Kaikenkaltassi kirjotuksi

Laaksose Helin kynäst

reisujutuist päiväkirjoihi.

Käys tääl lukemas,

jollei muuto aik kulu.


Noh, mitä mää siis tiärän perunast?

 

Yks viisas vanhemp frouvasihmine käyttä yksinkertasist kansalaisist kuvaust: ”No se nyt ei tiedä kun yhden asian ja senkin perunasta”. Nii suur tiätämättömyys o vissi tolloure maksimaali. O hyvä kumminki, et joku sen yhre ainoanki asias tiätä josta niin pysyväst ja perustavast ko peruna. Pahemp olis, jos ainut tiätämys koskis esimerkiks disketei (mink olemasolost vanhimma ei ol kuullukka ja nuarimma ei ol simmossi nähnykkä. Muistak kukka eres simmost muinaismuisto ko tiatokoneen disketti?)

 

(Sama naisihmine lohrutta munt ain ko mää olen purottanu, karottanu, kompuroinu, törmänny: ”Eihän se kalliksi tullu, jos rahalla selvis". Ja nii see o: jos saa oman ja muitte henkikullan säilyttä ja terveytes ja järkes, ni vahinko ei viäl liia suur ol).

 

Perunamaal olla mää ja Rahmani Jan, muutama vuas sit. Tilanne ei ol niin paha, ko milt see näyttä: kyl see runoilijaystäväki tualt sit hommi saatti... (Kuva: Miikka Lappalainen)


Jos tarttis valita kaks ruakalaji, mink kans loppuelämän tarttis pärjätä, ni mää ottaissin peruna ja leivä. Ymmärrän niitäki, ko tykkä et goji-marja ja smoothie olis paras, mut mää tartten siikli ja limppu. Perunaruuist parast o saloseutulainen pastantti, siis perunapuuro: ruisjauho, perunankeittovett ja niit peruniaki.

 

Turun alkusuvises suures perunajuhlas, Neitsytperunafestivaaleil, mää tapasin yllättävi peruna-ammattilaissi. Ykski Dennis kertos, et Jepual o simmonen tehras, misä kuarita koulujen perunat valmiiks. Ja toises hallis esipyäritellä pariisinperuni! Nii ja perunannostokone on kokonaisvaltane laitos. See möyri maa al, see nosta multasänket ylös, tuljutta niit nii et kivet ja rikkaruahot erottu, kuljetta tonnikaupal perunavirtoi säiliös uumeni.

 

Nii ja siit on pakko muistutta, et mää olen perunalastuihmine (joka kerta kaupas naksuhyllyn kohral mää käyn henkien taistoi, etten men repelemä pussin suut auk ja henkittämä syvä sitä ihana, muheva lastunhaju). Vuas sit löysin kaikkist parhama perunalastu. Täsä on suarasukane mainos, ei maksettu, ilmatteks saatte vinki. Munst pyhäntäläise Real Snacksin orikinaalilastu o ykköne. Nee ol nii hyvi, et lähetin kalajokisel viljelijäl ihailijakirje, ko pussin kyljes ol osote. Mul ol haave, et olissin päässy heijän perunalastutehtaal keikal, sin uppopaistokone viäre lausuma, mut en saanu siält kettä simmost ihmist kii, ko olis mun toivomukseni tosissas ottanu.

 

Perunafaktoi mää en siis valtavast tiär, tärkkelyspitosuuksi tail viljelyvinkei, mut lukeka nee tiatokirjoist. Mu runoissan esiintty peruna usse. See sympoloitte selkkiä, puhrasmiälist ja välttämätönt. Peruna o äitihahmo, mukulien kasvattaja, uhrimiäli, talventurva. Ei tuleval Perunanostokiartueellaka ol pääosas kattila, kaliumlannote, kellarin oikia lämpötila, vaa elämän kiarto, sen kauneus ja haikeus.

 

Kiartueperunat Kutvonen, Ryynänen ja Törrönen virkattuna! Ohje o helppo: Ota sopivan perunafärist lankka. Yritä virkat pallo, mut älä keskity yhtä. (Muotokuva: Miikka Lappalainen)

 

Heli