Sanamaistiaissi Laaksose Helilt

Sanamaistiaissi Laaksose Helilt:

PULU UIS

Kiittämättömi

Kiittämättömi ihmise ova.
Onk ruakka puuttunu?
Onk koska kalja loppunu?
Eik ol saanu katto pääs pääl ko on tarvit?
Ain vaan kuulu sama protina,
nimpal kamala ja kauhia ja
voijessusniimaakasteajatelkkamitähullu
on kaik olevanas.

Mut älä mittä puhu,
kyl täält kauneut löytty, kyl oikke.
Kom pohjospualt kaupunkki tule,
kulkke ooppera ohi,
kiärttä pari oksenust,
mene eruskunttalo ohi vilkasemat,
kumartta heosel eik astu kusilammikko,
orotta varti et valo huutava
iiiiiiiiiiiiiiiiiiii
ja päästävä tiä yli oikkial ja siit taas vasemal,
see jo näkky.
Laitur 24
pikavuaro Turkku.

Sioi

Antteks vaa
täsä olla vähä joukom prättistynei
tul tosa valvottu, mää porsisi melkke vuarokaure
kakstoist piänt sikka
niin kaunei ja silussi
mää sirosi heijä napanuara
laito lämpölampu al
pitusjärjestykses kuivama
anno heil
semssi nimi ko sioil pruukata antta

Nominatiiv, Kenetiiv, Akkusatiiv,
Partitiiv, Essiiv, Translatiiv,
Ines, Ela, Illa
Ares, Apla, Alla

Nii hyvä ol hämäräs maat
pahna vatta al
suari omiem poikkatte saparoi
miätti mitä näistäkki ison tule.

(© Heli Laaksonen: Pulu uis. Sammakko 2000)

RAPARPERISYRÄN

Vinkei yksnäisil naisil 1

Laitlan kaupunkis, kaalimaan takan
asuva Suamemaam pantavimmap polismiähe,
heijän kaffehuanes ikkuna o nii matalal,
et lyhkäsempki naisihmine näkke.

Porim pohjospual, valimost vasemal,
kasvatetta syätävimmäk kirkomiähe,
heijä lentäjälakkis alt kattova Susihuka silmä
ja käres o äitin kutoma vanttu.

Hattulan pappilas, Häme metis,
o jäljel muutama kirvesmiäs,
kannatta saalista viäl ko saa,
heijät tuntte tupsukorvist.

Raparpermehu

Mää en kest!
Mää en kest!
Toise miäl o herk
kon kilo muni paperpussis.

Älä ot muija täst rannast!

Meijä naiste askela ova miähenkokkossi.
Meil kiillotetta hoppiak karhunkiälel.
Meil on tyynyntäytten sipula.
Meil pestä hamppa merivetel.

Meil saa vävymplanttu raparpermehu
ja soker o juur päässy loppuma.

(© Heli Laaksonen: Raparperisyrän. Sammakko 2002)

MAAPUUPÄIV

Heli Laaksonen:

Maapuupäiv

Heinäkuun kolmaskymnes keskyäl
sytyttä Jan tiku
alkka maapuupäiv
maaihmise
puuihmise
yäihmisem päiv.

Maapuupäivä valkkiois palava
huanost tehry läksy
pilal mennep päivä
pahast sanotu sana
valvottava huale.

Siäl roihu kirkkal liäkil
pensa hint
pesemätöne matt
klasine lapsuus
ei toi mittä mut tiäräks mitä mul
men sääki nyy siit lirppamast
kui mont kertta mun täytty sanno
yrit eres onnetoine
joko see sun kraru tul valmiks.

Maapuupäiv on tuamiopäivä vastkoht.
Maapuupäivä sana ovak kaik kaunei.
Jatketa matka!
Avatast rullakartina.
Hianost tehty laps.
Mää ole sen jo maksanu.
Äit luve mul.
Tääl olsis perunloora.

Maapuupäivän olla hyvi ja hymyillä.

