Eloheinäkesän tekemisse men marrasjoulutammihelmimaalis,


hyvi tyäkuukaussi, huhkimist, miälkuvittelemist, kokkomist ja karsimist, vihro viime näyttelijöil tekstin esittämist ja sen hämäris ajatusmaailmois ja hunteeraukse utukerroksis leijuneitte sanojen konkretisoitumist lavasteiks, hahmoiks, eläviks ääniks, rooleiks ja niitte välisiks jännitteiks. Ohjaajan-muusikoitte-näyttelijöitten-puvustajie-lavastajie kären jäljen kaut taas takas katsojan-kuulijan pääsisässi ajatusmaailmoihi, kokemuskartoil. Joku otta Eloheinäkesän hauskuutuksena, toine jää miättimä oman elämän valinnoi: Olissink mää tehny elämässäni jottan toisell taval, jos...


15.6.-22,7.2017 on kausi. Sitä ruppe käsittämä, mitä tarkotta, et teatteri o hetken tairet. Siin see nyy o - mut vaa nyy, ja sit iäks karonnu. Kirja o ain ja ain ja ain vaan käsil ja haettavis.

 

http://www.samppalinnanteatteri.fi/eloheinakesa

 

15 roolin Antti Pääkkönen ja runokuarmuri Knappikukkane
(onk liiottelu kuljetta kuarma-autoki kattoma kesäteatteri..?)

Kuva: Miikka Lappalainen

Onneks moni otti hetkest kii!

Lempiseniorei: Pike Niikseen, Hillevi Muonamaa, Kike Toinihavu - ja itte.

Kuva: Piia Sankari

 
Vaik kuva o kuarmurin akkunast äkkiseltäs vaa otettu, siin o meneilläs korkia hetki. Vihriä nualivalo... ihmelissi jalosipuloi, mun mukuluure yks rakkaimmist patsaist Turus, Wäinö Aaltosen Ystävyyspatsas - ja kirsikka kakun pääl: Eloheinäkesän mainos siin katukuvas, parhaal paikal. En olis piänenä uskonu...

 

Samppalinnan kesäteatteril ja Heikki Sankaril kiitos näytelmän tilaamisest, armaal tyäryhmäl kans - ja joka ainoal tulijal-kävijäl kiitos ja suur kukkane myäski!

 

Heli