Vartti vail kevät



"Tämä o mun kolmas runokiartueen (ensmäne o Sulavoi 2006, ja toine Runoratio 2007), mut ensmäne mihe mul on yks teknika ihmelaps auttanu ja yllyttäny kiartuepäiväkirja pitämä. Simmottos suureski mailmas kuulema tehrä, taik rockpiireis kumminki" - Heli keväällä 2009.

Heii vaan kaikil tämänehtosil Varttivail-viarail ja kiitoksi pal taputtamisist!

Aika lail olen nyy intto täys, ko on käyny ilmi, et keikan voi vettä läpitte niin ko o meinannukki ja siit o mahrolline selvitä henkis.  Emmää paljastel mittä juanikuvioi tääl päiväkirjas, tuntemuksi vaa hiuka.

Turun kaupunkinteatterin ällistyttävän suur ja must lava näyt ystäväliselt ja kotosalt, ko pyyhälsin paika: pyykki kuivas naruil ja teknika miähe oliva hyväntuulissi ko ponit kaurapellos. Kaik lavastet tul pystytetyks, lisävaloi loimotetti ja tuulkone pöllyttivä ilma.

Kummitäti lait tukan ja silmämeikkiäki - ol mukava et ensmäsel keikal o vähä hianomp ko oikke onka.  Ohjelmatoimiston Tea kattos pääl, et mul o nee vaattet mitkä kuuluki ja oikken päi, ja assari Henna viuhtos apun kaikes. Siskoflikka ol täl kertta apun kirjamyynnis (yks miäs lähet tervessi ja siunailu, et kui voiki ol nii herttane), ja katsomo ol pualilas mun sukulaissi muutonki.

Olin ollu hualestunu, et kummottos käy ko yli 700 ihmise sali täytetä ilman paikkanumeroi. Kuulema piän sählink sit ol tulluki, mut kylmäjärkiset turkulaiset siit kyl selvis, nii olin toivonukki. See hyäty siit ol, et mää sain ajatuksen kerto yhren aihesse liittyvän vitsin. Vitsil tarttis ain olla joku syy esittämisse, ja erityisest runoiltojen repertuaaris - hiano et see järjestys.

Äänetoistost olin jälles ilone: kuulemma lava reunal ol 12 filli (ei mittän käsityst, mitä nee o), mut kirkast ja klaari ol.

Oikkiois paikos jälleski ihmise hihittivä ja oliva hilja, mikäs mul on höpistes, ko on tommosi yleisöi. Otin heist kännykameral oikken kuvanki! 

 

Eiku oho oliki väärä kuva: mun kallei turkulaissi on tääl:

Ja kuvaha pääsin määki: mul on keika loppupualel kuvanottamistuakio, mink aikan yritän olla suu kii kameroi varte (vaikkia!)

 


Valomiäs kutsus lampputreeneihi, ja niin käytti koko hoito läpitte, färivalojen kans.

Nyy on kyl erilaine lähtö täl Varttikiartueel: viime kerral, 2007 maaliskuus, olin Turun Sigynin takahuanes viäl 20 min ennen keikka valikoittemas alotusruno. Nyy see on päätetty jo 20 tuntti enne!

Olen tänä koittan tehrä simmossi asioi, mitä saa tehrä kaksin käsin vähil aivoil: pessy auton kylkke ja toivottanu hänel hyvä onne kiartueajoihi, kuarinu peruni makkarsoppa varte, rullannu kolm matto hianoks rullaks (kyl ihmine nii monipualine o).

Siskon flikat ol käymäs, hee teki heti eläintarhaleiki mun kiartuekoivuje ja jänesten paris.

Et oma tyä ei valla unhotuis, olen printannu mukka uussi runoi ja silmäilly niit ankaraste. Mahtak tommone mihenkkäs kelvat ja kehtank mää tommostaka ääne lukke.

Ohjelmatoimisto Indicon ihana Tea lait mul viime hetken kuulumissi:
11 keikka o nyy loppumyytty, muut näyttä tält:

Eorjoki vapai paikoi 11
Seinjoki vapai paikoi 240
Tre vapai paikoi 80
Jyväskylä vapai paikoi 177
Piäksämäki vapai paikoi 142
Lahti
vapai paikoi joku määrä

Kuusankosken keikast 26.3. mul ei ol tarkka tiatto, mut on sin jokune lippu jo menny.

Tilanttet vaihteleva nopiast - ain kannatta kyssy, ennenko lähte 230 mailin pääst ajama taik luavutta valla.

Huame sit Turun kaupunkinteatterin suurel pikimustal laval. Sillo vartti vail on tasan.


Lappi Teeälläst Koski Teeällähä vei tiä!

