Sylvia&Tuija

Heli Laaksonen esittelee komediallisessa kaunokirjassa Sylvia, Tuija ja laulava patja kaksi hurmaavaa muijaa kaikkine kommervenkkeineen. Syksyllä 2016 ilmestyneet Sylvia ja Tuija saavat uusia muotoja myös kamarinäytelmänä, piirroshahmoina, tekstiilitaiteessa, Paletin julkaisemana korttisarjana. Naiset pitävät yllä lisäksi omaa fb-sivuaan. Lounaismurttel, tiätystenki!

 

 


 

 

Muijie ystäväl on kissan päivät:

Sylvian ja Tuijan ja laulavan patjan pääse treffama nyy monel suunnal, näytelmämuatosena taik kamarimusikaalina, Itä-Suames taik läntises Uureskaupunkis, suurel laval taik piänmuatosemmi.

Uurenkaupunkin teatter päätti otta iha omil voimil muijat tyän al ja tehrä näytelmäst kokonaise kamarimusikaalin. Rauno Melos o säveltäny melkkest 20 runo, laval nouse sutkauttelema ja ihanast laulama Sanna ja Tiina ja lisäks enkelkuaro. Siit o hianost kirjotettu mones lehres, Läns-Suames, Ukilaises, Turu Sanomas, Laitla Sanomas... 24.3.2018 saak he o laval - munst olis kiva, jos menisitte kattoma. http://uudenkaupunginteatteri.fi/



Länsi-Suomi-lehti 5.2.1018, Katja Valmunen


Sen lisäks, et uuskaupunklaise pääsevä kattoma paikallas pysyväiselt lavalt Sylvian ja Tuiijan meininkei, yhrelaine ryhmä kiärtä esityksen kans melkkest misä vaa!


Näi iräs ei ol Marjatta Rinteen ja Eija Nurmion esittämät Sylvia ja Tuija ennen käynykkä:
17.2.2018 puhalleta keuhkot ja patja täytte ilma ja esiinnytä Lapperannan kaupunkinteatterin laval! 
http://www.lprteatteri.fi/fi/Ohjelmisto/Sylvia,-Tuija-ja-laulava-patja

Jos elelet lähel, men syynämä, ja kerro vaikutelmistas.

 

On mahrolline semmoneki muute, et tilaat iha ittelles taik kaveril private show'n: Sylvian ja Tuijan saa kii numerost: 041 7549273

Sylvia laitta lissä huulpuna - iha varuiks vaa. Jos vaik mettä olis oven takan taik muu miäs.
Kuva: Seppo Nurmio

 

Ala-Äijälän Pian ompelemat Sylvia ja Tuija -maskotit o reisus usse fölis. Ja sen huama:
nyyki Sylvialt repsotti permanentti. Äit korjas!

 

 

Kirjamuatosena Sylvia ja Tuija iha ihka ensmäsenäs ilmestys, 2016. Siit o jäljel muutamei hassui kappalei,
keikkareisuil niit kuljettelen niin kauan ko niit o. Tulek jatko? Olen mää semmostaki huhu kuullu...

 

Heli

 


Niinko hyvin tiäretä,

Sylvia, Tuija ja laulava patja -kirjas viätetä täyt häkä synttärei. Taik oikkiastas yritetä vältellä niit...

Meijä yleisö o nyy huamannu, et tämänsorttine, runssan tunnimittane kamarikomedia o juur hyvä synttärlahja vaik sankarin olohuanen permannol esitettäväks.
Marjatta Rinne ja Eija Nurmio onki riamumiälin riäntäny sitä juhlijoil esittämäs - ja ottava vasta uussiki kutsui.

Nii et tilaakki ittelles taik naapuril taik mammal taik enol synttäryllär! Muijat tule.


Heli

Ihanat naiset patjalla. Kuva: Seppo Nurmio

 

 

 

 

Sylvian ja Tuijan tarina o alu alkkaenki ollu sekä kaunokirja- et kamarinäytelmämuatone.