Jan Rahman:

Ülendet

Kurvitsa Lembit om ülendet
talnalõ suuri kiränikõ sekkä
teda hoidas sääl hotellin ja pakutas
kolm korda päävas süvväq
minuugi om ülendet
Koorastõ-Kanepi- Põlva marsruudilõ
kaümä, kaema ja kullõma

Heli Laaksosen käännös:

Ylenet

Mäe Reijo o ylennet
helsinki suurten kirjalijoitte sakki
hotellis pitävä ja tuppava
ruakka kolm kertta päiväs
munt ylennetti ja,
Turku - Laitla - Uuskaupunk reitil
kulkema, kattoma, kuulustelema

(© Jan Rahman - Heli Laaksonen: Maapuupäiv. Sammakko 2000 ja 2005)

JÄNES PUSSIS -äänikirja

Halohakkajam puhelin on kii

Prinsessam päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajam pyykkinaruihi eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiireellist.
Hän sanosis:
Eerikki, arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää ole löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
sain klasist haavan, tul puhaltama
osasin peril, kehu munt,
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.
On päivi ko mää tahro sunt kokonas
ja päivi ko mää tahro sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans, ettet peljästy.
Eerikki hei, arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno.

(© Heli Laaksonen: Jänes pussis -CD. Sammakko 2003)

SEKAHERELMÄPUU

Makkioi mailmaherelmi

Hassumaist tämä ain-ikävöittevä-olo, muual-o-hyvin-tunne, kaikil-muil-on paremmin-ko-mul-aavistus. Enimäkses tahtois ol joku toine ja jossan toises ajas, toises paikas.

Viaraist kaupunkeist löyttä semssi maisemi ja paikoi, mist voi olla varma, et tual mää olissi onnelline. Tual, misä on suur tammi keskel piha, kivikkopuutarha ja romanttine sinkkiämpär pumppukaivon kannen pääl. Siäl ei tuul koska, hirvkärpäst ei ol viäl keksitty ja joku o juur astumas patiol Pommac-klasei tarjottimel. See et omallakin pihal o jatulintarha, kaks vahtera ja uus kenttälappio, ei lohrut yhtä. Nee o sitä arkke vaa. Ja jos o jano, joutu menemä itte jääkaapil lutrama sekamehus.

Kummossi kuvitelmi muu ihmise o mahtan runoilijast rakenta, kui hee meijä elämä miältävä? Mää saan tuntikaussi kuluma sil, ko kuvittelen muitte ihmiste eksoottisuut.

Jos alotta vaik rekkakuskist iha - ajatel niit juhlavi tyäpäivi! Ratin takka näkke korkkialt ja kauas. Huuhkaja lenttä 8-tiä ylitte. Yksnäinen karhu on noussu aikasi ja taapla tiä viäres hakkuuaukial. Yän pimiä ei ol mittän pimiä - ko valoheittime räpsäyttä pääl, on koko tiano valone. Olen kuullu juttu, et rekkojen ohjaamois on penkin takan nukkumakolo, mink voi täyttä vaik haahkauntuvil ja silkkityynyil ja maat ihani päiväuni.

Rahtilaivassakka en ol ollu, mut varmast heil o hohrokkamppa ko mul. Merimiäs noja reelinkkihi ja katto, ko ehtohämys maitotaiva al kaks laiva ohitta toises, sit ei näy enä mittä. Meri vaihtu maaks ja mereks taas eikä hetkekän tart ol pysäksis.

Myslitehtantyäntekijäl vast on kiva: laitetast myllyhyn pyärimä säkillinen kauroi, lesei (aika vähä, ketä niist tykkä), kilo saksanpähkinöi, pari lootallist rusina ja näit makkioi mailmaherelmi kans, taatelei ja papajoi. Oikke hyvän päivän hee heittävä joukko pari ylimääräst kourallist mantelei ja ajatteleva lämpimi ajatuksi siit kuluttajast, kene ostoskorihi juur see myslipaketti sattu.

Pitkämatkahiihtäjä elo on kyl ensvaikutelmaltas toivotont. Kauhial irvil paineta metäs ja toivota, et ehrittäis eres ennen pelkialaist maali. Mut ei tilanne ol nii vakava. Ko kukka ei nää ja kamera on kii, hee sivakoitteva mettä siimekses hymysui. Ajanki hee ova saanu pyssämä. Penkkiurheilia voi rauhas leippo sämpyli, lähettä lapses kouluhu ja tehr muurinpohjaplättipannu vuashualloi - ain ko mene telkkari ette, siäl see sama pitkämatkalaine hiihtä pitkäl matkallas, ei ol alku, ei loppu, vaa matka.

Georg Dolivo sanottamas laulus veisata: "vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan". Ain voi silti toivo.

