Vartti yli kevät




Sanamaija Laaksosen Heli kiertää Suomen lausuntalavoja 4.-24.9.2009, Uudestakaupungista Turkuun.
Siinä välissä tervehditään runonystäviä Muoniossa, Levillä, Rovaniemellä, Oulussa, Kuopiossa ja Helsingissä.

Kiertuepäiväkirjasivuilla pääset mukaan reissaamaan ympäri laajaa maata Helin seurassa. Runoilija raportoi kiertuekuulumisistaan minkä viuhtomiseltaan ehtii. Tervetulo kovaste - niin keikoil ko keikkatunnelminki!


Ihana seittemän kukkulan Turku!

Läksin jo pualenpäivä jälkke liikkel, et saan varmast riittäväst osaksen Turu historiallise harttast ilmapiirist. Pit suariuttu ajois tekemä yks haastattelu Ylen yäratiot varte (11.-12.9. yässe aikka ajeta ulos) ja sit mun kiinost virolaise Leonhard Lapini tairenäyttely Wäinö Aaltose museos, erityisest hänen maalaukses Jänöjussin suudelma. Muilt osin see häne näyttelys ol vähä liia avantgardistine tai mikäliä mul, mut Jänö-kuva ei pettäny. Siin suurenkokkone jänes pussa ballerinamaist flikka, yhtaikka himokas ja poisoleva ilme naamallas. Siit flikastaka ei oikke saanu tolkku pyristelek hän irt vai hinkuk vähä viäl lissä. Tunsin samoi tunttei hänen kans: sama aikka mul o suur into laval - ja ain enne sin ryntämist mää tunne suunnatont katumust siit, et sin jourun, iha ypöyksinän.




Keikkapaikal Media Livis ei tarvinnukka tänä ol nii aikasi, kosk eilise jäljilt ol lava pystys ja äänentarkistus tehty. 11 ihmist vail täys sali ot munt vasta ko palopurje parvekkelt hyppäjän. Välil ol melkke stand up -koomikkomaine olo, ko ihmise hihittivä, vaik mää iha (melkke) vakavissan puhelin siskon pikkuhousuist ja ruatiristeilyst. Kovi ol ilosel pääl kuulijakunt, mukavaist!





Ain keika loppupualel mu lavaviuhtomisen käänty iloks ja hyväks miäleks - ja vaik olen juur pualtoist tuntti puhellu, en millä viäl tahtois lopetta. Huanol kännykameral nipsautetus kuvas näky somi ihmissi:


Mu reipas kiva vähäflikkan o ollu nuarimmases (3 kk) nyy näil alkupään keikoil mukan kirja-kortti-kalenter-paitamyyntti hoitelemas. Laps o ollu ko herraenkel ja sisko samalaine. Viäl kiitos heil!


Nyy on piän hetki vapaat, sit viuhahreta pohjosse: Yliviaska, Muanio, Levi, Rovaniämi, Oulu nyy ens alkku,
sit Kuapio. Mahtu mukka! Täält tulla!


Nii nauravaine yleisö tänä Turus, et ei olis varsinaissuamalaisist uskonu! Mää kyl tiäränki, et pari satakuntalaist ol, yks keskisuamalaine ja joku eteläpohjalainenki - mut ei kai hee neljästäs remunu? Ol hiano saara siivet ja seittemänpeninkulmasaappat yleisölt, kyl niil sit paineli! (Ja tarppelist oliki, kosk matka lavalt takahuanesse ol niim pitk, et sai iha juast, et kerkes takasi encoreks, ennenko väki lakka taputtamast ja mene kotti). Kattoka nyy kui söpössi eturiviläisekki o:

 

 

Mystine esiintymisosote M L Media Liv Auditorio paljastus ihanan vanhan frouvan pyärittämäks Domino-elokuvateatteriks, mist on muakattu iha ihka omintakeine keikkapaik. Remontti on tehty viimeks sillon ko talo o rakennettu, 1956. Jos hiuka seinärapninki oliki kellastunu, nii aito, henkevä 50-luvun tunnelma ol senki erest! Akustisestka ei sali ollu hullump, sanos asiantuntija Kymelaaksost.

