Hei vaa ja tervetulo runoilija Laaksose Helin kotosivuil!
Katsasta kuulumiset, kirjat, keikat - lue vaikka Ajopäiväkirja-blogia
Päivänpolttavat kysymykset ratkeavat sähköpostitse: tuottaja(a)hulimaa.fi.
Vanha kunnon vieraskirjakin puksuttaa ja toki some:   

 

 

 

Tämä kirjasyksy vaati nyy keskittymist nii mult ko teilt lukijoiltaki. Ei mun elämäni mittä sillisalaatti ol. See on muussikinuskikastikenyhtökaura-kinkkusiivusuklaasualakurkku-salmiakkinuudelisalaatti. Mut asia kerrallas!


ENS:

Sylvia, Tuija ja laulava patja
. Viime talven mun pääkopas muhineil kirjallisisl hahmoil Sylvial ja Tuijal mää toivon pitkä elämist. Nyy enshättä niist ilmesty kaunokirja, kamarinäytelm, korttisarja ja eri miljöis seikkailevat nukkehahmot, omat kotosivutki heil o. Sylviat ja Tuijat on tarkotettu aikusil ilmisil - älkkä missä mailman nimes menkkö viattomil lapsil näitte muijie sutkauksi lukema.


Sylvia, Tuija ja laulava patja on kulkentunu Paletin kaut Suamen kirjakauppoihi ja muihi myyntipisteissi, mut sitä saa myäskin tilata suara täält meijän hulinoist: tilaukset(a)hulimaa.fi
Hinta on 22 e ja jottan postkului.

Kuva ja Sylvia&Tuija-nukkehahmot: Käsityökisälli Pia Ala-Äijälä.
Erikois-ytyt esiintymisvaatteet ompel omist kuaseistas raumlaine Hellapuu.


Kirjan ja näytelmän
ensiesittäytymine on Turun kirjamessuil - ja siit ne sit lähtevä kulkema omi teitäs ihmiste ilmoil.

Tämä uusin teos, 96-sivune kaunokirja, Sylvia, Tuija ja laulava patja, kerto kahrest hurmaavast muijast, ketkä ei missän tapaukses tahro syntympäiviäs viättä. He makka piilos vanhan seurantalon uumenis, patjan pääl, ja puhuva miähist, menneist, peltoautoist ja miälkuvitusanopeist. Kirja yhristä jutustelemist, runoi ja tilannekuvaust. Kirjas on tiätyst lyhkäst suame, tätä mun oma kotokiältäni - mut myäski pitkä suame eli kirjakiält enemmän ko mun muis kirjois. Kirjan julkasija o uus kustantamo Kynälä - ikioma - ja koko-Suamen jakelijaks olen saanu korttifirma Paletin. Eli silmä tarkkan, misä kuljetteka: siäl misä o Paletin korttiteline, o myäski Sylvia ja Tuija -kirjoi ja kortei - ja jollei ol, ni menkkä kauppial vinkkama, et soitta Paletin erustajal. Siält toimiteta juaksujalkka kirjakauppoihi.

Korttisarjan ja kannen pensselinjälk o mun viuhtoma.


z


(Ihan piänel ja suluis mää laitan kuvan uurest-vanhast-kuarmuristan, ettei vaan tul mittän kateut. Keltane ihana tähtnokka, Knappikukkane, Deutsche postin ja pölypussikauppiaitten tyäkone, nyy mun runoväline.)


Kuva: Miikka Lappalainen


SIT:

Sama aikka ilmesty Sylvia, Tuija ja laulava patja -näytelm - mut ei see mikkä jämpt sama ol. Näyttelijä-ohjaaja-Sylvia Marjatta Rinne tua sihe iha oman näkemykses ja Eija Nurmio Tuijana teke omanlaises Tuijan, myäski Ilmo Ranne o ollu ohjaajana esityksel. Frouvat kiärtä itsenäisest kamarinäytelmän kans niimpal ko kerkkevä - ja muutaman kerra he o hualinu muntki mukka esittelemä esitykse ja runojani lukema. Tämmöne runoillan ja näytelmän yhristävä esitys nährä esimerkiks Nummelas 12.11., mis juhlita samal Marjatta Rinteen 50-vuatistaiteilijuut. Sin voi kyssy lipui suara näyttelijöilt ittelt, joko kamarinäytelmän fb-sivuilt taik tualt: eija.nurmio(o)hotmail.com.