Markus Siltamäen kokoamia sananparsinäytteitä Laitilasta

Ei missäm puhuta nii selvä suami ko Laitla haas ja Pyhäsmaas,
ett kukkaroho ja plakkarihi.
Ei mittän kiirutt, muut kom pia vaa.
Ei mnuull muut lysti olekkan ko ruaklyst.
Ei molemppi tartt tehr, luvat ja täyttä.
Ei nii hyvä, ete vikka löyr ja ei niim paha ete mainita.
Ei nii suurt vahinkko, ete hyätty peräs, sanos ämm, kon tupa palo, ett palova luttekki.
Ei niim paha, ete joku kiitäis, ei nii hyvä, ete joku haukuis.
Ei niim pirut, ete vesi virut.
Ei niit kaikki hyvi saa, sinissi silmi ja punassi poskei.
Ei ol last, ei lammast, ei äijä irvihammast.
Ei pass pussat papuruakase suun kans.
Ei piik ol mikkä ihmine ja ei astiroitt ol mikkä vaate.
Ei piru pyär missä niim pali kom pariskunna välis.
Ei pout ol ikä Suamehe nälkkä tuanu, mutt vesi o.
Ei päevä olp päälisin, ko ne ovap peräsi.
Ei rahattoman kaupp käy.
Ei saa ottas suurpäist miäst, ko sitt tlee suurpäissi mukuli.
Ei sama kett kaht kertta myrkky syä.
Ei se kest ko suuruspalast pualpäeväs saakk. (Sanotaan heikosta kapineesta)
Ei semmost ol, ete sara vuare sisällt tarvita.
Ei siin jumalisus aut, kon tavara koota.
Ei snuum paitas ollukkan täsä pyykis!
Ei stää piänent tiärk kui lysti ison o.
Ei toinen kauatt naor, jote toinenka naor.
Ei toisen käskyllt tartt päätäs päi nurkka lyär.
Ei tul mittä mummun kualemast, muut ko syä ja makka. (Sanotaan, kun asiat eivät suju.)
Ei tyä loput tekkijält, ei uni makkajalt.
Ei vaikut enemät ko marja karhum persses.
Ei vaikut hyvä ei paha enemät ko valkonem plaastar.
Ei valkkianäyttäjä ol ikän kiitoksi saanu ja ei siihem parhamppi pistetäkkä.
Ei varas pelkk muut kon toist varast.
Eilä ol tiista ja huamen tuarsta, kyll tämä viikk jo pia juasta!
Elä niinko sika keriläisem pussin kanss.
En mnä ol kattene, mutten sois kellä mittä oleva.
Enköst mnää stää sanonu, vaikkem mnää mittäm puhunu.
Enne o yksin, ko huanon kaverin kans.
Enne vuare ilmam piimäten, ko joulu ilma miähete.
Ennen kapan kirpui kaitte, kon kaht yksmiälist.
Ensmäine niinko Esa taevas.
Entte erellk käyvä.
Hajus kasva, ko vaa olluks saa.
Hake kaukka ens, kyll likki ai löytäväs tiätä.
Heikk karhun kyljen kääntä.
Hikittä niinko sikka pakasell.
Hohhoija-jaa, yks mnuuki saa, mutt yhreksä väärtt olisi vaa.
Huakkaus pääse hyviltäkkim päivilt.
Huan huusoll, jote kapalist kirpui ol.
Huan lint, jote hööhömiäs kann.
Huan poik, jote kaht issäs vast.
Hull kehu heostas ja miälpual ämmätäs.
Hyppä niinkom pippur morttlis.
Hyppä niinkon piar nahkasis housuis.
Hyvä pali maksa, mutt enemänki väärtt o.
Häihi mene hävinökses taikk häppiäkses.
Ikusen tyän tekki o ainase näljä näkki.
Iräst ikke ja lännest äkken kokkonem pilv estä pakase.
Iräst suvi, iräst talv, iräst ilma ilkkimäkki.
Istu niinkom piru suajases lumes.
Isä on kaunis ja äite on kaunis ja ei mummukan koohomp ol.
Isäm poik ja kottu kotosi.
Ittelles sika vahinkon teke, ko ulhis kaata.
Ittestäs hyvä ihmine asia arva kaikkim parha.
Jos ei penniäs pirä, ni ei markkaka ol.
Jos o sumu uutenvuaten, ni om pakane heinäkuus.
Jos tliis joul, ett sais yälls syär ja paerallas maat!
Jos tliis suvi ja kärvässi, ett sais kööhäki ystävi!
Jos tulis suvi ja sulais lumi, ett sais tyttöki jotta huvi!
Jote miältäs pahot, ni ei tappatas paran.
Jote pojaklopi olp pahantekko menos, nii ne ovas siält tulos.
Jote teep piänenp paha, ei tee isonakka hyvä.
Juappo miäs, märjäp puu ja paruse lapse ovak kaikist pahima asia mailmas.

