Nyy Perunannostokiartueen Turun keikan viittomatulkkausmahrollisuus o herättäny munt kysymä, et tosiaanki, mitä mää tiärän viittomakiälest?
Yks kuuro miäs sanos mul kerra, et mun kannattais ehrottomast ruveta viittomakiälen tulkiks, ko mul o nii hyvä huulio. Tarkotti vissi, et mää koko suukapasiteetillani äännän yy ja ää ja näytän ilmei kyytipojaks. Kyl mää sit tilaisuuren tullen kävinki viittomakiälen tutustumiskurssil. Opetetti yksittäissi aakkossi ja kaikkist kuvallisemppi elei. Huanost oppisin, vaik aihe ol kiinnostava. Huuliost hualimat mää en ol kovi motorine ihmine, ja osa viittomist liihotti korkialt mun liikehahmotuskyvy ylitte. Ossan viitto nämä sanat:
kissa
koir
omena
muna
kaffet.
Kyl niil nyy ainaki hotelliaamiaisel alkkun pääse!
Viittomakiälisten tapa anta toisilles nimi on kiahtova. Ko ei sitä hulluka ain jaks viitto kirjain kerrallas, varsinki jos toise sukunimi o Uuspaavalniemi-Rosenkirch. Joku ytimekäs tiivistys-ele ihmise nimen taik olemuksen pohjalt. Muistan, et joku naisihmine, kene sukunimi ol Suomi, viitotti samal viittomal ko meijä Suamemaaki. Ja olik nii, et neuvostojohtaja Gorbatsov ilmasti näyttämäl suurt fläkki keskel pääkoppa? Onkoha Stubbil hamppaissi vai tviittamisse liittyvä viittomanimi? Tiätäk joku? Ilmaska ittenne!
Yhre ainoan kerra olen nähny ko mun runo viitota. Opiskelukaveri Ojalan Stina viuhtos Lehmä ja koivu mun 30-vuatisjuhlis. Mittä en muist, mut vakuuttavalt näyt.
See o jotenki yllättävä, et joka maal o oma viittomakiäles. Jotenki sitä luulis, et see olis ollu oiva paikka kehitel ylikansallinen kiäl, mut nii sitä vaa jokanen kansa on tahtonu omal tavallas käsiäskin käyttä. Viittomakiäl muuttu ja kehitty niinko kaik elävät kiälet. Sil o omi murteitaski. Sitä en muuten tiär, olisik lounase suame viittomamurre jotenki töksähtelevämppä ko muual? Nii et ko turkulaine viittois, see olis lautoje naulamist urakkatahris ja ko savolaine viittois, näyttäis vesivoimistelun loppukumarrukselt? Viittok hämäläine h-u-a-l-e-l-l-i-s-e-s-t? Jälleski joku joka tiätä, saa huuta hep!
Olen muutaman kerra seurannu viittomist piän kateuren pilkaus syrämes. Täyres yäkerhos, misä itte sai karju musiiki ylitte kurkku suaran ja siltiki keskustelukumppani luuli, et sanosin simasuu vaik puhusin pihapuust, kaks viittomakiälist ryhmä keskustel tyynest noi vaa melun ylitte. Hee pystysivä viittoma viaraissinki pöytti!
Mää sain ällin järjestä Logomon kiartueellen viittomakiälisen tulkkaukse. Tulkit innostus kauhiaste ja heti ol ussempiki jonos tahtomas juur sen toimeksanno. Täsä ei enä puutu ko see yleisö... Jännä see on kyl kuulevanki seurata! Jos kumminki tiärät sen henkissi kuuroi ihmissi, ketkä mun löpinöist vois tykätä, ni houkuta hänt nyy mukka, tuljuta hartteist ja silitä päät nii et pehmene!
Heli