Lisäks: Salon Provinssiteatteris olen ain tykänny esiintty - ja nyy mee päästä sin koko konkkaronkka 27.11. Lipui riittä niin kauan ko lipui riittä. 



Kuva: H.L. (Live Tuija ja Sylvia eli Eija ja Marjatta meijä salis harjottelemas. Nee o nii ihani! Menkkä kattoma!)

SIT KOLMAS ASIA:


 Mun kirjottaja-kollega Wallinin Elina houkutteli munt kuvittama kokonaisen teokse - hänen kirjottamas tiättäväst mailma ensmäsen porinmurttesen lastenkirjan. Nimeks tul Semmoset ja Tommoset - Tapleti arvotus. Pori murre o virkust  ja säpäkkä - en itte sitä ossa, mut ei see estäny kuvi piirtämäst ja maailmoi kuvittelemast. Jos ette saa ilman taplettikirja olluks, ni kysykä Wallini Elinalt (www.elinawallin.fi) - taik pyytäkä vaik tilama see kirjastoihi - kirjakauppoihi.

 

Kansikuva: Heli Laaksonen. Julkaisija: Eks tykkää!


 JA SEMMONE sivuseikka viäl et:



Mun uus aputoiminimi, mink al voin tehrä kirjoi ja kuvi ja vaik mitä huvi o nimeltäs Kynälä ja sen tunnus näyttä tält:

 

Pop up -kustantamoks mää itte Kynälääni nimitän - ko ei ollenka voi tiätä, onk sen taru lyhkäne ko kananlento vai menek see niinko tervapääsky, Afrikkaan saak.

 

 

Muitaki esiintymissi o, tiätyst Turun kirjamessuil lokakuun alus (o oma osastoki B-hallis, Satakuntalava vastpäät) ja Hesan kirjamessuil lokakuun lopus (siäl mul o Samppalinnan kesäteatterin osastol oma pöytä, 7A-alueel). Kotikentälläki olin esiintymäs, ko Rauman kaupunk ja Lapin SPR järjestivä runoilla Lapin tyäväentalol. Nii ja Bulgarias, voi taivas, siäl ol muutamaine kirjanjulkkarikeikka kans, ko hee käänsivä koko kirjan verra runoi mult iha oikial pulkarial....


 

Kuva: Taina Pärkö-Luotonen / Turun kirjamessut

 

Älkkä jännittäkö mun pualest, vaik tämä on tämmöst kymmenottelemist! Mää koitan täst kaikest setvimisest selvitä. Mut älkkä myäskä ihmetelkkö, jos joskus o nuttura kallellas taik sukkahousu pursumas housuntrumpust.

 

NÄKYMISSI, KUULUMISSI! Tehrä yhres säkenöittevä kirjasyksy!

 

Heli

&

Sylvia ja Tuija

 

 

 


Kirjallissi unelmi... Niit o mul jäljel kaks. Ensmäne o pysyvä - ja juur sen tähre alati häilyvä. Tahtoissin ammatikseni erelleski kirjoi kirjotta. Se tarkotta sitä, et täytyis säilyttä tyävire ja miälkuvitus ja laaja lukijakunta, ketä mun kirjojani halaja. Toine, korkialentosemp o see, et onnistuissin keksimä kirjallise hahmo, mikä jäis elämä. Tiäräkte niinko Nuuskamuikkune taik Tarzan taik Sisko ja sen Veli - iha ilmiö siis! Ei ol kiälletty yrittämäst, omast pääst, omil voimil. Onk munst itteni elättäjäks, ilmiöntekijäks? Suuri luuloi mul ei kaikkivoipasuurestani ol. Lukija päättä! Sit ko mul o lukijat pualellan, mul on kaik.