Uusavuttoma runonkirjottajan eli Laaksose Helin keitety muna

1. San avomiähel, et meinat ny ruvet muni keittämä, ete hän peljäst, ko keittiös jyrise.
2. Ot tiskialttast kohtullisen piän kattila ja tiska se.
3. Lorot kattilahan kraanast vet, pualilles vaik.
4. Kat jääkaappihi ja huama, ete siäl mittä muni ol.
5. Käy lähikaupast ostamast. Jos syä muni iha niines, ova luamumuna usse maukkamppi.
6. Älä purot matkal.
7. Kään kattilanpohjankokkonen hellalevy kutosel.
8. Lait vesikattila hellal.
9. Sit tule kaikkist monimutkasin koht, kosk täsä on kaks koulukuntta. Voi tehr nii, et laitta ne muna heti sihen kylmä vette ja alotta ajaoto siit hetkest ko vesi plumpsu (kiahu). Mut voi toimi myäs nii, et asetta ne muna oikke varovaiseste vaik lusikan kans kattilaha vast sit, ko vesi kiahu. Sillo ajaottamine aloteta munan puttomisest vette.
10. Jos tykkä valuvist munist, voi keittä 3 minutti, jos tykkä sinisist munist, voi keittä kymmenenki. Tält välilt voi valita miäleise minuttimäärä. Parast o, jos huushollis o munakello, mut tavallisenkin kellon kans ajaotto onnistu, jos pysty keskittymä.
11. Käännä hellalevy sammuksihi (nollaha), sit ko sopivaine aik on kulunu.
12. Kaar kuum vesi tiskialttasse ja valut munien pääl viiliä vett, et he jähtyvä.
13. Ko viäl ossa kuari muna (see onki sit jo iha oma taitelajis), o ruak valmis.
14. Keitetyi muni voi syär sualaripauksen kans muu rua lisukken, aamupalaks taik iha vaa huvikses.

Avioehto

Ehto o ehrotoine.
Eräpäivän mennä mettä.
Määl tarkoteta munt ja sääl sunt.
Sopimukse saa purkka, jos ossa koota kans.

1. Jos sää lähret, mää saan pittä kaik.
2. Jos mää lähren, otan sunt mukka.

Allekirjotus tähä _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Ilta-Olka laitta Aamu-Onnil
päivä valmiiks,
see orotta pöyräl
ko
Onni von Vaihteleva
polkke töihi
laitta pyärä nojama varasto seinä vaste.

Aamu-Onni laitta Ilta-Olkal
yä valmiiks,
see o siistist pinottun trapuil
ko
Olka af Alituine
kulkke maatuska askelilas tehtasse
noukki maast palttonknapei.

Joskus ko kaik o oikke
eikä yhtä epävääryyt ol päässy ovest
o Olkal ja Onnil Lounas-aik
muussi ei saa eikä kokoperuni
mut kärentäyrelt valo
ja samamiält.

Oikia äänikirja

Oikia äänikirja
o simmone misä laiteta korva kii
kirjailijaha ja kuulustella hilja:
lähre pulputta, veri soitta suanis
ja syrän niin ko joku tamppais matto
naapurkerrostalon pihas

jos o maaliskuu taik marraskuu
ja aamupual yät
voi kirjailijast ruvet tulema tarinoi
miähest kene nimi tarkot viitkymment myrsky
leijonist ko lähtevä uima Korkiasaarest mantereel
niity yksnäisimä hylkke laulust:

nyy yltys tyly pyry

mut ain ei ol kirjailija korva al
ain siit ei tul puhet ulos
syrän vaa soitta niinko joku tamppais matto
naapurkerrostalon pihas

sillo laiteta levy konesse
ja kuulustella valmei sanoi.