Heli Laaksonen 2020. Kuva: Suvi Elo. Paikka: Rauman Lappi
...ja kaik o nii ennalt arvattava, ni heti perun sanani!
En ol ikinä ollu tulevaisuure ystävä, vaik tiärän et sen vastustaminenki on kertakaikkise lapsellist. Sen pahin puali o se, et yhtä ei tiärä mitä tule. Siin miäles menneisyys ja tämä hetki on pal käyttäjäystävällisempi. Nyy ko tulevaisuus tuli niinko hullupoik kruunu pääs meijänki pelloil ja laitto toiset ihmiset henkevaara, toiset ihmiset raatama ko hullut ja kolmannet istuman koton vail mittä älyllist taik elannollist tekemist, mää voin sanno, et
ENK MÄÄ SITÄ SANONU, ei ol tulevaisuutte mittä luattamist!
Mun kohrallani elämä on kyl nyy muutoksen keväänäki ollu mones kohta niinko enne: olen enimmäkses ittekseni, suunnittelen päivä- ja puuhajärjestykset oman pääni mukka, luven, kirjotan ja maalaan. Elannon kans o aika lail erilaist toisaaltas. Runokeikkakalenter o näil näkymi elokuuhu saak vitivalkone - peruuntus yks tärkiä keikkasatsi keväält ja muutamainen kiva esiintymine suvemmalt. Tärkiä ja tärkiä... Tärkeys on tiätty suhteellist. Tärkeint olis yhteiskuntarauha, elos pysymine ja sen uure, erilaisen tulevaisuuren kans toimeen tulemine.
Muutamei hyvi puali ankeurest ja ajottaisest ahristuksest hualimat kevät on tuanu. Ikinä en ol näin pal ihmisil soitellu, vanha-aikkassi Ei-mul-ol-mittä-asia-puhelui. Muutaki hualenpitämist ja ylimääräst puali ja toisi hemmottelemist olen ihmisis nähny.
Lissä kevässi uutissi voi lukke tutul taval pitemmin tualt Ajopäiväkirjan pualelt: www.hulimaa.fi/ajopaivakirja taik silmäillä mun someolemistani:
fb: Heli Laaksonen - runoilijan lukijakunta
ig: #runoilijahelilaaksonen
Hyvi kirjallissi uutissi kumminki: Ylen Runoraati o elvytetty! Mult tilatti sihe runo kans ja sen voi nährä YleTV2 Olohuanees 23.4. ja myähemmi vissii Yle Areenas. Lukuviikkoaki viätetä huhtikuus ja miälelläs ain: www.lukuviikko.fi
Mun uus kirja, mikä läks helmikuus painokoneissi, on painettuna mut panttivankina siäl jossain kirjapainon uumenis... Se on tilauskirja, mist mun on lupa sanno vaa, et hauska o... Se olis ollu kevään teos, mut nyy sekä mun et lukijoitten täyty vaa varrota. VOI HUAKAUS!
Mut: emme hellitä! Hyväntuuline, järkevä ja varovaine meinink, sitä koitan itte pittä yl. Ja lukke kirjoi, niit ihani pakopaikkoi, pehmussi petei, hymykuappie syventäji, miälen mylläji. Lukke enemmän ko ikinä enne. Suasitan! Tulkka äkki terveiks takas, jos sairastutteki.
Valosa kevätmiält,
Heli