Täsä viaraskirjas o lupa kirjotta hyväntuulissi hulimaamaissi jutui,
kysymyksi, oivalluksi ja ihmettelyi, tarttu kommenteihi ja neuvo
neuvottomi. Saa hiukan kärttynenki olla, jos hyvä syy o, mut yrmyt mee
poisteta armottomast. Sanamaija Laaksone vastaile ko voi. Välil see kyl
hävi viikkokausiks, metän puski taik meren taa. Ain on takas tullu.
TERVETULO!
Näen jäljet lumessa.
Pihassani on pari tuijaa, pesäkuusi ja pensaita
se on sinun metsäsi -
metsä jossa voit levätä.
Olet lähdössä -
istahdat keskelle pihaa
kuin tuntien katseeni.
Olet kaunis
pehmoinen
pitkät korvat
tarkat silmät
valpas ja levännyt.
Lähdet -
ja taas palaat -
näen jälkesi lumessa ja
tiedän että olet lähellä.
Oma pääsiäispupuni.
Jestas ja Herravarjele indeed, feisbuk koht ratkee pirstaleiks, on niimpal nimellisi elukoi! Ei mun tarvi osallistu kun en aio fb:henkä liittyy ikinä, vaik luenki. Mut pakko kuitenki kertoo et meiän reipas rakas vanha kisu on Sylvi ja hänen lapset Taisto, Urho, Hemmo ja Tyyne-Tellervo. Paras kuulemani elukan nimi on ehdottomasti URMAS.
Juu, tietennii suapi. Kaikki mitä tälle Hulimaan sivustoille ja lukijakunnan sivustoille taholtani ratusteltu on, on mun puolesta alunperinkin Helin Hulimaan ja tuotantotiimin omaisuudeksi käyttö- ja muokkausoikeuksellisiksi mainittu jo jossain ensimmäisissä vieraskirjakommentaareissani ilman että erikseen tarvitsee kysyä (vastikkeena siitä että on ne suanu sivustolle tuotettua). Tietenkään automaatiokirjoituksella ilmaantuvia noloja kirotusvihreitäni tai asiavirheitä ei tarvitse eikä kannatakaan sellaisenaan kirjaimellisesti latoa, vaan näppishäröille sanoa "katoa" ja vähän siistiä sanasatoa. Lainaanhan ittekin tekstejäsi ja tuotemerkkejäsi sivustoillasi mieleni mukaan, tosin jättäen viimeisen sanan ja poiston mahdollisuuden taiteilijalle itselleen. Niin tieteissä kuin taiteissa mummielestä tulokset kuuluu kaikille ja nimenomaan kulloisillekin vastaanottajille, etenkin jos iloksi ja avuksi koituu kulttuurin ja yhteiskuntamme hyväksi. Sama juttuhan on muidenkin töitteni saralla, tietenkin tekemiäni latuja ja lingon hajottua lapioimiani kaukaloita saa jokainen asianomainen käyttää ilman erilliskorvausta. Tosin kausi alkaa olla lopuillaan eikä salomaille odoteta kansainvaellusta :) Toki kritisoin jokapäiväisessä työssä ja unettomassa yössä yhteiskunnan koventuvia arvoja mummielestä kulttuuriimme kuulumattomina, mutten ole yhteiskuntamme saati ihmiskunnan vihollinen tai sitä vastaan, tämä maa tämä maailma kuuluu kaikille, lukijapalautteet tietennii taiteilijoille (ja muille lukijoille, meille taiteen tukijoille).
Revontulia pukkaa, nähnekkö kukkaan. Jouttenista kymmenkunta palasi vissiin keskiviikon auringonsäteiden myötä, neljättäsattoo paluumuuttajoo välilaskeutujjoo vielä uotellaan. Töyhtöhyyppiä eikä kuovia saati kurkia vielä ole näkynyt, viime vuonnakin tulivat myöhässä kun kaikki lumi oli jo sulanut, vaikka normaalisti saapuvat ensimmäisten kynnösten paljastuttua. Vaihteeksi näin pyrstötiaisen pihakoivussa pörräilevän ja häntänsä kanssa lentäessään tirskutellen keikistelevän, peipoista vielä tietoakaan, mutta talitiaiset pönttöön taajaan kurkistaa. Nolompi juttu, mutta vaikka asunkin Iisalamen ja Kiuruveen välissä, kiurut on mulle arvoituksia, suorastaan mysteerejä. Kerran luulin kiurua kuvaavani, mutta oli ehkä sittenkin joku ruskehtava keltasirkku tai eksoottisempi sukulaisensa. Pajulinnun toki tunnistan kesäisenä äänenä ja peipon, ton lilliputtimaisen närhen. Ollessani omaishoitajana aloin vasta noita lintuja opettelemaan osana vaihtelua ja ruokintailoa.
