Lukijoitteni keskel saan olla olemas juur näi. Mut joittenki miälest kirjantekijät o lähinnä haitaks ja hualeks. Jos hallituksen kirjan arvonlisäveron 40% nosto mene läpitte, verottaja saa kirjast enemmän ko kirjailija. Olen verojen kannattaja, mut joku raja…. Kirjotin Hesariin miälpirepalstal - jos se vaik vaikuttais! Lehti lyhens hiuka (heil o sihe lupa) - mun ehrotukseni, mitä vois verottaa enemmänki kirjojen sijast, jäi pois, mut voin ne sanno: esimerkiks valkoset lenkkarit, koiranpommit ja liköörikonvehrit…
Mut täsä kokonas:
HS – Helsingin Sanomat 19.9.2023
ONKO KIRJA HAITAKE?
Kirjailijoiden mielenterveys on tunnetusti särkyvää sorttia – herkkävaistoisuus kuuluu ammatin luonteeseen. Nyt mieltäni huojuttaa huomata, miten vähäpätöisenä yhteiskunta kirjailijan työtä pitää.
Kirjailijoille tullaan pahoittelemaan kirjamessuilla, ettei aiota kirjoja enää ostaa, sillä ne eivät mahdu mihinkään (kymmenes sisustustyyny mahtuu). Rovioiden sijaan monet kirjat päätyvät ekovillaksi (lohtu sekin). Kokonaisen kirjan lukemista paljoksutaan – ei pysty! Uuden kirjakaupan perustajaa nimitellään lehtiartikkeleissa hulluksi. Ylen televisiotarjonnassa ei näy säännöllistä kirjaohjelmaa. Uusimpana: hallitus aikoo korottaa kirjojen arvonlisäveroa kymmenestä prosentista neljääntoista – vero nousisi kerralla 40 %. Koska kirja-ala on pieni, nostosta kassa ei juuri kartu. Liekö siis kirja päättäjien mielestä sikarin kaltainen ylellisyyshaitake, josta kuluttajaa ohjataan pysymään kaukana?
(No mist niit verotuloi sit saa? Ehdotuksia korotettaviksi: valkoiset lenkkitossut, liköörikonvehdit, kissanlelut, koiranpommit ja ne tyynyt.)
Jatkuvan vastatuuleen soutamisen voisi kuitata ammatinvalintakysymykseksi ja vaihtaa tointa – ellei itse tajuaisi, että tässä ollaan isompien asioiden vartijoina kuin oman elannon! Kirjallisuus kannattelee kieltä, kulttuurin kivijalkaa. Millaisena suomalainen kulttuuri näyttäytyisi suomen kielen unohduttua? Lukutaidon hapertuminen näkyy jo kirjoitus- ja ajattelutaidon heiveröitymisenä – paraatiesimerkkinä nettikeskusteluiden taantuminen meluamiseksi, mikä voi pahimmillaan johtaa yhteiskuntarauhan järkkymiseen. Lukeminen tukee kokonaisuuksien hallintaa, toisen ihmisen ja elonkehän ymmärtämistä (ja on ihanaa). Kirja-alalla on myös paljon valoa ja roihua, mutta yksin emme jaksa soihtua kantaa. Tarvitaan valtiota, tukijoita, lukijoita, Sinua.
Heli Laaksonen, kirjalija, kustantaja
PS: Kiitos monil-monil viisaist ja kannustavist palautteist, mistä täst kirjoituksestani sain.
PS 2: Näkymissi syksyn keikoil, kirjamessuil ja muillaki! Jatketaan keskustelemist siäl: http://www.hulimaa.fi/keikat
(Vanh mainos ei liity kirjoihi - mut kirjailijuutten kyl!)