Nyy juur o valmistunu juliste - Wisa "julisteguru" Knuuttila sen teki - ja semmossi siäl tääl näky, ko tarkkana o.


Täsä keväste Marjatta Rinnet ja Nurmion Eija pääse ihailema esimerkiks näi:


Helsinki
Valtimonteatteri lauantaina 4.3. klo 15 ja 19
http://www.valtimonteatteri.com/vierailuesitykset.html



Vihti
Kahvila Casalen tiistaina 7.3. klo 18


Tampere
Teatteri La Strada sunnuntaina 26.3 klo 15

Soita Sylvian ja Tuijan numeroon ja varaa liput 041 7549273
Tervetuloa!

 

Meinasiks mennä?

 

Kyselis: Heli, Sylvia ja Tuija

 

 


Nii: voik olla upouus ja seittemänkymppine? Kunnei vois ko Suamiki o joka päiv uus ja silti 100?

 

Ja ainaki me muijat olla! Ensmäne kirjalline vuas o nyy takan ja seittemänkymment miälkuvitusvuat o elettynä.
O jännä lähte uutte vuatte: kattella saak toi Laaksone meist syntymä lissä kirjoi, hakema uussi yleisöi, tavottelema olemas olevi, keksimä elämäst näkemise arvossi näkyi, naurunkarei värisyttävi jutui.

Uuden vuoden kuva: Miikka Lappalainen

 

Me olla olttu mones mukan - lehmälaitumel, kirjamessuil, mettäretkel ja juhla-asetelmi rakentamas (tänä!)

Toivottavast sama ralli jatku ja saatais tutustu sunkin kans - ellei jo tunneta.


Kiitos lukijoil-kuulijoil ja hyvä kulttuurivuat 2017!


 

Sylvia ja Tuija
ja kirjuri Heli

 

 

 

Jo 10 vilkast vuat on toiminu Raumal Hellapuu-nimine design-vaatefirma. Vallan kotomaiseste siäl suunnitella ja ommella vaattei naisil, miähil ja mukulil. Sylvia ja Tuija - ihanat ikänaiset ja kirjan sankarit - o saanu vaatetukses siält, samate färirakastaja Laaksone. Myäski kamarinäytelmän frouvat Marjatta Rinne ja Eija Nurmio varustetti live-esityksi varte samoil kuaseil - Popporo ja kynäkuvio o yleisön silmänilona.

 

Nämä meijä muijat kiinnostusiva nyy oikken tosissas, mikä tämä Hellapuu oikke o ja mil ajatuksel see täsä mailmas toimi. Kuumas haastattelus Hellapuun toimitusjohtaja Milona Sadekallio.

 

Rauman torilla Hellapuu-muotinäytöksen huminassa Milona Sadekallio, hahmo-ompelija Pia Ala-Äijälä, muijat Sylvia ja Tuija - ja iso yleisö!
Kuva: H.L.

 

Sylvia: Hei vaa sirkune-virkune kotomaise-raumlaise designvaate-Hellapuun päämiäsnaine!

 

Milona: Heijaa ja halaus te ihanat ihanat frouvas-naiset!

 

Sylvia: Mää muistelen, et sää olet alunperi josta pohjosemmast lähtösi.  Näkyk se jollan taval sun kärejäljes - taik miälelaarus jopa?

 

Tuija: Nii - mist koko Hellapuu alko - kerroks lyhkäseste?

 

Milona: Juu, mie olen pohjoisesta, Rovaniemeltä syntyisin. Kyllähän se varmasti töissä näkyy ja osittain tietenki tarkoituksellakin. Ja miälenlaarus ihan varmasti! Minun mieli ei esimerkiksi ole vieläkään tajunnut, että tässä asutaan jo kolmattakymmentä vuotta etelässä, kun että ei se ensilumi tule ensviikolla, vaikka mie kuinka vetäsin jo vinkkelit jalkaan ja kynttilöisin potkurini jalaksia, hahha!


Tuo Hellapuun tarinahan alkaa oikiastaan siitä, että mie olen aika nuoresta saakka ihaillut hirveästi kotimaisia kuosisuunnittelijoita. Siitä rakentu sitten ajatus, että mie haluan luoda jotain mikä antaa kunniaa sille taiteenalalle oikein toden teolla.

