Vartti vail kevät



"Tämä o mun kolmas runokiartueen (ensmäne o Sulavoi 2006, ja toine Runoratio 2007), mut ensmäne mihe mul on yks teknika ihmelaps auttanu ja yllyttäny kiartuepäiväkirja pitämä. Simmottos suureski mailmas kuulema tehrä, taik rockpiireis kumminki" - Heli keväällä 2009.


Heti aamuste jo ensmäsenäs iha siin keskustas vasta rulluttel yksnäine rollattor.
Siäl see kulk ja kattel puistojen puit ja ko hänet ol palautettu oletetul lähtöpaikalles,
tuliki jo yks siävä mamma pankist ja pahottel et see o nii omapäine, see hänen kone.

Onk teil ikä ollu tylssä hotellihuanes? Joskus simmottos voi käyr, vaikkei tahtois.
Mul o nyy ajanviätevinkki: laittakka hotellihuanen katto erifärissi ilmapalloi
kakspualisel teipil kii, menkkä sänkyl seljällenne makkama ja kuvitelkka suvinen kirkas päiv,
ohi lipuvi pilvi ja karannui ilmapalloi. Ainaki tosa Salon hotellis see ol helppo, ko katto ol taivaskuviol
koristelttu.



Nii, olin mää keikallaki! Ahtas mut kaunoses Kiva-hallis. Yleisö ol jotenki kauhia hyväl pääl, see munssenki tarttus.
Lähipiiri jo ihmettekiki, et on see nyy kumma, et sama mink puujalkavitsi sää kerrot, ni ihmise pyrskivä.
Mää luule, et see johtu siit, et nauran itte ylimmäisen omil jutuillen, heil tule iha sääli, et ei sunka toi hullu
nyy vaa yksin tual jouru hihittämä. 

Kiva-saliki ol kakskerroksine, mut otin nyy sit kuvan vaan tost eturivist, ko siin ol sukulaissi kerra...



Riahakkan päivä erikoisuuksi ol see, et sekä meijä omal et talo äänimiähel ol kaunis palmikko seljäs. Kui romanttist!

Toine lisäjännitys tul siit, et esiintyjäl oliki punanen pait eikä must! Piänest nee lähtevä nämä kiartueilot. 

Hämelinnast Lohjal päi lähtemine käve aika hittaste, ko ens pit pääst museoima. Mää tykkän niin kauhiast museoist!
Piäne hetke vaa kerkesin historiallist museo vilkuilema, mut heti ens askelil siält löytys hiano kohre:
rautatiäaseman vanh Pectuspastilliautomaatti! Nii sympaattinen kone!

Syämine o oleline, jos meina reippanas kiärttä. Tiän pääl meina tulla usse vasta see ABCDEF-ketju-onkelma:
suur osa ruakapaikoist o täsmälles samal menul toimivi pikaruakaloi. Mää ain kaippa jottan tavalist, niinko muussi ja uunimakkara. Onneks josta Hyvinkä huitteist löyrys ihan tavaline tyämaaruakala!
Oikke simmone misä keittäjä laitta ruan lautasel ja kysy, et kui mont peruna laiteta.
Ilosen punaset ovet ja pal tyämiähi - mitä runonkirjottaja voi enemppä ruakahetkelt toivo?

Lohjal Laurentius-salis ol kans simmone Loppumyytty-klappu ovel, mut kyl hee munt silti sisäl päästivä.
Vähä siappas syränalast, ko ei yhrellekkä lisätualil annettu lupa, vaik joku soma frouvaki käve kysymäs paikka.
Mää ymmärrän kyl paloturvallisuure noi niinko periaattest, enkä kannata simmost bangladeshilaist tapa, et
100 ihmise lautal kuljeteta 600 last. Kumminka en usk, et ikä tule nii suurt sisätilakatastrofi, et pelastautumine
olis siit yhre mamman lisäpaikast kii. Mut nii see o, et talo säännöil mennä ain (mut hiuka saa voihki ja voivotel kumminki, ei sitä muuto Kirjailijaliito jäseneks pääse).

Lohjal ol rivakka naisihmine vahtmestarin, noi vaa nostel painavi rautjäneksi laval ja siält pois.
Simmossi frouvi tarvittais joka juhlasalin henkettäreks!

Lohja yleisö ol lämpimän tuttavallist. Ei munka tarvinnu niim pal jännittä, ko ajattelin, et omi ihmissi täsä vaa viihrytetä.
Yhre jutu meinasi unhotta kerttoki - mut ei hualt, yleisöst joku otti ohjat ja huus, et kerro nyy see juttu loppu mink alotitki. Mukavaist simmone hualenpitämine!

