä airona.

 

Kiitos miälenkiintosist vastauksist!

 

Vastas Anne Vasko (Kato vaik ton: www.annevasko.com)
Haastattel Laaksose Heli
Kuvat: Miikka Lappalainen

(Ei täst sit tullukka virallist esittelykuva. Kuulemma saappai liia vähä...)

 

Tiätty o hyvä, et kirjoist kirjoteta!


Numerorunokirja Ykkösest yht ja toist, niinko aihesse sopi.

 

Aloteta A:st eli siit, Aamulehti ja siäl toimittaja Simopekka Virkkunen tek riamastuttavan perehtyne koko sivun artikkelin Ykkösest ja muistakin kuulumisist.
Hän sai ujutetuks sin numeron jos toisenki:

" Antaa talon aloittaa. Sataviisikymmentä vuotta vanha talo kahdeksan kilometrin päässä kauppaliikkeistä Rauman Lapissa huokaisee raskaasti. Jopas nyt tehdään asioista numeroa. Totta. Talon asukas Heli Laaksonen on levittänyt kuvaajan iloksi huushollinsa täyteen mittoja ja numeroita.Kirjahyllyn kolmanneksi alimmaiselta laudalta riippuu jalkapallopaita numerolla 30. Se on lahja turkulaiselta Sammakolta, Laaksosen ensimmäisten runokirjojen ensiluokkaiselta kustantajalta.Laaksonen oli alle kolmikymppinen, kun löi itsensä läpi ja lounaissuomeksi kirjoitettujen murrerunojen painosluvut rikkoivat ennätykset ja haamurajat. Kahdeksantoista vuotta ensimmäisen, tykkänään oman kokoelman Pulu uis jälkeen Laaksosella on nyt vähän vaille ziljoona rautaa tulessa.

Käydään tähän hätään läpi neljä ja puoli..."  ja siit se juttu sit lähte! Katkelmi o ainakin tual:

https://www.forssanlehti.fi/uutiset/murrerunoilija-heli-laaksonen-innostui-numeroista-jotka-ovat-olleet-hanelle-aina-vaikeita-matikantunneil-en-kasittany-mika-piru-se-x-o-38717

Niinko o nykyaikan tapan, sama tekst ilmestys niin Turun Sanomis ko Kalevassaki, Forssan lehres ja tiätty siäl Aamulehressäki, en ihmettelis vaik Savon Sanomissaki. Tämmöses tapaukses, ko juttu o hyvin tehty, se on tiätty loistava seikka. Mut hiukka ykstoikkostaha se o... Ja mikä kauhistus, jos huano haastattelu, väärinkäsitetty taik unine, lähetettäis ympärs maat!

***

Aakkosjärjestykses seurava o Apu-lehti, mist tul meil Rauman Lappiin saak kuvaaja Vesa-Matti Väärä ja klassine jutuntekijä, toimittaja Jorma Lehtola. Oli kiva ja pitk päiv! He kuvas videonki, misä Knappikukkasen kans painelen, mahtak se viäl tost viästist näky:

"LAPPI on jo aikaa liitetty Raumaan, mutta tienvarressa kohoaa uhmakas kyltti: Kodiksamin lääni. Kodiksami kuuluu siihen Ylisenpään asutusryppääseen, jonka Satakuntaliitto loppukeväästä palkitsi Vuoden maakuntakylänä – niin virikkeelliseksi ovat asukkaat elämisensä siellä tehneet. Kyltin on laatinut runoilija Heli Laaksonen, joka viimeiset yhdeksän vuotta on asunut punaisessa, 140-vuotiaassa maalaistalossa viljavan pellon laidassa - - "

Numeroista innoittunut tuore runoteos Ykköne (WSOY) sai elokuussa 2018 syntymäpäiväjuhlan Lapin löylypäivillä, lausujina teoksen eloisa kohderyhmä – lapset. Kymmenen paikallista kymmenvuotiasta! - -

Jokunen vuosi sitten runoilijan pää alkoi tökkiä. Se ei ollut taiteellista kriisiä, sanottavan äkkistä loppumista, vaan lähestulkoon eksistentiaalista: onko painetuilla kirjoilla enää sijaa maailmassa? – Maailma on kääntynyt simmoseksi, että mää en enää ole varma, pystynkö mää elättämään itteäni kirjailijana, kun olin siihen jo tottunut. On kova miettiminen, onko se joku toinen ammatti kokonas vai mikä olisi mun kyky. Enhän mää voi vielä 45-vuotiaana ajatella eläkkeelle jäämistä.

