Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 



Vaik mun kevääni pääasi o syksyn runokirja, ja runokiartue se kirja kainalos (kato: www.hulimaa.fi/keikat), ni kaike aja ja inno olen kuluttanu muuhu.


Muitten tekstie mentoroimisse ja omie maalauksieni sutikoimisse.

 

Ens puhutti mun ikiystävän Lauri Tähkän kans, et hänt huvittais tehrä suur ja kaunis valokuvakirja reisuistas Inaris ja Italias. Valokuvat ol pääasias Emilia Ikäheimon, maalaukset Tähkän omi. Kustantajien kans saa ain neuvotella ittes uuvuksi siit, kuin pal mikäki saa maksa, otetank paremp paper ja nelifäri ja päänauhat  - vai jottan tavallisemppa ja halvemppa,  ni tul miäle tehrä kirja itte ja omil voimil ja rahoil. Bifu-nimine huipputaittaja tul porukan osaks, ja kirjast tul kyl tinkimättömän hiano. Sen nimeks tul Äärille, ja Tähkä o sitä pitäny myyntipöyrilläs mukan nyy kevään kiartueil. Tämmösen kuvauksen kirjotin:

"Muusikko Lauri Tähkän tunnustuksellisessa valokuvakirjassa mennään äärestä ääreen. Italiasta Inariin, renessanssipyhätöistä kirkkaaseen tunturijärveen. Maailman takaa ajamana, itseltään paossa, pirstaleina ja voimien tunnossa, kotona vieraiden katseiden alla, muukalaisena omien joukossa. Runollisen ja rehellisen teoksen kuvat tärkeiltä paikoilta, äärimmäisistä hetkistä, ovat Laurin ja valokuvaaja Emilia Ikäheimon kamerasta."



Lauri Tähkä: Äärille. 2019. www.lauritahka.com


Laulaja-soittaja-runonkirjottaja Mäkimattilan Kyästin kans olen paremmin tutustunu vast viime vuasin. Häne rapo-rauhalline olemus ja nostalgiataipumus ja hiljane huumor on tehny vaikutukse munsse. Muutamei laulu-runokeikkojaki on koottu yhres. Aika eriparissi me tiätyst olla, mää matala homssantuu ja hän koria marmoripatsas, mut samahenkisiäki ihmelliisel taval. Kyästi innostus kans runokirjan tekemisest, neljännestäs, ja nii mää ryhtysin mentoriks-päältkattojaks-kustannustoimittajakski. Valoina toisillemme tul teokse nimeks. Tämä kirja päätettin tehrä kotomaas, Porin Brand ID OY:s,  siäl misä muuten painetti Sylvia ja Tuijaki.


Lisäks sain Kyästilt erikoistilaukse. Pyynnön, et tekissin kannetki. Keltaset! Ja kursailun jälkke ryhtysin. Etukantte aurinkonkeltast, takakantte kuunvalon-hämyst. Ja kollaasimaisest tärkiöi esinei föli: nuattivihko, parkkikiakko, Kyästin pappan kynäkotelo… Ko toukokuu alus kirja tule painost, nährä kui onnistus.

Sisällöllisest kirja on kans aurinkon- ja kuun kaltane. Tummanpuhuvi ja arkiriamullissi. Muutama nii syrämest ottava runo, et olen ehrottanu Kyästil, et hän kaupanpäällisiks laittais nessupaketin kaikil.



Kyösti Mäkimattila: Valoina toisillemme. Runoja. Ilm. toukokuu 2019. Kannet: Heli Laaksonen



Mentorin eli päältkattojan eli oikkiastas kustannustoimittajan tyä on kauhia sopiva mun ruumiin- ja miälerakenttel. Saa olla taiteellis-ajatukselliste asioitten kans tekemisis - mut oma sialu ei tartte sihen pesufatti laitta likkoma. Saa olla jotta miält ja monin paikoin myäskin tehrä päätöksi oman oään mukka. Saa olla taustatekijänä valamas usko tekemisse ja seistä lintutornis seuramas, ko teos nouse siivilles.


Toisten tekstien peränkattomine ava ain ittessäki uussi luukui. On syntyny omiakin runoi.

Enemmä o syntyny kumminki maalauksi. Muutama vuas o jo menny maalates ja maalamist opetelles. Joskus piänenki maalauksen kans mene viikkokaupal, ko ei tul hyvä, enkä tiär, mil taval sais tulema. Mut ko o yhreksännen kerran tehny supikoiran kuanon uusiks, joku viiksikarva meneki juur oikkial kohral. Sillo o juhla!

