Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 09.09.2009

Nyy on pohjose reisu alkanu!

Klo 17 lähtö Laitlast alko klo 18.18 - hianos paistees, 22-aste lämmös kääntys harmaja paketauto 8-tiäl.

Kynnetyi ja kyntämättömi pelloi, pyäräilevi mammoi tiä varres, ihmeline keltuaisenkellane ehtoovalo maan ylitte.
Pohjanmaan jokie ylitte nous kolmeneljäsosa kuu, ymmärtäväine ja kannustavaine:
Men vaa runoilija, mää tääl katon et pääset peril.

Olen Pursu-kirjas murhettunu, ko mult puuttu moikkailukaveri. Aamuste sain viästin lukijalt,
et hee ainaki moikka vareksil. Kokeilttu o - ja hyvin toimi & puuha riittä!
Porin kohral o erikoishianous, et saa moikat mustvareksil.

Välietapis Seinäjoel teil päiväkirjanlukijoil huhuilemas. Tääl hotellis on telkkariki!
Syynään sitä telkkarittoma ihmise intohimol. Onk jossa mainokses Vireniki?
Lounaismurrekki on päässy numerotiarotusmainoksehe näköjäs.
Mariamaria koitta ol kova ja äksy vaik vissi oikkiast tahtois ol kiva ja pehmune?

Huame Vartti yli kevät tule Yliviaska. Hee on koko näytöksen ostanu, ja hiuka eri meininkeil siis mennä,
mut höpinät o samoi ja löpinät kans. Kiva nährä siäl! Pirkko lähet tervessi kaikil!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 08.09.2009

Välipäivien tekemist ei sit tarvinukka niin kaua huakail - tul miäle et olin sopinu haastattelun
Ylen Kirjamaa-kirjallisuusohjelman kans haastattelun tual mu Lukutuvan tyähuaneellan.

Hianol Kirjamaa-bussil Anna Tulusto ja Reidar Palmgren sit kaarteliva ympärs kaupunkki, oliva käyny kirpparil ja kaffel Tiihosel ja muavailuvahaki hee ostiva reisultas - sitä tarvitti kuvauksis!

Aihe ol kiinostava: murre ja meri! Olissin puhunu vak kuin kaua, ja kyl sitä ohjelma yli kaks tuntti sit tehtinki, vaik lopputulemas ei varmanka näy ko minuutti-pualtoist. Laitlast Kirjamaalaise läksivä kaartama Raumal, Koivukarin Tapiot kattoma.



Joskus marraskuus voitte mun haastattelulöpinöi kuulustel - kiinnittäkkä sit erityist huamio mun paira saumoihi. Nimittäis vast kuvauste jälkke huamasin jottan kummallissi lankanpätki ympärs munt. Nee johtusiva siit, et mul ol pait väärinpualin pääl, saumat ulospäi. Pesulappu o oikkias kyljes, siin luke Hienopesu 40, pestävä samanväristen kanssa.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 07.09.2009

Ihana seittemän kukkulan Turku!

Läksin jo pualenpäivä jälkke liikkel, et saan varmast riittäväst osaksen Turu historiallise harttast ilmapiirist. Pit suariuttu ajois tekemä yks haastattelu Ylen yäratiot varte (11.-12.9. yässe aikka ajeta ulos) ja sit mun kiinost virolaise Leonhard Lapini tairenäyttely Wäinö Aaltose museos, erityisest hänen maalaukses Jänöjussin suudelma. Muilt osin see häne näyttelys ol vähä liia avantgardistine tai mikäliä mul, mut Jänö-kuva ei pettäny. Siin suurenkokkone jänes pussa ballerinamaist flikka, yhtaikka himokas ja poisoleva ilme naamallas. Siit flikastaka ei oikke saanu tolkku pyristelek hän irt vai hinkuk vähä viäl lissä. Tunsin samoi tunttei hänen kans: sama aikka mul o suur into laval - ja ain enne sin ryntämist mää tunne suunnatont katumust siit, et sin jourun, iha ypöyksinän.




Keikkapaikal Media Livis ei tarvinnukka tänä ol nii aikasi, kosk eilise jäljilt ol lava pystys ja äänentarkistus tehty. 11 ihmist vail täys sali ot munt vasta ko palopurje parvekkelt hyppäjän. Välil ol melkke stand up -koomikkomaine olo, ko ihmise hihittivä, vaik mää iha (melkke) vakavissan puhelin siskon pikkuhousuist ja ruatiristeilyst. Kovi ol ilosel pääl kuulijakunt, mukavaist!

Ain keika loppupualel mu lavaviuhtomisen käänty iloks ja hyväks miäleks - ja vaik olen juur pualtoist tuntti puhellu, en millä viäl tahtois lopetta. Huanol kännykameral nipsautetus kuvas näky somi ihmissi:

Mu reipas kiva vähäflikkan o ollu nuarimmases (3 kk) nyy näil alkupään keikoil mukan kirja-kortti-kalenter-paitamyyntti hoitelemas. Laps o ollu ko herraenkel ja sisko samalaine. Viäl kiitos heil!

