Aamune ajamine Kuapiost tuntemattomien taivalte ja uusie reittie kaut Kainuut kohre anto aurinkovoimi koko päiväks. Kuin kaunis maa meil o, lokakuisin päivinäki.


Nilsiäs en ollu elämässäni ikä ollu - olipas siin oikke Mäkien Kaupunk. Seuraval kerral mää menen siin talvel ja otan potkukelka mukka. Kuvasin megakilotavukaupal sulost, pitkä koivukuja, misä viäl viimeset lehret vipotti.

Talven tulo ennustiva aurauskepit - nee ol jo naputettu paikoilles tiävarsil.

En Nurmeksessaka ollu enkä paikas, mink nimeks ol laitettu Ronkeli. Mee laitetti meijän kiartue-emäntä Tea sihe kylti ette seisoma. Hän tykkä nimittäis kaikist ruuist, paitsi et häne bearnaise-kanaleiväs ei saa olla mittän kastiket, leipä sais mialummi olla peruna ja kana hän vaihtais lohe.


Hotelli on Kalevankyläs - eikä olis voinu paremppa nime keksi. See alkuvoimasuus, korpilammet, honkapuut. KATTOKA mikä näkymä hotellin akkunast!

 

Meijä oma hyvnvointitsemppari vei ulkoilemaanki, Lammasjärve rannal.



 Ei vähemmäks jääny Kuhmo-talo. Voiktee usko, et tämä moninkertane kermakinuskikakku on keikkapaik. Glamouri ja blingblingi. Kärsivällist ja ystävällist. Mee saatti tuliaisiks rönttössi laatikolline ja toimelias Kari lahjotti meil kauan kaivatu SIIPIMUTTERI. Huamen hajeta rautkaupast 4 samalaist lissä. Mailmanpyärän kokkomisse mene ain vaa vähemä aikka.  

 
Meijä herrä Ääni ja Valo eli Nippalan J-J hyräili tyytyväisyyttäs. Hiano on tehrä tyät, ko puitteet ja laitteet o AAA+++

 

 

Notkuvien kirjapöytie valtiatar Riikka sai luannovalos rakentta toimitilojas. Kuhmolaiset oliki hyvi kirja-asiakkai. Kiireettömi ja puhelevaissi ja kiinostunei.

 

Ja mää - täst kaikest kauniist ja ystävällisyyrest lumoontuneenas - tein semmose, etten ikä enne. Mää kättelin kaik keikal tulijat. Sanosin jokasel salin ovel Päivä ja Tervetulo ja puristin heijän kätt niinko Jenni joulukuus.

Oliki kiinnostava nährä joka ainoa kuulija lähelt jo ennen ko alotta pulinoitas. Sain niinko käsitykse, et mää täl kertta puhuttelen.  Ja tul semmone olo, et ihan ko munt olis joku oikke orottanukki.


Tavaks kumminka kättelemist en meina otta. Oli see nii henkästyttävä! On hetki, mitkä o ainutkertassi, toistumattomi. See ol tänä. Kiitos Kuhmo!

Kuva: J-J Nippala

Tänä mää laskostin mun taikakorist nostettu peittoani viirennen kerra. Huame olla pualvälis, ko Madetojan salin valtavuus huhuile meil seireenin lauluas. Munt o nyy ihan pehmennetty Oulu varte. Heii tuulisen kaupunkin kulttuuriväki! Maanantai o meijä! 

 

Heli