Heii vaan kaikil tämänehtosil Varttivail-viarail ja kiitoksi pal taputtamisist!

Aika lail olen nyy intto täys, ko on käyny ilmi, et keikan voi vettä läpitte niin ko o meinannukki ja siit o mahrolline selvitä henkis.  Emmää paljastel mittä juanikuvioi tääl päiväkirjas, tuntemuksi vaa hiuka.

Turun kaupunkinteatterin ällistyttävän suur ja must lava näyt ystäväliselt ja kotosalt, ko pyyhälsin paika: pyykki kuivas naruil ja teknika miähe oliva hyväntuulissi ko ponit kaurapellos. Kaik lavastet tul pystytetyks, lisävaloi loimotetti ja tuulkone pöllyttivä ilma.

Kummitäti lait tukan ja silmämeikkiäki - ol mukava et ensmäsel keikal o vähä hianomp ko oikke onka.  Ohjelmatoimiston Tea kattos pääl, et mul o nee vaattet mitkä kuuluki ja oikken päi, ja assari Henna viuhtos apun kaikes. Siskoflikka ol täl kertta apun kirjamyynnis (yks miäs lähet tervessi ja siunailu, et kui voiki ol nii herttane), ja katsomo ol pualilas mun sukulaissi muutonki.

Olin ollu hualestunu, et kummottos käy ko yli 700 ihmise sali täytetä ilman paikkanumeroi. Kuulema piän sählink sit ol tulluki, mut kylmäjärkiset turkulaiset siit kyl selvis, nii olin toivonukki. See hyäty siit ol, et mää sain ajatuksen kerto yhren aihesse liittyvän vitsin. Vitsil tarttis ain olla joku syy esittämisse, ja erityisest runoiltojen repertuaaris - hiano et see järjestys.

Äänetoistost olin jälles ilone: kuulemma lava reunal ol 12 filli (ei mittän käsityst, mitä nee o), mut kirkast ja klaari ol.

Oikkiois paikos jälleski ihmise hihittivä ja oliva hilja, mikäs mul on höpistes, ko on tommosi yleisöi. Otin heist kännykameral oikken kuvanki! 

 

Eiku oho oliki väärä kuva: mun kallei turkulaissi on tääl:

Ja kuvaha pääsin määki: mul on keika loppupualel kuvanottamistuakio, mink aikan yritän olla suu kii kameroi varte (vaikkia!)