Yleisö joukos o vissi joka keikal ollu myäski muutamaine Lauri Tähkä ja Elonkerjuuorkesteri -faniki,
Syntymähäjyiks heit pruukata nimittä. Hauska see onki - uussi ihmissi entise lukijakunna joukko!
Tosa mu ottamas kuvas yläpualel pari simmost fani näkyki. Hee o noi kaks söpöst lokinpoikast eturivis. 

Esitykse loppupual taas vinkkailin, et mul voi tul sit keika jälkke hyvi jutui kertoma. Lohjal o simmost avosyrämist väkke,
kauhi jono ja yks Veikkoki viäl oli mul päivä sanomas ja moni kerros juttujaki. Tavalisest hilppiämäst pääst o nee, mitkä alka:
"Vaimo kiäls munt kertomast tätä juttu, mut..."


Kyl ol riamuehtoo! Kiitos jälles kaikil!

Täst päiväkirjast on tulos ko yhrenki yhtye keikkaraportti: ain kullosenki päivän keikka mene Kaikkie aikoje Top Kolmosse...

Joka tapaukses ol muikkia pääst Hämelinna Verkatehtasse keikal, ko en ollu ikä ollu. Sen lisäks, et paikka ol hiano, takahuanes ol peili ja designdivaanit, talon teknika miähe oliva mukavi ja lupsakoi. Kovast mee saatti appu lavan rakentamisse. Tosa o hiukan kuvi - ens nii alhalt ko sain, sit ylimmält parvelt.



Vaihteks kiartuen ja tämän keikkapäiväkirjanki tekninen tukiki pääs kuva - tarkkasilmäse näkevä myäs talon oman kivan valomiähen.

Vaik olin tiänny, et Verkatehta sali o suur ja nykyaikkane, mää silti ällistysin, et kummosen kerrostalon pihal olen tullu keikkailema. Ihan pit pää takakenos kuvata, et sai 3-kerroksenki asukkat kuvaha. 

Ain o ollu nii, et Hämes o jotenki ihanast otettu munt vasta, mut ain mää olen siit hyväst miälest yllättyny. Yleisö ol lämmin ko vastmunittu muna! Olin laval melkke vartin kauemmin ko piti ja läksin vast, ko ohjelmatoimiston frouva rupes tuulpuvuhousujas merkittäväst kahistelema lavasteis. Sit en enä uskaltanu ol kauemmi.

Tosa kuvas hiuka näky, kummosest megamarketist ol kysymys - kaik kerrokset ei eres näy!

Huame Lohjal  - ei ol munt siälläkä ikä huanost piretty.

(Muute: koivukulissien tukirauroist on karonnu kaks... Jos joku näke, ni voisiks vaik ilmotta mul sähköpostil...)


Nii siin käve, et mee saatti lupa otta kuva ja julkastakki see! Kiartueen alkunauhan ään, mikä kutsu munt laval: "Pali tervessi Laitlast. Mää lähetä nyy tommose naisihmisen teil syynättäväks..." kuulu laitlalaisel Varjon Ippal, kehystysliikken pitäjäl. Joskus aikka sit jo äänimiäs vinkkas, et teijän kehystäjäl o muute iha elokuvalline ääni (taik soundi niinko niis piireis asia ilmasta). Sillo sit tul miäle, et olis hiano pääst simmosen karismaattise juanno saattaman laval.

Ippa kyl pahottel, et olis jo eilen kannattanu antta lupa otta kuva: hän olis nuarempiki sillo ollu!

 

Kuva jälkke päästi tiän pääl - pit pyärähtä Köyliön Korkean Tammen kaut, ko mul ol sala-ensillas unhottunu mu lempivillatakkin sin. See löytys, ja pihalt löytys myäski niin komioi highlanderei, Läns-Ylämaan karja. Ens hee munt ja mun kännykamera kattosiva, et mikä hullu toiki o mut sit hee tuliva sen omil silmil ja siaraimil lähemppäki toteama.



Vast sit käännys auton nokka Hämelinna kohre.

 

 


Tämän kiartuen pisin tauko o 14.-16.3. - kolmen päivä munt ei päästetä nousema laval.

Aika mukavaiselt see kyl tunnuski, ko Seinäjoelt sai lauanta omas tahris vaa palauttu, ajella Kaskissi mert kattoma (see o ihana paik, koko Kaskine, menkkä joskus) ja ehtose sit hurrata, ko Lauri ja Elonkerjuuorkester voitti yleisöemmapalkinno. Kyl mää taas niin kreppava olin, ihan ko olissin itte sen pystin käyny pokkamas - melkke mu oma bändi.

