Salo oi Salo oi Salo. Salo sois!
Umpitäys avomiäline katsomo uskomattoma omintakeises Provinssiteatteris lähet munt kiartueel ko kuuraketi – ol olo niin luattavaine ko olis äit olis ollu saattamas ensmäsen koulupäivän. Keikal ol pari piänt uut löpinä, uussi valoi vilkuteltti, joku uus ääniki. Uut runo en saanu viäl valmiiks – enkä niit irrallissi hullui laussei ruvenu lukema.
Koko Teatter Provinssi lavasteines (mm. Lada), rekvisiittoines (mm. 8000 katos killuva rooliasu) ja täysines jääkaappeines ol esiintyjän unelma. Melkke jäin asuma.
Siil oli koettelemuksist hualimat täyres teräs! Siilimiäs Suamise Seppo (myäskin teatter Provinssin pomo) liäkehti kans – ja siil purjehti ylvääst mustan lavan ylitte.
Ainokaine onkelma päivä aikan oli, et kaht minuutti enne huamasin, et mul o väär värinen pinni pääs! Herrajestas! Voikstee kuvitel, milt tuntu, ko o väärävärinen pinni! Tavalisest olen aika suurpiirttene, enkä ol kahte vuatte yrittänykkä laitta saman parin sukki jalkka, mut jos pääs on punane huppu, ei siin voi olla must pinni. Hiuka myähästysin lavalt - mut huam! pinni on punane!
Lähteis saatto kyl olla piäni onkelmi. Mul ei ol viäl käytös Toivottoman karottajan kukkaro, vaik olen itte sen tekemist konsultoinu (www.fiinariina.fi) – eikä toi nykyne mul pysy talles, vaik see o oranssi ja kukalline ja siin on kiinnitysnipsu ja kaik. Halikon hualtiksel tankkamine jäi Odelman konsernijohtajan tukitoimie vara, ko ilmeni, et siäl takahuanes vissi see mun lompuuki makka. Provinssi-teatter Olin koko päivän keskittyny sihe, et en hukka puhelintan. Enkä hukannu!
Toine hankaluus ol see, et sää tarjos takas ajaes kaikki vaihtoehtoi. Liukast tiät, vett taivalt, pari-kolm raet, kaks miljardi lumihiutalet neliöl, sumu ja sit ihan tavallistaki olomuatto. Henkis olla!
Älä koske tähä auto! sanos kiartue-emänt ankaraste mul. Tarkotta siis, et itsenäisyyspäivän ylitte Matti-runoauto orottelee pihal täytten pakattunas – eikä tavaroitten-karottaja-runoilijoitte ol lupa käyr mittä sin lisämäs eikä mittän poistamas. Sil taval varmimmin päästä Eurajoel kaikkien tarppelisten tavaroitten kans. Lompuukin nee vissi lähettä mul Salost postis.
Nyy hetki huilaust! Kiitos ja suuri syrämenkuvi Salon kävijöil ja hyvil järjestäjil!
Heli
PS. Tehtin tosa aamupäiväl simmonen rivakka lenkki viäl, et ajetti ens Turun kirjakahvilan kaut suuren lehtlaatikon kans. Mul on kertyny kirjailija-lehti ja Parnassoi ja Tulei&Savui ja muit, enkä raaskinu niit poieska heittä. Kahvila lupas riamumiälel otta vasta - ja saatti palkkioks pyärryttävn hyvä vegaanisämpylä. Melkke jo ryhtysin ruakavaliolaiseks, mut sit tul miäle, et ei varmaanka vegaanius automaattisest tarkot sitä, et joku tua hyvi pestoleippi jääkaappihi orottama. Siit viäl ennen keikkailemist matka jatkus Salon Suamalaisse, mist luulin, et see o ihan pikku nimmarikeikka vaa. Mitä mittä, ko mee rynnätti Odelman kans paikal varti verra myähäs, kuulutetti kauppakeskukse lavalt jo, et Laaksone, kiippe tän vaa. Siäl sit pulisin ihanan kirjakaupanfrouvan kans Peipost ja muust. Kauhiast ihmissi ol liikkel, kaikil muil paitsi runokaravaanarilaisil tais ol tänä vuan pekkane.