Nyt kukin kuin kukat,
kasvan kuin metsien puut.
Sinä saat minut niin kuin
saaneet ei ketkään muut.”

näi laitti kirjesse 20.2.1912 Berliinis runoilija L.Onerva
kaivatullensa säveltäjä Leevi Madetojal, ketä vastas:

”Onerva, minun suuri ja surullinen rakastettuni, tervehdin Sinua. Hiljaisessa huoneessani istun, mielikuvitus levottomana lentää – kuinka monisäikeinen on ihmishenki. Lämmin kiitos kauneista kirjeistäsi. Haluaisin niin kernaasti kirjoittaa sinulle samanlaisia, mutta kynäni kulkee kankeasti; jos olisit tässä vierelläni, soittaisin sinulle kauniita asioita.”

Nyy o Maailman runouden päivä 21.3. Voisikte alotta joka päivän sil, et lukisitte jonku runon? Ain joku puuskahta: ”Pah, runoja! Sellaisella haihattelulla ei ratkaista yhtään mitään tärkeää!” Vastaissin täl taval: viime vuaskymmeninä meijät o opetettu ajattelema aamul ensmätteks ja illal viimetteks bisnest, finanssei, tehokkuut. Ja kummoses jamas me ollanka? Onk se viäny meit rauhan tiäl, sopusoinnun porteil, ilon poluil? Jos olissin mailman lääkär, määräissin täst päiväst alkaen kaikil ja päättäjil varsinki 12 kk PELKKI RUNOI AAMUST EHTOSSE. Omie suasikkie lisäks mailmanrunout kans. Kokkonnuttais sit 21.3.2025 täsä samal paikal ja katottais, mikä on tilanne, mil miälel. Saak kannatust?

No tost kirjast viäl... Reppureisuillani ain kurkkailen kirjakauppoihi ja antikvariaatteihi, ja toivon, et olispas hyvi kirjoi, mut vaa vähä ja piäni. Ja enkös taas Hesast löytäny 510-sivuse Onervan ja Madetojan kirjevaihtokirjan Yölauluja… (Makkonen & Tuurna, SKS 2006). Kyl se laukus paino, mut miält ei painanu yhtä. Madetoja (1887-1947) ja L. Onerva (1882-1971) menivä läpitte kaikest. Ol rakkaut ja taiteen tekemist, ol ensmäne ja toise mailmasota, espanjantauti, suurlakkoi, pula-aikoi, sivusuhtei, väärinkäsityksi, sairauksi, miälenterveysmurhei. Me emme saa väsyä kesken!, kirjotti Leevi silti. Nii, emme hellitä! Ei hellitetä kaikest hyväst mitä o, kauniist, omast kiälest, runoist, ihmisyyrest ainaka viäl tänä.

Heli

L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeitä 1910-1946. Toim. Anna Makkonen ja Marja-Leena Tuurna.
SKS 2006. Kuva: H. Laaksonen.