 

Jääkiakkoilijoitte nilkkavammoi ja silmäkulmankolhui seurata valtakunna laajusest. Kunnei taiteilijoitte? O meilläki yht toist miälenkiintost kremppa ja vaiva! Olissittekin kuullu, kui Iittalan naivistie näyttelyn pystytykses ol teijä ilonne tähre uhrautuji: kenel o maalates menny selkä, kenel niska, kenel pensselkäsi, ni kyl siin olis Urheluruuru verra ollu ohjelma. Yht kaik: ihana o maalausten tekemine! Kirjottamises - mikä o ain vaa rakkaint - o se huano puali, et siin ei saa moniaistillisest kehoas käyttä. Maalates saa kumarrel, koukistel, kyykistel, nyhrät, nosta, laske, färittä, maalata taas ylitte. Ergonomia mul o semmost, et kaik taivaan tyäterveyshoitajat itke. Emmää maalates muista mittä hyvi tyäasennoi. Kui mää voissin muista, ko en muista eres ittiäni, en huama et olen olemas.

Naivistit Iittalassa -näyttelyn pystytys-uhrautumine. Kuvaaja: Miikka Lappalainen


Naivistit Iittalassa -
näyttely o ollu mul toistkymment vuat lempikohre suvel. Nii hilppiä, nii vitsikäst! Olin onnest kualemaisillani, ko sain itte kutsun tekemä. Sin saa viärä vaa muutamaisen tyän. Olen tehny sin nyy kokonaisuure, mink nimi o Ruusu-Maria budoaari. Ojankaivuu-lappiost tehty Maria lapses kans on kylppäris. Siäl on toivomuslavuaari (meijän talo entisest valurautalavoirist tehty), salaisten toiveitten kaappi ja erilaist kosmetiikka, mm. pokerinaamarasva, parisuhteen hoitoaine ja pärstäkerroin n:o 5. Ja vaaka. Mink nimi o: Painavint elämäs on keviä miäl. Kuraattori sit lopullisest valitte, kummone o lopputulema.

Iittalan näyttely o auk 19.5.-25.8.2019, eli koko suve. Erelline näyttely Tuusulanjärven Erkkolan taiteilijakoris Ilma luppa - misä o iha eri töit - päätty saman päivän, 19.5.2019 www.erkkola.fi  Molemppi ehti sillo vaik saman päivän, niitte välis o ajomatka tunni verra. Sit viäl o yks satsi tuloillas maalauksi lounasse Suame, ko iha Laitlan keskustas töröttävä kiva Maamme-kauppa (www.maammekauppa.fi) perust gallerian, ja otta mun töit sin seinil kans - kesäkuu on tavoteaik.

 

Syksy tule koko aja lähemäs, ja sen myätä tärkiät päivät: oman runokirjan julkistamine (erellisest on 8 vuat!) ja runokiartueen käynnistämine (viimeks kiärsin Suames 2015). Kannet, julisteet, keikkareitit, sisällöt - kaik on tyän al parhaillas - ja totisest niist viäl kuulette.

 

Kuiskasin oman toivomuslavuaarini sisäl yhre ainoan toivomukse. Se on tämä: et tulevanaki syksyl lukijat-kuulijat hyppäis mun kans aurinkolaivan kyytti. Seilattais yhres kirjoje meres, äirinkiäle maininkeil, kotomaanteitte nimismiähen kiharoil.

                            

Heli

 

 

Toivomuslavuaari! Iittalas sin saa kaik kuiskata toivomukses. Kuva: Miikka Lappalainen

 

 



Sveitsinmaan ajopäiväkirjast 27.-31.3.2019

 

Mist se kaik alko? Kui mää Sveitsinmaal runoseikkailen?

Kauas täyty men: 2000-luvu alkku ja Kokemäel. Sikäläine mahtimummu Jokelan Irma - nyy jo mummujen taivaas - rupes mun Pulu uissistani tykkämä. Hän kirjottel mul välil kirjei, kehus ihanaste, vei joskus syämä ja lähet mul Porin valu -aihesen tulipunasen tuhkakupi, mikä o mun aartenani erelles. Kulus parikymment vuat, ja häne lapselaps Veera - sveitsinsuamalaissi - rupes tahtoma mummun jalanjäljis mun runokeikalleni. Ussemat ihmiset teke nii, et osta keikal lipu - mut Veera o erilaine. Hän innostus muitte Sveitsis asuvie suamalaisten kans järjestämä munt sin paikan pääl esiintymä. Nii sit muutama tuhat viästi lähetetti ja kokonaine vuas järjestetti. Ja nyy mää olen valmis kirjottama ajopäiväkirja unhottumattomast Sveitsin-runoreisust, milt olen juur kotiutunu.