 

Tuija: Mää rehtorina en pääse rairoistan: mimmone o sun koulutukses?

 

Milona: Minut, tiiäkkö, päästettiin aikoinas peruskoulusta läpi nipinnapin ja myöhemmin syykin niille vaikeuksille selvis. Ja sitten kun se selvis, niin mie pääsin unelmieni opiskeluihin! Sisustustekstiili-artesaanin opinnot ja yrittäjän ammattitutkinto on taustalla. Eikä se opiskelu jäänyt siihen. Haaveilen jo pääsystä seuraaviin unelmieni opintoihin kiinni heti, kun aikaa on sille kunnollisesti.

 

 



Hellapuun trapuil Milona, Live-Sylvia, Oikia-Tuija, hahmot ja sanamaija Heli.
Kuva ja hahmot: Pia Ala-Äijälä

Sylvia: Mist on tullu nimi Hellapuul?

 

Milona: Yhtenä talviaamuna - asuttiin vielä Virroilla- mie köhmysin unihiekat kaulaliinalla liiteriin hakemaan puita hellan lämmitykseen. Kaaduin syli täynnä puita hankeen ja sinnehän ne hellapuut levisi joka puolelle hujanhajan. Ja mie manasin ja ärjyin, kunnes koin semmoisen valaistuksen siellä hangessa maatessani; ”Hellapuu!” Sehän kuvaa just sitä aikakautta, milloin ne minun suuresti arvostamat kuosisuunnittelijat alkoi nousemaan. Ja sitä aikaa, kun vaatteet kesti mahdottoman hyvin ja kun laatu oli itsesäänselvästi niin hyvä, ettei tuhlata tarvinnut. Se oli voimakas voimakas elämys, vaikken ollut edes hörppyä ehtiny kahvia saada, ja niin pitkälle samana aamuna menin, että pistin nimen oikein muistiin. Vaikka joka aamu ja päivä ja iltahan niitä nimenomaisia poimin millon hangesta ja millon liiteristä.

 

Tuija: Sylvia, ketä on tommone sananikkari-

Sylvia: Onk sun pakko kaik lörpötel!

Tuija: O! Voin mää tämän kertto, munst see ol kiva. Nii siis Sylvia keksis, et jos Hellapuu laittais pysty pop up -kaffilan, sen nimi vois olla Pullahee!



Teil o monelaissi hianoi poikkitaiteellissi hankkei, pitsimissei ja  - onk joku kondiittorikumppaniki haus?

 

Milona: Pullahee, haa! Mie tykkään herkuista ja yhtälailla kovasti kehittää yhteistyökumppanuuksia. Minullon käyny kyllä mielessä semmoinen kokonaisvaltainen kaikille aisteille avautuva Hellapuu ja … eli ehkei se juuri nyt ihan aktiivisessa haussa ole, niin mie olen hyyyvin avoin kaikelle uudelle, nyt ja aina!

 

Rauman Pitsimissi 2015 Jenni Peräinen, lisäksi miss Sylvia ja Miss Tuija. Kuva: Hans Lehtinen

 

 

Sylvia: Mää ajattelen, et kaike menestymisen keskiös o hiano tuate - vaik kui olis markkinoinnit ja myynnit kunnos, ni loistosisältö o lähtökohta.

Mikä on täl hetkel sun lempikuasi?

 

Milona: Siinä lienee kuules se, mikä on meät pelastanu minun olemattomilla myyntitaidoillani :D Kun sen laadun suhteen mie olen kuitenki pilkun pilkkoja oikein kauheimmasta päästä!


Mutta nyt on kyllä niin vaikea kysymys lempikuosista, että raapsutan harmaantuvia. Niiton niin monia! Omista se on Pop Poro, kun sillä on niin omanlaisensa tarina takana. Ja ei-omista melkeimpä sanoisin, että ainaskin kaikki mitä Rengon Leena kynällänsä loihtii; mieletön lahjakkuus!

