Ajopäiväkirja alka kerranki ajoasial!

Viime keväste suaritin koval touhul ja suure ääne autokoulus C-korti. Ihan tarkka irea ei ollu, mihe sitä tarvittin, mut varmuure vuaks vaik sihe, et jos tarvita vaik uus ammatti. Kaikelaisten taitoje oppimine o sitäpaitsi ussemiten kiva.


Kuljin silmät auk ja kattelin menopelei - jos vaik tulis vasta joku yhristävä tekijä. Runout ja riisseli. Tul! Joutsas, Kesk-Suames, yhren kirpparin pihal kimmelsi mailman sulosin pikkane kuarmuri. Siin ol kyljes tarroje jälkki Deutsche post ja postitorviki.

 


Kuva: Miikka Lappalainen


Mersu 308, tähtinokka. Ovet ol auk vaik kirppari ol kii. Hanskalokerost löytys rekisteriote ja hualtokirja - ja tosiaanki, 1994 suvest saak see o ollu Berliinis postinjakoauton. Kymmene vuaren pääst siit kulkentunu Suame, ollu seisonnas kaua ja välil pölypussikauppiaan tyäauto! Uskottekste, et mää olen kirjottanu pölypusseist runonki! Mittaris kilometrei ainoastas 87 000 ja alusta nii hyvä, et vois kyl uskokki, et lukema pitä paikkas.


Sulosint riamunkellases kuarmuris ol sen vaihteisto. Vaihteet ol kojelauras siin ration paikal. 1234 ja N niinko Neutraali eli Nvapaa ja R niinko Reward eli Rperuutus ja viäl P-Parkki. Ei mittä harmittavaist vaihrekeppi siin kiusan. Eikä vasemmanpualimmaist poljint. Automaatti!

 


Viimese vaikutuksen tek hyllykkö ja sivukatokseks nouseva kopin seinä. Mitä mahrollisuuksi se anta ulkoilmalukijatapaamisiil!

Kirjahyllyt jo valminas! Lopullisest käyttöirea ei ol viäl valkentunu, mut eikös mahrollisuus lua innovaatioi.

 

 Ei olis millä malttanu varrota aamu, et pääsis laillisest tutustuma ja myyjän kans praakkama.

Klaaran-päivän see ol sit jo mun. Ajelin mont sata kilometri, ja tasasesten kulk vaik ei see varsinaine vinttikoira olekka.
Herättä sopivaisest sääli kanssa-autoilijois.
 

 On sil nimiki valminas, tiätyste. Meil lännes pietaryrtti-nimist kasvi sanota knappikukkaseks.
Ja Knappikukkane o mun ihana kuarmuriki, jos on kiiru, ni Napkuk.

 

Omis nurkis see pit heti kuljetta Kodiksamin koulun pihal syynättäväks - ja äkki sihe kyläläiissi kertyski ihmettelemä!

NO MUT SIT!


Isompkokkone pop up henkisest vaik fyysisest viäl piänemp, o mun upouureuutukaine aputoiminimi Kynälä.
See on alvivelvolline tyäväline, mink otan käyttö, ko tyätehtäväs o huvittamist, kuvittamist taik kirjojen julkasemist.
Saa nährä mitä mun pop up  -kustannuspuuhastani tule... Isokustantaja Otavan kans me olla sovittu, et jos en pärjä, ni sin saa mennä takas, välkommen vaa, hee toivottiva, ja siit o hyvä miäl.


Mut nyy koiteta ihan tosissas itte ens!