 
Baselis, Reinin rannal pyärävuakraamomainoksena. Kuvan otti Päivi Alatalo.

Kevätesikoi ja Edelweissei samas puketis ol meijä runo- ja pulinakiarrokse nimi. Se kulki Baselis, Bernis ja Zürichis, mink olen jo oppinu hipsterimäisest lausuma Züri.

 

Mul ol reissu lähties pintapualissi käsityksi Sveitsist. Mitä sää itte tiätäisit siit maast, jos tarttis ruveta luettelema? Erikoist ol, et näist käsityksist suur osa piti paikkas. Monikiäline. 8-miljonaine. Kantonei ja kansaäänestyksi. Punavalkossi lipui liahus joka pual. Isoi ja piäni vuari, kukkuloi ja kumpui kohoili. Joka pual ol silmäkulmas kello nähtävil, ja viisarei nouratetti, ei pelkästäs minuutilles vaa sekunnilles. Juni ja ratikoi meni ja tuli jatkuvast. Tiät ja karunkulmat ol niin puhtai, ko olis äske imuroittu, autot ko tehta linjastolt. Rinteil vaels puhtai kaunei lehmi. Keväst kukkaloisto pihois: esikoi, vuakoi helmililjoi, orvokei, magnolioi, kirsikankukkassi! Juur niinko on kirjotettu, nii ol.


Reippai tiätyämiähi (ketkä toivotteli tualt montun pohjalt: Hyvää päivänjatkoa, juuri teille!), Sveitsin lipui ja aurinkoist säät (+ 17 c, maaliskuun lopus, just sopivaine)



Zürichin aurinkontarkka ratikka Limmat-joe maisemis
:


Oli uut ja yllättäväki. Ensmäsenä munt ällistytti, et ne suuret kuuluisat joet, mitkä virta suurkaupunkie läpitte, Rein, Limmat ja Aare, ol ihan kirkkai. Pohja näkys, kivet hohti, virta kimmelteli, sinisorsat sukelteli, nokivaris katteli nokikanoi ja punapäänarskui. Kaupunk peilaantus pinnast, ei roski. En ol tämmöst kirkkaut nähny ko Suamen pohjosen karuis vesis. Osaltas täst vasta luanto ja mailmanjärjestys itte: vuarilt puhras lumensulavesi valu vesistöhi, ja joen pohja o kivimaat, ei save niinko meijä rakkaal Aurajoel. Osaltas ihmiset vois käytökselläs vaikutta näkymi: mink tähre meijän kaupunkie jois ja lahris näky muavpussi-styroksilaatikko-hesenpakkauksi-polkupyäri? Täst on tosi vaikkia syyttä muut mailma.


Saksan-Ranskan-Sveitsin kirkasvetine rajajoki Rein ja yks uima meinava pulu.


Aika vähä olen muil mail reissannu, enkä ikinä enne Sveitsis. Olen haaveilevaist sortti enkä lainka mikkän käytännölline. Ehroton toivomus oli siis, et mul täyty olla kokoaikkane perhepäivähoitaja mukan. Tämä järjestys! Sveitsin Vallisin ja Suame Naantalin Päivi kuskas, kuljetti, näytti lehmi, haki eväi, muistutti pissatauoist, luki kartta, laitto hameen napin kii yms. välttämätönt. Zürichin Anneli taas perheines järjesti mul yäpaika oikias sveitsiläises huushollis huikial näköalapaikal ja lisäks botanis-arkkitehtonist ihmettelemist. Baselis munt hoiti Outi - kuin kotosa, et mul o Suames pikkusisko Ode ja Sveitsis isosisko Ode. Tairemuseo pikakelauksel. Picasso! Miró! Jackson Pollock! Oikia Marc Chagall! Bernin jännittäväs kellarteatteris ja kissankiälemuatoses kaupunkis kiärrätti Carmen.

Baselin tairemuseon trapuis ihanat Sveitsin-Outi ja perhepäivä-Päivi




Tinguely-museon mekaniikkataireteoksist vois otta oppi ittekki. Toiki kone kävi, ko laitti vaan töpseli seinä. Kuvitelkka, mikä ään!


Ihana-ihana yllätys ol Sveitsin ihmiste läsnäolevuus ja hymyileväisyys. Viarai ihmissiäkin päin katotti, hankalas risteyksis päästetti toiset menemä, otetti ilone ilme ja näytettin kärel, men vaa, toine näytti peukku naurunaamal. Tiält eksynei neuvotti monisanasest ja innostuneen näkösenä: Ajatella, juur mää pääsin neuvoma tota turisti, linksrechtslinksrechtsrechtsrechtslinks! Juu, genau vaa, genau. Siit vois otta malli ja vaikuttei, tavallisest ystävällisyyrest jokapäiväses elämäs. Ei maks mittä katto toist päi ja sanno hymykuappa lommol, et men sää ens.

