Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 06.12.2019

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto raati onnittelee sydämellisesti uutta voittajaa ja kiittää syvän ymmärtävästä, runollisen kauniista ja viisaasta romaanista.

Vuoden 2019 Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi on valittu Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen (WSOY 2019)


Sylvi Kekkosen elämäntarinasta ja päiväkirjamerkinnöistä ammentava Johanna Venho on taikonut meille Sylvin eläväksi, oikeaksi, todellisia tunteita tuntevaksi Sylvia Salome Uinoksi. Itkettävän tyynesti ja sisältä luhistuen Sylvi peilaa itseään miehensä toisiin naisiin, huolehtii ystävistään vainajinakin, suree julkisuuden tuomaa taakkaa ja etsii alati identiteettiään kirjailijana, naisena ja itsenään. Silkkaa nerokkuutta kirjassa on kuvanveistäjä Essi Renvallin työn kuvaus: hänelle on annettu tehtäväksi veistää Sylvin muotokuva - mutta millä veistät Sylvin, ihmisen, joka on yhtenä päivänä suloa ja lämpöä, toisena kylmä kivi? Monikasvoisuutta kuvaa myös kirjan hieno kansiratkaisu: kansipaperissa on Sylvin yhdenlainen muotokuva, sen alla, kirjan kannessa toinen.


”Miten elämä muuttuu, se ajatus oli liian iso mietittäväksi. Olla presidentin puoliso, mitä se oli. Minä en edes ollut ollenkaan asenneihmisiä. Olin astumassa vanhasta puvusta ulos eikä uutta ollut vielä ehditty ommella, siltä se tuntui. Ja siltä, että olin liian vanha sopeutumaan isoihin muutoksiin, mutta se oli kielletty ajatus. Urho ei hyväksynyt puheita vanhenemisesta. Kesärannassa näin kerran unen, missä minä olin talon vintillä oleva maalaus, joka vanheni päivä päivältä sitä mukaa, kun Urho vain nuortui. Kun menin mainitsemaan siitä Urholle, hän vain huitaisi kättään: olet lukenut liikaa viime aikoina. Se saattoi hyvinkin olla totta.”

Johanna Venhon Ensimmäinen nainen on historian ensimmäinen teos, joka on mukana sekä saman vuoden Finlandia-ehdokkaissa että Kodiksamia-kirjallisuuspalkintokandidaattina. Venhon teos äänestettiin myös lukijoiden Finlandia-suosikiksi

Venho on ollut kerran aikaisemmin Kodiksamia-ehdokkaana teoksellaan syntysanat vuonna 2012.

****

Tänä vuonna Kodiksamia-palkintoehdokaslistan näennäisesti keskenään aivan erilaisia kirjoja yhdistää suuri kysymys: miten täällä eletään - miten olisi hyvä elää? Muut ehdokkaat olivat tietokirjapuolen jättiläismäinen saunaperinteen käsikirja Saunan kansa (Satu Laatikainen, SKS 2019) kuvaa tämän suomalaisen elämänmuodon kaikilta ajateltavissa olevilta kannoilta. Oppikirjaksikin ajateltu Logistinen päätöksenteko antaa avaimia loogiseen ajatteluun yhä enemmän tavaroita pursuavassa arjessa ja työssä (Aimo Inkiläinen, Edita 2009). Kaunokirjat näyttävät elämän olemuksen ihmismielen sisältä päin katsottuna. Aivan tämän päivän hulluudessa on kiinni Elina Kilkun työelämää ja perhettä pyörittelevä Täydellinen näytelmä (Bazar 2019). Jani Nieminen kuljettaa lukijaa pivossaan Komero-esikoisromaanissaan 1970-lukulaisesta lapsuudesta aikuisuuteen hellästi kuin linnunmunaa. Tänä vuonna listan ainut käännöskirja on latvialaisen Mara Zaliten merkillistä neuvostolapsuutta sielukkaasti kuvaava romaani Viisi sormea. Kiitos myös näille kirjailijoille avartavista teoksista!