Aloteta täst paljon puhutust Sylviast ja Tuijast - kahrest rohkiast ja raikkaast muijast, mitkä seikkaile Sylvia, Tuija ja laulava patja -kirjas, mikä tule julki lokakuus. Seikkailu nyy voi olla vähä liikka sanottu, ko he on piilos sukulaisiltas, etteivä joutuis viättämä mittä seittemänkymppissi. Makkava kahrestas aution seurantalon laval puhallettaval patjal ja puhuva. Puhuva miähist, menneist, peltoautoist, siit mil taval elämä meni ja mitä viäl onka eres... Kirja yhristä näytelmällisyyt ja runoi ja tarinallisuut, see o jopa hiuka romaanihko. Komediallisuut päästään koittama, ko live Sylvia ja Tuija lähte esittämä tätä tiän pääl, kamarinäytelmänä. Ohjaaja-näyttelijä Marjatta Rinne ja lausuntamaakari Eija Nurmio - hurmaavi naisihmissi - ruppe kiärtämä ja otta muntki joskus mukka.


Sylviasta ja Tuijasta sanottua - esilukijoiden kommentteja:

 

”Minulle Sylvia, Tuija ja laulava patja on myös ylistys naisten väliselle ystävyydelle, joka voi olla syvää ja yhtä kantavaa kuin miehen ja naisen rakkaus - ja siitä saattaa seurata jopa elämänikäinen taival.”

”Minusta tää Sylvia ja Tuija iskee johonkin tämän ajan ilmiöön. Nyt on jotenkin aika venyttää naiskuvaa uusille ulottuvuuksille. Ja hienoa, että tässä kirjassa avataan seitsemänkymppisten maailmaa. Paljon olisi kerrottavaa:)”


”Tul nii keviä ja virkune olo! Muutamal adjektiivil: lempiä, hersyvä, lohtuantava, älykäs ja anteeksantavaine. Ja mont piänt kiva juttu ja juju.”

 



Olissin mää voinu jonkun kuvataiteilijanki pyyttä kannen tekemä - ja kyl kävi mont kertta miäles, et kunnen pyytäny!
Iha omien taitoje äärirajoil mentti ko maalasin mummui ja kukkassi ja fasaanin ja siäni - ja taas uurestas.
Paletin graafikko Kaisa autto ja kustannustoimittaja Paula ja monet muut munt kannusti ko epätoivo saapus.
Mut nyy see o valmis ja painotalo BrandId Poris koht puksutta!

Koko Suamen jakeluks olen keksiny koitta simmost juttu, et postkorttifirma Paletti ottais mont laatikollist tota teost ja kiikuttais niit omil myyntipisteilles, vaik mihe Enontekiö Rantakokon K-marketil. Kirjakauppaverko vähenemine nimittäis ruppe jo näkymä siin, et kirjahimoset jää piänemmil paikkakunnil valla ilma! Mist euralaiset osta kirjoi?

 

VIÄL yks kuvittamistehtävä, mink sain. Porilaine kirjottajaihmine Wallinin Elina, mun Hentuliisa-kumppani ym. yltys kirjottama Universumi ensmäsen porimurttese lastenirja ja yllytti munt kuvittama sen. KOKONAS! Joka sivu! Nii synnys Semmoset ja Tommoset - Tapleti arvotus. Sen julkase Wallini eli Eks tykkää! ja lokakuus Turun kirjamessuil sit alka sen taival. Tämmöselt näyttä Semmoste ja Tommosten kansi (hemmeti vaikkia oli piirusta tota Porin vanha vesitorni. Maapallo ol iha lälly sihe verrattuna):

Kirjas o hyvä taittaja Heikkise Sari - huamaatte sit kyl! Wallinin kans me toisiamme sparrata tekemä semmossi jutui, mihe ei oikkiastas rahket riittäis ja käret ulottuis - mut kaikelaist valmistu kumminki...

 

Nyy o sun vuaros, rakas lukija! Ko meijän kirjoi tule ette ja kauppoje hyllyl, tutustu niihi ja hunteeraa, ettei nee vaa olis sul ittelles hyväks taik jollekki muul. Ko nee o juur teil tehty!

 


Heli eli Huli
kuski
kirjottaja
kuvanvärkkäri