 

Vaatimattomuus kaunistaa o luultavast Sveitsist keksitty sanonta. Koko ajan puhuta siit, et kui suamalaiset o färien käytös nii arkipäivässi. Must, harmaa, tummasinine. Mää ajattelin, et nyy mää färirakastaja pääsen oikke sävyloiston keskel, ko tulen Euroopan ytime. Mut mitä! Sveitsis kuuluki olla mahrollisimma maltilline kaikel taval. Katukuvas ol pääsävynä must, harmaa - ja riahakkaimmal peessi. Mää tunsin itteni kukertavankirjavaks vappukukkaseks.


Kuulin, et on Sveitsis tapan, et rikkaut ei kuulu näyttä, ja siit kuulu osa toiste hyväks käyttä. O säätiöi ja mesenaatei. Siit malli meijänki jättitulosil: vähemmä omi kattoterassie uima-alttai, enemä yhteist ilo, tapahtumi, jullkasui, tempauksi! Helpost tääl saa elämisse kaik menemä, mahtak olla mailman viirenneks kallein maa? Kävin aamiaisel kaffilas. Sämpylä, kaffe ja mehu 18 e. Kahrenkymmene (20) Ykköne-kirjan tekijänpalkkio o sama verra. Muute ei tarvinnu pal kukkaron vetoketju kulutta, viaravarasuut ol ympäril joka pual.

Isoissaka kaupunkeis ei kovin pal kerjäläissi näkyny, yksittäissi murhelissi elämänkohtaloi sentä siäl tääl. Jalaton vanh miäs sillal soittamas viulu, kattomas jokast silmi, hymy naamal. Vanh runkopatja, filtti ja uninalle öisel raitiopysäkil - jonkun koti.


Onk minkä muu maa rahas voikukahahtuvi ja ritariperhossi ko Sveitsin frangis?
Paperkartta mul ol tiätty fölis, silt varalt, et eksy. Vuarelt 1957.

 

Moottortiät näkys kaukka lehmlaumoi, mut mun piti välttämät pääst lähel ja haista sveitsiläinenki lehm. PerhePäivihoitaja näki suure vaiva, et pujotteli maalaisteil, vei munt iha laitume lairal. Kuin kaunei! Kui lihavi! Kuin puhtossi ja ystävällissi nautoi! Maatilanisäntä tuli kyl kysymä, et voink mää autta..? Päivi sai selitellä - ko emmää mittän kiäli ossa - et runoilija ei voi olla ilma lehmä. Isäntä ymmärs ja anto mun kuvata. Vuaripolkupyäräkisan keskel me kans päästi, ja näin lisäks ko laitume lairas pelatti heijän kansallispeli: Hornnuss o jonku sortin pesäpallon ja lipunliahuttamise yhristelmä, mink säännöist voi jokanen kiinnostunu itte otta selvä.

 

Täl kaunokaisel ol nelipäiväne vasikka huamassas.

 

 

Keikkapaikoil tuntus ko kotomaas olis ollu. Suamalaist puhesorina, kirjatiskikohina. Baselis Barbaran sulonen piän kulttuurravintola, Bernis jännittävä kellarteatter arkadikäytävien katvees, maan uumenis, kivisten trappuje al. Zürichis vilkas, käytännölline yhristystalo Limmat-joe äärel, kotieläinpihan viäres (en ol ennen päässy keikkareissul juttelema mustvalkosen sian kans!). Olin luvannu runoi ja pulina, poesi und plauderei, ja nii mää poesoisin ja plauderoisin. Oli vaikia saara loppuma, ko kerra alko, mun helmasyntini. Sain taas yleisölt kuulla hianoi lehmätapauksi (jonkun kotolehmän nimi ol Tunteellinen Tyttö), ja ensmäst kertta yks ihminen tul kertoma, et hänenki isälläs on puujalk!

Sveitsin suamalaiset (SVFF eli ASAF*) ol suurel vaival kääntäny ja teettäny parinkymmentsivusen runokirjasen mun teksteist, zürichin svetsin murttel: Helmiä Heliltä, Finnische Dialektgedichte uf Züritüütch. Sain kuullakki niit, ko yks kiva sinipaitane miäs melkkest-vapaaehtosena Zürichin keikal esitti. Johanna Jäckli kääns, pohjatöit tekivä ainaki Anneli Gerber-Sainio, Veera Helle, Sanna Heikintalo ja Päivi Alatalo.