– Moni suhtautuu kirjoihin kuin jonkunlaisena ongelmajätteenä. Ja jos rupeaa tuntemaan itsensä ongelmajätteentuottajaksi, se on aika suuri kriisi. Kun mää itse näen sen kirjan ja kirjallisuuden ylivertaisuuden niin kirkkaana, että en voi mitenkään ajatella, että noh, aikas kutaki, menköön kirjallisuus, tulihan WhatsApp tilalle."  Fundeeraa Heli. JATKUU!

Lukeka loppu siis Avust ko saatte kätte. Toistaseks täsä viäl kirjailijana kirjottelen, mut ihan tosi: jollei oma ammatti enä elätä, mitä mahrollisuuksi jää?


***

Onneks kirjallisuuren-kirjoje ystävi on, sen näyttä jo blogienki määrä ja Ykköne o niis saanu ihani sanoi osakses!


Tuijata oli kuulustellu äänikirjan:
https://tuijata.com/2018/07/27/heli-laaksonen-ykkone/

"On ilo kuulla äänikirjassa runoilijan omaa puhuntaa. Se on ilmeikästä, ilkikurista ja hyväntuulista. Rytmitys ottaa hyvin huomioon kuulijan. Uskon, että Ykköne sopii parhaiten sekä-että-käyttöön, eli kirjaa kannattaa kuunnella ja samalla seurata kirjaa sivu sivulta, sillä mitä ilmeisemmin Anne Vaskon kuvitus käy tekstin kanssa yksiin. ", sanos Tuija, kiva, sivistyny Tuija!

Erikoine Hikkaj meinas, et: "Letkeetä, rentoo, ilosta ravia."
http://hikkaj.blogspot.com/search?updated-max=2018-07-15T11:23:00%2B03:00&max-results=10

"Nokkelaa, näppärää ja hyväsydämistä höppänyyttä!", tykkäs Kirjavinkit. https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ykkone/

 


On sitä WSOY:ki tehny iha oman esittelyn, VIREON!

https://www.youtube.com/watch?v=OTYZ9Ra3QHc

Ja hei: Oleks muistanu ration ja netin podcastit?

Mun lempikanavani Radio Rockin lempikorporaationi kutsus piäne vihjailun jälkke haastateltavaks:
https://www.radiorock.fi/#!/post/5b7fc2b6e92dd00400adc346

Olga Koo, Radio Suomi -kanavalt tul mun hotellihuanesse Helsinkki ja tek siäl jututust:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/23/heli-laaksonen-mokaa-numeroiden-kanssa-koko-ajan-ja-matematiikka-kauhistutti

Sulone ja viisas Lybeckin Baba käve Helil kyläs - eli meil tekemäs jututust. Kuulustele: http://babalybeck.fi/podcastit/heli-laaksonen-ykkone/

 

 Parast olis, jos kumminki lukissit koko kirjan, Ykköse! Saa muitaki lukke.

 
Heli

 

 

Meijän kuistin trapuil Ykköne, Baba Lybeck ja mää. Kuva: Miikka Lappalainen

 

#Ykköne #WSOY #Annevasko #runoilijahelilaaksonen

 

 

Ykköse Ykköjulkkarit runomukuloitten kans!

 

Numerorunokirja Ykköse elo sai tarmokka alu, ko sain kymmenen 10-vuatiast mun kans laval sitä esittelemä.

Paikkan ol Rauman Lappi, kotiseututapahtuma Löylypäivät. Me saatti esittä Ykköse runoi ja pulinoi monisatapäisel kuulijajoukol.

Kuva: Paavo Valtanen (kiitos!)

 

Ens mää kiipesi alustama - fölis Isokirja eli Lappalaise Miikkan mul printtama ja kapalevyttämä jätti-Ykköne. Kertosin taustoist, sattumuksist ja väläyksist runojen takan, Aapisest ja 5 vuatisest kirjottamisurakast, mink Ykköne otti. Sit mun seurakseni kiipes...

 

Onni!

Jasmin!

Sanni! 

Ester!

Elsa!

Johannes!

Atte!

Venla!

Emilia!

Inka!

Eli 1, 3, 5, Kertun kertomataulu, 7, 8, 13, Matemaattine tehtävä, 100 ja Numerokialto.

Siin keikkalista plus mun omat runoilut.


(Kuva: Elina Halminen - kiitos!)

 

 

(Kuva: Elina Halminen)

Nii rohkioi ja taitavi ja oppivaissi mukuli. Mul tul heti heit ikävä, ko päiv ol ohi. Buhuuuuu, näenk mää teit konsanas?

