Ajopäiväkirja
Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2022 näyttävät ihmeen lähellämme
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat 2022 näyttävät ihmeen lähellämme
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkuus myönnetään kuudelle tärkeälle kirjalle jo kahdennentoista kerran. Palkinto jaetaan vuosittain yhdelle merkitykselliselle elävälle tai kuolleelle, uudelle tai iankaikkiselle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle, kauno- tai tietokirjailijalle. Tärkein palkitsemisperuste on unohtumaton lukuelämys.
6.12.2022 julkistettavalle voittajalle luovutetaan henkilökohtaisesti Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen.
Kodiksamia-palkintoehdokaslistalle valikoituu aina mitä erikoisempia teoksia – eritoten näinä erikoisaikoina. Kirjat ovat kirkasvalolamppuja. Valoa, ymmärrystä, hassuutta ja toiveikkuutta tarvitaan pimeään – vuoden 2022 ehdokkaat edustavat vuorotellen kaikkea tätä. Kirjallisuuslaji on sivuseikka. Kodiksamialla voidaan tänäkin vuonna palkita tietokirja, runokirja, käännösteos, lyhytproosaa tai romaani – yli 100 vuotta vanha tai uutukainen. Ensimmäistä kertaa ehdokkaissa on mukana Nobel-palkittu kirjailija.
Julkaisuvapaa TIEDOTE 18.11.2022
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat vuodelle 2022 ovat seuraavat: Kalle Talosen runokokoelma Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen (Enostone 2022) on moninainen, viisas ja villi malliesimerkki runouden hurmaavasta omapäisyydestä. Veikeä Jaska Poikonen on kirjoittanut esikoisteoksensa Mitään ei tapahtunut - ruuhkavuosiproosaa ja jäähallitarinoita (omakustanne 2022) – se on unelmien täyttymys kirjallisuudelta värivaloja ja hyvää tuulta kaipaavalle. Myös käännöskirjallisuutta mahtuu Kodiksamia-ehdokkaisiin: ukrainalaisen Andrei Kurkovin tragikoominen romaani myöntyy lempeästi mutta ironisesti yhä hullummaksi käyvään arkeen - Kuolema ja pingviini (Otava 2006, suom. Eero Balk) on länsimaiselle lukijalle myös silmiä avaava lukukokemus. Nobelillakin palkittu klassikko Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa (WSOY 1906–1907, suom. Juhani Aho) on syytä aikuisenkin ottaa taas luvun alle: runollista, rauhoittavaa, ihmeiden täyttämää matkantekoa kauniin Pohjolan yllä. Kielen sitkeydestä, runouden voimasta, sanojen kauneudesta todistaa Olli Heikkosen toimittama ja kääntämä liiviläisen nykyrunouden antologia Kerran olin taivaan suolajärvi (Aviador 2022). Vaikuttava tietokirja Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021) esittelee ensi kertaa Suomessa puut kaikkine lajeine ja riippuvuussuhteineen. Miten haapa tarjoaakin kodin liito-oravalle, ruoan tikalle, suojaa toukalle, kasvualustaa käävälle, jäkälälle, sammalelle! Näe puu metsältä, näe kaikki arvokas elämä sen helmoissa, teos opettaa huomaamaan.
Vuoden 2022 Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat tarkempine perusteluineen:
Jaska Poikonen Mitään ei tapahtunut - ruuhkavuosiproosaa ja jäähallitarinoita (omakustanne 2022). Vähätapahtumaisetkin arkipäivät kuvataan teoksen lyhyissä kertomuksissa hauskoina ja merkityksellisinä. Lapsia kuunnellaan, heidän sutkauttelujaan arvostetaan, harrastuksistaan riemuitaan. Turku on tarinoissa mielenkiintoinen maailmankylä. Jokainen jutuista päättyy johonkin hyvään tai ainakin auttavasti toiveikkaaseen ajatukseen. Erityisesti tänä vuonna tällaisia silkkaa valoa tarjoavia kirjoja pitäisi lukea joka päivä.
”Tytär oli kirjoittanut kouluvihkoon rahankäyttöohjeita. - - Ohjeet kuuluivat:
1) Käytä rahaa harkiten.
2) Hyvä ostos on kestävä ja turvallinen.
3) On olemassa ilmaisia kerhoja.