Vaikka kevät on uuden luomistyön aikaa (no mää lumia loin talvella) ja sitä ilolla tervehdin, musta on tullu kevätauringolle allerginen, sillä jostain syystä kädet saavat aina ensi säteistään allergisen reaktion, ilmeni sitten Egyptin reissun kun kolmesta kympistä tultiin pakkasshokkiin -32 ja tuntuu joka kevät muistavan, siis iho vaikka pää just sillä hetkellä niinkään. Itsestäänselvyytenä pidetyillä asiolla taitaa olla oma autonominen tahtonsa, tunnenks mää ittekään itteä, mää ikuisesti nuori jo harmaapiä, mutta eipä sitä kesällä kukkaan niä kun mulistuu piä ja ruskettuu hipiä.
~pt, toki otettu jo siitä että sivustoile kelpuutettu, tiäl o ihmise hyvä olla, koko talavi masentumatta :)
Ilone ja syrämelline
kiitos käyttöluvast!
Lisäks tiätyst jälles monist viästityksist. Munst o mukava nährä, et on kirjottamise ilo ihmisel. Someaika mahrollista helpon vuarovaikutukse, peukunnäyttämise ja syrämen piirtämise - ja vähä laiskista ihmissi... Vaivan näkemine viästitelles o vähentyny. Siit ei voi kyl sunt eikä muitaka armai viaraskirjalaissi syyttä!
Huli
Van kylläpä olikin mukava lukea Lehm ja koiv lähestulkoon paikalliskielellä - ja vielä englanniks ja saksaks ja stadin slangiks ja monilla muillakin kielillä!! Jollakin tavalla konkretisoi kielten rikkautta ja runon rikkautta..
Vaan kuka lie on osannu sekottaa kainuuta ja savvoo ja vielä mitä muuta? Varmaan joku tällanen junan tuoma. Hyvää sekotusta oli.
Hyvää jatkoa niin lehmille kuin koivuillekin ja kaikille koivun juureen halajaville. Kesä on tulossa!
Heii vaa Päivi Kainuust ja kiitoksi viästistäs!
Munst kans noi Lehmät ja Koivut o nii jänni. Olen koittanu vaik mil Tahitin ja baskin murttel niit saalista. Runo kumminki o see verra simppeli, ettei siin pal tart kikkailla. No see Kelan täti o joka maas hiuka eri.
See tosiaanki olis hiano saara selvil, et kuka see savontajaihmine siäl oli! Vuaskaussi mul o ollu jo etsintäkuulutus, mut ei vaa löyry.
Ton sivu loppupual o siis niit lehmärunon käämmöksi. http://www.hulimaa.fi/yllarei
***
Joko sää olet kerjenny tutustuma toho meijä uusimppa, Koiranne alkaa kohta kukkia -kirja? See o siis mun suamentama, mukulil suunnatu mut aikuistenki tykkämä Andrus Kivirähkin Kaka ja kevad.
Sunt ja muutki toivoteta tervetulleiks muutamal kirjaesittelykeikal. Iha itte Kivirähk tule kans Suame 11.4. Kannatta tulla kattoma, jos vaan pääsette. Kyl sitä myähemminki jossa esitellä, lännempän ainaki, mut täsä enstiato:
* ma 11.4. Helsinki klo 14 Viro-Seura ja klo 17 Otavan kirjakauppa.
Suomentaja Heli ja virolainen tähtikirjailija Andrus Kivirähk kertovat uudesta käännöskirjastaan Koiranne alkaa kohta kukkia.
Tilaisuus on kaksikielinen - räägime nii eesti kui ka soome keeles. Järjestää Tuglas-seura ja Otava. Lisätiatoi tost!
Hyvi keväi sul kans!