Mist olis siis käytännös kysymys? Yhten hämysen ehtoon käsitin, et kaks seittemänkymppist sanavalmist ja ilomiälist ja sopivaise äkiä naisihmist olis mun seuravan kirjan sankarit. Ja niitte nimet sais olla vaik… vaik Sylvia ja Tuija! Tähän pistessen pääsemine ei ollu kyl mittä arpomist vaa monimutkane syy-seuraus-sattuma, mist kerron lähemmin tual heijä omil sivuil. (Totkai Sylvial ja Tuijal o omat kotosivutki, Sylvia on kova verkkomestar, Tuija kestä vaan pakollisen kuuklettamise) ja lisäks fb-koti.

Ajattelin, et kirjas kaks ystävyst olis nyy eläkkel jäätyäs ensmäst kertta kaksistas - kerranki olis aikka puhhu kaik asiat. Sylvia: soria siltainsinööri ja sinkkuihmine, lapsist ei tykkäis eikä piänist elämist mut miähist! Tuija: matala ja soma, ex-rexi eli eläköityny rehtor, yksnäine hänki mut leskfrouva, lapslauma ja lastelastenparvi tehtynäs - ja elämä eres! Tämmöset ko lähte kahrestas pakenema pakollissi syntympäivän viättämissi, ni siin ei hiljast hetke ol.

Näi siis o seuravaks mult on tulos aikusil ihmisil tarkotettu Sylvia, Tuija ja laulava patja - kirja ja näytelm ja hahmopari, mitkä lähte mun kanssani raitil tramppama. Yhres me olla jo huurelttu mukka muitaki: huhuu, onk käsityäläissi! Onk tekstiiliyrittäji! Onk kirjapainotaitossi! Esilukijoi?





Ens Sylvia ja Tuija tuliva mun pääst, sit nee ol paperil (oikkiastas tiatokoneel) - täsä nee nyy ova mun pensselin jäljilt:

 


***


Olen luvannu kotosivujeni kävijöil yllätyksi. Ne jatkuva.

Ko Sylvian ja Tuijan luamine ol jo hyväs lennos, sain porilaiselt kirjottajaihmiselt Wallinin Elinalt ällistyttävän ehrotukse. Hän kysys, jos voissin kuvitta koko hänen kirjas - mailma ensmäse porilaise lastenkirja. Ai mää vai? Nyy vai? Näi vai? Tarina ol kirjas nii lystikäs, et sanosin ittelleniki yllätykseks: lähretä koittama! Tyänimen on Taplettikirja ja koht on karhukaupunki mukulil luvettava.
 


Omis oloissame näit hahmoi värkätti. Elina kirjotti eläväks Poris, mää maalasi Rauman Lapis. Ja välil lähetetti viästei toisillemme, misä mennä. Porin Narukerän toimitilois meil ol sentä salanen tyäpaja, misä huhkitti yhres kokonaine yks päiv. Puhelimet suljettunas (Elina kyl otti yhren puhelu ja mää olin ko mustmaija ja myrskymerkki, onneks ei puhunu kaua), eväi koris, kaffet termaris, kynät, färit, lehtiöt mukan. Mää viimeistelin kuvi (akryylifärit o hättäse unelma), Elina fiilas käsikirjotust ja luk ääne. Tulos: lokakuus Turun kirjamessuiks ilmesty myäski tämä.


Ei meijän peräs kukkan kerkke, itte tehrä nämä kumpikin kirja - uut o seeki!

 

Yht kirja aikusil, toist mukulil, siin sivus tuhannet säätämiset, mitä nyy kirja lukijoil päästäkses vaati. Mul ei ol tulos kovi levolline suvi, syksyst puhumattaka, mut ei haitta - tylsyys pysy kaukan!


Pysy sää lähel!

