Tiä Tamperelt Jyväskylähä sisäls kaik maaliskuise ilma: lunt, aurinkoi, pilvei ja tiätöit kans. Niitte ja ratiohaastattelu jälkke löyretti yliopiston juhlasalil. See ol hyvä, et täl kertta äänimiäs ajo, viimeks ko olin itte vastuus suunnistamisest Jyväskylän kampusalueel, mää hajin ja hajin ja loppuje lopuks löysin itten jonku tiilirakennuksen katolt. Näin siält korkkialt vaik mitä, esimerkiks ohjelmatoimiston frouvan, ketä huhuili munt pitkin pihoi. 

Nyy käve kaik yksinkertasemmi. Meit ol vastas naisseminaari ja reipas-kiva vahtmestar Ilkka, ketä autto kaikes. Hänel mont plussapistet, yht paljon ko K-kaupas saa jääkaapi ostamisest. Valojaki suunnatti hualel - Henna ol tikapuunpitäjä-asessori ja kameleontti-Tea muuttus kären kääänttes valomiäheks (-naiseks). Melkke voi kuulla, ko hän vilkutta valoliukui ja huutta Jou!





Olin taas jotenki kauhia intonas pääst laval - viime kiartueellaki Jyväskyläs ol jotenki ihmelise erityislämmint. Vaik juhlasali o vähä erikoise malline, kahrest salist yhristetty, simmone, et takarivi siinttä jossa horisontin takan, tuntu yleisö oleva iha siin lähel.  

 

Jälles kuvasin ko pahinki paparazzi. Ei kannat meijän kiartuel tulla sala!

Valikoitten tähä nyy siit tilan muarostki kertovan yleisökuvan - eik ol jännä, et keskel sali o sisälkäynti, niinko parkkilualas. 

 

Moni tuttu ja tuntematone käve mul Hei vaa sanomas, ja sain taas mun punasse kassi kaikenäkössi tuliaissi. Täyty vissi vuakrat toine paketauto kottimenemisse, ei nämä kaik mahru yhte. Iha munt viäläki hymyilyttä nee moninaise ystävällise ihmise, kerkesin muutaman sanan vaihta yhre Harrin kanssaki - mee oltti ekaluakal parhai kaverei. Siit on kolkymment vuat!

Hotellil lähties huamasin, et auton tuuliklasinpyhkimie al ol ilmestyny huamautus. Voi ei! Eiku ei! See oliki yhrelt polisilt, ketä ol laittanu mul kirjekuare kiitostervessi ja polisimuatose heijastimen. Kauhian-kauhian kival päiväl mukavaine lopetus. Malttak täält lähte pois ollenka?