Heli
KEVÄÄN KOIRANKAKKAKESKUSTELU
Vol 2
Uunituore lukija-arviointi Helin suomentamasta Andrus Kivirähkän Koiranne alkaa kohta kukkia - kirjasesta. Odelmalta tuli paketti, kiitos yllätyksestä, tuli kahlattua läpi yllättävää loppukaneetta myöten, mutta siis teokseen. Kyseessä voi olla maailmankaikkeuden merkittävin lastenkirja. En sano että ehdottomasti on, mutta voi olla. Lapsuudesta on aikaa sen verran, etten aivan omaa enää lasten rajoittamatonta mielikuvitusta, mutta muistan, että juuri opittuani lukemaan, kaikkein eniten innosti Pupu Tupuna, jolta kaatui pompiiessaan pääsiäismunakori, jonka sai sitten kerättyä kivasti kuvitettuina kasaan ennen kirjasen loppumista.
Andruksen kirjassa on iltasatujenomaisesti tarinoita monta, päähenkilönä lukija ehkä itse tai kuulija kuvitellessaan tai jälkikäteen unelmoidessaan. Runomuodossa ei taida olla yhtään, mutta yhdessä tarinassa tutunomainen lounamurteinen jutska lukijaansa riemastuttaa. Käännöstyötä en osaa arvioida, sillä alkuperäistä tekstiä ei ole käytettävissä, enkä siitä eestin kieltä taitamattomana mitään hyötyisikään. Uskoisin kuitenkin, että tarinoiden henkilönimet on suomalaistettu pienten lukemisen helpottamiseksi. Tarinat mieleenpainuvimpina kertoivat sitsontiaisista, (skarabee-tähtihetki antiikinaikaiselle uurastajalle ja onnelle :), maamyyräkontiaisista koirista ja kissoista. Absurdismin rajoja eniten rikkoo kukkivan koiran ohella puhuva purkka. Miten purkka voi olla eläimille ja hyönteisille uhkaavan pelottava. No onhan se, kuten muovituotteet luonnolle haitallinen ja jopa vaarallinen. Jos tarinan jälkeen jokainen tai edes yksikin tarinan lukenut tulevaisuuden nuori muistaa olla sylkäisemättä yhdenyhtä purkkaa kadulle tarttumaan kenkään, jotain historiallisen merkittävää on saavutettu alitajunnan aisoposmaisena opetuksena. Tietenkin merkittävyys on sitäkin suurempi, jos luonnon saastuttamisesta, roskaamisesta ja muoviongelmasta ihmiskunta pääsisi eroon tulevaisuudessa kokonaan. Maailmankaikkeuden merkittävimmäksi teos voi nousta, mikäli kirjan lukenut lapsi uskaltaa aikuisenakin ajatella ja pohtia tavanomaisten annettujen sääntöjen ja luonnonlakien vastaisia mahdollisuuksia, siten se voi tuottaa maailmankaikkeuden luonnonlakeja paremmin ja täsmällisemmin kuvaavia kaavoja ja innovaatiota, tulevaisuuden noobeleita. Virolaiset ovat sivistynyttä sakkia, niin suomalaiset siinä missä venäläisetkin, joten alkusysäys omakohtaiselle innovoinnille voi hyvinkin olla ja on universaalisti merkittävä ominaisuus. Kirjaa voi lukea myös aikuinen, siinä satuja missä runojakin, varmaan parasta jos tarinoita kuulee pienempikin, miksei useampikin.
Mitä teos antaa aikuiselle? Ensinnäkin Helin kaikilla teksteillä on maaginen vaikutus mielialan kohottamiseen, onnen tunteeseen. Työstään hengähtäneen ja uuvahtaneen mieli avautuu käsittämättömällä tavalla arkistressin kaikotessa kokonaan. Kirjan tekstit saavat mielikuvituksen laukkaamaan, minkä huomaa kirjan kannen suljettuaan että aivot aktiivisina edelleen raksuttaa tuoden uniin rentouttavia elementtejä, unikuvia. Herättyään tuntee nuortuneensa kymmenillä vuosilla. Mikäli jollain kasvovoiteella olisi vastaava vaikutus, media hehkuttaisi maailmankaikkeuden hienoimmasta innovaatiosta, eli Andruksen kirja voi olla teoksena mitä merkittävin lastenkirja.