 

Heli

 
Kuva: Miikka Lappalainen

 

 

 


Kuva: M. Lappalainen


Keisarinkruunui ja juhannuspionei lukijaväel!


En ol teit nyy kovast päässy näkemä: runokeikat o ollu vähis, ko olen puurtanu ja piirtäny sisätilois! Mun yks pitkäaikkanen kirjalline unelm o lähel syntymistäs - heinäkuun pualvälis kertoilen, mitä olen kaavaillu. Unelman lopullisse toteuttamisse tarvita sit lukijoi: milt ilman teit minkälainenka kirjan tekeminen tuntuis? Omal ittel kirjotan tiätyst jokasen kirjan lähtökohtasest - mut jollei muit vastaottaji olis, ni ohuelt tuntuis tyä.


Uus, mul ittellekki yllättävä uutine o see, et Helil kyläs -keskusteluohjelma, mikä 2014 kuvatti ja 2015 kansal näytetti, ruppe tulema uusintana TV1:n pualel. Ma, ke ja to 20.6.-22.8. jaksoi lähetetä - ja sit nee on tiätyst Yle Areenassaki ain kuukaure verra:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/30/helil-kylas


Kirjotan ohjelmajaksoist tänä vuan vähän taustoi myäskin kirjallis-runolliselt kannalt. Lukijakunnan fb-sivuilt et Ajopäiväkirjast voit seurata taustotuksi. Nyy pitäis olla jonkulaine RSS-syäteki olemas - jos vaik tahrot päivityksen tilata:
http://www.hulimaa.fi/ajopaivakirja

 

Teknillisist uutisist see verra, et tääl mun Sanatoimisto Hulimaan sivuil on tehty isomppa hualto- ja päivitystyät. Esimerkiks sitä mopiiliystävällisyyt on koitettu korkiammal tasol nosta. Muutaman kohra hiomine o viäl keske. Jos joku löytä jonku isomma fipaukse, ni miälelläs siit voi vaik ton meijän tuattaja-Riikan suunnil ilmotta: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.



Olkka valosal ja utelial miälel ja pitäkä toisetki hyväl pääl!

 

Heli

 

 

 

Hei kaikki!

Hulimaan sivustoa päivitetään ja huolletaan paraikaa.
Tänä aikana sivusto voi käyttäytyä kummallisesti ja joitain asioita ei välttämättä näy.

Sivusto pyritään palauttamaan täyteen toimintaansa mahdollisimman pian.

Terveisin verkkomaisteri.

 

 



Ko oikke hyvi vihjaile, saa juur semmossi tuliaissi ko tahtoki. Esimerkiks jämäpuutavarast järsityi taloi, eri mallissi. Yks ruskiasilmäne miäs toi.


Tommost puunkappala-aarret kattoes ajatukset kimpoile kallonseinämie sisäl niinko superpallo. Mitä kaikki färei o mailmas! Tekiskös kevätkylän? Hakiskos vanhast Raumast kaik kaunema malli - vai Uurestkaupunkist? Meniskös Turun Luastarinmäel vaikuttei ettimä? Vai maalaiskos koko sarja itkufärissi taloi (see o semmone merenhuuhtoman kaltane sävyttely, mink jälkke ei ol enä färil mittä nime. See vaa o... jotenki itkune.) Vai hautuumaan kappeleines? Tähän kevässe o annettu haikeuttaki.

Samal taval mää pyärittelen käsissän suunnitelmieni aihioi. Utussi uussi kirja-ajatuksi. Keikkakyselyi iha viarailt. Vallan toiselaissi toimintatapoi. On teit, mitkä o ollu hyvi - mut nee o jo nähty. Jos menenki risteyksest pohjosse, ko enne etelä? Mitä jos see o umpkuja? Mitä mää tahron, mitä mää kerkken, mihe munt hualita?


