Kodiksamia-kirjallisuuspalkintovoittaja tietoteos Puiden asukkaat tuo metsäkeskusteluihin sydänjuuriin käyvää ymmärrystä
Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon saavat tänä vuonna Petri Keto-Tokoi ja Juha Siitonen teoksestaan Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021). Tiedekirjan katse tarkentuu Suomen puulajeilla eläviin sammaliin, jäkäliin, sieniin, hyönteisiin sekä niistä riippuvaisiin lintuihin ja nisäkkäisiin. Miten ihanaa on ymmärtää, tajuta perin pohjin, käsittää kokonaisuus! Kaikki se lajien keskinäinen riippuvuussuhteisto, ekologinen hieno systeemi, pyörryttää ja ilahduttaa.
Näinä tärkeinä luonnonsuojelupäätösten aikana jokaisen metsää arvossa pitävän on oleellista saada tuoreinta varmennettua tietoa. Se, mitä opettaja sanoi koulussa 1963 tai mitä Vili-serkku kiireessä tviittasi, ei välttämättä pidä paikkaansa uusien faktojen valossa, kun on päästy tutkimaan puita sienijuuria myöten molekyylibiologisin menetelmin ja DNA-analyysien avulla. Mitä se ennallistaminenkin todella merkitsee? On ihmisen oma valinta, ottaako kantaa mutu-tuntumalla vai hakeeko asiatietoa, joissa syy-seuraus-suhteet selitetään laaja-alaisesti. Tämä teos sopii mainiosti omien luontokäsitysten ajanmukaistamiseen – vieläpä viihdyttävällä tavalla. Seikkaperäisyydestään huolimatta Puiden asukkaat on lukijaystävällisesti kirjoitettu.
”Jos raidan ja kiiltopajun kukinta on vähäistä tai sää huhtikuun lopulla kylmä ja sateinen, kesäkuun alussa ei ole riittävästi kimalaisia pölyttämään mustikankukkia. Tällöin mustikkasato jää heikoksi, mikä puolestaan vaarantaa monen metsänelävän kesäaikaisen ravinnonsaannin kanalinnuista karhuihin. Siten raidan kukinta vaikuttaa jopa karhun lihomiseen.” (s. 280.)
Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit – on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen kertaa metsän satoja miljoonia vuosia vanhan historian ja metsäekologian vuosikalenterin, jonka yksikkönä on sadat vuodet. Toisessa osassa Suomen puulajeista mainittavimmat, mänty, kuusi, kataja, marjakuusi, koivut, lepät, pähkinäpensas, haapa, raita ja pajut kaikkinensa, pihlajat, tuomi, metsäomenapuu, tammi, jalavat, vaahtera, lehmus ja saarni saavat kukin omat lukunsa, joissa esitellään, millaiset eliöt tarvitsevat elääkseen juuri tätä puuta. Arvostus luonnon tuhatkeinoisuutta kohtaan kasvaa lukiessa kohisten. Kolmannessa osassa pohditaan, mitä voimme tehdä, että saamme tämän kauniin ja elintärkeän pitää. Lähdeluettelo on huima.
Sanastotaso muistuttaa, kuinka vivahteikas on suomen kieli ja miten hyvin tiedeyhteisö on pitänyt sen puolta, että lajeille saadaan omakielinen nimi tieteellisen nimen rinnalle. Voi kirjo-tinkeli, juuttinuppiseitikki, viitatympönen, haapaliskokuntikas, lepänhutikirjaaja! Lähes 500-sivuinen muhkeus toimii hakuteoksenakin.
Sujuvan tietokirjapuheen lisäksi lukijaa palvellaan havainnollisin valokuvin avaavine kuvateksteineen, seuralaislajigraafein ja Martin Holmerin tarkoin piirroskuvituksin. Ritva Kovalaisen taidokas taitto ja kuvagrafiikka antaa silmällekin iloa. Teos on palkittu myös Vuoden tiedekirjana.