****

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnetään kuudelle tärkeälle kirjalle nyt yhdeksännen kerran. Palkinto jaetaan vuosittain yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2019 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa, vieläpä Vuoden satakuntalainen kylä 2018.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli. 


Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 04.11.2019

Varma marrasmerkki: kirjallisuuspalkinto Kodiksamian ehrokkat o julki taas! Olen jo tottunu sihe ajatukse, et itte luen, itte valitten ja itte palkitten kirjallisuuspalkinnol toissi kirjailijoi, vaik joku voi simmost suuruurehulluutenaki pitä. Kaik lailliset asiat, mitkä pitä kirjallisuut ihmiste miälis ja puheis, o ettippäi. Tänä vuan siis tämmössi ihani kirjoi ehrokaskentäl:

TIEDOTE 4.11.2019

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2019 kiertävät kuuman kysymyksen ympärillä: miten eletään?


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnetään kuudelle tärkeälle kirjalle nyt yhdeksännen kerran. Palkinto jaetaan vuosittain yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2019 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuuden päätä pinnalla.


Tänä vuonna Kodiksamia-palkintoehdokaslistan näennäisesti keskenään aivan erilaisia kirjoja yhdistää suuri kysymys: miten täällä eletään - miten olisi hyvä elää? Tietokirjapuolen jättiläismäinen saunaperinteen käsikirja Saunan kansa (Satu Laatikainen, SKS 2019) kuvaa tämän suomalaisen elämänmuodon kaikilta ajateltavissa olevilta kannoilta. Oppikirjaksikin ajateltu Logistinen päätöksenteko antaa avaimia loogiseen ajatteluun yhä enemmän tavaroita pursuavassa arjessa ja työssä (Aimo Inkiläinen, Edita 2009). Kaunokirjat näyttävät elämän olemuksen ihmismielen sisältä päin katsottuna. Aivan tämän päivän hulluudessa on kiinni Elina Kilkun työelämää ja perhettä pyörittelevä Täydellinen näytelmä (Bazar 2019). Johanna Venho vie Ensimmäisen naisen myötä lukijan Sylvi Kekkosen riipaisevaan eloon. Jani Nieminen kuljettaa lukijaa pivossaan Komero-esikoisromaanissaan 1970-lukulaisesta lapsuudesta aikuisuuteen hellästi kuin linnunmunaa. Tänä vuonna listan ainut käännöskirja on latvialaisen Mara Zaliten merkillistä neuvostolapsuutta sielukkaasti kuvaava romaani Viisi sormea.

Vuoden 2019 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat perusteluineen:

* Jani Nieminen: Komero (Like 2019)

Tutulta tuntuvasta lounaisen Suomen Autokaupungista eteläpohjalaiseen Alamoon. Pienestä herkästä pojasta isoksi herkäksi mieheksi. Hilpeältä laiturilta ystävän haudan äärelle. Elämässä liikutaan haaveiden mukaan ja haaveista huolimatta. Miten tarkasti näkeekään, herkällä korvalla kuulee - ja kuinka muistaa! Komeron rakenne yllättää kulman takaa, luku voi loppua kesken lauseen ja jatkua seuraavasta. Runoviitteet ja laulun alut ovat lukijan kahvoina aikaan ja tunnelmaan. Jani Nieminen on luonut kokonaan uudelta tuntuvan tekstityypin, runoa ja romaanimuotoa lennosta vaihtelevan tyylin, jota voisi kutsua nimellä ”rumaani”, ellei se olisi niin rujon näköinen sana!

”Menen puuhellan luokse, raapaisen tikkua ja tuohi syttyy. Riemu, nousuhumala ja Jussi Björling. O helga natt. Otan Jarnon antaman paketin, avaan sen jo nyt. Siellä on kehystetty valokuva, jonka lasi on säröllä. Kuvassa seison uimarannan hyppytornissa ja Tiina painaa suukon poskelleni.” 