Muistetaan elämän ilmaiset kerhot. ”
Kalle Talonen Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen (Enostone 2022). Talosen runokirja on kuin lehtometsä, Loimaan rompetori ja kaupunkikeskustan kaikki talot. Se on yllättävä, lämmin, viisas ja vitsikäs. Se sisältää kaikki tyylilajit, tunnelmat ja kikat, mitä voi runoilija keksiä. Tankoja, lomakkeita, listoja, lauluja. Muoto ei aja silti sisällön ohitse, vaan terävä yhteiskunnallinen ajattelu ja tarkka tunnepuhe läikäyttävät lukijaa. Lista joulupöydässä välteltävistä aiheista on jopa hyödyllinen! Teos ihmettelee ja kysyy. Jos se vastaa, se vastaa reippaasti jotain kummallista ja lähtee kentälle potkimaan palloa. ”Miten pääsen internetiin kertomaan, etten ole internetissä?”
Andrei Kurkov Kuolema ja pingviini (Otava 2006, ukrainalainen alkuperäisteos 1999. Suom. Eero Balk, uudispainoksen (2022) tuotto lahjoitetaan Ukrainaan). Tragikoomisessa romaanissa toimittaja Viktor pestataan kirjoittamaan muistokirjoituksia vielä eläville henkilöille – äkkikuoleman varalta. Äkkikuolemia alkaa äkkiarvaamatta ilmaantuakin. Romaani ei kerro sodasta, mutta jokin kolkko, vieras uhka leijuu kaiken yllä. Ankeutta vastustetaan sumplaamalla arki rullaamaan, vaikka pienesti huijaten, jos tarpeen. Sympaattinen lemmikkipingviini pehmentää kirjaa ja tuo kaupunkiasumisen keskelle palan lempeää luontoa. Työelämän kuvaus on mustaa kuin aikakin, samoin huumori. Kirja lisää ymmärrystä siihen, millaisissa paineissa entiset neuvostovallat joutuvat elämään korruption, historian painolastin ja oudon naapurin vuoksi – ja miten sellaisissakin oloissa voi suhata, vieläpä tuottaa hyvää kirjallisuutta.
Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (ruots. Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige 1906–1907) WSOY. Suomentanut Juhani Aho. Vuoden 1958 laitos, kuvittanut Maija Karma. 1980-luvulla ilmestynyt suosittu television animaatiosarja saattaa hämätä arvelemaan, että Nils Holgerssonin retket olisivat simppeliä seikkailukirjallisuutta, ovelalta ketulta piilottelua. Lastenromaanissa ilkeä poika saa opetuksen haltialta ja tulee taiotuksi vaaksanmittaiseksi. Villihanhien selässä pääsee aikuinen lukijakin näkemään maan kauneuden korkealta. Ihmeelliset luonnon kuvaukset, vuodenaikojen vaihtumiset, syysmyrskyjen uhat ja suven suloisuus tulee perille asti. Kansantarinat ja ihmesadut heijastuvat teoksen tapahtumiin. Kieli on runollista, filosofista, kevään raikasta. Tekijät ovatkin mitä korkeimmin noteerattuja: Selma Lagerlöf sai tuotannostaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon, hänen kääntäjänsä Juhani Aho on suomalaisia ikiklassikoita, Maija Karma palkittiin kuvituksistaan Rudolf Koivu -palkinnolla.
Kerran olin taivaan suolajärvi. Liiviläisen nykyrunouden antologia. Suomentanut ja toimittanut Olli Heikkonen. (Aviador 2022). Kokoelman runoilijat Valt Ernštreit, Baiba Damberg ja Ķempi Kārl. Onko jo tuttu tämä lähes hävinnyt – hävitetty – pieni itämerensuomalainen kansa ja kieli – joka elää kuitenkin? Se elää hyvin käännetyissä runoissa, joihin nykyihminen tarttuu, uppoutuu, muistaa taas kuinka ihminen on kaikkialla, kaikissa ajoissa sama. Runouden omalakisuus toteutuu Kadotettua kotiseutua kaivataan kuin rakastettua – mutta osataan sitä rehellisesti silmiinkin katsoa. Liivinkieliset runot ovat rinnakkain suomenkielisten käännösten kanssa; teosta voi lukea myös kielitieteellisin silmin, ihmetellä sukulaisten samanlaisuutta ja erilaisuutta.