Niin, siitä kirjan ensimmäisestä tarinasta, koirankakan ja voikukan välisestä rakkaudesta tähän jokakeväiseen koirankakkakeskusteluun, ollaan ajoissa ja se avattakoon. Otona hoitelen koulun liikuntapaikkoja lapioiden, lastaten kaukaloita ja kelkkaillen hiihtolatuja. Puuha on mitä antoisinta nähdessään ilahtuneita käyttäjiään, ja aiempina vuosina ei ole
esiintynyt kiusantekoa. Hiihtoloman alla ladulle oli heitetty roskapussi, joka sai miettimään ihmiskuntaa ja aikuisten aivoituksia. Se oli nimittäin täynnä koiranpaskaa, pikkupusseissa koiran jätökset korjattuina luonnosta. Esimerkillisen hienoa, mutta koska olemme maaseudulla, eikä kakkakikkare ole ongelma muutamassa viikossa liukenevana ravinteena, paitsi tietysti pururadalla purkan tavoin kenkään tarttuvana. Hygienisyysideologia kuitenkin pettää myös siinä, että miksi se puolilleen koirankikkarepusseilla täytetty muovipussi on pitänyt ladulle heittää, eikö olisi voinut samalla lähimpään roskikseen toimittaa. Onko asialla joku eteläsuomalainen lomaöainen, joka tottumuksesta kerää koirankakkaa, mutta saavuttuaan lomailemaan vähäväkisten keskuuteen sen huoletta mettään nakkaa. *Onko koirankakkojen tuominen talonyhtiöittensä roskikseen kiellettyä tai epäselvää, että sen mieluummin luontoon nakkaa. Enemmän mää järkeä ja logiikkaa pienillä koulunsa-aloittavilla ja tässä Andruksen kirjassa nään. Mutta aikuisten oikeasti välillä mietityttää..
Päivä on pidennyt, tunteja ennen töitä on valoisaa, kohti kevätpäiväntasausta riennetään, joutsenia ja töyhtöhyyppiä odotellaan. Kesä kurkkii oven takana, kivan odottaminen on palkitsevaa. Palkitsevaa oli myös odotella lähetystä Helin ja Odelman, ja saada taas yksi "Heli" kylään. Kevätmieltä kaikille ja hiihtelemään jos vielä ennättää hangille.
Cuantame, muy bien
~pt
Ain sää munt ällistytät
(ain ja ain, ko vast lokakuust saakka on tunnettuka...)!
Joka tapaukses hiano, runsas kiinnostava arvio, mitä täyty viäl mont kertta tulla lukema!
Kuis on: saiskos siit tehrä ton Hulimaan ajopäiväkirja taik fb-sivuil lyhennelmän - nimi mainittais tiätyste. On see verra monimuatone, et olis mukava, jos sen sais laajemminki ihmiste silmil laitta?
***
Keväntulemine on täälläki ilo, vaik olen syksyihmine par excellance, niinko Tuomas Kyrö joskus sanos.
Meil jo tääl hanhet ja joutsenet joika talon yli, töyhtöhyyppi o nähty 3 ja yks kappala kiurui kiamurtele taivaal!
Huli
Nih, ja kivirähk vast valla hirmulist rähkimist!
Juu - II- HAA - NAAA! Mun luukust tipahti PIEG AIT KALNS siis VIIRE LAMPPA VUARI (AAPINE) latvijaks. Erelisest Guntarsin käänöksest olen joo oppinu yhre sana lättii. En kyl enä muista minkä, mut nyt opin lissä unohrettavaa. KIIITOKSI KAUHJASTE?
(Sisustus meil o just tommost, mut vaa sijoil on tommoset sijat.)
ONNEONNEONNEE JAANAL!
Noo ni. Pal kiitoksi! Et Kivirähk on mailmas ja löytys juur tämäpe mun postlootast. Siit tul miäle yks sana jostaki mun mukula-ajalt, etten ol enä aikoihin kuullu kenenkkä sanonu: "Kyl siit sit ol niim pal kauhi rähkimine." Rähkiminen kaiket tarkot jottan kauhian kova vaivanäkkö.
