Ennen ko Laht ja Lahre hyvä runoväki jäi taa, piti ens saara hiuka kuvataiteellist sivistyst. Menin tutustuma Seppälän Ailan galleriaha ja ihmettelin siäl Perkiömäe Erki huikasevi kuvi. Simmosen päänvirkistykse jälkke ei ollu lainkan tyäläst hurutta Häme Härkätiät pisi Turunteil.

Turun Teatterisilla narsissi o vissi juur eilen-tänä istutet, ja nee muistut, et lumituiskujen takan vartoile kevät ja töyhtöhyypä ja kaik peipo (meil Laitlas o lintulaural jo nähty ensmäne!)

Vaik ol ilost ja pulust itäsemmäs Suames, ni oi-voi, ko ol luanikast taas Varsinais-Suamen teit ajella Turun korkkia vaikkei välttämät niin kauhian kaunist kaupunkinteatteri kohre. Vastas ol siilimiäs Repa ja sen seittemä muut ammattilaist, ei tullu yksnäist meil lava kootes.

Aika suur vaiva täyty nährä enne esityst siit, et mun llaittamist ihmiste ette voi ajatellakka. Kello Papiljotin (eli 16.30) ja  kello Hupun päähä laittamise (klo 18.45) näytän tämmöselt (valotust ei voi lisät yhtä enemppä):

Piän säätäminen sattus takahuanes enne esityst, ko vetäsin viimese huulpunakerrokse – ensmäsel kätte sattuval puikol. See ol tummaruskia kajalkynä. Varsinaiseste punahilkka-lookki ei kuulu tummanpuhuva ylähuuli, ja kesti hetke ennen ko sen sai tahkottu pois ja uut puna pääl.

Piäne murhe unhottusiva laval, ko sain taas paasata pualtoist tuntti. Oli joukos viaraitaki, mut mun rakkai tuttujaki niim pal! Ol kummitäti ja -setä ja eno ja enon muusa ja Kyrka ja Katja eli Möttösen Raija, ol Mari ja Marin kaveri ja ihanainen Tea ja Susi – ja mun mummuni siskopual!

Keske esintymise tul yhtäkki lämmin läikäys, ko muistin, et olen tosa Tyksis syntyny. Parin kilometrin pääst täst, misä nyy turkulaissi ja Turkkun tullui viihrytän ja heijän kans mailmamenoi ihmettelen. Elämä heittä kauas ja liki ja joskus näi hyvälläkin taval. Yäkiitos kaikil, ko o asioi tähä mallil järjestäny.

Nii ja tiätyst kaikil kukkasist ja kirjaist ja muist ihanist muistamisist! Kaik olen monen kertta lukenu ja läpi kattonu, ko yä pimene ja miäl rauhottu. Tänä päästi taas 8-tiäl kirjottama päiväkirja ja valuma kotti kohre yhreks yäks nukkkuma.

Huamine on runoilemisest vapaa, mut lähren ehtoste etukätte junal Jyväskylähä, ko olen luvannu siäl kirjamessuil olla jo enne yht. Odelma tule runoauton kans peräs perjanta. Olette sit kaik varovaisest siäl liikenttes, et hän pääse munt lykkämä Paviljonki laval turvaliseste ja pystyttämä runopöyrän sin tuntumaha!