”Kerran olin taivaan suolajärvi
silloin sinä kutsuit minua nimelläni
ja minä sadoin maahan
kaikkien silakoiden ja kampeloiden kanssa
kalat uivat mereen
leveitä suolajokia pitkin
siitä lähtien on meri ollut suolainen - ”
(Baiba Damberg)
Petri Keto-Tokoi & Juha Siitonen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021). Miten ihanaa on ymmärtää, tajuta perinpohjin, käsittää kokonaisuus! Puiden asukkaat -tietokirjan katse tarkentuu Suomen puulajeilla eläviin sammaliin, jäkäliin, sieniin, hyönteisiin sekä niistä riippuvaisiin lintuihin ja nisäkkäisiin. Kaikki se lajien keskinäinen riippuvuussuhteisto, ekologinen hieno systeemi pyörryttää ja ilahduttaa. Sujuvan tietokirjapuheen lisäksi saadaan havainnollisia kuvia avaavine kuvateksteineen, graafeja seuralaislajeista puulajeittain, Jo sanastotaso on nautittava – voiko näin veikeää nimeä ollakaan: vesasahajumi, impikääpiökoi, tammilaahusvanhokas... Lähes 500-sivuinen muhkeus toimii hakuteoksenakin. Kun löydät vilisevän haapavanhuksen, mene tämän teoksen kanssa puun alle tutkailemaan, kuinka monta sataa (tai tuhatta!) eliölajia puun huomasta löytyykään. Teos on palkittu Vuoden tiedekirjana.
***
Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä, Rauman Lapista.
Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja viime vuonna Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio).
Onneks olkko ehrokkail – ja kiitos hyvist kirjoist! Jokainen lukija voi antaa itsekin oman Kodiksamia-palkintonsa. Älä tyydy muiden palkintojulistuksiin. Valitse itse kuusi kirjasuosikkiasi ja jaa ne muiden kanssa - pidät samalla kirjallisuutta otsikoissa.
Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia
Kodiksamia-ehdokkaat 2022. Kuvat: Heli Laaksonen 2022
Matalan taivan al
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Joistaki aiheist tahtois olla kirjottamat, mut ei voi. Kui hyvil miälin kirjottaiski uurest kirjast, kirjasyksyn keikoist, messuist, medioist, luantoneuvojan uusist poluist. Jonain päivänä taas niihinki, jonain päivänä hoppiakylkinen kala näyttä ittes toivon merkkinä pinnal. Mut tänä ollaan Matalan taiva al. Heli
Matalan taiva al
Täsä kohta kaupunkil tul kerra vasta Koivisto.
Nyy kävelen samal taval.
Kaik paina,
käretki nii et niist on tullu
neljänkymmenenkahreksanumeroiset.
Mitä hän olis täst kaikest sanonu?
Kattelen kivitaloi.
Ne on pystys.
Enne en muistanu olla siit ilone.
Naapurmaas o valo sammunu päist
ja ukrainalaiset sela kynttilävalos
puhelimest uutissi,
silmät jäätyny auk.
Pato o viäl tänä ehjä,
tänä ol patter lämmi,
tänä ol kellaris peruni.
Vaik vaino loppuis tänä,
meil o sata vuat surullissi ihmissi ympäril.
Jos koittais vaa elä oma elämä?
Vastata vihro viime sähköposteihi,
maksa laskui, plarata kalenterei.
Ei.
Näyttä silt, et
menen vaattet pääl peito al ja luven runoi.
Ne o hyvin kirjotetui.
Olissit yks harvoist ko ymmärtäis.
Se runoilija on kuallu.
Kääntäjä elä.
Runot elä.
Mää ole niitte loppukäyttäjä.
Täst ne ei men enä ettippäi.
Hetkine.
Ne mene.
Tosa ne juur mene!
Laira ylitte mere
karkkava
niinko silakanpoja.
Ui kauas,
rakas kala!
c) Heli Laaksonen
Runoja järjissään pysymisestä suurkeikalla Hesassa
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Joskus ko on päättäny lakata leikkimäst kokonas tämän mailman kans, on punkenu ittes soffa al ja päättäny, et mää en täält esil tul, tarvita niit, ketkä laitta liaanin kii nilkka ja kisko siält pois. Oleksää jollekki se, joka ystäväl sano, et ei nämä ajat ittelläs paremmaks tul, ne täyty paremmaks tehrä? Ja ojentta käre sin soffa uumeni ja sano, et mennä yhres!