(Kyl maar, ei sunka se Lapin koulu ol ko 8 kilsan pääs...) Kerran viäl kiitos ja kaikelaist hyvä teil ja teijä opettajil (Pia Klytseroff ja Hanne Linnavuori), hualtajil ja tukijoukoil.

 

 Lukijoitaki parveili Ykkösjulkkareitte ympäril - parveilkka vaa, teist tule nii hyvä miäl. Ykköne-banderolliki kohos yleisön päitten pääl - kuvan siit saatte sit ko määki. 
Näkymissi elokuun lopun keikoil!

 

Heli

 

#Ykköne #Runomukulat #WSOY #Raumanlappi #Lapinlöylypäivät

 

 
Ykköse ekat synttärit!
Kuva: Miikka Lappalainen


Syränsuvel ilmestyväl kirjallekki tarvita huamio ja rakkaut, et se tunte olevas tervetullu.


Numerorunokirja Ykkösel järjestin syntympäivän Turun Puutoril Booktori-tapahtumas. Ostin sil piispamunki (muual suames sitä sanota berliininmunkiks, mut Turus se on piispal omistettu) ja laitin 1-kynttilän pääl tököttämä. Juantaja Heikkilän Markku sen sit lainasytkäril sytytti (kiitos sil frouval, ketä sytytint lainas. Se o nyy Puutorin Vessa -ravintolan pojil haettavis). Ja mää puhalsin. Ja hyvä yleisö toivotti tervetulleks. Saattelispa onnelliset puhurit Ykköst ain!


Heli Laaksonen ja föriäijä Markku Heikkilä Puutorillä 14.7.2018. Kuva: Vappu Pyykkö

 

Kirjailijat Elina Wallin ja Heli Laaksonen Porissa 19.7. SuomiAreenan lavalla. Kuva: Heli Nukki


Seuravaks meil ol pikkujulkistamissi jättilaval Poris SuomiAreenal Elina Wallinin kans. Lounaissuamalaissi ominaispiirttei ihmeteltti ja puhutti siit, kummost on tehrä tyät omal kiälel - ja oman kiälen tähre. Meil molemmil o suhre kotomurttesse tunteelline ja aika suureellinenki.

Murtten pualest saa viäl riamuita ja välil raivota. Jälles kerra Hesarin kuukausiliitte (7/2018) nimimerkki "Kuukautinen" kirjotti pakinan, misä hän parodioi Porin murret - ossamat sitä ollenka, ottamat selvä, viittimät vilkastakka, kummone olis murtte olemus. Tuntu kummalliselt, et hän o saanu tyäaikan ja ilmeisest rahapalka erest kirjotta tekstin vail minkälaist asiantuntemust. Olkkonki kysymykses hauska ja kepiä teksti, kyl parodian kohre silti täyty osata, ennenko sitä voi käsitellä. Murre o ihmiste äirinkiäl, arvokas ja kaunis - ei kenenkä huvitutti eikä purulelu. Kirjotin suara palatettaki täl Kuukautisel, mut ei hän mittä viäl vastannu. Vastais ny. Taik ehkä hänt hävettä liiaks. Täsä piän näyte hänen "pori murttestas": "Mut yhäki Saulil on paljo töit, kauhesta papereit, joihi häne pitää perehtyä."


Ykkösen keikoist orotan enite Lapin löylypäivie Patolammen partaalla -ohjelmanumero, se on pe 3.8. klo 18-18.40. Sillo mun kans rynni laval 10 lappilaist 10-vuatiast! Nämä runomukulat on kaik valinnu oman lempirunon Ykkösest ja esittävä ne - ja mää kerron runon syntyi ja taustoi. Rauman Lapin Kirkkotiän taik Sahamäentiän suunnilt pääse kattoma ja kuulustelema - alueel o valla vapaa pääsy. Mun runokuarmuri o sullottu täytte Ykkössi ja Kun Musti muni mummon -kirjoi ja runopostkortei kans, uussi Lappi-korttejaki.


Muistaks Aapise julkkarit 2013? Sillonki marssis Patolammen parttal runomukuli - nyy nämä ova jo rippiskoululaissi!
Onneks uus sukupolvi on kasvanu.

Kuva: Miikka Lappalainen



Sieravuoren mailman ensmäset lavarunofestarit on tulos heti seuravan päivän 4.8., siäl liahun kans, samaten ko Hämeenlinnan Hippalois 5.8. Sen jälkkenki keikat jatku, käy silmäilemäs www.hulimaa.fi/keikat 


Tairan kumminki  enne Ykköse isomppi keikoi hetkeks rauhottu ja käyskennellä laitumil vaa. Men sää sil aikka kirjakauppa ja haje käsis Ykköne. 

Näkymissi!


Heli