 



Keika jännittävin hetk tul iha alus: mää hullu luvin yleisöl Kesktalon Katjan lapinmurttesen Kiakaukse meijä ruti-uurest kalenterist! Voitte kuvitel, et ei kuulost kovin pohjoselt, ko mää lounasel aksentil kiakun, et "tiistaista tullee mielhen koulun käsityötunnit", mut mää pyysin kyl antteks enne ja jälkke. Oikkiast olen sitä miält, et Katjan kuuluis kiärttä meijä mukan koko satsi (ei see Enontekiö sen kaukemppa ol täält ko tämä siält), mut pohjosen lavoil vallanki. Mää jatkan viäl suastutteluan (vonkumist, mankumist ja vakuuttelemist).

 



Huame jatku samas paikas samoil meininkeil. Kuulin et 11 lippu ol jäljel - ei see mittä haitta vaik neeki löytäis omistajas.

 


Kiartueen alkuhualipaniikkistressijännitysmittar ol häräverenpunasel Uurenkaupunkin teatterin takahuanees tänä. Olin karottanu kaiken kyvyn ajatel ja kommunikoir ihmismäisest - ja juur mun oli käsketty mennä pualekstoist tunniks ihmissi laval sanojen kans viihryttämä. Kui just mun täyty? Mink tähre ain mää? Eik kukka muu vois... Siit mää vast olissin hulluks tullukki, jollen oliska itte päässy!


Ol see hiano tunne, ko sai kirjotta esiintymismukihi UUSKAUPUNK. Mu rakas koulukaupunkin ja iha sulosemmast pääst niist Suamen paikkakunnist, misä meri o iha rannas.

Piäni käynnistysvaikeuksi saatto olla nii mul ko tekniikallaki - sekä valoje ajolista et mun kaik uuret runot ol unhottunu otta mukka. Onneks valojärjestys saatti tehty ulkko, omast pääst, ja runoi löytys tarppeline määrä erilaisilt irtoklappusilt ko vaan penkos. Tärkkiöin o, et yleisöl ei tunnusta etukätte mittä! Jälkke voi tehrä vaik mitä paljastuksi, mut kuulijoitten keikkaelämyst ei saa pilat turhal hualestuttamisel.

Hualettoma näköst väkke tosa kuvas näkyki - keväste alotettu perinne napat yleisöst kännykamerakuva jatku!



Sain muuten kukkassiki ja muni enemän ko viime kiartuel yhtes! Crusell-naise muistiva juhlakimpul ja laitlalaise munil ja pipoil (Alakuvas Laitlan tähtisäretikku Lea esittele mul tuamisias). Kyl hee tiätä mitä pohjoses tarvita! Kiitos heil ja koko lemppiäl yleisöl!

 

Uurenkaupunkin teatter o muute ihana teatter, jollette ol kuullu. Hee vuakrasiva meil kahre viinirypäle hinnal meil loppukiartueeks painopuntit koivukulissien pystys pitämisse. Mää lupasin kaupan pääl heit mainosta - ja mainostanki, ihan tost noi vaa! Lukkosula ja lumppenkukki jatka pyärimistäs heil nyy syksylki ja mailman ensilta Hardwickin Sisko ja sen veljen teatterversiost nährä lokakuust alkae heijä laval. Jälkimmäise varasin heti paika (erellise olen jo nähny...)

 


Jos nyy tahto nährä jotta oikke hosuvaist ja oranssist, kannatta tulla Laitlaha tonti reunal kattoma, ko mää haali vasemalt ja oikkialt kokko kiartuetavari. Puale o hukas, mut pualet kyl tallellaki.