No täytyyhän mun käyrä tääläki asiaa hehkuttamas! Kun nyt on kuulkaa meleko paljon valoa tunnelin pääs! Mun usiamman kuukauren kestäny tyättömyys PÄÄTTYY! Mähän hain Lirlihin töihin jo viime vuanna lokakuus ja siältä lupaaltihin mulle töitä. Sitte kuitenki joulukuus soittivat, nottei heillä ookkaan mulle hommia. Kehoottivat hakemahan kesätyähaus, notta sillon on hyvät maharollisuuret. No minä hain ja olin viime viikon perjantaina haastattelus. Mypä-Ellu tuumas yksilöhaastatteluvaihees (ensin höpöteltihin porukas, neljä muuta hakijaa mun kans) notta "Ei mun tartte sulta oikeen mitään kysellä." Sitte se soitti mulle maanantaina, ja ilmootti että 4.4. maanantaina alakaa tyät! Ne justiin tarvittoo jonku, joka voi aloottaa jo huhtikuus, eikä vasta kesäkuus, ja mä sanoin jo haastattelus, että vaikka huhtikuun ekana arkipäivänä pystyn tulemahan 
18.3. mennähän me kaikki uuret kesätyäntekijät tekemähän tyäsopimukset, jee! Oon siis Lirlin kesätyttö, ja käsittääkseni tyät voi hyvinki jatkua myäs kesän jäläkeen. Riamullisia päiviä, tykkään
TIAROTUS - MUISTUTUS!
Nyy see o mailmas KOIRANNE ALKAA KOHTA KUKKIA -
tarinoi mukulil, mut hyväntuulisil aikusillekki.
Kivirähk kirjotti, Melasniemi kuvitti, itte käänsin ja Otava julkas:
http://www.hulimaa.fi/ajopaivakirja/412
Jottan piäni julkkarei on tulos huhtikuun pual, ilmotella!
Ilosena,
Huli
Muute: mää en kest face. Nyy see uikutta, et koht suljeta koko Lukijakunna sivu, jollen varmista ja tarkenna ja ilmottauru. Ja tämä viaraskirjatekniikka tempoile (eik nyy ol toiminu sentä?) Enk mää sais vaan tehrä näit omi runotöitän?
Hienoa Hanna!
Heti vaan ilmoittautukaa kun sopiva homma löytyy, niin ei tarvitse määrätä.
Minä voin tehdä makaronilaatikkoa ja tiskata, mutta onhan niitä parempiakin ruuanlaittajia. Minä olen viimeksi opiskellut liiketaloutta, että jos kumminkin sitten rahastonhoitaja. Yövartijaksi minusta ei ole kun olen aamuvirkku, illan torkku.
Helmi
Heii pikaseste kaik pual- ja kokohullut reisusuunnittelijat tääl!
Mul o nyy tätä ulkomaahomma ja koitan selvit siit nyy ens.
Käykkä ajopäiväkirja lukemas, jollette viäl lukenu. Siäl seikkaile mää ja muutama mellansvensson (oppisin uure sana).
Kommentoitten matkasuunnitelmi, sit ko saatte nee valmiiks.
Joutsenet o jo tulos Suame - nähty!
Huli
Koko faniporukka laval ja Huli ratis. Vapiska pulkaarit!
Et ajais läpitte Euroopan ton Pulkariaha saak!
Kuis see sit menis: lautal ylitte, sit Viro, Latvia, Liattua, Valko-Venäjä, Ukraina, Romania - ja siin see Pulkaria jo onki. Turvalline ja hyväks tunnettu reitti.
Jos onnistu C-kortin kans, ni mää saa aja semmost auto, misä o kuljettaja + 8 ihmisen paik. Loppujen täyty aja peräs, mut käy see niinki.
Huli
Hyvi kysymyksi!
- Postittamine o alotettu, ja jonkunäköne mytty o matkal jo sihe suuntta!
- 11.4. o Kivirähk Hesas käymäs, ja sillo o erilaissi pikkujulkkarei, MUT Kirja ja ruusun päivän keikoi Raumal, Laitlas ja ehtoste Turus. Paikoi täyry viäl täsmenttä ja kelloi.
- Ittekki ajattelin, et jos joskus semsen korti saan, ni joku valmistujaiset tarttis pittä.
- Yks kuarmuri o syynäykses! Hemmetti ko see on Pohjanmaal - pitkä renkkanpotkimisreisu.
Huli
Hei,
Minulle sopii se Bulgaria. Vaihtoehtoisesti minulle sopii Latvia. Kumpikin käy.
Niin tai tietysti tahtoisin molemmat, mutta se taitaa olla jo ahneutta. Ja minä en tahdo olla ahne tietenkään. En millään muotoa.
Joten valitsen Bulgarian. Ja vaihtoehtoisesti Latvian. Kumpikin käy kyllä...
Voisik enä selkkiämppä olla!
Toimintaohjei voittokirjan lunastamiseks on Priittan viästis, mut voin sen täsäki sanno: laittaka mul toimitusosote tulema (mul see on, mut en muist misä osas tontti).