* Mara Zalite: Viisi sormea- Romaani. (Arktinen banaani 2018). Latvialainen alkuteos Pieci pirksti. Suom. Hilkka Koskela.

Suloinen, runollinen, kummallinen ja pienen tytön ajatuksen juoksuun uskottavasti johdatteleva romaani hehkuu aistivoimaista realismia ja unenomaista mielikuvitusmaailmaa. Siperiaan karkotettu, rakkaaseen kotimaahan Latviaan palaava perhe rakentaa hiljalleen uutta elämää entisessä, tärvellyssä talossaan. Vaikka ajat muuttuvat paremmiksi, vie valloittajan barbaarisuus lukijan välillä sanattomaan raivoon: karkotuksen aikana perheen kotikirjasto on revitty silpuiksi ja käytetty sikalan kuivikkeena. Teos on monikerroksinen, monta kertaa luettava, yhä uusilla tavoilla viiden sormen vertauskuvallisuuteen palaava lapsuusmuisto ja ihmismielen kartta.

”Joki tuoksuu tuoreelta kalalta. Kun hengittää oikein syvään, voi vetäistä sisäänsä jonkin makoisan kalan.  Laura on hengittänyt itsensä täyteen pienen pieniä kaloja. Niin pieniä, ettei niitä silmällä näe, vaan alkaa tuntea, kuinka kalat alkavat iloisesti leikkiä sydämessä. - - Laivalla, joka kulkee suurella joella, Laura ymmärtää, mitä on vapaus. Se mistä puhutaan, mistä koko ajan puhutaan. Alkaa suunnilleen aavistaa. Ainakin sinne päin. Vesi ja taivas. Tuuli ja aurinko. Riemu siitä, että sydämessä on kaloja. Laiva, joka rauhallisesti kulkee sinne, jonne sinä, ihmislapsi eniten kaipaat. Kun sinä, ihminen, voit puhua tuulen puolellesi, sopia että se auttaa.”

* Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (WSOY 2019)

Sylvi Kekkosen elämäntarinasta ja päiväkirjamerkinnöistä ammentava Johanna Venho on taikonut meille Sylvin eläväksi, oikeaksi, todellisia tunteita tuntevaksi Sylvia Salome Uinoksi. Itkettävän tyynesti ja sisältä luhistuen Sylvi peilaa itseään miehensä toisiin naisiin, huolehtii ystävistään vainajinakin, suree julkisuuden tuomaa taakkaa ja etsii alati identiteettiään kirjailijana, naisena ja itsenään. Silkkaa nerokkuutta kirjassa on kuvanveistäjä Essi Renvallin työn kuvaus: hänelle on annettu tehtäväksi veistää Sylvin muotokuva - mutta millä veistät Sylvin, ihmisen, joka on yhtenä päivänä suloa ja lämpöä, toisena kylmä kivi? Monikasvoisuutta kuvaa myös kirjan hieno kansiratkaisu: kansipaperissa on Sylvin yhdenlainen muotokuva, sen alla, kirjan kannessa toinen.

”Miten elämä muuttuu, se ajatus oli liian iso mietittäväksi. Olla presidentin puoliso, mitä se oli. Minä en edes ollut ollenkaan asenneihmisiä. Olin astumassa vanhasta puvusta ulos eikä uutta ollut vielä ehditty ommella, siltä se tuntui. Ja siltä, että olin liian vanha sopeutumaan isoihin muutoksiin, mutta se oli kielletty ajatus. Urho ei hyväksynyt puheita vanhenemisesta. Kesärannassa näin kerran unen, missä minä olin talon vintillä oleva maalaus, joka vanheni päivä päivältä sitä mukaa, kun Urho vain nuortui. Kun menin mainitsemaan siitä Urholle, hän vain huitaisi kättään: olet lukenut liikaa viime aikoina. Se saattoi hyvinkin olla totta.”

* Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä (Bazar 2019).

Elina Kilkun runsaan, toivottoman ja toiveikkaan asenteen välillä kaahaavan romaanin äärellä lukija voihkii elämän epäreiluutta, nauraa hohottaa sille ja myötäelää niin kateuden kuin ihastuksen puuskissakin. Erityisesti yksinyrittävät löytävät monta vitsikästä ja vihlovaa yhtymäkohtaa päähenkilön, free lancer -ohjaajana itsensä elättävän lapsenvanhemman kanssa. Täydellinen näytelmä on raju ja osuva kannanotto yhteiskuntaan, joka kilpailutuksillaan pusertaa omaan lasiinsa viimeisenkin tipan sitruunasta. Taiteen tekijöiden - kulttuuria synnyttävien ja ylläpitäjien - heitteillejättö tulee esiin juuri niin raakana kuin se on. Tyylikeinona teatterintekijänä tunnettu Kilkku käyttää reipasta liioittelua niin että morkoonit soi!

”Lapset olivat ilmeisesti aistineet, että Alina yritti nyt tosissaan päästä pois kotoa.  Ihmeellisen yksimielisesti, kerrankin tappelematta Leevi ja Lyyti olivat lopettaneet päiväunet juuri, kun niille olisi ollut kaikkein kovin tarve. Joku saattaisi ajatella, että päiväunien poisjääminen vaikuttaisi positiivisesti lasten päiväuniin, mutta tämä joku oli todellisuudesta vieraantunut sinkku, joka bailasi Ibizalla, napsi irtosuhteita kuin irtokarkkeja ja imeskeli pillillä huumorihatusta vodkaa lei kaulassaan.”

* Satu Laatikainen: Saunan kansa (SKS 2019).

Jos kävisi niin, että kaikki saunat Suomesta katoaisivat ja katoaisi myös muisti, voisi Saunan kansan tiedoilla palauttaa perinteen ennalleen pukuhuoneen peilin huurua ja juuri oikein sidottua vihtaa myöten. Saunomisen laaja, kaunis, loppumaton eli lähes 400-sivuinen käsikirja kertoo valokuvin, piirroksin, sanoin ja lähdeviittein tästä elämäntavasta, sen historiasta, tai’asta ja merkityksestä, eikä jätä kiuaskiveäkään kääntämättä etsiessään kaunokirjallisia sitaatteja saunan ainutlaatuisesta tunnelmasta.

”- - kylpijät tarvitsevat saunaa rentoutumiseen, pienentymiseen, hiljentymiseen, yhteiseen aikaan, surujen ja mielen kipujen vaimentamiseen, yksinäisyyden saavuttamiseen. Sauna on viimeisiä digilaitteilta suojeltuja saarekkeita, pyhättö aikamme kaikkialle ulottuvalta silmältä. Kiukaan naksahtelu, pesäpuiden verkkainen paukahtelu ja löylyn humahtelevat huokailut tyynnyttävät viisarin juoksun ja ruutujen kaappaaman mielen.”

* Aimo Inkiläinen: Logistinen päätöksenteko (Edita 2009)

”Koskaan ei ole aikaa tehdä sitä kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä se uudelleen”, kuulu vanha, happamankitkerä toteamus. Kiirettä ja virheitä torjutaan parhaiten hyvällä suunnittelulla, joka perustuu mittaamiseen, analyyseihin, johtopäätöksiin - ja niiden mukaan toimiseen koko ketjun mitalta. Inkiläisen järkiperäinen, perusteleva logistiikan oppikirja kuuluu jokaisen alan yleissivistykseen.

Kymmenen vuotta vanhanakaan teos ei ole jäänyt ajastaan jälkeen, vaikka teknologia on kehittynyt. Kovaa tiedettä, tilastoja, graafeja - mutta myös etiikkaa, ekologiaa ja psykologiaa älyllisesti erittelevä kirja auttaa - ainakin teoriassa - epäjärjestelmällisenkin pääsemään jyvälle järjestyksen hallinnasta.

