Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 20.05.2014

Kaustisten kansamusikkifestaril on tänä vuan teemamaan Varsinais-Suami ja munt pyyretti käsikirjotus-juantama ns. maakuntakavalkadi. Pe 11.7. meil o nyy sit runssan tunni varran kapsavi jalkoi ja napsavi suit ja viulu ja haitar ja harmonikka ja mitä muit näit soittimi pelimanneil onka. Varsinais-Suame maakunt o mul ain kotomaakunt, vaik mää misä elelissin. Hiano olla mukan. Runollises Runosmäe nuarisotilas esityst on käytty harjottelemas. Ohjelmas on mm. ennenäkemätönt akropatia: kaks nuart tanssijamiäst traija munt juantoasemi käsivarsies varas. Voitte usko, et EI ollu mu oma ehrotus! No, kyl maar nee samoil voimil lykkä munt sit ampulanssinki takaluukust sisäl, jos härslaaki iske tommosest elämänmuutoksest.

Jollette ol ollu aikasemmi Kaustisil, ni sanoissin, et tänä vuan voi ryhristäytty.

***

Mää  luulen, et en ol elämässäni ollu Forssas esiintymäs. Muistak joku et olissin? Nyy o jo korkkia aik, ko Lounais-Hämeen kirjanystävät käski munt sin Runo-Piknikil Suamen parhaimpan runopäivän eli 6.7. Sin o vapaa pääsy ja vapaa lava kaike lisäks - jos oikke runoilututta itteäki.

***

Raumal on keikka suvel yhrel sisäpihal ja Poris joskus heinäkuus - nimittäis toi Wallini Elina laitta semmosen pop-up elikkäs ilmestyskaupan pysty ja mää menen sin tuulkaappi lukema runoi. Näihi mun täyty ittekki oikke syventty, ennen ko uskallan tiarotta.

***

Perunist en tänä vuan pääse enkä tahrokka. Turus o jo monennet vuat ruakariamujuhla eli Neitsytperunafestivaali.  Siäl lupasin pittä alkupuhevuaro 13.6. - saan harjotust kiartuet varte ja lisäks uussi peruni lautasellisen taik kaks! 

Tual omil Perunannostosivuil on koht käynnistymäs perunanimikilpailu, miälkuvituksekkail tiaroks.

Heli

PS. Aamusi o iha valtava, tunketteleva valo! Sain sen kii linssi ette itte teos. Ko mene nukkuma - taik ei saa unt - ja kello o 4, kaik tiskitki o yltpäält valos, hajuhernekasvateist puhumattaka!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 07.05.2014

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Perinteine, meijän katolt otettu kevätkuva sen vihro viimen paljast! Nee ympyrät ei olekka yliluannollissi ilmiöi - see o meijä naapur ko niit käy laittamas pelloil, keskel kirkast päivä! Onk see mahtan käyr teilläki?

Lisäks pihal o asunu jo kaks päivä kaks siili. Ei voi olla huano merkki!

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 04.05.2014

(Kuvat: Miikka Lappalainen)

Kiitos Turun viimesen pääl timankil runoväel!

Toiverunoilta sai alkkus Turun kaupunkinteatteris siit, ko hee huamasiva, et jos tänä kevän meina viäl esityksi esittä, ni tarttis äkki toimi. Hee kirjottiva mul, et olis tommone Outin-päiväne lauantai vapaa, jso mul tule miäle jotta. Mul ei tullu, mut ajattelin, et jos mun lukijoilleni tulis. Niin tuliki: yli neljäkymment runotoivet tul, ko mää kysysi, et mitä kannattais lukke. Ja yli nel ja pualsata ihmistäki sit kuulustelema.

Runotoivei sai ripusta koivuoksil (meijä ja naapurin rajalt kaarettu, munst see ol enemä mun pualel ko heijä) ja niit mää sit napsisin ja luvin ja olin kaks metri ilmas hyväst miälest, latvan tasol!

Nii erikoissi ehrotuksi ja niin tutui toivei vuarotelle. Luvin simmosenki ko Kiiruun tual pual, Sulavoist. Ja jonku riihimäkeläisen toivoma Kilti flika liverrykse Peippo veist. Ja muit monelaissi ja yliajallaki. Mut mun miälest mää kuulin ko valomiäs sanos äänimiähel, et teatter tarttis saara tyhjäks viimeistäs juhannuksehe mennes. Kyl mää nyy sihen pystyn! (Voi ol, et hee kumminki tarkotti muuttourakka?)

Valla epäreilu olis ollu, jollen mää olis saanu toivo ollenka. Ja nii mää toivosin: voi ko Koivukarin Tapio lukis muutamaise uure runo mul Viäläk teills se paat o -kirjastas. Ja kui ollakka - yhtäkki see nous siält yleisöst, mikrofonit viritettynäs, suara laval!

