Kodiksami memorial -muistopuistos itsenäisyyspäivän kynttilät syttysivä niil kyläläisil, ko rintamal jäivä. Kuu paisto, ikiaikkane henki leijus peltoaukeitte yl, harttal miälel mee kävijät. Kuva: Miikka Lappalainen

 

Meijän kylien lumettoman ajan ilon o jo kolmat vuat kyläjoulukalenter. Ajatuksen o see, et 1.-24.12. ain joku kyläläine rakenta omil mailles piäne jouluyllätykse, mitä kyläläise ja vaik muualtki tullu saava luvan kans tulla kattoma. O ollu puuhevone ja reki, Luciakarhu saunalautteil, lyhtymeri ja kimmaltava heijastinkuusi!


Meijä omal vuarol pystytetti toho lähikorppe mettätairenäyttely. 10 erilaist teost Hugo Simbergin Katumuksest (painokuva), katajas kiippeväst lehmäst tikkatauluihi. Hiukan tollo ol olo, ko 15 m/sek tuules ja sattes ripusti taului puihi...


 Lisäks ol meijä uuren postlaatiko avajaise. Ruskiasilmäne miäs on polttoleikannu rautalevyst korpi, mihe meijä laatikot kiinnitetti. Metsästystorven ja myrskytuulen saatteleman see vihittin käyttö. 74 kyläläist ol paikal toristamas. Kiitos käynnist kaikil!



Vaik täsä joulukalenteri-iloi onki, ni väärinkäsitykse välttämiseks muistutan, et mun jouluihmisyys o aika ohkast laattu. Erityise onneton olen pakiteeramises. Täsä on tämmöne esimerkki viime viikolt:



Yks vuarevaihte uutine viäl: Helsinki Sanoma yllätti pitkän hiljaselo jälkke ja kysys, jos kirjottaissin runon. Runopyyntö o arvokkaint, mitä runonkirjottajal voi anta, mut aihe... JOULU. Uuuh. En tiätyst tämmösest kiältäyry ja koitin kaikil tavoil miätti niit hyvi asioi joulust. Munst ilahruttamisen tahto o siin parast ja ilahtumisen taito myäski. Kaikkie ruua laittojen, koristeluitte, lahjoje ostamisen takan sais olla see, et koitta saara toise miäle hyväks. Sillon ko tämä puuttu, ni kaik jää ontoks. Koitin ilon henkke, rakkai vainaji ja yksinkertast onne kirjotta runoho mukka. Ja lisäks PAKITEERAAMIST!

Kosk Hesa o nii syrjäs, ni esitin toimittajil-kuvaajil kutsun tulla tän meil kylä. Hee tuliva, ja viarailu ol oiva. Mää viihryn itteäni viissampien kans.

Jouluaato Hesarist runon ja haastattelun voi sit lukke, ja lisäks voi kuulustella, ko äännän sen vireol. En viäl tiär, tulek kaikel kansal julkiseks vai ei, mut osote o joku tommone: http://www.hs.fi/hstv/

 
***

Nyy loppuvuan sain luvan paljasta, et uus kirja o jo visioinni al. Vaik olen ollu viimeset 15 vuat tiän pääl, pitäny maantiättelisist menemisistän päiväkirjoi, en ol viäl reisukirja tehny. Nimeks tahtosin kysymyslausse. Otin sit kaik kysymysmerkillise virkke ette, mitä tähä mennes olen käsikirjottanu. Hualiktee tämän? Mitäs sanot, liikkuva poliisi? Onk kello jo papiljotti? Ku just mun täyty?

Meijän tyäryhmän päätöksel LÄHTISIKS FÖLI? Vahvoil ol myäski mm. Onk kello jo papiljotti. Mut mää rupesi murhettuma teoreettist tilannet, et metallimiäste ruakatunnil joku hitsar kysäse muilt, et olektee jo lukenu sitä Laaksose uusint, sitä papiljottikirja? Ja siin muut sit hänt yrmivä, et mitä kampausoppai sää nyy suasittelet.

Nimi o siis olemas, mut ei see pal mittä viäl, ol ko tarttis olla kokohela opuski. Sovat loppuu sotimal sanos Rokka Tuntemattomas, kirjat tule valmiks kirjottamal, sanos kustantaja palaveeraukses. Kirjottama siis! Sopi mul kyl. Tykkän siit.


***

Omanäköst jouluaikka - reissavaist taik koton-olevaist - jokasel toivotta


 

 

Heli