Keikkahiljasuus o ollu mul hankala asia, elannollisest ja elämäsviihtymisen kannalt. Olen ollu nii ilone, ko mun ystäväni tanko- ja viirakonkuninkas Mäkimattilan Kyästi käsitti, et jottan täyty täl tilanttel tehrä. Tiätty mul o lukijakunt, ja rakkai lähi-ihmissi, yks ruskiasilmäne esimerkiks, mut nii se vaa o, et artistie murhei ymmärttä parhate toine artist.
Päiväesiintymisenä Hesan keskustas la 10.9. klo 15-16.30.
Suurkeika nimi o Runoja ja lauluja järjissään pysymisestä ja se tehrä vaa yhren kerra.
LIPUI (miälelläs heti):
Iha virallist tiarotust laitetti heti kans liikkeel (ko itte teke, ni saa tosiaanki itte tehrä!) Jos o semmonen tunne, et tätä tiato tykkäis jaka, ni jaka saa! (Kuvan jälkke).
Heli Laaksosen ja Kyösti Mäkimattilan suurkeikalla Helsingin Musiikkitalossa opetellaan järjissään pysymistä, lumotaan lauluilla ja julkistetaan uusi kirja
Onko suuruudenhulluutta, jos joku varaa näinä aikoina 800 hengen salin runoille ja lauluille? Tervettä hulluutta, mitäjossittelun sivun sysäämistä, elämän valoisan puolen esiinkääntämistä kuullaan la 10.9. klo 15 maan arvostetuimmassa konserttipaikassa Helsingin Musiikkitalolla, kun Heli Laaksonen ja Kyösti Mäkimattila esittävät Runoja ja lauluja järjissään pysymisestä.
Runoilija-taiteilija-luonto-ohjaaja Heli Laaksonen ja laulaja-lauluntekijä Kyösti Mäkimattila ovat sanoineen ja lauluineen peruskysymysten äärellä. Pyörryttävän kokoisen esiintymistilan vuokrahintaan kuuluu flyygeli, josta punaposkinen säestäjä Juha Maunu loihtii ihmeellisiä säveliä. Heli ja Kyösti puhuvat lavalla sammaleista, kesähousuista, väreistä, rakkaudesta ja karavaanareista. Kun Kyösti laulaa, Heli on hiljaa. Surraan vähän menetyksiä: äitejä, muistoja, kaikkea hajonnutta, tullaan pian takaisin hyvälle päälle, pysytään järjissään ja itsevalaisevina. Puolitoista tuntia runoja, lauluja, sanailuja, yllättäviä käänteitä ja vaatteiden vaihtoja.
Heli: ”Ihmiset hankki ittelles 50-vuatislahjoiks vaik mitä mailmaympärsmatkoi. Kunnemmää vois lahjotta ittelleni mahrollisuut valtakunnantason epäonnistumisse – taik ikimuistosse onnistumisse!” Syyskuussa täyteen tulevien pyöreiden vuosien lisäksi Helillä on muutakin syytä iloon: kaunotietoluontokirja Luonnoksen valmistumista aikaistettiin Otavalla – samalla voidaan pitää Suomen suurimmat kirjanjulkkarit.
Kyöstillä on kämmenillään kymmeniä klassikoita ja levyllinen Varjokuva-orkesterin kanssa vastikään julkaistua musiikkia. ”Pieni ihminen maailman tuimissa tuulissa. Uutisotsikoiden seasta kuuluu musiikkia. Laulun tauottua joku lausuu runon. Ajatus on kirkas, syksyn raikkaus vie käden käteen, pysähdytään hetkeksi; hyvällä on sijansa, kaikella on aikansa. Valo voittaa sittenkin." Kyösti tuumaa.
Kuinka monet juhlat ovatkaan jääneet pitämättä! Nyt otetaan vahinko reilusti takaisin. Helin kirjanjulkistajaisten lisäksi nostetaan viimein hatut hänen Kirsi Kunnas -runopalkinnolleen sekä vielä salaiselle elokuun lopussa julkistettavalle kirjallisuuspalkinnolle. Kyösti sai tangokuninkaan kruununsa pariksi viidakonkuninkaan viitan, kun hän voitti keväällä MTV3:n Olen julkkis, päästäkää minut pois -seikkailusarjan. Kyöstin ammattilaisura maatakiertävänä laulujenkuljettajana on kestänyt jämptit 20 vuotta. Säestäjä Juhalla on tänä vuonna syntymäpäivä! Tilaisuudessa juhlitaan myös kaikkien paikalla olijoiden menneet ja tulevat nimipäivät.
