Nii hyvi ol vihtiläine Rotary-väki valmistautunu runoehtoosse, en ol ennen tämmöstäkä nähny. Käsiohjelmat vartoili penkeis ja yleisö ovien takan hyvis ajois! Ode huamas otta kuva rotist ja järjestyksest.
Ja ketäs see meijän porukast runoehtoon alottika?
Hullu kysymyski! Meijän kirjakeiju Ode tiätyste!
Vihtiläiste rotareitte arvontoi ei saatu alkku ilma onnetart - ja mää sattusi sin verhojen taa kuulema, ko joku jupis, et eikös see Helin sisko olis hyvä. En kerjenny eres hihkasema Pakene, Ode, Pakene, ko see oli jo riamusaatos kannettu laval nostama hyväntekeväisyysarvontoje lipukkei. Hyvi men! Sai olla ylppiä!
Tuattaja-Jonna otti kuvan tapauksest lavan takka.
***
Keikka läks käyntti - mailmanpyäränaine Hanna-Maija anto vauhti ja runonkirjottaja Laaksone kipasi laval.
Meil kulki tänä ääni-valomiähen kans iha vuarotahris töppäilemine. Välil mää unhotin kertto jutu ja sit taas hän lykkäs riamu-musiikki kaikist synkempie runoje alotukseks. Ainoastas yhren kerra seisosin nii, et perunakori lävähti päähä. Joskus sitä oppi iha nopiastki asioi. Herrajestas kui hyvä o, et ainaka uus yleisö ei tiärä mimmost yritetä saara aikaseks. Ko joinakin päivin - esimerkiks tänä - klappi tarkotukse ja toteutuma välil o aika suur.
Onneks yleisös oli kiva porukka ja joku hyvä- ja kovanaurune iha eturivis. Simmoset o aarttei esiintyjäl!
Tänä mää en koittanu lyhenttä juttuani, ni see hiuka lyheni. Meni siin silti 1 h 32 min. Ungefär.
Lavakuvan otti äänimiähen penkilt Nippalan J-J.
Aikamoisen kapallise sain vastaotta runotoivei. Yhren tyhjänki! Yks yllätyksellisimmist oli Raparperisyräme Ko vähäflik nukkus yläsänkys eikä tiänny mailmamenost mittä.
Vihti ilmottautus itte Perunannostokiartuepaikaks: hee juur keksisivä, et yä-kiartueel pääse Vihtiki, ko muista vaa ilmotta, et see o Vihrin kirkonkylä. Lisäks ol nii, et Vihti ol ensmänen paik, misä liput myytti loppu. Vaik sali ei mikkä loppumattoma suur olllu, ni o sil sentä iso psykolokine merkitys, et voi sanno: "O meil muute OSA paikoist iha loppumyytyki!" Mää täst hyväst miälest vastineeks otin mukka kotto rinkeplumman siämeni, kehäkukkaste. Sanomlehrest sai tehrä truuti ja otta ittelles niimpal ko sihe mahtus. Ajattelin nii, et ens suven sit ko plummase kukkiva, vihtiläise ajatteleva meijä lokakuist ehtoot ja myhäilevä - kuka mistäki syyst. Siämeni jäi viäl pual kilo - jos muistan ni laitan jakko täl viikol muuallaki.
Onneks mul ol tänäänki suurenkokkone, tyhjä tuliaiskassi mukan. Niimpal tul kaunei-juhlallissi kukkakimpui eri tahoilt! Kiitos niin kukkasist, ko hyvin järjestämisest, ko paikal tulemisest!
Yäl ajetti Hki-Vantaan lentokentäl nukkuma. Hotellihuanesse sentä.
***
Huamen Käpylä! Karjalatalo on täys ko torimummun mitta.
Heli