Viime päivie jännittävimppi tapauksi o ollu, ko auto pysäytetti ja meijä ääniteknikko pyyretti korjama yhre vessa oven kahva, ko koko ovi ol juuttun kii. Järjestelyinnos pualestas tääl Laitlas o heitet yks matto akkunast ulos - huano vaa, et see akkuna ol kii. Mitä niist sirpaleist ja onnehiluist on ka sanottu?

Tunnin pääst nokka ja kokka Uutkaupunkki kohre! Kiva men umptäyre sali ette!

Huamisel Turun keikal 181 paikka vapaan - nyy voi tul vaik kansakoululuakan kans kuulustelema.

 

 


Tarkkasilmäsimmät tiätyst o huamannukki, et tarinakirja Pursun esittelyvideos vaanin laitumel ja koitan houkutella Lystikinki lukijaks. En tiär, jos koko lehmikunta taik karjankasvattajat o munsse hermostunu simmosest tuputuksest, ko eile mettäretkel mu vapaut koitetti rajotta.

 

Olin siänimetäs, ko meinas liiaks ruveta keikkajännittämä. Juur kuusimettän tuulet parhate ihmise rauhotta. Yhre laitume lairal, siin metä reunas kasvo niim pal kaunei suuri ja kiartueenki färeihi sopivi kanttarellei. Astusin vanhan piikkilanka-airan ylitte - ja tryykäsin reisi (mikä ei ol mikkän piän) erel sähköpaimenehe. En ol enne simmost koittanukka, enkä iha heti koit uurestas. Vasemast reislihaksest oikkia jalan keskvarpasse saak napsaht. Mittä jälkke ei jääny, mut ymmärrys siit, mink tähre lehmät ei kovi usse yritä karkkamist. Jos mun kiartuelöpinät tuleva nyy entist reippamal tahril suust ulos, ni syyki o selvä.  

Viime päivin kiartue o menny ettippäi ainaki valosuunnittelus ja yhres piänes äänitaustafiilauksessaki. Ja alkuruno o valittu! See o uus: Vuasloma siirtolohkaren kans.

 

 

 

Menekki yli kymmenkertastus!

 

Harvemmin tämmöst näke: lipumyynti kakstoistkertastus viiko sisäl. Viäl viime viiko alus lipui ol menny Muanioho 2 – nyy 24! Tavote ruppe olema täys: see et joka paikas on kuulijoi enemä ko mitä paketauto hyttihi mahtu.

 

Lipputilanne 1.9.2009

 

Uuskaupunk 4.9. täys

Turku 5.9. varatui 286

Turku 6.9. varatui 445

Yliviaska 10.9. tiato puuttu

Muonio 12.9. varatui 24

Levi 13.9. varatui 34

Rovaniämi 14.9. varatui 110

Oulu 15.9. varatui 305

Kuopio – tiato puuttu (ei see mittän puutu, mut mää unhotin, mink luvun Tea sanos puhelimes)

Helsink 19.9. varatui 286

Helsink 20.9. varatui 297

Turku 24.9. täys

 

Mää ussen saan kuul, et mun keikoil menevä lipu nii äkkiste, ete niihi ikä millä ehri. Täl kiartuel lipputuputus o selväst verkkasemmi lähteny käyntti – jollei nyy iha ol ko mato pakastimes, ni varmaste kerkke hankkima…

 

Orans taik siis appelssiininkuarefärine keikkahame o sovitettu viimest kertta – torsta hajen sen Lappi Teeälläst mukka.

 

Tänä olen maalanu viime runokiarroksen punassi pyykpoikki oransseiks – suuri taittelissi linjauksi siis synty koko aja. Huamise ja keskviikosen päivä rynnistellä teknika väen kans ympärs Suame varastoi, kaapei ja laatikoi: misä ova valokaapeli, misä mikrofonin puhallussuaja, misä koivuse pyyktolpa, ettei kukka muu vaa olis varannu meijä vuakratuulkonet!