Helsingin Musiikkitalo kutsuu tietysti Kyöstin ja Helin pääkaupunkiseutulaisia ystäviä luokseen. Päiväkeikalla päiväseltään on helppo myös maakuntalaisen puksuttaa julkisilla suoraan keskustaan ja marssia arkkitehtuuri-ihmeeseen Eduskuntataloa vastapäätä. Hesaan johkaantuneet lounaisesta Suomesta kotoisin olevat voivat tulla kokemaan suuria kotiseututunteita yläneläis-paattislaisen Mäkimattilan ja nykyisin Raumalla asuvan Laaksosen esityksen parissa – lyhkäst suame koko rahal! Ainutkertaisen keikan jälkeen molemmat ovat tavattavissa levy- ja kirjatiskien äärellä.
Artistit fundeeraavat: ”Ei paremppi aikoi mistä ittestäs tul – ne täyty tehrä. Jollei järjestämäl, ni osallistumal ainaki. Me orotetan teit.”
Vedetään yhteen tämä outo ajanjakso, jonka kanssa kaikki opettelevat nyt elämään, keksitään uudet onnen tavat, avataan uusi syksy kuin metsästä löytynyt ovi, uteliaina ja rohkeina.
Runoja ja lauluja järjissään pysymisestä -keikka lauantaina 10.9.2022 klo 15.
Liput Ticketmasterilta: https://www.ticketmaster.fi/event/heli-laaksonen-kyosti-makimattila-runoja-ja-lauluja-lippuja/315485
Lisätiedot järjestäjältä: Joe Lunnas, A Duuri Oy Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Näkymissi hei!
Heli
Valmistumissi osa 2: Uus luonto- ja ympäristöneuvoja täsä päivä
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kuva: Miikka Lappalainen 2022
Toristus ol iha hyvä – ja olen mää puurtanukki, voi kauhia ko olen! Mut sil taval tykkään tehrä, ain hellanlevy kutosel, vaik piänemmälläki pääsis. Sain stipendin! Hjalmar Karlströmin säätiöl kiitos. Ja kiitos teil, ketkä olette munt hankalin päivin pystys pitäny, tiärätte kyl itte.
Olen ollu Ammattiopisto Livias hyväs talles kaks vuat. Luonto- ja ympäristöalan perustutkintto tehres olen oppinu kasvie, lintuje, nisäkkäitte lajituntemust, jätemailman uutissi, lajitteluasioi, luannontuatteitte keruut, kärentaitoi, kestävä kehityst, suunnistamist ja fysiikkaaki (nois jälkimmäisis en sanottavast kehittyny, mut läpitte o neki). Ja uussi ystävi olen saanu, voi rakkai teit! Ja opettajiaki jo ikävöitten. Olen ko matruusi, joka vilkutta lähteväst laivast!
Mitä seuraavaks? Tuhannen pennin kysymys! Tiätäiski, mihe mailm o seuraavaks menos, ni tiätäissin omanki suuntani. Opinnoist o ollu jo tähä mennes se ilo, et olen saanu aihe ja sisällön seurava kirja varte. Luonnos-kirja, luontokirja misä o eräänlaisia esitelmiä ja tussipiirroskuvitus, ilmesty syyskuus. Sit näette, mitä kaikki olen oppinu ja tahron teil kertto! Ja tiätty luanto-opastuksi voissin esimerkiks firmoje tyhy-päiviks tarjota. Hetki vaa, mää vähän tuatteistan niit suven ajan. Mut entäs runokeikat? Nii, mitä miält? Mahtuk maaha runokeikoi, täyttyväk penkit? Jäik se aik taa vai tulek se viäl? Tulekte viäl – siitähä se on kii.
Onnellist o olla uure laki al, kunnia amislakil! Onne muil valmistuneil kans! Kiitos onnittelijoil. Olen jo saanu uskomattoma ihani paketei. Pensasmustikkapensai! Kotitarvekalastuskurssin! Ikimettä! Luantokirjoi! Kummitätilt kokonaiset juhlat! Suasittelen kaikil opinteil lähtemist sillo erityisest ko tuntu, et on tiä pystys.
