Laaksonen lausuu Latviassa

Laaksonen lausuu Latviassa - kuva: Miikka Lappalainen



Kirjailija Heli Laaksosen latviankielinen runokokoelma Kad gos smei (Ko lehm kikatta) ilmestyi Guntars Godiņšin kääntämänä syksyllä 2012. Luoteislatviaksi taipunut käännöskokoelma poiki liudan kirjallisuuskeskustelua latvialaisessa mediassa ja kutsun kiertämään Latviaa. Sanamaija ihmettelee tätä menoa silmät suurina ja kertoo näkemästään näillä lehdillä.



Taas o ollu Guntars Godins ahkerana ja Liels un mazs -kustantamo porkkanana: latviaks ilmestys juur joulu al mun ja Elina Warstan Aapine! Kylläkä sihe ei laitettu aakkostust - tuli kiäle rajat vasta - ja nimekski laitetti vähän piremp Piec ait kalns elikkäs Viiden lampaan vuori.

See on tiättäväst ensmäne latviaks mukulil ilmestyny murrekirja  - jännittävä, et kummottos lapset siäl kirjan otta vasta. Maaliskuus lähretä Guntarsin kans hiukan kiärtämä ja esittelemä.

 

Hauskase lupaukse anta (niimpal ko mää nyy osasin tulkata) kustantaja: "Lukekaa tämä kirja, niin tulette paitsi iloisiksi, myäs viisaiksi"

 

Lukeka itte, tost iha sulaselkkiä latvia:

 

Jau pavisam drīz tirdzniecībā būs pieejama Heli Lāksonenas (Heli Laaksonen) dzejoļu grāmata bērniem "Piec ait kalns" ar Elīnas Varstas (Elina Warsta) ilustrācijām.

 

Dzejoļi uzrakstīti nevis literārajā somu valodā, bet dienvidrietumu Somijas dialektā, ko somi dēvē par “īso valodu”! Heli to iemācījās no savas vecmāmiņas. Atdzejojot Guntars Godiņš ņēmis palīgā lībiskā dialekta Vidzemes izloksni un dzejoļiem līdzi devis arī vārdnīciņu. Izlasot šo grāmatu, tu būsi kļuvis ne vien priecīgāks, bet arī gudrāks!

 

Latvijā lielu interesi un Literatūras gada balvu izpelnījās Guntara Godiņa atdzejotā Heli Lāksonenas grāmata “Kad god smei”(2012), ko Apgāds Mansards nupat izdevis atkārtoti.

 

 

 

Lähde: https://www.facebook.com/lielsunmazs/?fref=ts

 


***

 

Myäskin täyty riamuita siit, et  toine latvialainen kustantamo, Apgads Mansards, otti jälles yhre lisäpainokse mun runokokoelmast Kad gos smei. Ollek see kolmas vai jo useampiki? En tiär, mut ilo o!

Tämmöse julisteen kans mee Guntarsin kans runokiärretti 2013 - ja maaliskuus 2016 painela latvialaisil tel taas!

Kuulumissi!

 

Heli

 

 

 

 

 

Heli

 


21.11.2013


Syrän on painava ko marketin katto marraskuus


On käsketty surra kolm päivä

sytyttä verenpunassi kynttilöi

runoillan pääl o rasti: Peruttu

Voi Latvia-pikkune

teil tarttis kans olla yätön yä

ettei koska enä tarttis tulitikku raapasta,

taas kerra viärä lyhty

mettäkalmisto

maantiä vartte

mere rannal

kaupa raunioil

 

Oleks nähny ko taivas putto niska?

oleks kuullu et teräs, petoni, loistelamppu?

suklaamuni ja huulipuni

äitie luit ja sysivesi lattial

 

Tämä maa o niin tottunu surema

et sil on ylimmäises lipastolootas

must nauha jo valminas

 

Kolmanten surupäivän

sato lumi hiilisataman yl
mukulat teki heti palloi

miähet rakens taas

naurova mustanpuhuvil

tyämaavitseil

 

Koulupoja juaksiva ohitte

kaikkist ilosilmäsin huus mul

Kiva lakki!