Mää menin Sveitsinmaal lentämäl ja lensin siält takasinki. Olin etukätte jo päättäny, et tämän jälkke en enä lennä. En meina linnottauttu kotioloihi murjottama, vaa haen muit keinoi mailmantutustumisse. On juni, laivoi, pyärällissi neuvoi. Mul o ilmastomurhe, niinko kaikil ajattelevil ihmisil, ja sen lisäks olen turvatarkastusturhautunu. Munst o nii inhottava laitta omi tavaroi muitte nähtäväks läpinäkyvi pusseihi, riissu siin vaattei vartioitten komennelles ja kulkke kiljuvien porttie läpitte. Mää ain piippan, ko menen niist heijä veräjist. Täl reisul mää ajautusin kinama turvatarkastajan kans. Hän rupes vaatima, et mun täyty mun kukkapanta irrotta pääst. Hä! En riisu! Riisu itte oma pantas! No men nyy sit riisumat, mut toi portti kyl hälyttä, hän tiuskas. Mää meni. Ja täl kertta EI MITTÄ HÄLYTTÄNY. Melkken kääntysi näyttämä alahamppai sil turvatätil, mut niälin vahinkoniloni (asiakas siin kumminki hävi, jos ruppe rajal rettelöimä), ja menin konesse vaa. Suur helpotus miäles, et ei enä tartte tämmöst. Lensin Alppie ylitte, hyvästi, hyvästi! Kyl te siäl pysytte, vaik mää en olis kattomassaka.

 

Sveitsin tuliaisina sain yllärpaketin, misä ol tiätty keittiö(s)veitsisetti, hualellisest valittu lehmänkello, punaristilipui, erilaissi lehmi ja iha munt varte tilatun Heli-Toblerone-suklaan. Viäl mää tulen joku päivä takas - jäi pal sanomat ja näkemät!

 

Hiljases kotomaas, omien tähtie al, oman kiälen keskel kirjotan muistoi hyväst, täyteläisest ja onnellisest reisust. Kiitos rakkail lukijoil-kuulijoil paikal tulemast, ja kaikil tarmokkail-syrämellisil järjestäjil säätämäst. Tuntu, etten ossa riittäväst teit kehu ja kiittä. Lisätkä te itte viäl hyvi, miälentullei asioi, mää jätän tähä internetinkulma omil huamioil tila:

_____________________________________________________________

________________________________________________________________

________________________________________________________________

 

 

 

Heli

 

 

*(Ens mää meinasin, etten kirjota kokonas tota heijä yhristykse nime, mut ko en ol itte avamattomie lyhenteitte ystävä, ni teen sen nyy vaik tämän kirjottamisse mene 15 minutti, eikä siltikän tiär onk kaik konsonantit oikke: Schweizersche Vereinigung der Freunde Finnlands eli Assosiation Suisse des Amis de la Finlande.)

 

 

 

 

 

 

 

 

Taita olla mun jokatalvine muistutuspostitus: netis kiärtä joitaki lounaismurteissi tekstei, mihe o laitettu mun nimi al, mut mitkä ei liity minu mitenkä. En ol kääntäny en kirjottanu en mukaillu en sanellu Ihana talvi -nimist lumipäiväkirja, kiärtä myäski nimel Ote talvipäiväkirjasta. Se o jotta nimetönt kansanperinnet. Ensmäsen kerra olen nähny sen suamenkiälisenä jo 1990-luvul.

 

Olen menettäny muutamei lukijoit sen tähre, et olen mukamas ruvennu nii ruakottomast kiroilema - mainittu tekstihä on kauhia pärrämist. Jos siis se kiärtä mun nimel, ni olkka ystävällissi, tehkä jalkakamppi ja huutaka ääne, et ei ol Laaksose.

 

Voi tiätyst kyssy, et onk se nyy nii vakava, jos joku luule, et ”12 perkeleen sentti uutta vitu lunt ja vitu ränttä jne.” o mun kynäst? Moni nimittäis o heti uskonu ja ilosena omil kanavillas osallistunu tämmöse väärän tiaron levittämisse. Sen voi ajatella nii, et mitä jos joku olis kirkkoveneen kuvan käyny maalamas marketi seinä ja kirjottanu al: tämän teki: teijäomanimi.

 

***

 

Hiukan keviämppäki Runebergin päivän kunniaks: mul o rasittava taipumus keksi vitsei ja kertto niit lähipiiril. Tänä tul tämmöne:

 

- Jos Yle perustais seuranhakupalvelun, mikä sen nimeks tulis?