 

Tuija: Mink kuasin suasio o sunt valla ilosest yllättäny?

 

Milona: Pop Poroa mie jännäsin sillon aivan sukat sekasin, kun pelkäsin, että siinä mie pistän kotikontujani ihmisten silmille niin lujaa, että juoksevat karkuun! Käviki ihan toisin. Ihan valtavan hienoa!

 

Sylvia: Suastuisiks paljastama jonku flopi: semmose, mist olit itte ipi-innoissas, mut yleisö ei ollukka?

 

Milona: Tiiättäkö mie olen semmuotonen positiivi-pöhkö, että jos floppeja tulee, niin mie kiukuttelen illan ja unohan koko jutun jo seuraavaksi päiväksi. Ja eikun uutta projektia alkuun. Ideoita kun on se piirongin looda jo työntäny lattialle saakka, niin ei sitä jouda jotain toimimatonta jäädä suremaan!

 

Sylvia: Mil taval syntys tämä mun klänninkini vähän kohtalokas Popporo-kuvio?

 

Milona: Juuret sieltä Lapista vaikuttaa tässä tietenki eniten. Minulla oli hetkosen semmoinen ns. nimikkoporo, joka oli kovasti ihmisystävällinen heppu. Jäi kaunis muisto! Aslakalta kun sain ison kasan sarvia muutama vuosi takaperin nappi- ja koru-projektiin, niin yks sarvi jäi seinälle komeilemaan. Kaunis muisto tulvahti mieleen ja aloin piirtämään. Voitta varmasti arvata mitä se on, kun jotakin kuvaa piirrät kuukausia jo kiukuissas, ja sitten semmoinen kolmen minuutin ”Ootappa hetki, luonnostelen... hei tää vois oikeesti toimia”-juttu lähteeki lentoon aika samantien :D

 

Tuija: Ketä on keksiny mun kynäkuvioisen vaatetukse? Olen kuullu, et opettajakunta o sitä erityisen pal rakastanu. Onk näi?

 

Milona: ”Luova” eli Kynä-kuosi on raumalaisen Sanni Takkisen kaunista käsialaa. Ihan huipputaitava suunnittelija ja piirtäjä! Sannilla on oma yritys Muotoiluhuone Tuokio. Ihastuttava tyyli!

 

Tuija: Mun uusimmaine suur-ihastus on teijä heijastinpipo - ko sen vetä päähäs, o niinko kulkis suur kuninkaalline kruunu pääs. Suunnatont ihailemist!

 

Milona: Voi Tuija sie, kiitos! Minusta kaikki eläväiset on mittaamattoman arvokkaita ja näiden pipojen ajatus onkin juuri se, että heijastimen käyttö ois mahollisimman vaivatonta. Ja positiivista ennen kaikkea! Rauman vaakunan kruunuki on niin hieno vielä, se suotaaki näkyä kunniallisesti jokaisen päässä.

 

Sylvia: Mil taval seuraat trendei? Onk sul jottan kirjoi-lehti-blogei, mist silmäilet vai käyksää Barcelonan kevääs saamas inspiraatioi?

 

Milona: Täytyy Sylvia myöntää, että mien juuri seuraa kyllä maailman trendejä. Olen aina ollut semmoinen siellä penkan puolella omaissa maailmoissani kulkija luonnoltani ja tokkiis se näkyy tyylissäkin. Perusvaatteen istuvuus on minulle itelle tärkein mitä pukeutumiseen tulee. Vaate kun ei saa tuntua päällä miltään ja toisaalta siinä pitää ihan ehdottomasti olla ”SE” juttu, tässä tapauksessa luonnollisesti erottuvat ja omintakkeiset kuosit :)

 

Tuija: Mil taval o erilaist suunnitel vaatetuksi miähil taik naisil? Taik mukulil taik aikusil?

 

Milona: Meidän vaatetuksessa kun ei ole leikkauksia, niin asettaahan se pientä haastetta kyllä, sukupuolesta viis. Toisaalta taas suuri ilo on se, että ihmiset on meän tapauksessa löytäneet laadukkaan perusmuotoisen vaatteen ja sen, että me valmistetaan tilauksesta ihan oman muotoinen kelle vain. Ei tarvita juuri  kompromisseja siis!