Forsa cepure!

 

Ko laps puhu latvia

on ko upottais kylmät käret

lämpimä hunaja.

 

 

****

c) Heli Laaksonen

 

 

Latvian rauhanajan pahin onnettomuus tapahtus 21.11.2013. Riias Zolitude-lähiös Maxima-marketin katto putos iltapäiväruuhkas rakennusvirhen tähre alas, 54 kual, loukkaantus iso määrä. Sattusin olema Latvias sillo. Tunnelma ol apia. Latvialaiset moittis ittiäs: mink tähre meil o näi hutero, korruptoinu, hutiloiva maa!  Kotiseuturakkaut olen nähny pal, kotiseutukiukku ol mul uus asia. Kirjotin sillo jo alun runol, nyy sen sain valmiiks. Runo ilmestys myäski kirjallisuuslehti Latvju tekstis äskettäis. Latvialaiset o noussu ylös monelaisist - kyl tästäki.

Heli

 

Luoteis-Latvian murteelle kääntänyt - atdzejojis Guntars Godiņš

 

21.11.


Sirc i smaks kā lielveikal jumc novembri.

Sērs i issludinacs uz trim denam,

uz zems deg asinssarkans svecs,

dzejs vakaram krusc pār: accelc.

Ak, Latvij mazo,

Lai teu nakc i kā den,

lai vair nemūžam nevaidzet špick uzrout,

lākturišs nest

uz mežkapem,

uz ceļmalam,

uz jūrs krast,

uz veikal drupam!

Vai tu i redzeis, kā debes krīt leja,

vai i redzeis, kā tērouc, betons, griestlamp,

šokolāds oliņs, lūpkrās,

māts koul un minerālūdens pudels mētajas pa grīd?

Šitas zem i pierads sērot,

tam augšama atvilkns lādite

i jou sagatavot meln bant.

 

Treša sēr dena

apsnig ogļ ost.

Bērn tūlit pat taisij sniegpiks,

vīr būvei tik tālak,

smējas pa rupjem jokem

būvplaci.



Man garam paskrei skols puiks,

vens a priecigam acem uzsouc:

„Forša cepure!”

Smuk mic!

 

 

Kad bērs runa latvisk,

i tāpat kā oukscs roks ielikt

silta meda.

 



Atdzejojis Guntars Godiņš

 

Pagājušā gada novembrī Ventspils Starptautiskajā rakstnieku un tulkotāju mājā dzīvoja un strādāja mums labi zināmā somu dzejniece Heli Lāksonena. Ventspilī dzejniece atradās tieši veikala Maxima traģēdijas laikā. Heli man atsūtīja dzejoli, ko viņa bija sākusi rakstīt toreiz Ventspilī, bet pabeigusi pavisam nesen. Šis dzejolis veltīts upuru piemiņai un mūsu pārdzīvojumiem par notikušo.

 

 

 

                                                                                               Atdzejotājs

 

 

 

 

 

 

 


Kuvan Latvian Liepajan aallonmurtajalta otti Miikka Lappalainen (niinko voi sen hianourest päätel)


Täyteläine, tuuline ja muuttuvaine Latvian-marraskuu on takan!

Tämä maa on täys kontrastei. Joka päiv o saanu elä kaht elämä, nährä kahrelaissi säit, kuulla kahrelaissi kohtaloi. Yhres suunnas o meri ja tuul nosta pärskei majakast korkkiammal. Toises suunnas o suajasan pihan ruusu, marraskuus täyres kukas. Oikkialt mene Audi ohitte, vasemalt kerjäläine, mikä kerä roskiksest syämäkelpost ja lasta löytös vanhoihi lastevaunuihi. On itsenäisyyspäiväriamuittemist - ja koko kansan murhe, ko marketin katto putto alas ja ihmissi kuale.

