En ol ollenka varma, misä päi Suame tarkalles nyy olen. See vähänenki ajan- ja paikantaju läks, ko kipasin aamuste ostama Lauri Tähkä ja Elonkerjuun uure levy. See o järkyttävän kauhian ihmelise hyvä! Jos olissin yksin keikka-autos, jollottaissin täyt päät, et Rakkaus on ähkyssä rehkivä rotanliiska, palanutta ropsua, pinttynyt pellinpohja... Säälin kumminki kanssa-matkustaji hiuka.

Mun päiväriamuhu o yhtyny yks oululaine mustvares ja nel kesäpukust riakko kuikertelemas tiä varres. Kyl mul nyy o seittemänpeninkulma ilosaappa jalas, ko Kuapion lavoil pääsen astelema. Nährä ehtoste! Viäl mahtu kuulemma 600 ihmist salihi...