NIZZAAN!!!!!!!!!!!

Tämmöttös ol otsikoittu yks tammikuine aamu Otavan kirjatapahtumaosastolt tullu sähköpost. O ain epäilyttävä, jos aikusten tekstis o enemän ko yks huutomerkki peräjälkke, mut täsä tapaukses Nizza-sana vähän kompensois sitä.

Rivieran Suomi-seuralt ol tullu yksinkertanen tiarustelu, et mitä jos mää kipasisin heil runoi lukemas. Ko kysymykses ei ollu Maskun Rivieran uimakuapat, vaa suur, pelottava Välimeren-Ranska, mää väliti ensmätteks Odel viästi. Lähtisiks föli, ei mul tul yksinäni tommosest reisust mittä? Kissansilmäräpäyst nopiammin tul vastaus, ja siinäki ol huutomerkki.

Tämmösen miäkuvituskuvan piirsin reisust enne lähtö.

***

Koko homma meinas tyssät Helsinki-Vanttal. (Oltais mee varma Oden kans siälläki saattu ilosest 4 päivä kuluma, mut luulen et see ei olis vastannu Riviera-seuran käsityst kirjailijaviarailust.) Kosk mee olla verensokeril käyvi sisaruksi, täyty jatkuvast pittä huale et ruakka on käsil. Kaikes mailmarauhas istutti syämäs ja lähretti ravintolast juur sopivaisest pual tuntti enne nousuaikka lompsima. ”Matkustajat Laaksonen ja Odelma. Välittömästi lähtöportille 12. Portti sulkeutuu kahden minuutin kuluttua.” Jos joku o nähny kaks nolon-roosan-färist viiva suhahtamas lähtevie lentoje suuntta, ni nee oltti mee.

***
 

Voi olla et kaik muut ihmiset o munsse verrattun niin tottunui matkailijoi, et etelän ilman-ala ei enä juur tee vaikutust. Mut mää, ketä en ol koska ollu nii eteläs ko Nizzan lentokentäl, menin iha sulavoiks. See ilm ol makia ko kukkakaupantäti, vihtavesi ja viis avattu appelsiini. Olissin saanu ajan kuluma henkittämäl sitä vaa. Suames joskus elokuus satte jälkke klo 18.30 voi hetke olla jotta sen kaltast.
 

Koska aikasemmi en ollu nähny myäskä palmui. Arno Kasvin kasvihuanei ei täsä lasketa. Huajuva palmukuja alko heti lentokentält. Kyl nee o muhkioi - mut jotenki...lapsellissi. Erityisest nee, misä ol jouluvalot viäl killumas, ol ihan ko alakoululaisten piirustuksest. Kyl koivu sentä o aikusten puu, ja petäjä!  

Muis kukkaistutuksis ranskalaise o nii vahvoil, et saava palmuje hassut tupsukat antteks. Nii hyväntuulissi yhristelmi ei heti tul miäle: samas puiston kukkamaas kaikefärissi orvokei, rinkeplummassi, tulppanei, leijonankiroi ja pari pikkust appelsiinipuut (Täys herelmi! Kosk nämä puu huilava, jos maaliskuussaki on täys sato? Greippipuussaki killus nii suur herelmä kasvatettavaks, et Ode jäi juttelema sen kans myätätuntosest äiti-myytist).

Reisu aikan meil ol sekä maltillist aurinkko, seittemätoist astet, et kauhia kaatosatamist, mitä vasta mee taisteltti kertakäyttösaretakeil - ja iha saatti liikenne pyssämä, nii harvinaissi nee tääl o!

Odelman ottamas kuvas palmulatvoje lisäks taustal suha ranskalaisliikenttel tyypilline somast peltivaurioine Rellu. Saispas nii autot ko ihmisetki joka pual olla vaa, kolhuines ja kuhmuines, knaarmuines ja kraatereines.

***

Nii oli mul esiintyminenki! Naapurkaupunk Antibesin seurojen talo on ulko-rivieralaisel yhristystoiminnal ajatelttu kokkontumispaik ja kuutisenkymment sin ol kokkontunukki. Joku ol tullu eturivi vaik takanaki ol tila! Ulkomail asumine vaarantta lajityypillisen toiminna.

