Seis lukupuutto - Eduskuntalon trapuil lukemas

Eduskuntatalol! Seis lukupuutto ol ihana miäleilmaus, ko ei tarvinnu huuta eikä remuta. Senkus istus trapuil, luki kirja ja putos muihi maailmoihi. Kaik ol hilja, lukiva vaa. Ja muistuttiva kirjan arvost. Olikoha siäl muutama sata ihmist? En eres laskenu - luvin vaa! Tutui ihmissi ol, mut en huamannu ko kuvist vast - luvin vaa...

Suomen kirjailijaliiton väki - mul o heist ain tunne, niin ko he tosissas olis kirjailijan pualel.
Kuva Seis lukupuutto -miäleilmauksest: Heli Laaksonen

Onk mahrollist kualla lukupuutto? Olen huamannu, et moni lakka heti kuuntelemast, ko otetaan puheks liialline ruutuaika ja kirjan lukemise vaikeus – iha sen tähre et nolotta, ko o itte antanu niil periks. MUT ÄLÄ MITTÄ HÄPPE! Myännä tilanne (myännän ittekki, et ellen tarkka vahri itteäni, olen jatkuvast koneel jotta asia taik asiatont hoitamas, tartte taik ei). Jos olet unhottanu kirjan lumon, voi oppi uurestas. Jos et ol sihe viäl päässy, voi opetella.

Omakuva miäleilmaukses (en raaskittenu häiritä lukevi ihmissi).

Kirjoje lukemine o rauhottava, viisastava, avartava – ja joskus ilostaki homma. Siin ei ol algoritmei ohjailemas, ei ol tiatojenkalastajat kyttämäs, niis o laatu varmistettuna, kiäl punnittuna, kotomaisis kirjois tämä omaperänen kulttuuriki ikuistettuna. Kyl sää olet ne ansainnu. Sun tutut mukulas, nuaret, mummut ja faaritki o. Joskus pari askelt taakseppäi o mont askelt paremppa suuntta.

Opetus-ja kulttuuriministeriöst Anders Adlercreutz (Antti Kurvine ol kyl helpomp kirjotta) kävi meit tervehtimäs Lukupuutos. Hän jako huale ruutujen kasvavast vallast ja lukutairo heikkenemisest, ja kertos, et sillon ko häne omat vanhempas istusiva kaikes rauhas teekupin kans soffal lukemas kirja, se ol sen merkki, et kaik o hyvi. Mut ei sanonu mittä siit, mitä hän aiko tehrä ja mil taval häne ministeriös vois olla meijän pualel. Eikä istunu meijän kans lukema. Ehkä hän men heti sisäl kirjottama järkevi määräyksi!

Kustantamojenki väkke oli lukemas trapuil, otavalaissi, siltalalaissi…
Ja kirjakauppiai - Suomalainen kirjakauppa kuulemma ol koko irean takan!
Kuva: Heli Laaksonen

(Ol nimittäis aika vilpost istu kivitrapul tunti (+5 c), mut luantoneuvojakoulus meit o hyvi opetettu perssealustoje ja kerrospukeutumise ja villavällyje merkityksest, olin varautunu. Lukemisena mul ol Reetta Ronnin jännä Tuoksut Vanamon ja varjot veen.)

Kevät ja miälenilmasijat saapumas Helsinkki.
Kuva: Heli Laaksonen, Seis lukupuutto 2025

Tuli nii sulone ja lämmin olo, ko niil samoil kylmil trapuil istus kirjailijoi, kustantaji, kirjakauppiai, kirjastolaissi, lukijoi – kaik me ollaan samal pualel. Ja auttamattomas pulas, jos ihmiskunna luapu ajattelu- ja myätäelämisen tairostas. Siin ei Marsin-matkat lohruta.

Rautatiäaseman tianoil soma kerjäläismamma ruakkis varpust - uhanalast. Kaunist ja surullist rinnatuste.

Kuva: Heli Laaksonen

Hesan reisu ol siis valaseva ja väkevä. Kävin Ateneumis, kattelin ihmissi, rikkai, vähävarassi, osattomi, varpusiaki. Ajattelin valoi ja sitä, et jos valo ei ol, voisko sen tehrä?

T: Heli

Ateneumin Rajojen rikkojat -näyttelyssäki luvettin kirjoi. Ainaki Elisabeth Jerichau-Baumannin Haavoittunut tanskalaissotilas -teokses (1865). Ihmeellise hiano näyttely taas siäl.

#helilaaksonen #kirjailijaliitto #lukupuutto #suomalainenkirjakauppa #rajojenrikkoja #ateneum