Mää nojailin mun Hopiasaumaha ja nauttisin soljuvast raumast ja sialun aalloist. Yleisökin taputti kaikil käsil - olen ilone, jos jollekki tarttus vaik Koivukarikuume. Pyärän kans mää polji sit lavalt poieski ja kaahasin äkki takas esittämä encorei, ennenko taputukse loppuva!

Kirja-Odelma ol pystyttän pöytäs ja tuattaja-Jonna opast ihmissi tulevien keikkoje ja runotoiveripustuste saloihi. Uussi ylesöi, tutui ihmissi, kivoi luakkakaverei  ja melkkest omankyläläissi maaomistaji käve munt moikkamas  ja kuulumissi kertomas.

Melkken kaares meijät pitkäpuheset pulputtajat heitetti teatterin ovest ulos, ko alko jo seurava esitys, mut viimesse saak sinniteltti asemissamme.

Sen verran kerkesin onneks kynnyksel viäl tiarottama, et ei hualt, pia nährä! Mää lähren syksyste uurel kiartuel! Kattokas tätä:

Nii siis et:

"Pieni perunarunokiertue ei ole pieni eikä sillä nosteta perunoita. Se on yhden-naisen-runoesitys, joka koluaa Suomen lausuntalavoja, käy tervehtimässä rakkahia lukijoita kautta maan. Uusia runoja, vanhoja tuttuja, puolihulluja juttuja. Runoi laaris, sanoi säkeis!

Mukaan kelpuutettiin ensialkuun vain paikkakunnat, joissa esiintyy y ja ä. Ensimmäisenä alettiin kosiskella perunan suurruhtinaskunta Rymättylää, Mynämäki on jo vastannut myöntävästi, mukana seurannee Jyväskylä, Hyvinkää, ehkäpä Pyhtää. Lähtisiköhän Pöytyä? Entä Tyrvää tai Helsingin Käpylä?

Lista varmistuu ja täydentyy kevään myötä. Osa lipuista tulee myyntiin juuri äitienpäivähoukutukseksi 9.5."

Tämä enshättä! Lisätiatoi lähiaikoin!

 

Kiitos ja toiveikkai uni,

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 22.04.2014

Olektee ollu kirjajulkistajaisis, misä runoilija haalata hamppuköyren kans laval? Mää ole! Ja oli siäl Wallini Elinaki ja kustantaja Ernamon Timoki. Kirjakauppiaspari Vanhast Raumast. Lappalaise Miikka, ketä haalauskuvanki otti. Suur määrä raumlaissi kirjalllisuuren pääl käsittäji. Ja tärkkiöin: Koivukarin Tapio, kenen kynä on täl kertta meil taikonu äärmäise ihani runoi.

Viäläk teils se paat o? Tapio kysy ja vasta kokonaise pastellisinisen kirjan kans. Semmoset runotilaisuuret, misä saa koko ajan hollat tunteitais, ettei liikka naura krikottais, ettei sulais lammikoks laattial, etti ruppeis ihmiste nähre itkemä, o niit parhai. Ja harvinaissi. 

"Kaikitte vuasitte jälkke
sää oles mul ilma.

Sää oles ai jossan tääl,
joses ite
niin kaikk ko sää oles tehn
ja hualt pitän
nii ete stää ai edes huama,
mutt ilma snuu
loppu henk.

- - "

Kuva: Hulda Leifsdottir

Turu Sanomitte Mari Viertola o runot ymmärtäny ja arvioittenu niin kauniste ko voi.

Kuva: Miikka Lappalainen

Mee oltti Hentuliisan ja Wallini Elinan kans lämppärein ja cheerleaderein. Sovitti, et pukeuruta merellisest, mut ei paljastettu toisillemma muut. Mää tulin 44 numeron kellasis saappais, sydvestis ja korkkipelastusliiveis. Elina tul ittetekemäs kompassihatukkees ja ol muutonki nii merellis-chic, et olis vaik Rivieral kelvannu!

Nyy en voi enemppä kirjotta, ko täyty men lukema takas niit runoi!

***

See kumminki viäl, et mul on päähänpinttymä taas. Olen mää ennenki kenkki maalannu, mut nyy mää haaveile jatkuvaste ja ain vaa, et olis nurkis huanoi kenkki, akryylimaalituupei ja pal aikka. Krahnuttaissin nee santpaperin kans karhiaks ja maalaissin ohkassi kerroksi ja lopuks piirtäissin pajunkissoi taik lohikalan kylkikuvioi. Ei nee mittän kauan kest eikä pysy, mut keikkakenkiks sisätiloihi ja rauhallissi askeleihin kelppava! Kahret olen jo kerjenny värkkämä, tämmöset vaik:

Kuvan kokos Miikka.