Valmistumissi osa 1: Vihro viime runoäänikirjat lukuaikapalveluis!
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Kuuluuk-kuuluuk?
Just äske o ilmestyny digiäänikirjana Pulu uis, Raparperisyrän, Sulavoi ja Peippo vei! Itte luin. ”Lounaismurteella kirjoitetut, arjen iloista ja suruista sekä ilkikurisesta ironiasta ammentavat runot liikuttelevat lukijan tunteita” – sanoo kustantaja Otava.
(Aikasemmat, Jänes pussis, Ratio Sulavoi ja Peippovei -cd-levyt, o jo aikka sit pois markkinoilt.)
- Nämä o vuasin 2000-2011 ilmestynei, aikusil (!) kirjotetui runoi. Osa runoist o semmossi, etten enä iha nii ajattel enkä kirjottais (ja se vast oliski, jos ihmine olis kaikest ittes kans sama miält 20 vuat! Onk teist joku ollu?)
- Olen itte lukenu nämä tallentteks omal lounaismurteellani, misä on kaikui niin Turu, Uurenkaupunki, Lokalahre, Laitlan, Halikonki murtteist. Mu uusimmis runois o vähä Rauman Lappiaki, misä olen nyy 11 vuat elelly. Mitä vanhemp runo, sitä varmemmi siin o salonseutulaissi piirttei, muistona mukuluure mummulavuasist. Semmone muuttuvainen kiäl o – se ei ol rannan kallio, mikä o ain sama.
- Jos joku runo o vaikkia ymmärttä, se voi johtu siitäki, et se runo on kummalline – ei kaik ol ain murtte vika!
- Jos tykkä alotta lempiämmäl, ni 2011 ilmestyny Peippo vei -runokirja o semmone. Siin o mm. morssian, mikä ui ko naarashirv. https://otava.fi/kirjat/peippo-vei/
- Sulavoi-runokokoelma (2006) o mun kirjoistani enite ostettu, sitä men 72 000, aika pal. Siit koostettu äänikirjavalikoima Ratio Sulavoi myys aikanas kultalevyn verra. Täsä lukuaikapalvelun Sulavoi-kirjas on kirjan kaik runot – eli 15 runo luin nyy ittekki ääne ensmäst kertta! Siin sitä oliki ihmettelemist (varsinki ko niitte runojen puuttumisen huamasin vast koton, äänityste jälkke ja piti tehrä maakuntarajat ylittävä tempomine, et täyrentämine onnistus. Mut onnistus! Kiitos Sonicimage Kouvolas! Kiitos Brummi Raumal!) https://otava.fi/kirjat/sulavoi-2/
- Raparperisyrämen kirjotin aikanas Laitlas asuessani, se o ilmestyny 2002 (Sammakko). Parisuhreihmettelyi, vinkei yksnäisil naisil ja miähil, kylvettäjäkokemuksi, Sil ko lähte uut alkku kohre… https://otava.fi/kirjat/raparperisyran/
- Pulu uis. Olen runot kirjottanu alle kolmekymppisenä, pääasias pääkaupunkseutuvil asuessani ja suurt vääräs paikas olemisen tunnet kokiessani. Vaik nimi o soma, nämä runot ei varsinaisest ol... Pulun runot o riahakkai, äkkivääri ja paikotelle sopimattomi. Eli semmossi, ko esikoisrunokirjat pruukka olla. Sammakko oli kustantajana. Lehm ja koiv on täsä kans. Linkki: https://otava.fi/kirjat/pulu-uis/
- Näit runokirjoi voi hankki joko yksittäis kuunneltavakses Otavan äänikirjoist taik sit kirjauttu lukuaikapalveluihi ja kuukausmaksul kuulustella, esimerkiks Storytellis näköjäs o: https://www.storytel.com/fi/fi/books/sulavoi-1790230
- Olen toivonu, et joku kirjottais oikke selkkiät käyttöohjeet niihi, mut viäl en ol semmossi saanu ja muns ittessäni o hyvi vähä tiatoteknissi kykyi. En ossa autta. Neuvoka te neuvokkaat lukijat toissianne tääl ja auttaka ihmist mäes, jos sil o hankaluuksi, ettei suvikuulustelemiset jäis tekniikast kii.
