24. helmikuuta -runo

24. HELMIKUUTA

Tahtoissin, et tämä päiv muistettais Matist.
Siit et Matin päivänä karhu jo tiätä, et kevät on koht.

Tämän päivän vois muista siitäki,
et meijä naapurvaltakunt o omillas seisova,
Taik siit et ruatinsuamalaisil o nimikkopäiv.
Rakas Suamemaa tääl meren takan teit onnittele!

Tahtoissin et tänä olis tärkeint muistutta,
et pelakuun taimet olis hyvä otta nyy kasvatukse.

Tänä tahtoissin olla kartta auk tutkimas,
mil taval pääsis junal Ukrainan sammalei kattoma.
Vastas olis reppuselkäne, hymykuappane opas,
yliopistol juur alottanu kasvitiätte luvut,
hän näyttä meil misä kasva hianoin kimmelsammal
ja sano, et sammal o ukrainaks мох,
se lausuta mohh.

Kuka tahtos, et tämä päiv olis
vere ja mulla ja kaike surkkian muistopäiv?
Kuka kasvatti piänen kalpian poja nii,
et se ei ikinä täyty, ellei se saa ruuaks toiste lapsi?

Kuka sai nii monet uskoma,
et vaino, raivo, riita o ikinä saanu hyvä aikaseks?
Kuka puhals meijä silmil savut,
ettei enä oikke jaksettais olla ihmissi toisillemme?

En juhli.


c) Heli Laaksonen 2026


*

Käyttö tekoälyn louhintaan kielletty.
Julkiseen esittämiseen vaaditaan lupa.

Runo ja maalausluonnos: Heli Laaksonen 2026. Käyttö tekoälyn louhintaan kielletty.