Ikimetäs Pualanmaal

Laaksose Heli Białowieżan kansallispuiston ikimetis elokuus 2026.
Kuva: Jan Rahman.

Ikimuistosen pualeine reisu Pualan ikimetti! Aamuyäl tulin koto-Suame elämäni ensmäselt Pualan-reisult. Itä-Pualas Białowieżas humise Euroopan viimessi ihmise sörkkimättömät mettäkulmat. Ne ei ol varsinaisest retkeilly- eikä kuntoilumetti, vaa lähimpänä pyhyyt, mihe olen päässy. Sisimmät mettäosat o semmossi, et niihi ei pääse ilma lupi ja sertifioitui oppai ollenka. Se o oikke hyvä! (Mut aika pal ittehillinttä tarvitti kattella vaa kaukka sammaloitunei jättitammi, ihmellissi siäni, outoi kukkassi). Pääsin mää riittäväst ryynämä niil sallituillaki aloil!

Mainiona matkaseurana mul ol ikiystävä, kirjailija, päätoimittaja Rahmanin Jan Võrumaalt. Hän o nykyaikkane ihmine ja meil ol jatkuvana keskustelun teemana kuljetank älypuhelimen karttaohjelmie avustuksel vai paperkartoil, muistin varas ja omal (huanol) vaistol. Kosk Valko-Venäjän rajavyähyke ol iha silmie al, ei ihan priimast toiminu verkko. Sillo mää oli ain ilone: no ni, mitä mää sanosi! Kartta! Paperkartta täyty ain olla ko erämaihi lähte. On ne tiän päälläki hyvät. Kuljin julkisil Etelä-Viroon saak – määpoika ko en enä lennä – ja paikan pääl ajetti sit Janin autol.

Matkavastaava Rahmanin Jan näyttä epätoivosemmalt ko onka. Olen juur antanu hänel käyttö karta, mink sain yhrelt ruskiasilmäselt miähelt: Pualan tiäkartta 1974. Mut mikä nyy olis voinu muuttu? Białowieża o erelles Koillis-Puolas Podlaskien voivodikunnas (!)

Puulajie ja sammalte hurja kirjo! Tämä osa metäst ol huvikulkijoilt kiälletty. O ko houkutti!

Białowieżan puulajit ol asettunu oman miäles mukka. Tammi, pyäkki, lehmus, koivu, mänty, kuusi, saarni, jalava, vahtera, haapa, pähkinä ja kaik pajut. Ainaki. Metänpohjan kasvillisuus oli aika vähälajinen tämmötti loppusuvel, ko latvusto varjosti täysmittasena. Kaikkial metäs ol himmiä sammalanfärine valo niinko vihriäs sirkusteltas. Harvakselttas aurink tuikkis metänpohjal saak. Mustikavarpui, kialoi, saniaissi, erikoissi heini – ja muutama kukkiva kasvi, mist en saanu minkälaist tolkku. Maapuit ol valtavast. Jos puu siäl kaatu, senkus kaatu vaa. Niitte runkoil kasvo erilaissi kääpi, jäkäli, sulossi viarai ja tutui sammalei. Harvinaisimmist tutuist tunnistin rakkosammalan (Nowellia curvifolia), joissaki haavois riippus haavanriippusammal (Neckera pennata).

Euroopanbiisoni eli visentti luannonpuistos. Kuva: Laaksose Heli

Näis metis liikku vapaanas myäski euroopanbiisonikanta eli pualaks zybr. Tuhatkilone visentti melkkest metsästetti ensmäse mailmasora huitteil sukupuutto, mut viimesel hetkel eläintarhakantoje avul ne pelastetti ja annetti vapaa asuinsija näist erämaist. Nyy niit elele Puala ja Valko-Venäjän metis villinäs muutamatuhatpäine sakki. Teorias olis ollu hiano semmone nährä metäs, mut olen mää senpäiväne eläinjännittäjä, et ko sattumoisi metäst löytys puffelin polku ja häne jättämä valtavan suur lantakakku, olin ihan tyytyväine, et niitten tekijä ei sit kumminka ollu sama aikka samoil halmeil. Muit tunnistetui eläimi: Päästäine, erifärissi kovakuariaissi, rantakäärme. Limasiäni näkys! Linnuist tikkasorttimentti, punarinta, mustrastas, korppi, joku haikia haukka.

Paljo ol lajei, mist ei osannu sanno muuta ko et ohhoh, tommostaki!

Onneks sai kahtena päivänä kulkke kattomas metäs. Kolmas, neljäs, viireski olis menny. Kaik mun luantokaverini olissin tahtonu mukka ja hihkunu heijän kans, kato tommone, kato tommone ja tommone! Paikallises luanto-opastuskeskukses ol hyvi taustaesittelyi. Ja ihanat lisäevästykset sain Silmusen Kaarinalt. Hän on tehny Kodiksamia-palkitun Löytöretkellä Baltian luonnossa. Kaarina o nimittäis parhaillas kokkomas retkiopast Pualan luannost karttoines päivines. Sitä varrotes!