 Suunnittelu- ja piirtämisvaihe on minulle aina semmoinen pullean ilmava taikina kirosanoja, armotonta nauramista, uudelleen piirtämistä, rytättyä paperia, pyyhekumin käryä ja kauhiaa hävetysujostelua, kun ojennan suunnitelmat virallisen kaavottajan käsiin. Mie kun en itse sen alan expertti ole, niin selviöhän se, että sen tekee ammattilainen. Tässäkin pätee hyvin se, että ”ei aina se lopputulos, vaan nimenomaan se Matka sen eteen”!

 

Tuija: Onk Hellapuul joku yläraja?

 

Milona: Mie inhoan ylipäätäs kaikkia rajotuksia, tämmöinen syvällisesti  kapinoitseva keski-ikäinen Toivo-Annikki kun olen. Kaikilla on oltava mahdollisuus pukeutua nautinnollisesti!

 

Sylvia: Tuija o väittäny, et Japani siintä teijä unelmis! Onk huhu tosi?

 

Milona: Se Japani on ollut minun suuri unelma ihan alusta saakka. Sanovat, että iso ja pelottava ja erikoinen ja kaikkea, mutta minun vaisto sanoo ihan toista. Ja mie luotan vaistooni 110%.

 

Tuija: Yks viisas toimittaja anto meil semmose vinki, et kaks tuntti viikos täyty varata kalenterist semmost aikka, et ajattele vaa SUURI

ajatuksi. Visioi ja suuntti. Kui ihmees sää kerkket piänet - keskikokkoset -  suuret asiat hallittema?

 

Milona: Minullon oltava suuret päämäärät ja isot unelmat. Kun on The Viissio, tiiättäkö, niin ei siinä auta itteäs piätellä. Enkä mie haluakkaan.

 

Eräs kolleeka tuossa kesällä kysyi, että ”mite ihmees sää ehrikki kaikkea saad aikka, eknää väsy ikinä?!” Mie pirskahdin nauramaan, että ai siltäkö se näyttää, eikä?! Kun en ihmeessä mie aina jaksakkaan. Eikä se mikkään salaisuus ole. Miehän olen välillä ihan ko lätyksi liiskattu irvistävä nuijakuukunen (viitaten siihen otsassa sojottavaan) ja aivan tuhannen naatti, kun onnistun useimmiten  -lupauksista huolimatta- raatamaan itteni niin hieveriin. Jutun juoni kun on, että mie nautin siitä, että tekemistä on paljon. Vielä tärkeämpi jutun juoni on kuitenkin se, että siinä -tämäki tietenki pepläärä eellä puuhun tyylillä opittuna- että ittensä pitää ANTAA väsyä välillä. Ei se ole väärin. Ai mahti mitä virtaa tuo se, kun päivän-kaks piilottelet peiton alla yksinäs möllien. Mie saan siitä enemmän virtaa, kuin mistään urheilusta :D

 

Sylvia: Munst tuntu et suns yhristy jännäl taval semmone jämäkkyys ja ystävällisyys ja lisäks taiteelline silm ja businessvaisto samas naisihmises. Mee seurata sun tekemissi suurel miälenkiinnol.


Tuija: Kauhiast kiitoksi haastattelust! Pirä jatkossaki tommost hyvä meininkki yl! Ja tul kattoma ko me olla laval!

 

Milona: Te Frouva-kullat ootte vieneet minun sydämmen jo ihan kokonaan, kipristelen ihastuksesta! Kiitos kauniista sanoista, mie sulan ja punastelen ja istun sitten katsomossa hymyryppyset sinertävinä, kun en saa happea ihastukselta ja ilolta! Hillitön kunnia saaha olla osana teän tarinaa!

 

 

Kuva Hellapuun jouluakkunasta 2016: Milona Sadekallio

 

Haastattelun kirjasi Laaksose Heli