Kuarma-autokorti ajamine, ulkomail runokeikkailemine, esintymissi paikois, mist en ol kuullukka, uskaltautumine yhteissi hankkeissi ihmisten kans, vaik ain jännitän tiimityät.  Nyy olen saanu kotiläksyks opetella haaveilema. Yli kahre viikon päähä ulottuvat unelmat o ollu mul ain jotenki viarai. Mitä sitä turha kasvattele ajatuks, mink toteutumisest ei mittä varmuut ol. Käyttä senki aja mialummi murhettumisse...

 


Koitin maalat tipun, mikä ei murhetu mittä.


Lähimpän aikomuksist, ihan käre ulottuvil, o painolämpimän Koiranne alkaa kohta kukkia -kirjan tunnetuks tekemine. Sen virolainen kirjottaja, Andrus Kivirähk, tule Helsinkki viarailema Tuglas-seuran kutsumana (luve tualt), ja mää kirjan kääntäjänä kuljen mukan. Hän ei pal suame puhu, mut mää tulkkan, tulkka, oi tulkka lukijatki mukka!

Kevät ja suvi o nyy vähäkeikkane ihan tarkotuksel, et sais vähä rauhotuttu. Kumminka en saanu joka kerta kiältäyrytyks...
Seurailes tualt Keikka-sivuilt menoi ja meininkei - taik tualt fb:n pualelt, Lukijakunnast.


Kolmasosa puunkappalist sai heti färihunnu ylles. Kuvan nimi o:

Kevätvaloi ja puutaloi ja färituupei ja kaks vuat vanhoi mignonmuni ja enontekiöläinen poro ja joka ilmasuuntta tahtova ihmismiäl."
Lyhennettynäs.
 

 

Kuvat: c) Miikka Lappalainen



Mailm miätityttä, ja meijän kirjailijoitte osuut ja asema siin, tämmöttös:



Luvin kirjan,

parikymment novelli.
Hyvin kirjotetui, taitavast rakennetui.
Ja jokaikises tarinas jokaikisel ol ens murhelist ja sit käve huanoste.
Vaik elämän lopus onki suur tuntematon,
ni eik enne sitä ol
silkkissi pilvi ja kevätvaloi
ja hymykuappi ja makioi omeni
ja lämpimi sukki ja lemppiöi silmi?

Eik see ol realismi seeki?
Tämmöst ajatust mää tahtoissin kirjailijanas kanta.
Ihmisenäs kans.



***

 

Pursotan täält kaik färit ja valot, ottaka nee mist tykkätte!


Heli

 

 

 

2016.

Jotenki tämä tuntu hyvän-onne-luvult.

Meijä mummu-kulta ol syntyny 1916, ja täyttäis sata vuat. Oi kummoset juhlat olis! Oi kui hän leviäliärise olkihattus al säkenöittis krysanteemie ja suvipukuste sukulaisten keskel!


O helpomp kuvitel mahrottomi taik muistel mennei ko yrittä saara jotta oikkia tulevasuure näkymä ettes. Mul o ain ollu välttävä arvosana tulevaisuus-nimisest oppiaineest, mut empäs muist, kosk viimeks olis iha näi epämääräst ollu.

Yks keikka o sovittu tammikuul, toine maaliskuul, mut alustavast vast. Reisu Headread-kirjafesteil Tallinna näyttä torenäköselt, samate jonkulaine Andrus Kivirähkin Koiranne alkaa kohta kukkia -suamennokse esittelemine - mää sen menin tekemä kumminki.

Kannen kuvitus: Joel Melasniemi. OTAVA


Sit olis Aapise latviannokse esittelyreisu Limbazin suunnil ja jännittävimpän mun pulkarialaise runokäännöskirjan kiartue siäl sun tääl ja Sofias ainaki.


Oliskos jotta näytelmällistäki? Voi ol! Teatraalist vähintäski. Syntyk runoi? Voi ko syntyiski!

Joku munst o entiselläs, joku o muuttunu. En ossa sitä viäl sanoil piirttä enkä tussil. Mut tämmösis toiveikkais näkymis mennä:

 

 c) Heli Laaksonen 2015

 

Onne ja hyvä miält teill kaikil lukijoil


toivotta

Heli