Puiden asukkaat -kirjoja voi omistaa vaikka kahtena kappaleena. Toinen kotona ihailtavana, toinen retkillä retuutettavaksi koivujen katveeseen, haapojen helmaan, tunnistelun avuksi. Onko tuo kukkanukkakärsäkäs! Vilistääkö tuossa pulskahelysieniäinen! Katkokynsisammaltako nyt kasvaa? Järsikö tässä tähtikirjaaja?
Kirjoittajat ovat metsäymmärryksen ammattilaisia, metsänhoitajia ja maatalous- ja metsätieteiden maistereita molemmat. Petri Keto-Tokoi on metsäekologian lehtori, Juha Siitonen Luonnonvarakeskuksen tutkija.
”Puista puhutaan lähinnä metsävaroina, kuutioina, biomassoina ja hiilivarastoina, elottomina abstraktioina. - - Haluamme muuttaa suomalaisten tapaa katsoa puita, avata silmät näkemään sen elämän rikkauden, jonka puut mahdollistavat. Näkemään puut metsältä.” (s. 7.)
Kodiksamia-kirjallisuuspalkinnon perustaja ja raadin ainut jäsen runoilija Heli Laaksonen ojentaa voiton – 30 000 ohrankryyniä – Petri Keto-Tokoille ja Juha Siitoselle juhlallisesti yksityistilaisuudessa sopivana hetkenä. Onneks olkko niin tekijöil ko kustantajallekki!
***
Muut Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat vuodelle 2022 olivat: Kalle Talosen runokokoelma Mitä kaupungissa tapahtui lähtösi jälkeen (Enostone 2022), Jaska Poikosen esikoisteos Mitään ei tapahtunut - ruuhkavuosiproosaa ja jäähallitarinoita (omakustanne 2022), ukrainalaisen Andrei Kurkovin tragikoominen romaani Kuolema ja pingviini (Otava 2006, suom. Eero Balk), Nobelillakin palkittu klassikko Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket villihanhien seurassa (WSOY 1906–1907, suom. Juhani Aho) sekä Olli Heikkosen toimittama ja kääntämä liiviläisen nykyrunouden antologia Kerran olin taivaan suolajärvi (Aviador 2022).
Kodiksamia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat ja voittajan nimeää yhden-naisen-raati, runoilija Heli Laaksonen. Palkinnon nimi juontuu syntysijoiltaan Kodiksamin kylästä. Kodiksami on eloisa kulmakunta Rauman Lapissa. Ensimmäisen Kodiksamian vuonna 2011 sai Tapio Koivukari romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä. 30 000 ryynin palkinto ojennettiin 2012 Eeva Kilvelle teoksesta Kuolinsiivous. 2013 Kodiksamian vastaanotti runoilija Lealiisa Kivikari teoksestaan Talo Kalliosaarella. 2014 palkittiin Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset, 2015 romaanikirjailija Unto Seppänen Kyynäräisen Sohvi ja kylänrieha, palkinnon otti vastaan hänen poikansa Esa Seppänen. 2016 voittaja oli Olli Heikkosen runoteos Regional-express, 2017 Katja Kallion romaani Yön kantaja, vuonna 2018 palkittiin Janne Saarikiven esseemäinen puheenvuoro Suomen kieli ja mieli, 2019 Johanna Venhon romaani Ensimmäinen nainen, 2020 Meiju Niskalan kuva-sana-teos Kun syvään hengittäminen ei riitä ja viime vuonna Jaan Kaplinskin postuumi runokokoelma Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio). Kiitos hyvist kirjoist jokasel!
Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa, että jokainen lukeva voisi tehdä oman parhaat kirjat –listansa ja jakaa ajatuksia lempikirjoistaan muiden kanssa.
Heli Laaksonen
Lisää Kodiksamiasta: http://www.hulimaa.fi/kodiksamia
Julkaisuvapaa TIEDOTE 6.12.2022. Kuva: Heli Laaksonen, Rauman Lappi