 ***

Kiitos tekijöil hyvist kirjoist ja onne!

****

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa, vieläpä Vuoden satakuntalainen kylä 2018.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli. 


Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!

Heli Laaksonen                  


Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia

Kirjallisuuspalkintoehdokkaat kotomaisemissa Kodiksamin postinumeroalueella.
Kuvat: H. Laaksonen

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 07.12.2018

 Suomen kieli ja mieli hurmasi Kodiksamia-raadin

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon 2018 saa Janne Saarikivi viisaasta ja herättelevästä teoksestaan Suomen kieli ja mieli (Teos 2018). 236 sivua.

Esseemäinen puheenvuoro purkaa kieliin liittyviä luuloja ja myyttejä ja avaa uusia maisemia maailman kulttuureihin, omaammekin. Se porskuttaa rohkeasti valtavirtaan. Oppineisuutta ei suinkaan hävetä: kirja päinvastoin muistuttaa siitä, miksi on tärkeää, että meillä on tietävät ja näkemykselliset ihmiset ympärillämme. Huumori - jota Saarikivi käyttää ankaruudestaan huolimatta viljalti - on älykästä ja kirpeää. Omakohtainen suhde suomen kieleen ja kirjallisuuteen tulee kiinnostavasti esille.

Suomen kieli ja mieli pitäisi painaa kultakirjaimin hopeapaperille ja määrätä pakolliseksi lukemistoksi jokaiselle maailman lukutaitoiselle. Terävää, vitsikästä ja viiltävää pamflettimaista kirjaa lukee huudahdellen ja vaikeroiden. Saarikivellä on pääkoppaa ajatella ja pokkaa sanoa suoraan. Mitä meistä jää, jos luovumme suomesta, vaihdamme sen hilpeinä angloamerikkalaiseen kulttuuriin luullen kansainvälistyvämme? Kielien, kulttuurien ja luonnon monipuolisuuden tärkeä ylistyslaulu.

”Maailmassa, joka on vapauttanut meidät orjuudesta, tyydyttänyt
välttämättömät materiaaliset tarpeet ja antanut taidon lukea ja kirjoittaa, ihmisillä on vapaus valita mitä he syövät, kuinka pukeutuvat ja kenen kanssa menee naimisiin. Silti syystä tai toisesta emme näe ympärillämme runsaasti tupsukenkiä, kaftaaneja, korkeita hattuja ja kumipukuja, vaan lähinnä pelkästään farkkuja, T-paitoja ja tennareita. Kun kaikki saavat valita asuinpaikan, uskonnon ja kielen, tuloksena ei ole kulttuurin rikkaus ja varioivuus vaan se, että ihmiset matkivat pelokkaina toisiaan ja tyytyvät valtavirran identiteetteihin.”

ONNEA VOITTAJALLE JA KIITOS VALAISEVASTA LUKUKOKEMUKSESTA

•

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon kuusi ehdokasta valittiin vuonna 2018 kahdeksannen kerran. Palkinto myönnetään vuosittain merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2018 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Tänä vuonna kryynit lahjoittaa paikallinen Haudan Karikon mylly. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 22.11.2018

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2018

Kodiksamian aik on jälles! Onne kaikil ehrokkail!

Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2018 filosofeeraavat ikiaikaisia ja päivänkohtaisia



Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon kuusi ehdokasta valitaan vuonna 2018 kahdeksannen kerran. Palkinto myönnetään vuosittain merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. 6.12.2018 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.

Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuuden päätä pinnalla.