- Lisäks lukuaikapalveluis o ennestäs kuunneltavis Aurinko. Porkkana. Vesi. -runokirja (2019) ja pääasias mukulil tarkotettu Ykköne (2018). Uusimpana viäl iha omana juttunansa Poimit sydämeni kirjahyllystä yhres Hertellin Harrin kans, sen voi osta Rozentals-seuralt.
- Hyvi kuulustelemissi nii uusil ko uskollisillekki lukijoil!
Ei anneta hyvän hävitä! Uus kirja o uutine parhaimmast pääst.
- Tietoja
- Kirjoittanut Heli Laaksonen
Ei anneta hyvän hävitä! Sitäki mailmas o valtavast, vaikkei kaikkin päivin silt näyt. Tänä o erityine ilo ilmotta, et ko syksyn lehret putto puist, ruppe kirjakauppoje hyllyil puttoma mun uut kirja. Sen nimi o Luonnos. Nimen voi ajatella tiätty kahrel taval: nii et mää olen tääl luonnos taik sit et tämä paper täsä on tämmöne luonnos (onk mikkä ikinä valmiiks tullu?)
Luonnos on tyylilajiltas ankaran vitsikäs tiatokirja luannon melkkest kaikist ilmiöist (kettu, ilves, lanttu, mesisieni, hevonen, hevosmuurahainen, hyasintti...) Tavallas ensyklopedia (sen ensmäne osa! II-IX jää sit nähtäväks.) Kaik kuvat piirrän itte, kannest näette kummossi. Siit voi joku yllätty, et se o enimmäkseks suameks, suomeksi! Tiätty mää sin väleihi vähä sutkauttele omal kiälel. Mut vaihteluks siis tulossa rakasta, rikasta kirjakieltä. No, tosa alapual sen on kustantamo-Otavan väki osannu nii hyvin kuvata, et mitä mää täsä enemppä. Kaik ajat, mitä mult on kouluskäymiselt ja sammaleitte seas möyrimiselt jääny, olen tutkinu, kirjottanu, piirtäny Luonnost – yht pal omaks ilokseni ko lukijoitteniki. Ja kirjotan viäläki! Tänäänki! Ei Luonnos ol pualiksika tehtynä! Luvatank täsä heti toisillemme, et meil on tulos hiano Luonnos-syksy – kirjatreffei, lukuiloi, luanno ihmeitte ihmettelemissi?
Teost voi hankki vaik tost linkist: https://www.suomalainen.com/products/luonnos-3
Heli
Kiitos kuvast, etevä Suvi Elo! Ruissalon tammen turvassa siinä. (Näekte: tein korun ittelleni? Rautlankal käpy kii vetskarin päähä). Meliina Savela lait naaman ja pään hyvi (iha sattumalt tul tommone timoshenkotukka muute).
TIEDOTE:
Heli Laaksosen uutuuskirja Luonnos kuljettaa lukijan keskelle luonnon pieniä ja suuria merkillisyyksiä
”Tiesitkö, että omenalla on silmä? Tai että lammas tunnistaa toverinsa turvan vaikka valokuvasta? Tai miksi närhi toisinaan riehuu muurahaispesässä? Heli Laaksosen syyskuussa ilmestyvä Luonnos-kirja kertoo kiehtovimmat ja kummallisimmat faktat omavaltaisesti valituista maailmankaikkeuden osasista auringosta apilaan ja isomaksaruohosta ilvekseen. Kirjailijan itsensä tussipiirroksin kuvittama teos saa lukijan polvilleen luonnon ihmeiden edessä. Se muistuttaa, kuinka merkillistä maailmaa me asutamme.
"Tämä on ensimmäinen luontokirjani. Halusin toteuttaa siinä omia ihanteitani: tietopohjaistakaan kirjaa ei tarvitse tehdä ottanahka krympys. Luonto on usein suorastaan vitsikäs!" Heli Laaksonen kertoo.
"Olen lukenut kuormakaupalla luontokirjoja 1800-luvulta tähän vuoteen, tiiraillut tietokantoja ja tivannut eri asiantuntijoilta vastauksia. Faktantarkistus on tärkeää. Voiko olla totta, että suomenlampaan ja suomalaisnaisen keskipaino huitelee samoissa luvuissa? On! Onko punatulkun kita violetti? On! Onko totta, että ilveksen virtsa muuttuu maaperässä meripihkaksi? Ei!" Heli Laaksonen jatkaa nauraen.