Ei ens mut sit viikol mul alkka ajot autokoulus, teoriat o nyy plakkaris ja tasauspyärästön lukittemisen perusperiaate hallus.
Tänä ol hiras lumisare ja täysil sääretty aurink. (Onk muute meijä vironkiält taitava väki huamannu, et aurink tarkoittais viros kunniakiarrost? au + rink!)
Huli
Kuten olemme huomanneet, vieraskirjassa on ollut paljon häirikköviestejä.
Tiukensin asetuksia ja laitoin postivarmistuksen päälle, jotta häirikkö tekaistulla osoitteella ei saisi viestejään näkyville,
Vieraskirja lähettää viestittäjälle posti, jolla terveiset tulevat näkyviin.
Viestin aktivointiposti saattaa joissain tapauksissa tarttua roskapostihaaviin.
Jos postia ei jostain syystä kuulu, älä huoli, saan laitettua viestin näkyville myös käsipelillä. Tällöin on mahdollista, että viesti tulee näkyville viiveellä,
koska en päivystä atk-päätteen ääressä ympäri vuorokauden.
Mukavaa sunnuntaita, koetetaan nauttia lumesta.
Maagisel verkko-magisteril taas kerran kiitoksi asioitte selventämisest!
Kyl niimpal helpomppa olis nettielämä, ellei tääl vaanis noit digilurjuksi.
Toivottavast tämmönen toimenpire anta meil puhe- (ja vaikenemis-)rauhan.
***
Kiitos postinki kaut tulleist Heli-onnitteluist eri tahoil! Ja hyvä Kalevanpäivä, see o seuravaks hollil (kyl suamen kiält ja kirjoi aika pal juhlita virallisestikki).
Latvian Aapiset tul! Ja Bulgarian kirjat o jo! Siis kilpailupalkinnot. Priitta ja Helmi - nyy teijän tarttis valita kump lähte kummal? Jukal olen keksiny jo erikoispalkinno, mut sen tulemist viäl varrota.
Heli
Hyvää ja hienoa Helinpäivää! Näin fb:n hulipullakuvan ja tuli nälkä ja pakko improvisoida jottain vastaavaa kunnei taaskaa ol pullaa, löytys teet ja paahtoleipää minkä pääl voita, filadelfiaa ja marmelaadii. Luen Veikko Lavin elämänkertaa, hän muutti 50-luvulla Kouvolaan ja sieltä löytyi kaljakaveriksi sukulaissielu, toinen samanlainen urheiluhullu sanamestari - Kouvolan Sanomien päätoimittaja Unto Seppänen.
Julistan täsä kansallisen Hulipullapäivän aljetuks tänäpänä!
Kiitoksi,
hyvi julistettu!
Ja vähä niinko sun vinkistäs mää oikken kuvasin nee Hulipullat.
Kattokas: https://www.facebook.com/Heli-Laaksonen-runoilijan-lukijakunta-177423722295740/?ref=hl
Meil ol nimittäis viime viikol viarai (8!) ja mää heijät ällistytin pulla-voi-sokeri-tarjoilul. Ko he selvisivä järkytyksestäs, ni uskalsiva maista - ja kaikil tul lapsuus miäle.
Samoi pulli käytetä nyy sit nimipäiväkaffeje järjestämisse. Kylläki vaa miälkuvitukses.
Heli
HIRVI- JA PEURAVAARA
MUTKAN TAKANA
(Oodi tennissukille
niillekin hikisille)
Hirv seis tienvarres
muuten pukeutunutkaan.
[Werneri Veckosluteni 12.2.2016], pahoittelee lainaamaansa aihetta, mutta palautettu omistajalleen käytettynä ja tennissukkiin hiekoitushiekan rei'ittäminä kengissä hierrettyään lumenkolauksissa kolmatta viikkoa pierrettyään.
Voikohan tankarunon otsikkona olla haiku- tai toinen tankaruno, näköjään voi, kunnei ittelleen mitään voi? Paljon parempi Helin alkuperäinen runo o, mutta auton stereoissa hevimusiikkina kuunneltuani kirjastosta lainattuja Helin aikaisempia äänikirjoja JÄNES PUSSIS ja RATIO SULAVOI:ta kuunnellessa tul vaan mieleen tommottist.
