Tiän pääl jälles! Tiän pääl! Tiän!

Pilvei kulke ylitte ja mee mennä ääniteknikon kans tiät pitki. Kiartue-emäntä kirjaenkeli Odelma ei ol täl Kajaani-Oulu-minikiarroksel nyy mukan, ja on niinko yrittäis ilman toist munuaist tulla toime. Kyl mee täst selvitä, mut juaksemist on tuhannest enemä!

Reisus tiätyst huamata, et puuttu:

- Pulu uis

- julisteroikot

- esiintymispöyrän pintalevy

- himmennin (mikä see ikä onka)

- peippo-koru

- keikkaliivin nyärit

Ei aut ko kehitel joku ratkasu jokassen kohtaha.

Matkal pit pyssät Helsinkis – siäl ol Eläköön Lapsi –satuäänkirjan nauhotukset, jossa Lönnrotinkarul, see o siin Frederikinkaru ja Otavan lähel. Siit äänkirjast tule simmone, et kaikenkarvase pualjulkkikse niinko Aleksander Stubbi ja mää luveta sihe satui ja mukula saava niit sit enne nukkumamenemist kuulustel. En viäl kerro, mink saru mää luvin, mut Punahilkka see ei ollu.

Punahilkkatunnelmis kumminki matkatti kohre Kajaani. Kuapion Veikon kone ol siin tiä varrel – pit saar tuuletin, et saippuakupla lentäissivä vähän korkkiamal eikä niinko keväste Lohjal, et kuplat lähtiväkki kulkema taappäi ja verhon taka jännittävä sai koko annokse, mut yleisöl ei tainnu näkky ko kaks. Ei tämmösen hellevuasin tuulettimi tiätyst mistä saa, mut Veikon kones nuare miäsmyyjä neuvosiva nii mukavaste ja nii yleväl Savo murttel meit naapurbiltemaha – mist propelli löyryski! (Jos jolla o simmone olo, et tänä oikke erityisel taval (huanoste taik hianoste) saippuapallo lensivä, ni see voi johtu siitäki, et iha itte omil käpälil kokosin sen tuulettime. Ohjekirjan kans ja hittaste, mut kumminki.)

Kaukamettä on kyl nimes mukane, ko lähte lännest ajama, mut mitä mää en kainuulaiste ette tekis!

Onneks Kainuussaki olla valmei tekemä mun ette: yli 200 runoihmist istus salis kuulustelemas, ko ihana Pirjosiappo-vahtmestar paino salivalot alas ja äänimiäs nipsas taustnauhalaulajapojan pääl ja mää viiletin laval. Uures napillises keikkaliivis ja ilman peippokoru, mut intomiält täys.

Mää löpisin peippojutui (erellisest ol 4,5 kuukaut aikka, nii et ei kaik ihan tullu siin järjestykses miäle ko olissin toivonu) ja pöpisin jotta uuttaki (esimerkiks mun ja Tähkän Laurin runokalenterist luvin näytte) ja välil kysysin yleisölt et onk teil kiiru – ja ko ei ollu, ni jatkoin taas. Pitkält yli pual yhreksä uutiste men.

Kiitoksi Kainuun Eino Leino -seural ja Lönnrot-seural ja kesäyliopistol kutsumast! Ja kiitoksi Kaukametäl kaikest ja erikses runotoivepurkin lainast. Oma toivomuspurkkiki ol unhottunu ton läntte, mut löysin tyämaaruakalan keittiön alakaapist hyljätyn kaffepurki, ja sihe mukavaste kertys kajaanilaiste runotoivei (kaffehajussi). Joku toivos Juhana Junankuljettajan pojanki – ensmäst kertta ikä!


Yäl ko runokansa jo nukkus ja runonkirjottaja vaels kaupunkil, täyskuu nous joen pääl ja Kajanilinna hoht ihmelisest.



Ai nii: siilimiäst ei tänä ollu! Muistin klo 18.47, et keikkasiilinkiskoja on niin pyytämät ko kouluttamattaki. Eikä mul ittelläkä ollu viäl meikki naamas saati keikkavaattei. 19.04 oli jo. Mut siilin hiippailu jää huamisel Oulul. Olispas siäl iso joukko sitä seuramas.