 

Ventspilsin Kansainvälinen kirjailijatalo eli
Starptautiskā Rakstnieku un tulkotāju māja anto juur simmost pitkämiälist rauha, ko olin toivonukki. Sain kirjotetuks siäl loppu yhren kokonaise näytelmä, yhreksänkymment sivu tul sihen kaikkias, huumorilline kaksnäytöksine tarina siit tul - alkuvuarest viimeistäs paljastan, mihe ja kummone ja kosk. Mul, kenel o vaikkia joskus pittä ajatus koos sivu loppu saak, ol aikamoinen taistelemine, et sain ajatelttu melkkest satasivuse ajatuksen kerral. Millä ei olis koto-olois onnistunu, vaikkei mul mikkä villi ja vilisevä kotika ol.

Jotenki vaa see omast arjest kaukan olemine ja ussempie sähköste välineitte välttely o mun kaltasel kirjottajal välttämätöne.

Latvian kiält koitin siin sivus oppi kans, mut täl reisul see ei ollu nii yksinkertast. Joka aamu, päiv ja ehtoo mää kyl yhteiskeittiös ja pyykkituvas tapasin kaikenäkössi kansalaissi, mut talon seittemäst kirjailijast vaa yks ol täl jaksol latvialaine - iha nero Uldis Berzins, ketä on kääntäny mm. koraanin latviaks (tehkä peräs). Kaik muu oliva slaavei, Bulgariast, Valko- ja Normi-Venäjält. Oikke lutussi ja säkenöittevi personi, mut enimmäkseks venäjäntaitossi vaa. Hiuka jotta huano engelska mee puhutti, mut suurimma osa ajast vaa hymyiltti ymmärtäväst ja kollekiaalisest toisillemme.  Mul tul vissi ensmäst kertta elämässäni simmone olo, et mää olen kirjailija. Ihan tiäräktee niinko kirjailija!


Sit ko mun lempparilatvialaine eli Guntars Godins tul viikoks talol asuma ja maagine runonkirjottaja Liana Lang muutti peräs, sain hiuka latvianki juurest kii. Guntarsin kans mee saatti Aapise latviantamine hyväl mallil. Lisäks Marin Bodakov, pulkarialaine runoilija-opettaja, innostus mun yllytyksestän kääntämä Lehm ja koiv -runon omal kiälelles (ton Yllärisivun loppupual). Hän lykkäs käännöksen oil fb-sivuil - ja seuravas minutis tul joku kulttuurilehren toimittaja ja kirjotti Marinil, et käännä nyy muutama lissä, ni julkasta meijä lehres. Nii mee sit Guntarsin ja venäjän kiäle avustuksel käännetti mm. Sialuruno ja nyy nee painele jossan päin Pulkaria...

 

Ikä en ol näim pal puhunu elämässän viarai kiäli. Tosa yläkuvas ihmettele kirjailijatalon pitkävarjonen katti Rudi - ainokaine kenel mää kuukaure aikan puhelin oma kiältän.

 ***

Ei see pelkäks huhkimiseks menny. Ruakka en laittanu kerttaka. Ajatelkka. Ain ol yhteiskeittiös joku, ko ol keittäny 8 litra soppa ja sanos: Heli, want some soup? Kyl see mul vaan kelppa! Lisäks Riia ulkopualine Latvia o aika matalahintane ainaki ravintolois. Kolmel-neljäl eurorahal sai koko ruua ettes.

Myäski mää pyäräilin nii, et kaik Suame liikunnaopettaja saava olla munst ilossi. Sitä toimitust kauhiast helpotti see, et Ventspils o satsannu sekä turisteihi et pyäräteihi. Suur osa pyäräreiteist on PUNASEL kivetty. Kilometrikaupal voi polkke valla ilma aivoi, ko katto vaa et punast vilkku al, ni jolla sopival reitil mennä.


