Aapine!

Aapine!

Hei vaa, kiva ko löysit tän! Aapine on lounaismurteinen aakkosrunokirja mummuille ja mukulille, isoisille ja pikku-Mimille. Aapisen kirjoitti sanamaija Laaksosen Heli, kuvitti taikakynä Warstan Elina ja kustansi vanha kunnon Otava.

Joko sul jo oma Aapine o? Näille sivuille putkahtelee Aapiskuulumisia ja joskus uusia lisätehtäviäkin luennan oheen. Keksi itse, piirrä, väritä, kirjoita, leikkaa, laula! Voit myös rientää Aapisen omille fb-sivuille!




 
¤ Miksi aina täytyy tehdä samalla tavalla? Miksi pitää jähmettyä vanhoihin kaavoihin? Miksi aakkoset ovat alati samassa järjestyksessä? Keksi oma aakkosjärjestys, joku sujuva ja vetävä! U E L F H P


 


Uusi SARJA alkaa Aapine-sivuilla! Haastateltavat kertovat lukemaan oppimisestaan ja lempikirjoistaan. Hurmaava porilainen kirjailija Elina Wallin avaa pelin. (Tutustu paremmin tual: www.elinawallin.fi)


1. Mikä oli lempikirjasi pienenä? (ja kui juur see?)

Ehrottomasti Maijaliisa Kauppise ihastuttava Tilli Mössönpoika. Tarinaa en ennää oikee hyvi muist, mut siin oli kivoi sanoi. Niinko Tilli ja Mössönpoika. Ne kuulosti ääneeluettun hauskasilt. Mössönpoika toi miälee mummu tykön ussei syäry pullamosso. Seki oli hyvvää.

2. Muistatko, miten opit lukemaan?

E. Yhtää e muist. Mut kirjottamisest mul o yks ihana muisto. Mää kävi toist luakkaa Musa Viipalekoulus ja meil opetettii kaunokirjotust. Semmost vanha-aikast, misä kirjaimet tehrää yhrel pitkäl ja koukeroisel viival, eikä kynäkärki nous irti paperist enne ko sana vaihtuu. Mää oli kauhee tarkkakätine ja koiti tehr jetsulles sillail, ko opettaja nevvo. Sit yhten päivän me päästii L-kirjaimee, siis issoo ällää. Siin o ihanat laajat kaaret, esti huippukaari ylhääl ja sit iso lenkki ällä juures ja sit viäl heitto ylös. Opettaja kehu, et mul o erinomase kaunis ällän kaari. Mää ole siit viäläki ylpee.

 3. Mitä jäi mieleen omasta Aapisesta?

Päällikanne kukko. Se erusti jottai auktoriteettii. Vähä samallail, ko Kekkone.

 4. Mikä lukuelämys on sykähdyttänyt viime aikoina?

Oi! Mää luje kauheesti. Nyt hiljakkoi kahlasi läpitte Laila Hiatamiähe Tauno Tukeva tarina eli Lappeeranta-sarja. Se oli ihastuttava ja koukutti iha täysi. Lukemine o ihanaa. Jos se viätäs mult poijjes, jäljel ei jäis ko tyhjä nahka.


Elina Wallin



 


Mene metsään. Kerää aakkosten muotoisia oksan känkkyröitä. Varaa paikka iltatorilta ja ryhdy kirjainkauppiaaksi. Kannattaa pitää hintataso matalana. Esimerkiksi 10 senttiä känkkyrältä.

 

 

 

 

 


¤ Minkä aakkosen ottaisit mukaan autiolle saarelle?


(Ja hyvä juhanust muute!)




 

 

Kuvittaja-Elina o juur käyny painos kattomas, kui Aapist präntätä! Viäl ei saanu otta mukka yhtäkä. Sen tähre viäl  tämmöne Ilman-Aapist-aapistehtävä:

¤ Kehitelkää itsellenne uudet taiteilijanimet. Keksikää ensin joka aakkoselle oma sanansa: A niin kuin Aravalaina, B niin kuin Bensapumppu, C niin kuin Civic. Kootkaa sitten omien etukirjaimienne mukaisesti itsellenne nimi niistä. Heli Laaksonen voisi olla Hepo Lampaanhammas. Jenni Haukio ehkä Jännä Hai, Elina Warstan taiteilijanimi olisi Elonpäivien Warietee. (Muistuttava muute ravihevose nimi!).


Heli

 

 

 




Warstan Elina o nii ihmeline!
Kattoka nyy mitä see o menny suunnittelema!
Tämä mailm, mikä on totisuut täys ja nämä meijän skandinaavis-valkoset huanet,
misä on piristefärin beessi, o ansainnu juur tämmöset hullumaise hurmavaiset kannet. Munst.

Jos joku muute miätti, et mitä varte häne nimes o niin tuttu, ni esimerkiks Hotakaisen kirjan kansist ainaki ja iha viime aikoin kaffepurkis! Hän nimittäis voitti ton Pauligin purkkisuunnittelukilpailun - ja tenhosa siit tuliki. Tost näke: 
http://juhlamokka.fi/kahvirasia2013/?id=dd1cd879509ce1ffd337c4c9d9953892. 

 

Ai nii, vois sitä kansitehtävänkin keksi.

Kolmas tehtävä:

¤ Laske kannen kaikki eläimet (laiskamakkarakin lasketaan eläimeksi). Jos on liian helppo, laske saippuakuplat!