- Yle Suhe.

 

Hyväntuulissi talvipäivi teil kaikil!

 

Laaksose Heli

 

Ajopäiväkirjoi ei ain tul täytetyks pelkästäs runomatkoil: joskus pääse kuvataiteitaki esittämä. 2017-18 ol Harjavallas Emil Cedercreutzin museos mun esikoistairenäyttely. Sen munt yllytti tekemä museoihanuus Henry Flinkman. Siäl sattus käymä paikal Tuusulan Erkkolan intendentti Minna Tuominen - joka käsk munt heillekki kylä. Mää heti sanosin, et kyl!


Ja täsä sitä olla: toinen kontti overavos, ko 6.2.-19.5.2019 J.H.Erkon taiteilijakoti päästä munt sisäl. Akryylifärit o viuhunu. Yhtäkä varsinaist taulu en ol maalannu. Olen tehny töit margariinirasioitten kansien pääl (niis o valmiin hauskat kehykset), ojalappioihi, vinttien keksilaatikoihi, maitotölkkien kiukuttavi muavkorkkejaki olen käyttäny.

Jotkut maalaukset on tutui Harjavallast, mut pal mää tein uussi, ko mun ilokseni aika moni teos siält ostetti. Yhren tyän mää olen saanu ostajalt jo lainaksiki, se o semmone aika pal mediaihmettelemist herättäny uutismaalaus "Presidenttipari saa perhelisäyst".

Presidenttipari-teoksest o myynnis myäski juliste.



Laitan mää sit lissäki kuvi, ko näyttely etene. Eniten kumminkin toivoissin, et tulissit itte käymä. Tuusula o siäl ruuhka-Suamen keskel. 9.2. ja 18.5. mul o ainaki taiteilijatapaamissi, mihe voi tulla noi vaa moikkama, kysymä teoksist taik runoist vaik. Lisätiatoi saa heilt suara: www.erkkola.fi

Tämmöselt o näyttäny meijä huusholli mont kuukaut:

 

 

Mut kiva se o, ko saa tyäkses ja elämäkses färei pursotta!

 

Heli

 

 


"Jotenkin ihminen kestää 11 aika yhdentekevää kuukautta, kun tietää, että tulossa on kuitenkin jossain vaiheessa lokakuu." - Turun kirjamessujen viestintätiimi. (Mää sit ihailen heit!)

Mul o syysihmisenä ittel kans lokakuu kirjamessuines ja siänimettines ja keltalehtimaisemines riamukkaint aikka. Tänä vuan o illoi erityisen pal, ko rakas naapurmaa Viro täyttä 100 ja on teemamaana Turun kirjamessuil. Kosk Andrus Kivirähkin tarinakokoelma Kun Musti muni mummon ilmestys mun käännöksenä tänä vuan ja Anne Vaskon ja mun numerorunokirja Ykköne saapus kans maailma, pääsen ja jourun sekä Turu et Hesan kirjamessuil. Ihmissi o ihana nährä, messumeteli ja loisteputket räyryttä.


Kirjamessut harvemmi enä yllättä, mut ilosest yllätti se, et hiidenmaanmurtteine runokokoelma Ole ise, mink Järvi Kokla kääns ja valikoitti mun runoistan, sai Viron ensmäsen August Sanga -käännösrunopalkinno. Onne - palju õnne - ja kiitos, Järvi!

 

Järvi Kokla (salanimi Lipasti) ja Heli Laaksonen Tartos 2017 (kuva: Heidi Iivari)


Jos tykkätte testata viron kiälen taitoanne, ni palkintoperusteet on täsä ens eesti keeles:

 

01.10.2018 PRESSITEADE          

30. septembril, rahvusvahelisel tõlkijate päeval anti esmakordselt üle August Sanga nimeline luuletõlke auhind. Auhinna pälvis Järvi Kokla hiiu murdekeelde tõlgitud luuletusega „Pallaad“. Luuletus on tõlgitud soome keele edelamurdest ja selle autor on menukas luuletaja Heli Laaksonen.

Žürii esimees Hasso Krull ütles oma kõnes, et Järvi Kokla on teinud kahekordse töö, sest peale tõlkimise lõi ta ka hiiu murdele kirjakeelt. „Sellise vägitüki eest võiks anda isegi kaks auhinda,“ arvas Krull. „Eesti on kirjutatud palju murdeluulet, aga harva on murretesse tõlgitud midagi teistest keeltest.“ Üleandmisel pidas Järvi Kokla sütitava ettekande oma kodukeele ja kirjakeele suhetest.