Suur huvi ulkomail o hautausmaitte löytämine, viaraitte ihmisten kohtaloitte murhettumine. Latvias o harvinaise eläväine (!) ja erikoine hautuumaakulttuuri. Siäl järjestetä kerra vuares esimerkiks juhli hautausmaal. Tavata sukulaiste hauroil viäl elos olevi sukulaissi, lauleta ja syärä. Ja jokane pittä itte sukus hautapaikast hualt - ja tee siit juur sen näkösen ko tykkä. Yhte hautakive ol kaiverrettu pupu, soma, armas pupu.Joillaki hauroil kasva valtoimenas sinivuakoi - voi ko näkis nee huhtikuus! Jonku haura viäre o viätty penkki, et saa oikke harttaste surra.


Torimyynti o iso ilo. Paikallissi ihmissi, ihmellissi ruakatarvikkei ja pului ja kulkukatei hiippailemas siin joukos.

 

Yks riamu viäl: toisten tekemän tyän kattomine ja kuulustelu! Ko satama on kahren korttelin pääs, kuulu kaik laivojen pillit, nosturin kolkket ja rautojen kalske. Ja kui voi rahtilaiv olla yksinkertasuuressas kaunis!

Ventspilsi lisäks pääsin kattoma muutaki Latvia. Ruskiasilmäne miäs tul munt hakema runoautol kotomaaha, mut sitä enne ajetti Uzavan panimon ja vapaan juaksevie maalaiskanoje ohitte, ihmeteltti Liepajan hyljätty sotasatama ja päästi Salacgrivan mammojen syätettäväks. 


Kyl mää menissin takas. Ja menenki jonain päivän jälles.


***

Kottitulo jälkke o ollu aika pal järjestelemist ton Saulin ja Jennin lähettämän kutsun kans. Sitä o murhettunu joku, et kummottos lainka voi siält ulkomailt käsi valmistel mittä juhla-asui linna... Helposte: onhan tääl ussempiki Riepu serviss!

Renkaskorjaamol en kumminka menny asiaani esittämä, vaan Nordmanin Tarjal, luatto-ompelijal Laitlas, lykkäsin viästiin ja toivomukse, et mahtaiskos näi etänä tulla joku hamonenki valmiks. Ja tul see - eilen koitetti ensmäst kertta! Kankka olin hänel viäny yht muut tarkotust varte ja nyy see sai sit uurelaisen käytö.Hiuka vaikkia on tällämis- ja pynttämisaiheissi ajatuksi elämäntäytesen Latvian-reisu jälkke ajatella,  mut ei see nyy aut. Harvemi näin korkia kutsu kumminka saa!

***

Viäl kiitos, paldies, kirjailijatalol, kiitos Latvian maal et sain tulla. Uz Redzesanoz!

 

Heli

 


HUAMIO! HUAMIO!
KUULUTUS! KUULUTUS!

Kuvan huutotorvi ei ol huutotorvi vaan roskis! Esimerkki mun residenssikaupunk Ventspilsin lennokkast miälkuvituksest - ja siit et toteutetan kans. Voi ko mää toivoisin Suamenki kunnallistekniikoihi enemä leikkisyyt ja uskallust! Siit mää viäl tulen mont kertta muistuttama.

 

***


Mut alotetast alust, näi see men:


Mää älläsin, et jotta erilaist tarttis olla, jos meinata et täsä joskus jotta erilaist aikasekski saa. Minust viissamil tul miäle, et Läns-Latvias o ain-sula-satama Ventspils, misä o myäskin kirjailijatalo, mikä otta hoivihis muutamiks ajoiks kirjottaja- ja kääntäjäihmissi - kirjottama ja kääntämä. 

Paikan nimi o ihan pokkana
Starptautiskā Rakstnieku un tulkotāju māja
ja see o vaan täytyny opetella kirjottama, ko hakemuksen tän laiti ja see hyväksytti.