Kodiksamia-palkintolistan kirjoista puuttuu bäst fore -merkintä ja valtakunnanraja. Ne ovat ajattomia ja rajattomia, puoleensa vetäviä kirjoja. Vuoden 2018 ehdokkaita yhdistää filosofeeraava, ikiaikaisia ja päivänkohtaisia yhdistävä ote. Mukana on esseemäisiä tietokirjoja, dokumenttiteos, runoantologia, lastenkirja ja sukupolviromaani. Tällä kertaa kaikki teokset ovat 2000-luvulla julkaistuja. Suomalaisten teosten lisäksi listalla on virolainen, latvialainen ja saksalainen alkuteos.

Vuoden 2018 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ovat:

* Heidi Jaatinen: Koski (Gummerus 2018)

Jylhä, veikeä ja runollinen sukupolviromaani Koski marssittaa sydämiin sadan vuoden aikaisia tapahtumia ja kohtaloita ja ihmisten siteitä toisiinsa, 1900-luvun alusta näihin päiviin. Heidi Jaatisen vetävät verbit, ainutlaatuiset tunneilmaisut, viisaat mielenliikahdusten kuvaukset ja loistokas yksityiskohtien taju antavat lukijalle suvannot ja kosket sukellella pitkät päivät, toivoen, ettei 650-sivuinen kirja vain vielä loppuisi. Ruokakuvauksia rakastavalle teos on suunnaton herkkuaitta. ”Hän aloitti mustikkakiisselistä eli hienommin sanottuna mehukastekkeesta, keitti sen kanssa mannaryynivanukasta, vaikka tiesi, että se oli liian juhlavaa aamiaiseksi. Mutta hän hämmensi, kuin uhalla. - - Hän paistoi haukea, keitti häränpolvesta keittoa, kaulitsi näkkileipää ja ja leikkasi savustettua liikkiötä painikkeeksi.”

* Atis Klimovics: Silakkaa ja muita jumalan ihmeitä. Latvian lähihistoriaa elämäntarinoina. (Rozentals-seura ry. 2018). Latvialainen alkuteos
Personiska Latvija. Suom. Annika Suna.

Mitä naapurimaissamme onkaan viimeisimpien vuosikymmenten aikaan tapahtunut! Millaista oli oikeasti elää absurdin neuvostohallinnon määräysvallan alla?  Miltä tuntuikaan vapaus, kun se vihdoin koitti? Miten selviää ilman katkeruutta - vai selviääkö? Pitkään saatiin odottaa suomennosta kriisialuetoimittaja Atis Klimovicsin toimittamasta alkuperäisteoksesta, jossa hän on haastatellut tavallisia ja epätavallisia latvialaisia, pahoissa paikoissa taistelleita, kotipihoissa kaivanneita ihmisiä. Kaksikymmentä värikästä, uskomatonta elämäntarinaa valokuvineen avaa lähihistorian menoa elävästi ja suorasukaisesti.

* Janne Saarikivi: Suomen kieli ja mieli (Teos 2018)

Janne Saarikiven Suomen kieli ja mieli pitäisi painaa kultakirjaimin hopeapaperille ja määrätä pakolliseksi lukemistoksi jokaiselle maailman lukutaitoiselle. Terävää, vitsikästä ja viiltävää pamflettimaista kirjaa lukee huudahdellen ja vaikeroiden. Saarikivellä on pääkoppaa ajatella ja pokkaa sanoa suoraan. Mitä meistä jää, jos luovumme suomesta, vaihdamme sen hilpeinä angloamerikkalaiseen kulttuuriin luullen kansainvälistyvämme? Kielien, kulttuurien ja luonnon monipuolisuuden tärkeä ylistyslaulu. ”Maailmassa, joka on vapauttanut meidät orjuudesta, tyydyttänyt välttämättömät materiaaliset tarpeet ja antanut taidon lukea ja kirjoittaa, ihmisillä on vapaus valita mitä he syövät, kuinka pukeutuvat ja kenen kanssa menee naimisiin. Silti syystä tai toisesta emme näe ympärillämme runsaasti tupsukenkiä, kaftaaneja, korkeita hattuja ja kumipukuja, vaan lähinnä pelkästään farkkuja, T-paitoja ja tennareita. Kun kaikki saavat valita asuinpaikan, uskonnon ja kielen, tuloksena ei ole kulttuurin rikkaus ja varioivuus vaan se, että ihmiset matkivat pelokkaina toisiaan ja tyytyvät valtavirran identiteetteihin.”