Auhinda annab välja SA Kultuurileht ja seda toetab Eesti Kultuurkapital. Žürii koosseisu kuulusid Hasso Krull,  Doris Kareva, Carolina Pihelgas ja Mart Velsker.

 

Ja sama suameks:

 
Hiidenmaan murteelle käännetty Heli Laaksosen runo palkittiin Virossa

Kansainvälisenä kääntäjien päivänä 30.9. jaettiin Virossa ensimmäistä kertaa runouden kääntäjäpalkinto. Sen sai Järvi Kokla Heli Laaksosen runon Balladi käännöksestä. Runo sisältyy Hiidenmaan murteelle käännettyyn Laaksosen lounaismurteella kirjoittamien runojen valikoimaan Ole ise, joka ilmestyi 2017.

Runoilija August Sangin (1914 – 1969) mukaan nimetty palkinto annetaan vuoden parhaasta yksittäisen runon käännöksestä. Sen rahoituksesta vastaa Kultuurileht-säätiö Eesti Kultuurkapitalin tuella. Järvi Koklan valitsi voittajaksi kuuden ehdokkaan joukosta jury, johon kuuluivat runoiljat Hasso Krull, Doris Kareva ja Carolina Pihelgas sekä kirjallisuudentutkija Mart Velsker.

Juryn puheenjohtaja Hasso Krull totesi puheessaan, että Kokla on tehnyt kaksinkertaisen työn: kääntämisen ohella hän on luonut Hiidenmaan murteen kirjakieltä. ”Sellaisen urotyön ansiosta voisi antaa kaksikin palkintoa. Virossa on kyllä kirjoitettu paljon murrerunoutta, mutta harvoin on käännetty murteelle mitään toisesta kielestä.” (Tiedotteen käännös Anja Salokannel)

 

Tuglas-seuran toimeks laittamana voi mennä viäl kattoma semmosenki ihme, et Balladi-runovideo on tekstitettynä hiidenmaaks (kiitos Juha!) Kurkistas: 

https://m.youtube.com/watch?v=9oVjwZZUw_w&reload=9&feature=youtu.be


***

Käännöspalkinto-iloist viäl Turun kirjamessuil. Nyy 2018 olen siäl kaik 3 päivä ja lisäks rakentamispäivät kans. Sain järjestetyks nii, et mun runokuarmurini Knappikukkane o siäl osastona. Nii mul o siäl sit kirjamyynni lisäks äänikirjojen kuuntelupiste, rauhottumistuali (!) ja muutamei keikkojaki, runovarttei ja viron kiälen pikakurssei. Osasto o A-hallis, A6 numeroltas. Tulkka mun nakkikioskilleni ihmettelemä!

 

Täsä ol muute suunnitelm. Ei se ihan kauaks jääny. Messut ittessäs sit näyttä, mikä ol hyvä irea, mikä huano...

 

Näkymissi kirjatantereil, lukijat!

 

Heli

#turunkirjamessut #kirjamessut #lokakuunensmäneviikoloppu #turunmessukeskus #helsinginkirjamessut #ykköne #kunmustimunimummon #aapine #sylvia&tuija #semmosetjatommoset #wsoy #runoilijahelilaaksonen #annevasko #andruskivirähk #viro100 #eesti100

 

 


Runokirja. Ykköne. Kirjotin sitä 5 vuat, alotin heti ko Aapine ol valmis. Mutki o ollu matkas n. 1000, mut nyy numerorunokirja on täsä! Ykkösest syntys tiätylaine vastateesi 2 viikko kestävil somekohuil ja 12 tunnis vanhenevil tviiteil...




Tilasin rakkaurenpunaset kannet Annelt - ja ne tosiaanki tul!

 

Runois 1 yhristävä teema o se, et ne o inspiroitunu numeroitte mailmast. Ei sen tähre, et olissin matemaattissi neroi - ei varjele, lyhkäne matikkaki mul ol 7, iha armost, ja kertotaulun oppisin 6:e ast, sen jälkke järki pysähtys. Mut sen tähre, et numerot näyttäyty mul tyyppein, hahmoin, tarinoin, historiallisin vinkkein - ne o meijän kiäle vanhimppa ainest, esi-isät lähettä meil tervessi vuastuhansien takka, ain ko me sanota 1-2-3!


Anne Vasko on kuvittajana - Mur-karhust, äitiyspakkaukse mansikkakirjoist ja taannoste Peltolan Annen 3:st aikuiste färityskirjoist (niist kekseliäist!) tutuks tullu maalarmaakar, saksien käyttäjä, penaalin terävin färikynä. Ilo o ollu ja o! Kustantajaks ilmottautus WSOY - heil on tänä vuan muuten täys 140 vuat kirjantekemist.