Lähipäivin on Kirjoi ja o ruusui. Koivukarin kirja-asioi voi mennä kuulustelema 23.4. neljä aikka Turkku, Pieni kirjapuoti o siäl sillo lumoonnuksisas hänest. Mullaki o ruusukeikka Helsinkis, mut see o yksityisluantone: Annantalon lasten tairetalos o meijä Aapise näyttely 13.6. saak ja siit mee kerrota paril lapsryhmäl Warstan Elinan kans. Starin kirjatilaisuuksis en Aapist nyy keskviikkon esittel  - ko see o jo vanh kirja! Elokuus julkistettu. Kyl o mailm menny - sanonk mimmoseks.

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 04.04.2014

Muistuteta nyy heti alus taas: mun toiminimi Sanatoimisto Hulimaa täytti kymmene!

Mul ei kauhia mont yrittäjä-ystävä ol (sama peli nii mul ko heilläki: ens ei kerk ja sit ei jaks ja sit ei enä kukka soitakka…) Ko mää kuulustelen niit, ketä tunneta oman alan kultamitalistein, mul tule semmone olo, et mää en ol mikkä yrittäjä ollenka. Enimmäkses joku akkunist-kurkkija ja takapihal hiihtäjä vaa. Suurimmal osal yrittäjist on tavottei! Suuri! Semmossi, et liikevaihron tarttis olla vuan 2020 jonku rajan ylitte taik et kotosivujen kävijämäärä olis elokuun kolmantte mennes tuplantunu. Uuuh, kui joku niin kauas näkeki!

Totmooses mullakin tavottei o! Keikal mennes o ens see, et ko tästäki nyy selviäis häppemät taik eres henkis ja pääsisin kotti ennenko pensa loppu. Maaliskuus peukutan, et saissin kokko veroilmotuskuitit – ja sit viimisin yäntuntein viän kirjanpitäjän postlaatikko pesufatillisen tosittei, mitkä näyttä Krimin sotatoimialueelt pelastetuilt. Kirja kirjottaes havittelen simmost vastaotto, ettei ihmiset ainaka kauppiailt menis vaatima rahojas takas. Mut et ens vuaskymmenenäki Sanatoimiston nimis lähettelissin Yrittäjäeläkekyselyvastauksi..? Katota nyy tämäki vuas.

Ja tämä vuas onki tämä erikois-kymmenine. En oikkiastas pyäriän luvun tähre niinkä ko kyllästymist välttäksen olen täsä temponu monelaisist uusist oven kahvoist. Ens vuakrasin uuren tyähuane, niinko tee hyvin tiärätte! Ja nyy palkkasin tyäntekijän!! Ja sen kans sit pääsenki suunnittelema kaht hullumppi keikkameininkei juhlavuarel!!! (Ja jälles huutomerk! See o opeteltava pois noist huutomerkeist, ettei anna ittestäs jahtimiäste ajama jänekse vaikutelma!!!!!)

Jonkilaist tuattaja olen tähän tuekseni kaivannukki. Semmost, ketä tahtois mun kans pitkäjänttesest miätti, et mitä näist hommist tule. Semmone, ko ei laskis, et mitä tämä tiätä kirjamyynnil taik keikkakyselyil - vaa jakais mun kans ajatuksi siit, et kuin pal o mahrollist jaksa, kenen kans olis elävöittävin tehrä yhteistyät ja mikä olis viissaint kokonaisuuren kannalt. Kuka olis mun kanssainnostuja?

Iha sattumoisi mun ette ilmaantus hyvi reipas ja toimeentarttuvaine Leppäse Jonna. Hänel on tuhanne muutaki homma - usse rivakoil ihmisil o - mut on hän kerjenny mullekki jo monenkaltast hoputuskirjet ja tivaamissähköposti kirjotta. Ja visioitta mun kanssani keikkasisällöist ja ehkä uurest kirjastaki!

Jonnan kuvan otti Riku.

Heii kiva Leppäsen Jonna, tervetulo Hulimaaha!

Mistä tulet ja mitä osaat?

Olen kotoisin Lahdesta, mutta asunut Turussa jo pian kahdeksan vuotta. Osaan lukea ja kirjoittaa, siitä todistuksena on filosofian maisterin tutkinto ja gradu kirjallisuustieteestä. Graduni käsitteli tanskalaisen kirjailija Peten Høegin romaania Hiljainen tyttö. Toukokuusta alkaen teen töitä lisäksi Sirkuksen tiedotuskeskuksessa.

Miten päädyit Hulimaan tuottajaksi? 