***

Kosk Ventspils o lännes, en suastunu ajama itäsen mutkan kaut sin Helsink-Tallinn-Riika-Ventspils-kiapaust. Puhumattaka, et olissin nii jälkkejääny, et olissin lentäny Latviaha!

Laivavuaroi tän kulke läntissiäki reitei. Ko aiktaulut hyvi sumpla, ni 27 sutjakkas tunnis pääse meilt kotto tän kirjailijatalol. Matka on kyl vaan 300 kilometri,  mut ko ihmine ei ossa linnunteit kulkke, ni ei ossa.

Turku-Tukholma-ruatilaivas ei ollu viäl minkä erityise seikkailun tuntu. See jännä tiätyst ol, et hytis ol telkkari (mist lähtie normihytis on telkkari ollu!) Mää syynäsin sitä taas telkkarittoman innol - jestas mikä juustomainoskin tul.

Tukholma o ni liikuttavan suajelevaine maa, et määki siäl selvisin, ostin muin miähiin junalipu Nynäshamni ja siäl sataman pimeyres sit hapuilin Stenalinesin laiva kohre. Mun lisäks laivas ol pelkki autoilijoi ja rekkakuskei (!) - jalkamiähen ol liikkel ainoastas kaks: mää ja joku muu. Joku sataman vuaropäällikkö ei päästäny munt kulkema siäl rekkojen kansottamal satama-alueel vaan sanos saksan-englannillas: Ai vill teik juu teör. Ja lykkäs munt oman Renaultis ovest sisäl ja puikkelehtis rekkoje välist suara autokannel, sanos et tosa o hissi, men respa. Hiukan karu asiakaspalvelija mut syrämelline!

Stenalinesil oltti jo Latvian merialueel, kellot kävi ruati aikka, kyltit ol latviaks ja venäjäks, mut hytin mää sain ja avame. Siäl ei ollu telkkari... Eikä lämmityst, mut en kehrannu mennä kysymä, et onk see tarkotus, et ulkolämpötilas nukuta... Ei sitä muinasillaka merimiähil mittä lämpötiloi ollu. Hytis ol neljä sänkky ja kaikis peitot. Puin säärystimi myäte itteni lämpimäks ja ryämisin 4:n  peito al nukkuma. En muist, kosk olissin viimeks nii hyvi saanu unen pääst kii.

Aamu valkentus ja silmie al aukentus Ventspils! Ei mittä haitannu piänet pisarat klasis, ihmeliselt ja tyäteliäält näytti uus päiv tääl.

Laivast ulos tulles eksysin, ko kerran kaikil muil ol rekka paitsi mul, enkä löytäny sitä "matkustajat, menkkä täst ulos"-kyltti mistä. Seurailin erilaissi rekkamiäslaumoi ja olin ain vaa uurel autokannel reppuineni. Sit joku armolline viittas mul ja sanos: "On tö rait" ja ko oikkial menin, ni pääsinki ulos peräkannen kaut, kuarma-autoje välist keskel satamakenttä.

Onneks olin ollu kuuliaine risteilymatkustaja ja lukenu latvian oppikirjoi juur. Satamas nimittäis seisoskeli miähi ja naissi, kene liiveis luki MUITA. Tavallas hee muit oliki eikä meit, mut latvialaiset tarkottava sil sanal TULLI. Menin jälles reppuineni näitte MUITTEN tykö ja sanosin, et Ai äm lost. Sillo hee huitosiva mun häipymä tost noi vaan ton noi portist ulos. Ja siäl munt orotti jo vastaantulija ihana Ieva kirjailijatalolt!

Ihmelist o, et laiv tul nii lähel mu majapaikka: pualen kilometrin päähä! Iha jalkasi siit sit kipasti terminaalist peril.