Ihan vaan sikses, että viikon päästä on nimpparit ja vieraankoreat bruukkaa onnitella sillo(ki). Onnea myös Vuoden puhuja - palkinnosta, oikeampaan osoitteeseen ei olisi titteli voinut mennä, ei muilla runot niin iloisina muuttolintuin lailla kuulijoiden luo takasi lennä.
Noi kauriit vai mitä peuroja ne nykysuomeksi etymologisesti onkaan, ovat myöskin melkoisesti yllättäviä tekijöitä tieliikenteessa, kuski saattaa ajaa hidastuvaa kaheksaakymppiä ohitte ja sit ne on taas eessä pomppimassa valokeilassa vuorotellen tietä ylittämässä, kannattaa varoa ja silmiä pimeässä haroa, auringovalossa kanssa. Muutenkin pöpperöityviin keleihin, turvallisia kilometrei ja leppoisia viikonloppuja kaikille. Kevättä kohden valaistuu itse, aurinko ja kuu, mutta koskas pääsis hiihtolenkille, viimevuotisilta ladut näyttävät ja vapaantyylinluistelijat kypärää käyttävät.
~PeTeR
Kirjokannel-runolaulajan sukku on Petri,
pal hyvänmiälist ja älyn-kimalteleva ajatust ain sun viästeissäs!
Vuoden puhuja -titteli tul kyl nii yllärinä ja kotikuusen takka, mut hiano palaute silti lukijoilt-kuulijoilt.
Liäväst hankikannost, keltasirkun sirinäst tervessi,
Huli
Sun nimikkoleipomus on kutsuva. Mutku sää et varman koskan kuukla kokkaussivui, ni tiaroks vaa, et leipomuste ohessen kuulu ain kuva. Ruskiasilmäne hommi! Heti!
Tosi o,
kyl ruakaplokien seuramine o jääny vähil. Nyy ko ajattelen, ni luulen, etten ol elämäni aikan simmosel käyny!
Katos tual fb-sivuil 4.2. päiväykse viimenen kommentti - siäl yks reipas lukija kuvas tämmöse uurelaise kirjailijaleipomukse. Laaksone viherkäisel lautasel.
https://www.facebook.com/Heli-Laaksonen-runoilijan-lukijakunta-177423722295740/timeline/
Jos ossais tehrä vesilyhtyi, ni nyy olis oiva tilasus!
Huli
Kiitoksi ja tyähaku- ja koulunkäyntionne!
Kiitoksi!
Jos munst tulis joskus niin kuulusa runonkirjottaja ko Runeberg, ni mul olis jo nimikkoleipomus ajateltunas. Sihen tarvita voit, sokeri ja kaupan valmissiivupullapitko (jollei millä saa kaupan pulla, ni voi ittekki leippo, mut se ei ol sit se aito laaksone). Oteta pullasiivu. Levitetä sil tupalämmint voit. Sirotella sokeri pääl. Valmis! Jos o hyvä kirja viäres, ni saa lukke samal ko syä.
Runollist miält kaikil tänä! Muin päivin kans!
Huli
Oi,
Opaali vei minut elokuviin katsomaan Järven tarinaa. Kerta kaikkiaan miten ihana.
Miten ihana veden alainen maailma. Kaloja norppia sammakoita.
Melkein yhtä hyvä kuin Metsän tarina, mutta hyvä kuin mikä.
Ilmat kivasti lämpeni ja pääsee ulkoilemaan. Valokuvasin kuparilla päällystettyjä seiniä , kun ne vielä on kirkkaat. Kohta ne hapettuu ja tummuu.
Mukavaa talven jatkoa kaikille t. Helmi
Tämä o meil kans kattomislistal,
Järven tarina.
Olen kuullu pelkki kehui.
Ko vaa autokoulun käymiseltäs kerkkeis. C-kortti ja iso auto häämöttä haaveis - vaikkei munt rekkakuskiks siltikä päästetä. Siin täyty olla lisäks joku himpula ammattipätevyys 280 tuntti. Mul vast 2,5 takan. Kiva ol olla koulus! Meijä luakal o 4 oppilast.
Huli
Kävin äänestämässä Vuoden puhujaa, ja vielä ehtii!
Naamakirjasta löytyi se osoite vink vink!
Kiitos äänest Saija!
Kilpailu o jo päättyny - see ol tommone -
http://www.suosikkipuhujat.fi/
Hauskane on katto, kummottos siin käve. Ainaki äänestäjie arvontapalkinno o valla mukavi.