Luonto- ja ympäristöneuvojaksi valmistuvan Heli Laaksosen terävän humoristiset tekstit katsovat maailmaa lempeästi ja tarkentavat vähäisimmästä valtavaan, maan alta avaruuteen. Rakastetun kirjailijan kaiken eläväisen (ja vähän elottomankin) ensyklopedia herättää hilpeyttä ja ennen muuta hellyyttä luontoa kohtaan.
"On ollut ilo kirjoittaa, kun on saanut yhdistää viimeaikaisia luontoalan opintoja omaan sanataiteeseen. Etsin koko ajan tuoreita, tarkkoja kuvauksia luonnon ilmiöille: vyöturkiskuoriainen näyttää taskussa nukkaantununeelta taatelilta ja sen tuntosarvet ovat väskynäsopan väriset. Palokärki lentää kuin hiiteen heitetty työrukkanen. Lantun tieteellinen nimi kuulostaa Rion sambakarnevaalin aloitustahdilta: Brassica napus ssp. rapifera."
"Koulussa olemme pitäneet esitelmiä eri luonnonilmiöistä - yhtenä aamuna puhuin luokalle kääpiöpäästäisestä. Ajattelin, että sellaisen kirjan tahtoisin itse lukea, joka vyöryttäisi lyhyitä luontoesitelmiä, joissa puhuttaisiin pelkästään mielenkiintoisia asioita. Valikoin Luonnokseen aivan mielivaltaisia aiheita ympäri luontoa. Kasveja, eläimiä, limasieniä, taivaankappaleita. Olen pyytänyt myös lukijoiltani toiveita esitelmän aiheeksi. Olen jo luonnostellut toimitusjohtajalle näädän ja naapurille ohran."
Monelle lukijalle lounaismurteisista teksteistä tuttu Heli Laaksonen kirjoittaa tämän kirjansa yleiskielellä.
"Vatvoin pitkään, uskaltautuisinko ilmaisemaan vaihteeksi kirjakielellä, kunnes sain kirjailijakollegalta viisaan vastauksen. "Kyllä! Miksi? Ihan vain jotta katse tarkentuisi siihen, kuinka erityisellä tavalla luontoa kuvaat. Oman lukijakuntasi katse tarkentuu tietysti murteellasikin, mutta entä kaikkien muiden. Mitä jos he näkevät vain sen sinun kätesi joka sitä luontoa osoittaa? Mitä jos tällä kertaa sinun kielesi olisikin niissä kuvituksissa, siinä sinun viivassasi? Sekin on jo oma kieli."
"Mut tot kai mää sin asiallisen teksti joukko hiuka omal murttel sutkauttelen kans!"
Täst se lähte: Eräänlaisia esitelmiä.
Oli oikia valinta mennä Tuarlan penkil eli Ammattiopisto Livian luantolukui lukema.
Olen saanu hiljasetki ajat järkeväst kuluma - ja iha väistämät oppinu niin piäni yksityiskohti ko suuri kaariaki.
Ympäristöuutiset ei varsinaisest ahrista. Niitte syyt ja seuraukset on koulus käytty läpi analyyttisest. Kyl tiäretä, mil taval pitäis toimi.
Se helpotta, et ratkaisui o. Mil taval vaa saatais enemmä ihmissi mukka uussi toimintatapoi ottama käyttö - ei happamana eikä vastahakosest, vaa ilosena siit, et mää ittekki voin täsä mailmas toimi, palvella mun rakast mettääni, luantoani ja sen ilmiöi? Tämä Luonnos-kirja o mun yritykseni herättä luannorakkaut ja kiinnostust.
Tyäharjotteluaika Yläneen Luontokapinetis ja Turu Sanomitte Luonto plus -ohjelmas o ollu iha avainasemas (huam. kirjan kansi!), ko olen hakenu esitelmieni aihei.
Kärpänen. Lammas. Mesisieni. Silkkityynynen. Kardemumma. Halavasepikkä... No sit näette ja luette, syyskuus 2022!
Luonnos. Otava 2022.
Piirrokset Heli Laaksonen.
Kannen suunnittelu Piia Aho.
Sivu 3 / 28