Tiärätte varma sen pääsisäse olotilan, ko o oikken pal puuhannu, hääränny ja säätäny. Mittä selkeyt ja kirkkaut ei siäl tavata. Itte otin yks aamu pellon takka tommosen utukuva. Sumu o luannonilmiön hiano (paitsi moottortiäl ja merel), mut aivoilmiön see ei nii välttämätön olis.

Nyy syksyl o ollu lähemäs viiskymment oma esiintymist, kirjojen toimittamist, kuntalaisalotteen setvimist, kirjallisuuspalkintoehrokkaitte valkkamist...

Mitä varte mää sit niimpal säärän? Ko mää tykkän! En ol kovin tehokas enkä hyvä järjestelemises, mut kyl siin vaa jotta ihmelist o, ko kesken tapahtuma muista, et jollei pontevast olis vaa jaksanu väänttä tiarotet ja topakast kantta tualei, ni paikal ei olis ilost yleisömert (toisaalt sit ei tarvittais niit tualejaka...) ja kirjat möllöttäis viäl syntymättömän tekijöitte miälkuvitukses.

Esimerkiks vallottava Vuarise Aila 75 vee, ketä kirjotta nii hyvi ja ketä luke tekstejäs niin karismaattisest, saatti nyy vihro viime julkasema oman teokses. Mää ja muu - typistetyi tarinoi tul julki juur ja oli sitä kaivattukki. Päätelle siit, et paikal ol yli sata ihmist pää kallellas kuulustelemas. Jos miätitte, mist kirjast tulis ilosel ja jotenki kirpiäl miälel, ei kannat miätti kauemppa. See o Ailan mää ja muu.

Aila Vuarise Mää ja muu julkistetti ja mää haastattelin ja valokuvas Miikka Lappalainen.

Hesan kirjamessut men jotenki läpirynnimäl, ko oli 3 tunni sisäl 4 keikka, mut mukava ol nährä vähä uussiki ihmissi ja oikkioi kaupunkilaissi. Sen jälkke ol meil Odelman kirjamyyjättären kans viäl yks kiitämine, ko Keravan kaupunkinkirjasto ol meijät kutsunu keikal. Onneks kutsusiva! Kiitos! En olis ikän tiänny, et siäl o niimpal hyväntuulissi ihmissi!

Keravan kirjasto voittais ilma muut Miss kirjastovirkailijakilpailun - nii söpössi naisihmissi! (Iha itte kuvasin.)
Warstan Elinan ja mun Aapisnäyttely ol esil kans siäl, nyy see o vissi jo purettu. Kyl sitä näyttely muuallekkin tilata voi. Mut jos puhuta siit sit vaik joulukuus joskus.

Nimittäis asi o sil taval, et mun täyty joku roti tähä säätämisse laitta ja nii mää laitanki. Sain Latviast kutsun kuukaureks kirjailijaresidenssi ja sin lähren heti huame aamuste. Laivoil Tukholman ja Nynäshamnin kaut. Voi olla, et tule kiusaus pikkuse raporteerat, mut koitan hillitä. O nimittäis uussi julkasuajatuksi jo miäles... 

Tämä ol alunperin pensselinpuhristamislauta, mut siit kehkeytyski aika piänel sääröl meri! Sin voi kuvitella munt vaeltamas omis ajatuksissan, miälerauha hakemas ja kotirantoi kaippamas.


Onnellist olemist ja paljo internetittömi päivi teil kaikil. Kuulumissi joulukuus sit!


Heli