Olen ajatellu Oulu-ajatuksi, ko Helena Petäistö kirjotti Suamen Kuvalehres Oulust ja Tervast. Hän arveli, et tervatuattei ei ol viäl kunnol keksitty. Mut kyl sää olet ainaki munt pitäny oululaises tervas - huulrasva ja suklaat myäte!
Huli
Sun naamakirjas joku viksu ehrotti sult färitykirjaa. Mää kans! Ja sihen kylkke färikyni. Sää jos Kuka ossaisit keksi semssi kyni mil Jokaikinen tahtois färjä.
Sijat tahto, et sihen kirjassen tulis pal possujen kuvi. Nii määki, ku olen kiinalaises horoskoopis sika.
Nii ehrotti!
Mää sillon tällö ajattelen färityskirja - taik oikkiastas kokonaist puuha- ja tehtäväkirja. Ja sillo houkututta ruveta. See kaatu kahte asia: ko mää luule, et färittämise aika on koht ohi. Emmää tahtois olla see, ko tule resiinan kans viimesen vaunun peräs. Ja sit see himpulan jakelu- ja laskutuskysymys. Kirja-alal ossan melkkest kaik muut asiat auttavast, mut kertokas mil taval nykysin postinhinnoil ja mun pakiteeraustavoil mittän postiteta. Ja seeki, et onk muut tapa saara vaivanpalkka kirjoist, ko printat joku paperlasku kirjan mukka ja ruveta toivoma, et maksu tulis. Nettikaupan perustamine... Oioi ko nykyihmisen tarttis kaik osata!
Mää olen muute sen taannosen kilpailun arponu.
Sää voitit kysymyssarjan ja Helmi vastaussarjan ja Jukka sai kunniamaininna. Onne!
Nyy mun tarttis osata päättä, kenel pulkarian opus, kenel latvialaine. Mul vaa ei ol viäl latvian kirjoi tullu ko omakappala, enkä voi sitä ainokaist lähettä.
Huli
Oi,
miten kyyyylmääää on ollu jo pitkään. Nokka jäätyy jos pistää sen ulos. No lupasivat lauhtuvaa ihan just silleen. Se olisi hauskaa kun pääsisi ulos jäätymättä pystyyn. Hih!
Olen ahkeroinut työpaikkahakemuksia ja jos jollain on vapaita peukkuja, niin peukutus olisi tervetullutta. Kiitos!
On ollut kauniita pakkaspäiviä ja orava ja pupu on liikkunut pihapiirissä, joten mikä hätä tässä valmiissa maailmassa.
[*] [*] [*]
t.Helmi
No nyy o lämmint!
Jäälyhty o menny piäneks - mut ei tartte enä 3 kertta päiväs 3 uuniaka lämmittä.
Koiranne alkaa kohta kukkia -taittoversio o luvettu läpi ja punakynäl korjattu ja kustantajal lähetetty. Ei kaht kuukaut, ko nährä uus kevätkirja!
Helmin tyähakemuksil Peuk! ja Tuik! [*]
Huli
PAUKKUPAKKANEN
Pakkanen paukkaa,
kylmii aurinkorukkaa.
Mahtaa paleltaa
sumupeitto korvillaa
värjäillen taivaanrantaa.
[Jääkukka la Sol 16.1.2016],
modifioitua Helin "Kierrä ny vaa" varpaat jäässä pipopässä jääkenttiä jäädyttämässä ja viime vuoden latuja haikaillessa tankaten motorisoitua hiihtouranaukaisijaa. Lievää ilkivaltaa kaukaloilla, paukkupommein rikottu paukkupakkasilla kaukalon jäätä, aina ei voi ymmärtää kiusaajan päätä. Komeestihan se kumahtaa kun jäälohkare halkeaa, mutta eikös tänä vuonna luistella halutakaan.
Aurinkoista viikonloppua, tareillaan kauneit auringonnousuja ja laskuhaloja ihastellen.
~pt
Kirkkai haloi tääl myäskin pellonpääl
ja huikasevan kaunei lumimaisemi.
Mää olen ajatellu kaupunkistumist. Sitä nyy taas hollata ja sanota, et see o vääjämätönt. Olkko vaa, mut mää toivon, et ainaki suurin osa kaupunkeis asuvist olis siäl vapaehtoseste ja hyväl miälel - ja et mee maalaisihmiset saatais oma rakas paikkamme tääl pakkase ja jään sylis, avaran taiva al pittä.
Huli