Ykköses ei ol sivunumeroi - ne saa kraapusta itte. Semmoset 50 sivu siin kumminki o ja kolmisenkymment runo. Kirjan lopus, sivun 46 tianoil, o numeroessee: mist lukusanat o meil tullu, kummotti ja kui numeroi on käytetty retoriikas ja sananparsis ja satuhetkis. Essee o suameks! Turun Yliopiston Siitosen Kirsti ja Häkkisen Kaisa auttova sen viimeistelemises.


Helin kirjariamu - ja professori Kaisa Häkkinen Turun Puutorilla 14.7.2018. Kuva: Vappu Pyykkö



Ajattelin Ykköst tehres yhtaikka monemoissi lukijoi, aikussi ja mukuli ja mukulmaist miält aikuiste sisäl. Ja erikses viäl rakastunei. Sen verra hemppiöi runoi tul muutamaine, riahakkaitte joukko. Rytmin ja mitan kans olin tarkkana. Vaik vapaamittasiaki runoi o, ja se o mul kaikkist luantevint, ol miälenkiintost lähte tekemä ankari tavu- ja rytmirunoi.


Ja tiätty lounaissuamalaist murret ajattelin. Mil se säily, jollei omat pirä sen puali, käyttämäl, kannustamal, rakastamal?


Ykköses o rakastune hirve 4 polve. 8:n teko-ohje. 1 limerikki, mikä alka "Pualpäivänen Pasi Paimiost..." Ja sitäki ihmetellä, et mitäs o ihmisel 3? Yks syrän, yks napa, yks pää. Kaks korva, kaks silmä, kaks kätt. Mut mitä o ihmisel 3? Ykköne tiätä. Ensmäse luvu nimi muute o - arvatka mikä? Alkuluku!

 

Kirjoi saa kirjakaupoist ja mun keiikoilt - ja jos nimmarin kans tykkä tilata, ni meijän Odelman pikku verkkokirjakaupast, iha vaan kirjottamal sin sähköposti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.


Äänikirjaks luin sen kans, varsinaine cd-levy o viäl prässis, mut nyy (ensmäst kertta sähkösenä) sen voi tilata Elisakirjast: https://kirja.elisa.fi/aanikirja/ykkone

Ykköne-keikoi o pitki ja poiki, Taiteitte öis viuhun ja 9 muus paikas, käy syynämäs tualt: www.hulimaa.fi/keikat

Yks jännittävimmist o viralline julkkarikeikka 3.8. Rauman Lapin löylypäivil, ko mun kans tule 10 paikallist 10-vuatiast Lapin koulust lausuma! he o valinnu Ykkösest omat lempirunos, ja mää kerro niitten taustoi sit



Uussi Ykkös-runomukuli Lapin koulust Raumalt. Kuva: Hanne Linnavuori (lupa o vanhemmilt...)

 

 Kuva: Miikka Lappalainen. Lisätiatoi keikoist: www.hulimaa.fi/keikat


Ja omat Ykköne-sivut on kans hyvä olla. Ajattelin koota sin pikkuhilja jos jonkimoissi lukusanaihanuuksi, knopei ja tehtävi: www.hulimaa.fi/ykkone

 
***

 

Someasia viäl lopuks: en ossa sitä kunnon mailmana ajatella - eikä se sitä tiätty olekka. Testailen tätä iha huvikseni sillon tällön vihjailemal fb:s millo mimmosistaki maalaustalkkoist taik yhteisist pihasiivouksist. 1200 tavotettu, 120 tykkäyst. Ja talkkoihin tul se 1, kenel erikses laitin tekstiviästin. Mää ole yrmy: en laske täysvaltaseks ihmiseks sitä, ketä ei toist ihmist koska aut. 


Olen toisel jalal hiuka mukan somehulinois, vaikken niihi juur luata. Jo yleissivistyksenki tähren kurkistelen sin pual - ja lukijoitten tavottamisen takia kans.
Lukijakunnan fb-sivu mul o ollu jo vuaskaupal: https://www.facebook.com/Heli-Laaksonen-runoilijan-lukijakunta-177423722295740/
- ja nyy suvel 2018 tyänsin nokkani Instagraminki pualel. Siäl vast kummallist o. Olen luvannu tulla pois, ko kyllästyn, mut toistaseks siäl ympärilleni kattelen ja risukarhien kans kuuluttelen: #runoilijahelilaaksonen @runoilijahelilaaksonen #Ykköne #Annevasko #WSOY #Luensinulle

 


***

 

Toivottavast teijän päivis olis mont ysipualt - 10+ olis jo liikka toivottu!

 

Heli