Rintase Eeva-Liisa Rauman Lapist (entisest Teeälläst) tek mul viime kiartuellekki semsen keijumennikäise esiintymisvaatte, ja hänet mää pyysi nyyki mul jottan kiva tekemä. Viherkäist ja punast ja simmost minnihiirimäist mää tilasin ja sainki. Lisäks häne ompelupalveluhu kuulus see, et hän lupas, et saan kaks koivu häne metäst (esiintymises tarvita ain välttämät koivui, olektee tiänny?) ja hän tul viäl nee mul kaatamanki. Kahlatti hankes ja kaatuiltti ja hihitetti. Ja mitatti, et koivuist tul yht pitkät (kolm ja kaks-kolmas-osa saha).

Koivut täytys viäl saar pystyski pysymä, sit varte mee vaivatti Koski Teeälläst Rannikonpajan Anttilan Jyrki. Hän värkkäil metallist koivunjaloiks simmoset joulukuusenjalan-tapaset mut jänekse muatoset keksinnöt. Aika hauskaset! Ja painavat, ei varmast kaaru mun koivu. Viäl yhren toisenkin teline mää tilasin, mut ei sitä tart vast ko maanantain, kyl sen viäl kerkke...

Tänä olen viäl kirjottanu lavamuistiinpanot puhtaks: mustal paperil valkost teksti. Keksisin sen yhrelt ranskalaiselt laulajalt - tummal laval tommone valkonen klappu o nii arkine. Mut must o salaperäne. Täyty vaan toivo, et laval näke tihrutta: mu muistin o nii alikehittyny, ettei ol toivoka, et mää muistaissin mittä ilma vilkuilemat. Taik ehkä mää sit jo 29.3. ko viimenen keikka koitta.  

 

Päivä vaa lukijal, ketä on sattunu tän keikkakuulumissi kurkistelema!

Tämä o mun kolmas runokiartueen (ensmäne o Sulavoi 2006, ja toine Runoratio 2007), mut ensmäne mihe mul on yks teknika ihmelaps auttanu ja yllyttäny kiartuepäiväkirja pitämä. Simmottos suureski mailmas kuulema tehrä, taik rockpiireis kumminki.

Mikkä kovi rock ei ol mun olon, ko olen kiartuerekvisiitta haalinu kokko: villasukki, aluvaattei, astiapyhkei ja pyykpoikki o jo pakattu... En viäl paljasta, kummone o lopulline ilmiasu, mut simmost soma, nostalgist ja vitsikäst o haus.

Aikasemmist kerroist viisastuneen mää päätin, et jonkunäköne kenraaliharjotus taik sala-ensilta olis tarppeline, ettei jouru heti 800 ihmise ette kokeilema, et mahtaisiks tämä juttu toimi... Kyl viirelkymmenel ihmisel esiintymine o iha yht kauhia ko 800:llekki mut see siin helpotta, et näke yleisö ilmet paremmi, ja voi mukautta omi jutui ja tunnelmankuljetus niitte mukka. Suurel laval ei näe ko omat kätes kirkkas valos.

Tämmöne sala-ensilta mee nyy sit piretti Köyliös, mailmanhianoimmas Korkea tammi -nimises maaseuturavintolas (www.korkeatammi.fi). Sin kootti sit iha oikkia keikkalavastus färivaloines taustakankaines päivines, samate äänentoisto saatti kunnol viritetyks. Enne runoesityst käytti pihal muhkioi highlander-sonnei kattomas, sit mentti ravintolasalihi ja syätti aika iso pala heijä veljen kyljest. Kyl ol hyvä (vaik piän sääli hiipis sialu). Kesäkurpitsakeiton pääl ol kuivatui rinkeplummankukkassi ja yleisö nauro mones kohras, vaik oltti Satakunnas!

Äänentoistost tul kauhian hyvä, viimeks jossa Lahren Sibeliustalos ol nii luanikas esiintty. Jotenki simmone pehmune ja kirkas siit tul, simmone, et mun ei tarvinnu lainka ajatellakka, et mul o mikrofon. See o mul olellisemppa äkkiselttäs ko luuliska, see äänentoisto. Vaik tarkemmin ko ajattele, ni see o mun esitykses oikkiastas see ainut mink täyty ol kunnos. Mää voin esiintty vaik peltosaappais ja kaislahames, jos vaa puhest saa selvä. Ilma ääne selkkiä kuulumist taas ei ol mittä väli, kummosel mahonkilaval mää nousen timanttitiarassan ittiän ilmasema.

Mun kans koko reisun kiärtäväl ääni- ja valomiäs Jari-Jukka Nippalal voi jo nyy lähettä säälikukkassi ja voimantoivotuksi. Seeki o jo riittävän kauhi, et joku joutu kuulema 16 kertta peräjälkke mu samat jutut - hän viäl joutu jaksama senki, et mää stressa, et kuuluk-kuuluk-kuuluk-tual-kolmannentoist-penkkirivin-kahreksannessaki-tualis. Onneks hänel o sama vikka: niin kauan viritetä, et on paras mitä voi.

Keviäl miälel Köyliöst läksin: viäl hiukan ko fiila ja muutama yän valvo, ni kevätyleisön ette voi astu ja sanno: Päivä!