Nyy on piän hetki vapaat, sit viuhahreta pohjosse: Yliviaska, Muanio, Levi, Rovaniämi, Oulu nyy ens alkku,
sit Kuapio. Mahtu mukka! Täält tulla!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 05.09.2009

Nii nauravaine yleisö tänä Turus, et ei olis varsinaissuamalaisist uskonu! Mää kyl tiäränki, et pari satakuntalaist ol, yks keskisuamalaine ja joku eteläpohjalainenki - mut ei kai hee neljästäs remunu? Ol hiano saara siivet ja seittemänpeninkulmasaappat yleisölt, kyl niil sit paineli! (Ja tarppelist oliki, kosk matka lavalt takahuanesse ol niim pitk, et sai iha juast, et kerkes takasi encoreks, ennenko väki lakka taputtamast ja mene kotti). Kattoka nyy kui söpössi eturiviläisekki o:

Mystine esiintymisosote M L Media Liv Auditorio paljastus ihanan vanhan frouvan pyärittämäks Domino-elokuvateatteriks, mist on muakattu iha ihka omintakeine keikkapaik. Remontti on tehty viimeks sillon ko talo o rakennettu, 1956. Jos hiuka seinärapninki oliki kellastunu, nii aito, henkevä 50-luvun tunnelma ol senki erest! Akustisestka ei sali ollu hullump, sanos asiantuntija Kymelaaksost.

Keika jännittävin hetk tul iha alus: mää hullu luvin yleisöl Kesktalon Katjan lapinmurttesen Kiakaukse meijä ruti-uurest kalenterist! Voitte kuvitel, et ei kuulost kovin pohjoselt, ko mää lounasel aksentil kiakun, et "tiistaista tullee mielhen koulun käsityötunnit", mut mää pyysin kyl antteks enne ja jälkke. Oikkiast olen sitä miält, et Katjan kuuluis kiärttä meijä mukan koko satsi (ei see Enontekiö sen kaukemppa ol täält ko tämä siält), mut pohjosen lavoil vallanki. Mää jatkan viäl suastutteluan (vonkumist, mankumist ja vakuuttelemist).

Huame jatku samas paikas samoil meininkeil. Kuulin et 11 lippu ol jäljel - ei see mittä haitta vaik neeki löytäis omistajas.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 04.09.2009

Kiartueen alkuhualipaniikkistressijännitysmittar ol häräverenpunasel Uurenkaupunkin teatterin takahuanees tänä. Olin karottanu kaiken kyvyn ajatel ja kommunikoir ihmismäisest - ja juur mun oli käsketty mennä pualekstoist tunniks ihmissi laval sanojen kans viihryttämä. Kui just mun täyty? Mink tähre ain mää? Eik kukka muu vois... Siit mää vast olissin hulluks tullukki, jollen oliska itte päässy!

Ol see hiano tunne, ko sai kirjotta esiintymismukihi UUSKAUPUNK. Mu rakas koulukaupunkin ja iha sulosemmast pääst niist Suamen paikkakunnist, misä meri o iha rannas.

Piäni käynnistysvaikeuksi saatto olla nii mul ko tekniikallaki - sekä valoje ajolista et mun kaik uuret runot ol unhottunu otta mukka. Onneks valojärjestys saatti tehty ulkko, omast pääst, ja runoi löytys tarppeline määrä erilaisilt irtoklappusilt ko vaan penkos. Tärkkiöin o, et yleisöl ei tunnusta etukätte mittä! Jälkke voi tehrä vaik mitä paljastuksi, mut kuulijoitten keikkaelämyst ei saa pilat turhal hualestuttamisel.

Hualettoma näköst väkke tosa kuvas näkyki - keväste alotettu perinne napat yleisöst kännykamerakuva jatku!

Sain muuten kukkassiki ja muni enemän ko viime kiartuel yhtes! Crusell-naise muistiva juhlakimpul ja laitlalaise munil ja pipoil (Alakuvas Laitlan tähtisäretikku Lea esittele mul tuamisias). Kyl hee tiätä mitä pohjoses tarvita! Kiitos heil ja koko lemppiäl yleisöl!

Uurenkaupunkin teatter o muute ihana teatter, jollette ol kuullu. Hee vuakrasiva meil kahre viinirypäle hinnal meil loppukiartueeks painopuntit koivukulissien pystys pitämisse. Mää lupasin kaupan pääl heit mainosta - ja mainostanki, ihan tost noi vaa! Lukkosula ja lumppenkukki jatka pyärimistäs heil nyy syksylki ja mailman ensilta Hardwickin Sisko ja sen veljen teatterversiost nährä lokakuust alkae heijä laval. Jälkimmäise varasin heti paika (erellise olen jo nähny...)