 Kirjailijatalon pihal munt vartos jo runoautoki valmiin... Mut ko olen tottunu ajama punasel, ni ajakot tol viherkäisel joku muu runonkirjottaja. Mun huanen on toises kerrokses ja kiva ja kaunis. Talo o rakennettu 1700-luvul eikä see ol viäl elinkaares pääs.

 

Monestaki syyst voin olla ilone, et olen juur täsä kaupunkis, mut iso syy o see, et Ventspils o lehmätaitten kaupunk. Sveitsist alkanu Cow parade -taireprojekti ilmene tääl nii, et eri kokkossi, mut enimäkses jessukse suur lehmäpatsai o ympärs kaupunkki. Arvatka onk mul kotosa!

Olen mää töitäkin tehny eli kirjottanu!


Tämä ol nyy tämmönen piän lähtöraportti, samal kirje sukulaisil ja kavereil ko ihmettelevä, et mihe see men ja mikä sil tul.

Hyvi tuuli teil kaikil kans - tutuil ja viarail!

Heli

 

 


Latvian-kuume ei ollenka lakannu, nii et mää luavutin: hyvä o, mennä sin sit! Nyy olen suurimma osan syksyst Ventspilsin kirjailijatalos ja toivon, et mu miälerauhani on siäl kans. Lakkaissin hetkeks säätämäst ja suunnittelemast, tekissin vaa ja kirjoittaissin. Tiätyst Guntarsin kans tavata - ja varmaanki uut käännöst o orotettavis.

Liput o jo plakkaris, lähren laivan kans Latvia: Kodiksami-Turku-Tukholma sit hiuka junailemist ja sit Nynäshamn-Ventspils!


En ol viäl tehny itteni kans sovintto, et kirjotank mää reisustan julkist päiväkirja taik raportti vai keskittyissink mää vaan pitkäst aikka kokema. Niinko sillo, ko ei ollu viäl netti käytös ko Turu yliopiston matikaopiskelijoil.

Joka tapaukses: hiano o lähte - ja hiano et saan tulla takas aikanas!


Heli

 

Heii, ko hiano huamioimisuutine kaikus Suamen suurlähetystöst:

Runoilija ja kääntäjä Guntars Godiņš sai Suomen valtion kunniamerkin


Suurlähetystössä 2. lokakuuta pidetyssä juhlatilaisuudessa suurlähettiläs Pirkko Hämäläinen luovutti kirjailija ja runoilija Guntars Godinsille tasavallan presidentti Sauli Niinistön myöntämän Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkin Latvian ja Suomen kulttuurisuhteiden edistämisestä.


Tilaisuudessa mukana olivat Guntars Godinsin sukulaiset, ystävät ja yhteistyökumppanit. Suurlähettiläs totesi puheessaan, että Suomi arvostaa korkeasti Guntars Godinsin työtä suomalaisen kirjallisuuden kääntäjänä. Suomalaisen kirjallisuuden latviankieliset käännökset antavat latvialaisille mahdollisuuden tutustua suomalaiseen kirjallisuuteen ja edistävät mielenkiintoa suomen kieltä kohtaan.

Guntars Godins on yksi aktiivisimpia latvialaisia kääntäjiä suomen ja viron kielestä. Hän on kääntänyt suomalaisia ja virolaisia kansanrunoja ja monen runoilijan teoksia. Guntars Godins on myös "Runoajelun" tekijä. "Runoajelu" on monikielinen tapahtuma, joka edistää runouden kääntämistä eri kielille. Se eroaa muista runofestivaaleista sillä, että se on liikkuva ja tapahtuu aina muutamassa kaupungissa niin Latviassa, Virossa kuin Suomessakin.

http://www.finland.lv/Public/default.aspx?contentid=288730&nodeid=38432&culture=fi-FI

Suomen Suurlähetystö, Riika

*****


Onnittelui! Ei tämän oikkiammal ihmisel olis voinu leijonamerkki mennä!

Heli

 

 

 

Alakategoriat