Ymmärtäk ikimetäs asuva limasiäni olla onnelline hyväst tuuristas? Kuva: Laaksose Heli

Pualan kiäl! Välil joku (yksinkertasenpualeine) sano mul, ettei saa mun murttestan sanaka tolkku. Kannatta tutustu pualan kiälle – sillo saa tuntuman siit, mitä on, ko ei kertakaikkias ymmär. Ohjeistukset ol Pualas suurimmaks osaks pelkäks pualaks (puhuji on 40 miljoonan huitteis ja kotimaanmatkailu on kovas kurssis, mitä turha ulkomaalaisil selittä). Ko osa sympoleistaki ol iha viarai, yritin vaan käyttäytty mahrollisimma nöyräst, ettei vaan tulis töpätyks. Vokaaleis o mukan myäski nasaalei eli nenän kaut äännettävi esim. ą ja ę. Keskenäs eri taval lausuta nämä: ż ja ź ja z ja s ja ś ja sz ja c ja ć. En oppinu sanoma ko auttavast kiitos eli dziękuję (tsenkujn taik sinpäi) ja kansallispuiston nimen Białowieża (laus. Biauoviesha), mikä tarkotta tiättäväst valkost jahtitorni.

Pualas kirjaston ovel… Tekstin lisäks aiheutti ihmettelemist noi sympolit! Kuva: Laaksose Heli

Suamel näyttäis oleva hyvä kaiku. Tämmönen keskustelu ol ihan tavalline. Mää kysyn: in English? He sanova: Nie, polski. Ja mää sanon: Finland. He sanova Finlandiii ilahtuneel äänel. Ja mää ehrotan: fiński? Sit me kaik naureta.

Pualan arkkitehtuurist jäi färikäs kuva - jotenki muutenki rento meininkki siäl. Näkymä Suwalkist.

En ol siis aikasemmi ollu Pualas, ja huamasin, kuin pal aiheettomi ennakkoluuloi mul ol sitä maat kohta. Sotapuhet o ollu ainaki Suames viime aikoin valtavast. Ol huajentava, et Suwalkin käytävälläkä (Liattuan ja Pualan rajal) ei sen kummemppa uhka leijunu mistä suunnast, lyhkäne passin tarkastus vaa. Vauraitte seutuje, vehmaitte maissipeltoje, lihavie lehmie ohitte ajetti. Nii hyvät ol tiät ja ihan kestettävä liikennekulttuuri. (Liikennemerkkien tarkotukset ol paikotelle yht pualalaissi ko pualan kiäliki). Nii hyväntuulissi ol polakit, nii harvakselttas ol tyhji liiketiloi. Roski vaa vähä. Kiärrätysastioitaki näkys. Vanhat naisihmiset ajo pal polkupyäril. Kerto ainakin kahrest asiast: heil o vara hankki pyärä. Ja heil o riittävän hyvä kunto, et pääsevä hyppämä satula.

Yks asia miätityttä – ihan koko Euroopas. Muavikrääsän valtava määrä. Białowieżan ikimetän liäpeil ol tiätty kehkeytyny kaffila-ravintola-pyärävuakraus-matkamuistoalue turistei varte. Matkamuistot ol järjestäs kiinalaissi pehmolelui ja koristetavaroi, iha niit samoi ko Hesas ja Tromssassaki. Hautuumaat, mihi ain tahron mennä tutustuma, ol muavikukkaste ja ledilyhtyvuarten peitos, PCR luki kaikis. Olisko mahrolline kaipaust ja rakkaut osotta, liiketoimintta harjotta eres hiuka enemmä heinäseppeleil, tuahisormuksil, risusyrämeil, mehiläisvahakynttilöil - semmosil asioil, mitkä o iha omi ja siit lähelt?

Joka hautuumaal omat tapas. Täsä Bielsk Podlaskis. Komioi kiillotetui kivi - mut aika pal muaviaki!

Białowieżas ol hautuumaa kans, vanh luterilaine. Kuis tuntu, et tämmöses olis ikune uni paremp viättä… Kuva: Laaksose Heli

Białowieżan metät o ihanat – ja sen kaltassi vois kasva muuallaki, muuallekki. Ko vaa maltettais antta aikka. Ko vaa annettais olla ja katteltais, henkitettäis puitten kans sama ilma.

Luupin kaut hianoki näyttä viäl hianommalt. Kiitos Białowieża ja sen suajelijat!
Kuva: Jan Rahman 2026.

Palvomas sammali Białowieżan kapiaraiteisen rautatiän jääntteil.
Kuva: Jan Rahman - hänel myäskin kiitos mitä mainioimmast reisuseurast.

Valossi matkoi syksyssi metti teil kaikil toivotta Laaksose Heli!