Ulkomail keikkailus o iha sama paniikkikerroin ko muullostenki. O niinko mul puettais lyijyliivit ja käsipainot pääl pari tuntti enne esityst. Safiirin-siniseks maalatun seinä ette, pikkusel laval mää nousin ja niiasin ja sanosin, et olen tottunu et mul taputeta. Nii sitä saa taputuksi, ko kehta vaa reippaste kerjät!

Kertosin mist mun kirjottamine alko ja mihe see vei ja misä olla nyy. Luvin runoi ja kertosin jutui niitten taustalt. Yhtäkki tajusin, et Aapisen Ö-runo o saanu inspiraatios iha siit viäresest maast, Monacost! Nee pöllöt nimittäis keksisin, ko kattosin kaverin telkkarist prinssi Albertin ja Charlenen häit ja surkuttelin sitä et kui näyttä niinko sitä naisparkka olis väkisi vihil raahattu.

Odelma ol rakentanu kirjamyyntipöyrän ja lait sin kiahtoviks viuhkoiks Aapissi ja Peipoi lukijoi houkuttama. Otava ol etukätte lähettäny paketillisen kirjoi sin. Jäi meil niit kottinki traijattavaks. Piän pino jätetti Antibesin Suami-kaupal hyllymyyntti - siäl o Aapiste lisäks mm. sinist lenkki ja koivuklapei!

Yleisö ol pää-kallellas-kuuntelevaist ja puhelevaist. Erityisteeman meijän keskusteluis ol suamen kiäle nykytila. Puhutti uusist sanoistaki, esimerkiks onnistuneest selfie-sanan käännöksest. Kameral napatun omakuvan suamalaine versio o meitsie! Ol kiinnostava muute, ko yks herrasmiäs sanos, et ko seura vaa netin kaut suamen kiäle muuttumist ulkkopäi, ilma et o itte siin mukan, ni jokane muutos riipase oikke erityise syvält. Mää luvin muistiinpanoistan puhekiäles yleistynei muatoi: mun täytyy hyppää tässä pois, se ei voinut huomaa mua, me ei voida tuppaa sinne - ja yleisö iha voihkis. Yks yleisökysymyksist kyl koski sitäki, et kunnemmää ol naimisis.

***

Ei see kotomaaha lentämine menny niin ko matkalippuihi ol kirjotettu. Täl kertta oltti ajois ja käpytikkan kentäl lähtöselvityst tekemäs - kello viis aamul! 

Mukava piirre nii ihmisis et katukuvassaki ol see, et älykännyi ei juur näkyny. Ihmiset ol siin, misä oliva eikä virtuaalis. Huano pual näitte mopiiliverkkoje vähyyres ol see et hyvi huanoste tul sin alas Nizzan laakso viästei läpitte taik läksikä. Oli jääny seeki elilisiltane Lufthansa viästi saamat, et Dear customer, we apologize that your flight LH1089 is cancelled. Kova satamine ol ollu liikka: lentokentän kaivot ei vetäny ja nyy ei kukkan päässy Nizza eikä siält pois paitsi uimal. Kentäl kiamurtel vaa yks pitk ja hyväntuuline lipuvaihtojono: kaikil ol käyny mahrottoma hyvä tuuri, ko ol joutunu jäämä viäl yhreks päiväks Rivieral.

Ei see munt ja Odelmaka siapannu. Peruuntune lennon tilal saatti liput nii et aamuyäst vast päästäis avama koto-ovi, mut kokonainen kaupunk siin ol viäl viäres, ei seekä ollu päässy mihenkkäs lähtemä. Lisäks paluulentolipuis ol semmone fipaus käyny, et ainoastas business-luakas ol tila. Harmi!

Kovaste enemänki sattus, muutama mahalasku ja tährelennoiki. Olen hiuka hunteerannu, et tarttiskos kumminki näist reisuist ihan kirja koota. Kaik ei tän netti kumminka ol tullu kirjotetuks - ei nee mahru!

Heli
ketä tykkä kumminki yli kaike kuivuvast pyykist!

Kuvan Nizzan yläpyykeistä nappasi Runonkirjoittaja Laaksone.