Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto 2025 Rakennusperinteen ystävien tinkimättömälle Tuumalle

Julkaisuvapaa TIEDOTE 12.12.2025

Voittoisat Tuuma-lehdet kuvattuna rakennusperinteiden ihailijan pihamaalla Rauman Lapissa.
Kuva: Heli Laaksonen

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto Rakennusperinteen ystävien tinkimättömälle Tuumalle

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto 2025 on myönnetty Rakennusperinteen Ystävät ry:n Tuuma-lehdelle. Rakennusperinteen Ystävät ry (Byggnadstraditionens Vänner rf) on valtakunnallinen rakennusperinteestä ja kulttuuriympäristöstä kiinnostuneiden yhdistys, joka avittaa perinteisten rakennustaitojen ja -tietojen soveltamista myös uudisrakentamiseen. Näitä arvoja ja aatteita kuuluttavaa Tuuma-lehteä se on julkaissut vuodesta 2001. Turun Puolalanpuiston toimitiloissa valmistuva havainnollisin kuvin varustettu Tuuma tarjoaa faktaa, ymmärrystä ja tervettä asennetta. Vanhojen rakennusten hoitoon ja pihapiirien ylläpitoon perehdyttävä paketti on harrastajalehtien aatelia. Tuumat sisältävät teräviä pakinoita, luotettavia vinkkejä, verrattomia asiantuntijakatsauksia – aina huolitellulla, elävällä kielellä kerrottuna. Katariina Entonen, Viri Teppo-Pärnä ja laaja avustajajoukko yllättävät lukijansa iloisesti numerosta toiseen. Kodiksamian perustaja runoilija Heli Laaksonen ojentaa palkinnon, 30 000 ohrankryyniä, Tuuman edustajille yksityistilaisuudessa erikseen sovittavana aikana.

Tuuma-lehden historiallinen katsaus mietoislaisen Pyhärannan tilan vuosisatoihin. Tuuma 2025/1

Miksi kirjallisuuspalkinto ojennetaan tänä vuonna lehdelle? Miten Tuuma voidaan nähdä kirjallisuutena? Ei voi tietää, olisiko kirjallisuus-sanan keksinyt Elias Lönnrot tyytyväinen valintaan, mutta kiistatta Tuuma on esteettinen, tiedollinen ja kielellinen lukuelämys.

Mielenkiintoista faktaa puolankalaisen pöydän kulttuurihistoriasta. Tuuma 2025 / 1

Tuuma-lehti sisältää hyvin kuratoitua pitkäjänteistä tutkimusta, punnittuja ajatuksia. Tuuma-lehdet muodostavat jo 25 vuoden pituisen julkaisusarjan, joka edustaa sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Toisaalta opettavaisia artikkeleja, tarkkoja työohjeita, historiakatsauksia, kriittisiä lausuntoja rakentamislakiin, kirjaesittelyitä, perinnekasvikuvauksia, käytännön vihjeitä syysleimusta haaveileville! Toisaalta omakohtaisia remonttipäiväkirjoja ikivanhojen talojen kellareista ja kivijaloista, runollisia vanhojen seuraintalojen kohtaloita, filosofeeraavaisia esseitä askelmista ja portaikoista, vitsikkäitä pakinoita kohtaamisista rautakauppojen tiskeillä. Valokuvien sekä piirrosten tasokkuus, esteettisyys ja tarkoituksenmukaisuus saa huokailemaan onnesta jokaisessa numerossa.

Korkeatasoisena kirjallisuutena Tuumaa voidaan pitää myös sen ankaran laadunvalvonnan ja loistavan suomen kielen vuoksi. Lehden toimituskunnassa on tarkkaavaisia kielenhuoltajia. Artikkelit oikoluetaan ja toimitetaan huolella. Lehden lukija saa huomata, että hänestä todella pidetään huolta. Ei kapulakielistä virkamiesjargonia, ei monimutkaista rakennusinsinöörien puhetta, ei latteita sisustusfiilistelyjä. Kirjoittajina on alansa parhaimmistoa: perinnemestareita, talotohtoreita, tutkijoita, professoreja, arkkitehteja, hitsaajia, puuseppiä, puutarhureita, kirjailijoitakin.

Huima kuvakulma peltikaton maalaukseen. Tuuma 2025 / 1

Silmäys Tuumien otsikointiin puhuu puolestaan: Arvosta arkista antiikkista aittaa. Älä pelkää pinkopahville tapetointia! Aarteita ympäri Suomea – rakennustutkijoiden kesävinkit. Päästänkö irti vai pidänkö kiinni? Maaliskuu on pelakuu! Rakas, epätäydellinen pihamaani!