Tapasin Helin sattumalta viime vuoden joulukuussa Drama Cornerin joulujuhlissa. Työskentelin aiemmin Teatterin tiedotuskeskuksessa projektikoordinaattorina. Edellisen työni takia päädyimme puheisiin Hulimaan tuottajatarpeesta ja työ hahmottui minun muotoisekseni.

 Mikä on toimenkuvasi Hulimaassa?

Vastaan Hulimaan tuottajana tiedotuksesta ja markkinoinnista, minkä lisäksi järjestelen käytännön asioita ja aikatauluja sekä esimerkiksi tulevia runokeikkoja.

 Millaisia tehtäviä toivoisit kohdallesi osuvan?

Toivon sellaisia tehtäviä, joihin en muunlaisessa työssä törmäisi.

 
Millaisia kirjoja luet?

Luen kaikenlaisia kirjoja. Eniten nautin sellaisen kirjallisuuden lukemisesta, joka vie minut uusiin maailmoihin ja saa minut ajattelemaan arkisia asioita toisin. Lisäksi nautin suomen kielestä, sellaisista lauseista, joita voi pohdiskella ja pyöritellä yksi kerrallaan aamusta iltaan.

Mikä on lempi radio-ohjelmasi?

Kuuntelen kyllä radiota, mutten mitään tiettyä ohjelmaa. Mielenkiintoisinta on kuunnella tiede- ja historiaohjelmia, jotka käsittelevät sellaisia aiheita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kerran kuuntelin esimerkiksi ohjelmaa, jossa meteorologi selvitti, kuinka syöksyvirtaus muotoutuu. Olen utelias.

Mikä on vaikuttavin kokemasi elämys esittävän taiteen puolelta?

Niitä on valtavan monia! Käyn paljon teatterissa ja seuraan suomalaista sirkustaidetta aktiivisesti. Arvostan teatteria, joka opettaa ja avaa silmät jossakin mielessä. Viime aikoina olen kuitenkin nauttinut erityisesti esityksistä, jotka synnyttävät jonkinlaisen vahvan kokemuksen. Päällimmäisinä mielessä ovat nykysirkusesitys Pinta, jossa esiintyi akrobaatti Salla Hakanpää (ohj. Ville Walo), sekä Turun kaupunginteatterissa nähty Lauluja harmaan meren laidalta (ohj. Maarit Ruikka). Pipsa Longan hieno näytelmäteksti pohdituttaa minua edelleen. Ja nyt kun pääsin vauhtiin, niin vielä viimeaikaisista mainittava Petroskoi (ohj. Ari Numminen ja Jussi Sorjanen), joka oli kahden suomalaisen ja yhden virolaisen teatterin yhteistyö.

Mille taiteenalalle itselläsi on taipumuksia?

En ole koskaan osannut keskittyä vain yhteen taiteen muotoon. Varmasti juuri siksi, en ole koskaan halunnut tehdä taidetta, vaan ihmetellä ja tutkiskella sitä. Näin saan vaihtaa taiteenlajista toiseen vapaasti. Nautin kyllä kirjoittamisesta, laulamisesta, tanssimisesta ja mattojen kutomisesta!

 

Onko koirallasi erityisiä ilmaisullisia lahjoja?

 Kyllä! Reinoon harvinaisen ilmaisullinen. Reino tanssii ja matkii sanoja. Yhteistä kieltä ei ole vielä löytynyt, mutta pari vuotta sitten Reinolla oli tapana laulaa minulle aamuisin aamulaulu. Kieli vielä löytynee, sillä Reino on rodultaan unkarilaisiin paimenkoiriin kuuluva mudi. Vaatii kuitenkin täydentäviä kieliopintoja vielä kummaltakin.

 Minkä aakkosen ottaisit autiolle saarelle ja miksi..?

Ottaisin E:n. Sitä pitkin voisin kivetä puuhun, tehdä majan oksalle, nukkua rauhassa ja katsella maisemia.

 
Millaisia terveisiä lähettäisit Helin lukijakunnalle?

Lainaan vähän Heliltä:

Kuis see nyy niin kestä?
Narsissi viivyttelevä vaa see verra
et jo peljästy etteik see tulekka
ja sit saa luva riemastu
ko tuleki.

(Maa liikku, Sulavoi 2006)

Iloista kevään odotusta! Runokeikoilla nähdään!

Jonna

 Haastatteli työnantajaksi virallisesti verokantaan rekisteröitynyt

Heli

 TÄYDENNYS 11.9.2015 : Tuottajan pestiä hoitaa 1.7.2015 alkaen Fiinariinan Riikka Honkanen (Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.)  - kiitos Jonna puolitoistavuotisestasi Hulimaassa!