* Britta Teckentrup: Muistojen puu (Lasten Keskus 2013). Englanninkielinen alkuteos The Memory Tree. Suom. Tuula Korolainen.

Muistojen puu on kirkas ja haikea kuvakirja vanhan ketun kuolemasta ja metsän eläinten surusta. Saksalainen kirjailija-kuvittaja Britta Teckentrup kuvaa kuoleman elämään kuuluvana kuin syksyn hiljaisen saapumisen, ei lainkaan arkipäiväisenä tai ahdistavana. Vaikka teos on lastenkirja, se antaa lohtua aikuisellekin viisaalla luonnonsymboliikallaan. Kuvat ja värit ovat lempeässä harmoniassa sanoman kanssa - Teckentrupin kynästä kaikki tyynni.

* Mikita Valdur: Kantarellin kuuntelun taito. (Sammakko 2018). Suom. Anniina Ljokkoi.

Kielitajusta, luontosuhteesta ja herkkävaistoisuudesta meidät itämerensuomalaiset tunnetaan. Kaupungistuminen, teknistyminen ja tehokas eurooppalaistuminen tekevät meidät levottomiksi ja vieraiksi tässä maailmassa. Virolainen Mikita Valdur filosofeeraa lohdullisesti metsän siimekseen kutsuvassa esseeteoksessa Kantarellin kuuntelun taito. Hän kutsuu luottamaan alkuvoimaiseen ugrilaiseen vaistoon - ja ottamaan mallia itsepintaiselta, omia rihmastojaan kulkevalta kantarellilta. Monet esimerkit kumpuavat virolaisesta ympäristöstä, mutta ovat sellaisenaan siirrettävissä suomalaisen metsäkansan mielenmaisemaan. ” - tuo kummallinen vihreä vaisto, synnynnäinen herkkyys luonnolle, on kaikkein vanhinta ja arvokkainta itämerensuomalaista kulttuuria. Se on taitoa huomata elämää ympärillään, isovanhemmilta saatuja viisauden jyviä, tietoa hyvistä sieni-, marja- ja kalapaikoista, synesteettistä värinää, sääherkkyyttä, paikantajua sekä kirjavaa hengentilojen rikkautta, joka tekee luontokokemuksesta valaisevan kulttuurikokemuksen.”

* Mart Velsker - Tõnu Tender: Keele maitsest (EKSA ja Eesti keele instituut 2018).

Esimerkillinen teos kaikille maailman kulttuureille on tämä silkkaa kielirunoutta sisältävä suurteos. Keele maitsest (siis ’kielen mausta’) sisältää 351 vironkielistä kieltä käsittelevää runoa eri tekijöiltä parin sadan vuoden takaa tähän päivään. Kieltä ihailevia, sättiviä, ihmetteleviä ja sen olemuksesta ammentavia, kekseliäitä, liikuttavia ja nostattavia runoja voi lukea aina uudestaan. Kannet ovat aiheeseen sopien kullankarvaiset, taitto taitava, toimitus timanttinen. Nauttiakseen teoksesta tulee osata viroa - jo yksinään Keele maitsest on syy opetella kieli!

 ***

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa, vastikään se pokkasi Vuoden satakuntalainen kylä -huomionosoituksen.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja.  Onnea aikaisemmille ja uusille ehdokkaille - ja kiitos hyvistä kirjoista!

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin oma parhaat kirjat -listasi!

Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia


***

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 06.12.2017

Kodiksamian juhlallinen jakotilaisuus elokuussa 2018 (joskus nämä palkinnojaot vähä vanu...)
Tuomari Heli Laaksonen, palkittu Katja Kallio, Yön Kantaja ja 30 000 ohraryyniä paperipussissa.
Kuva: Akateeminen kirjakauppa, Kitta Ahlfors

                                                                                                              JULKAISUVAPAA TIEDOTE 6.12.2017

Katja Kallion korkeuksiin kohottava Yön kantaja Kodiksamia-kirjallisuuspalkintovoittajaksi

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon saa vuonna 2017 Katja Kallion psykologisesti tarkka merkkiteos, tarunhohtoisia kuumailmapallolentoja ja mielisairaiden saaren arkea runollisesti kuvaava, sydäntä kouraiseva romaani Yön kantaja (Otava 2017). Palkinto, 30 000 ohraryyniä, ojennetaan yksityistilaisuudessa.
 
”Miten läheltä se oli kulkenut hänen ohitseen. Oikea elämä.” Yön kantaja on värisyttävän kaunis ja karmiva kertomus, 383-sivuinen seikkailu Euroopan yllä ja mielen sysimustissa sokkeloissa. 1800-luvun Turussa villinä ja vapaana elävä Amanda Koskinen - todellinen historiallinen henkilö esikuvanaan - heittäytyy hetkiin, lähtee kuumailmapallolla seikkailemaan Euroopan ylle ja joutuu lopulta Seilin mielisairaalaan, hullujen naisten saarelle. Lepattavan herkkä ja leimahteleva, köyhä, älykäs eikä vähääkään nöyrä Amanda, sairaalan tiivis yhteisö hoitajineen ja saarelle eliniäksi tuomittuine potilaineen elävät kurinalaista, kolkkoa elämää - mutta rakastavat, toivovat ja kaipaavat. Kirjan kieli on aistivoimaista, lyyristä ja puronpuhdasta.

Katja Kallio on tehnyt paljon taustatyötä, lentänyt kuumailmapallolla ja yöpynyt Seilin saaressa, kenties juuri Amandan huoneessa. Kaikki vaiva on kannattanut. Elokuvallisen, satumaisen, riipaisevan romaanin luettuaan ei voi koskaan sitä unohtaa.

"Aamuyöt menivät niin kevyessä unessa, ettei se ollut unta ollenkaan vaan vain hiukan ohentunutta olemista. Päivisin pää oli lasia, kirkasta ja läpinäkyvää. Sen hiussäröt hiersivät toinen toistaan vasten. Silmät raapivat kivisinä silmäkuoppien kiiltävää pintaa. Sellaista päätä piti kuljettaa ympäriinsä, liikuttaa nopsasti paikasta toiseen, jottei se olisi hajonnut. Vauhti piti kappaleet kasassa."

Kuva; Elsa Kallonen

Rauman Lapin Kodiksamin kylästä nimensä lainannut Kodiksamia-palkinto on myönnetty vuodesta 2011 merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys. Palkinnon perustaja ja valitsija on sanamaija Heli Laaksonen.

Muut vuoden 2017 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat olivat:

Marko Annala: Värityskirja. (Like 2017). Merja Virolainen: Runoteokset Aprilia ja Kekri (Tammi 2016). Anna-Liisa Mattila: Pannumyssy - kahvipöydän koriste, keittiön kodikas kaunistus. (Omakustanne 2017). Kustaa Vilkuna. Suomen vetohäristä.  (Varsinais-Suomen historiantutkimus R.Y. 1931). Sylvi Kekkonen: Amalia. (Otava 1958)

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. Seuraavana vuonna 30 000 ryynin palkinto ojennettiin Eeva Kilvelle hänen teoksestaan Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian otti vastaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlassa runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen, 2016 runoilija Olli Heikkosen teos Regional-Express.

Onnea voittajalle, kiitos kirjasta - ja lukijoille vankka suositus lukea enemmän kirjoja - ja vähintäänkin Kallion Yön kantaja!

Heli Laaksonen