Pyhän päästi Uurenkaupunkin teatteril kattoma heijä versiot Lukkosulast ja lumppenkukkasist. Hiano ol vaa istu lämmyses penkis takakenos ja tiätä, et noi kirkkat valot ei munt päi tänä sohota. Näyttelijät ol mukava hullumaissi ja loppukohtaus o hioutunu niiii jännäks, et iha söin kynssiän, vaik hyvin tiäsin kui siin käy! Hyvä Lualamaa ja kumpp.!

Maanantapäiv o menny nyy sit taas tavaroitten pakkamisse (kui mont sukka ihminen tarvitte, ko hän o 3 päivä tiän pääl koton käymät, ja täytyk niitten kaikkie ol parillissi, sukkien taik päivie)? Myäski käytti kinumas, jos kiartuejuannon, sen keika alkunauhan, meil lukenu miäsihmine olis suastunu kuvaha. Hän lupas yä yli miätti ja sanno sit, et käyk vai eik. See mee nährä tääl sit huamen taik kosk taas netti onka seuravaks auk.

Simmone kiva homma tehti ääni-valopäämiähen kans, et värkätti yks videotervehrys. O nimittäis nii, et Laitilan kulttuurseura Walo, misä olen tiarottajan, järjestä yhteistyäs Vakka-Suame musiikkiopiston kans hyväntekeväisyyskonserti tuhopoltetu Laitla vanha rukoushuane hyväks (käy tualt kurkkamas lisäymmärryst: www.laitilanwalo.net). Mää olen sanottanu sin yhren kappalan, Walolaulun, ja sen ensesitys kuulla Tuula Amberlan tulkitteman Laitlan kaupunkintalol ke 25.3. klo 18.30. Mää olen sillo kiartuoimas juur Piäksämäel, enkä pääs paikal, ja sen tähren piti kertto vähä laulun taustoist ja tunnelmist videonauhal - niinko Euroviisuis!

Varttikiartuen ensmäne kaukokeikka alko suhmusen päivän - pit hualtta vähä autonestei ennen ko uskals lähte ajama Seinäjoel 250 kilometri matka. Ainokaine kaatonokalline tavara huushollis ol kuhmune Arabian kannu, mut hätätilas silläki lisä pissapojanestei:

Törnävä-salin suunnittelija ol ollu ajan ja ajatuksen tasal - roudausmatka laval ol vaja 3 metri ja takahuane ol 4 metrin pääs. Siäl ol kiva jännittä ja käyr välil ove ravost kurkkimas, et näkyk tutui ja onk mun ihan tosi pakko koht men ton laval iha ypöyksinän.

Lavavaloshow´t kerjetti vähä kattelema ennen keikkaki - nyy kerranki näin ittekki mitä mun seljän takan tapahtu. Valomiäs seura mun puhettan ja tiättyje iskusanoje mukka (jos nee muistan sanno ja jos hän nee huama), vaihtu valastus. Otin kuvan, kummone on 100 % lavaviherkäine ilma lavaherhiläist.

Tavalist toiveikkaamp tunne mul ol laval mennä, ko tiäsin, et katsomos on pal Elonkerjuu-ympyröist tutui, kivoi ihmissi. Ajattelin, et ainaki o joku joukko, ketä säälist ja kohteliaisuurest jää istuma ja taputtama, jos muu yleisö häipy. Mukavaisest kumminki muutki siäl taputti - iha jonku pualhassun jutunki jälkke. Tais olla riahakkaimmast yleisöst tähä mennes. Jonain päivän mää opin viäl vastavalonki kuvama, mut see päiv ei ollu tänä:

Nii ja kiartuevitsi! Sain kerrotuks! Vaik see o jo kui monennet kertta kerrottu, olen itte ylimpäin sil nauramas. Kyl ihmises joku vika o, ko omist vitseistäs nii riamastu... 

Kivan Seinäjoki-päivän päätti viäl yllätysroudarijoukko. Nyy Koski Teeälläst tul kuus miäst roudama! Täl kertta ei ol aihest kuvi. Hee ol see verra vilkkai ja irti maast, et heijät on paremp vaan kuvitel miälesäs. Kiitos jokasel kumminki. Kaiutinlaatikot ON painavi!

Nyy on kolm kokonaist päivä paikalas olemist. Tiistain runoilla runoi ja veistellä puujalkoi Hämelinnas. Näkymissi-kuulumissi!