Sitaatteja Tuuma-lehdistä vuosien varrelta:

”Tämä talo on minun eikä kuitenkaan minun. Ne jotka tulevat jälkeeni, eivät myöskään voi mainita sitä omakseen. Niin kauan kuin voin kättäni liikuttaa, haluan kyntää kotiseutuni hyväksi. Rakennettu 1822. Peruskorjattu 1973.”  Oheinen kirjoitus on ikuistettu taidokkaasti muuratun ristikkorakenteisen hallitalon fasadin kahteen tammipalkkiin. - - Nykyihmiselle vaikeasti avautuvan tekstin ymmärtää, kun tuntee saksalaisen arvomaailman: sen mukaan talo säilyy, vaikka sukupolvet vaihtuvat. Siksi suven esi-isien sata tai kolmesataa vuotta sitten rakentama talo ei syvimmiltään ole ”minun” niin kuin ei minun jälkeläistenikään. Se kuuluu kaikille niille sukupolville, jotka ovat asuneet taloa, pitäneet sitä kunnossa ja olleet osa sen historiaa. (Outi Tuomi-Nikulan artikkelista Suojelevia sanoja saksalaisissa taloissa, Tuuma 2015/1).

”Onhan luontomme kaunis, mutta se on yksitoikkoinen. Onhan kesämme ihana, mutta se on liian – viheriä. Silmämme etsii vaihtelua, ja missä se tapaa värejä, herää mielenkiinto ja iloisuus. Värejä me tarvitsemme, loistavia silmäänpistäviä värejä, jotka herttaisesti hymyilevät meille ravistaen meitä alakuloisuudestamme.” (Jenny Elfing kirjassaan Kukkaviljelys avomaalla 1921, Viri Teppo-Pärnän kesäkukkaesseessä, Tuuma 2/2021)


”Tuumaa selatessa voi saada sen käsityksen, että vanhassa talossa asujan olisi kohdistettava kaikki tarmonsa, vapaa-aikansa ja vielä liikenevät rahansakin kotinsa ulkovaippaan, siis ulkoseiniin sekä ylä- ja alapohjiin, ja täydentäviin rakennusosiin, esimerkiksi oviin, ikkunoihin ja tulisijoihin. - - Siksi on välillä muistutettava, että ulkovaipan kohentamista tärkeämpää on kuitenkin muistaa perusasiat, aivan tavallisen vaipanvaihto ja muu jokapäiväinen arki. Mykät materiaalit luovat vain talon ulkokuoren. Kodin henki syntyy sen sisälle.” (Viri Teppo-Pärnä: Huonekalu ylitse muiden. Tuuma 1/20216)

Virikkeitä-pakinaa ja valon leikkiä lasilla Tuumassa 1/2025.

Rakennusperinteen ystäviin ja heidän Tuuma-lehteensä voi tutustua lähemmin kotisivuilla www.tuuma.net sekä Turun Puolalanpuisto 7:ssä sijaitsevaan toimitilaan, jonka vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta!


Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoraati onnittelee voittajaa – ja kehottaa tutustumaan myös muihin tämän vuotisiin kiinnostaviin ehdokkaisiin!

Muut Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat vuodelle 2025 olivat seuraavat: Urmas Vadin romaani Kuun toinen puoli (Enostone 2025, suom. Petteri Aarnos), Roope Lipastin veijariromaani Luutnantti Ströbelin istumajärjestys (Atena, 2024), Kristin Lidströmin lintukuvakirja Vi är fåglar. En bok om att vara fågel bland fjädrar, ägg och kvitterbuskar. (Natur&Kultur, 2025), Tiinaliisa Multamäen runokokoelma Routaraja (Hiutale Kustannus 2025) sekä Juha Jyrkkään Rauni – länsisuomalainen eepos (Salakirjat 2025).

*

Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä, Rauman Lapista.

Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja 2021 Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio). 2022 kodiksamiapalkittiin Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021). 2023 Kodiksamian sai Kaarina Silmunen tietokirjallaan Löytöretkellä Baltian luonnossa ja vuonna 2024 Reetta Niemelän ja Pete Revonkorven kaikenikäisten kuvakirja Kun kiipeän kirsikkapuuhun (Sammakko 2023).

Heli Laaksonen
www.hulimaa.fi