Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 04.05.2014

(Kuvat: Miikka Lappalainen)

Kiitos Turun viimesen pääl timankil runoväel!

Toiverunoilta sai alkkus Turun kaupunkinteatteris siit, ko hee huamasiva, et jos tänä kevän meina viäl esityksi esittä, ni tarttis äkki toimi. Hee kirjottiva mul, et olis tommone Outin-päiväne lauantai vapaa, jso mul tule miäle jotta. Mul ei tullu, mut ajattelin, et jos mun lukijoilleni tulis. Niin tuliki: yli neljäkymment runotoivet tul, ko mää kysysi, et mitä kannattais lukke. Ja yli nel ja pualsata ihmistäki sit kuulustelema.

Runotoivei sai ripusta koivuoksil (meijä ja naapurin rajalt kaarettu, munst see ol enemä mun pualel ko heijä) ja niit mää sit napsisin ja luvin ja olin kaks metri ilmas hyväst miälest, latvan tasol!

Nii erikoissi ehrotuksi ja niin tutui toivei vuarotelle. Luvin simmosenki ko Kiiruun tual pual, Sulavoist. Ja jonku riihimäkeläisen toivoma Kilti flika liverrykse Peippo veist. Ja muit monelaissi ja yliajallaki. Mut mun miälest mää kuulin ko valomiäs sanos äänimiähel, et teatter tarttis saara tyhjäks viimeistäs juhannuksehe mennes. Kyl mää nyy sihen pystyn! (Voi ol, et hee kumminki tarkotti muuttourakka?)

Valla epäreilu olis ollu, jollen mää olis saanu toivo ollenka. Ja nii mää toivosin: voi ko Koivukarin Tapio lukis muutamaise uure runo mul Viäläk teills se paat o -kirjastas. Ja kui ollakka - yhtäkki see nous siält yleisöst, mikrofonit viritettynäs, suara laval!

Mää nojailin mun Hopiasaumaha ja nauttisin soljuvast raumast ja sialun aalloist. Yleisökin taputti kaikil käsil - olen ilone, jos jollekki tarttus vaik Koivukarikuume. Pyärän kans mää polji sit lavalt poieski ja kaahasin äkki takas esittämä encorei, ennenko taputukse loppuva!

Kirja-Odelma ol pystyttän pöytäs ja tuattaja-Jonna opast ihmissi tulevien keikkoje ja runotoiveripustuste saloihi. Uussi ylesöi, tutui ihmissi, kivoi luakkakaverei  ja melkkest omankyläläissi maaomistaji käve munt moikkamas  ja kuulumissi kertomas.

Melkken kaares meijät pitkäpuheset pulputtajat heitetti teatterin ovest ulos, ko alko jo seurava esitys, mut viimesse saak sinniteltti asemissamme.

Sen verran kerkesin onneks kynnyksel viäl tiarottama, et ei hualt, pia nährä! Mää lähren syksyste uurel kiartuel! Kattokas tätä:

Nii siis et:

"Pieni perunarunokiertue ei ole pieni eikä sillä nosteta perunoita. Se on yhden-naisen-runoesitys, joka koluaa Suomen lausuntalavoja, käy tervehtimässä rakkahia lukijoita kautta maan. Uusia runoja, vanhoja tuttuja, puolihulluja juttuja. Runoi laaris, sanoi säkeis!

Mukaan kelpuutettiin ensialkuun vain paikkakunnat, joissa esiintyy y ja ä. Ensimmäisenä alettiin kosiskella perunan suurruhtinaskunta Rymättylää, Mynämäki on jo vastannut myöntävästi, mukana seurannee Jyväskylä, Hyvinkää, ehkäpä Pyhtää. Lähtisiköhän Pöytyä? Entä Tyrvää tai Helsingin Käpylä?

Lista varmistuu ja täydentyy kevään myötä. Osa lipuista tulee myyntiin juuri äitienpäivähoukutukseksi 9.5."

Tämä enshättä! Lisätiatoi lähiaikoin!

 

Kiitos ja toiveikkai uni,

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 22.04.2014

Olektee ollu kirjajulkistajaisis, misä runoilija haalata hamppuköyren kans laval? Mää ole! Ja oli siäl Wallini Elinaki ja kustantaja Ernamon Timoki. Kirjakauppiaspari Vanhast Raumast. Lappalaise Miikka, ketä haalauskuvanki otti. Suur määrä raumlaissi kirjalllisuuren pääl käsittäji. Ja tärkkiöin: Koivukarin Tapio, kenen kynä on täl kertta meil taikonu äärmäise ihani runoi.

Viäläk teils se paat o? Tapio kysy ja vasta kokonaise pastellisinisen kirjan kans. Semmoset runotilaisuuret, misä saa koko ajan hollat tunteitais, ettei liikka naura krikottais, ettei sulais lammikoks laattial, etti ruppeis ihmiste nähre itkemä, o niit parhai. Ja harvinaissi. 

"Kaikitte vuasitte jälkke
sää oles mul ilma.

Sää oles ai jossan tääl,
joses ite
niin kaikk ko sää oles tehn
ja hualt pitän
nii ete stää ai edes huama,
mutt ilma snuu
loppu henk.

- - "

Kuva: Hulda Leifsdottir

Turu Sanomitte Mari Viertola o runot ymmärtäny ja arvioittenu niin kauniste ko voi.

Kuva: Miikka Lappalainen

Mee oltti Hentuliisan ja Wallini Elinan kans lämppärein ja cheerleaderein. Sovitti, et pukeuruta merellisest, mut ei paljastettu toisillemma muut. Mää tulin 44 numeron kellasis saappais, sydvestis ja korkkipelastusliiveis. Elina tul ittetekemäs kompassihatukkees ja ol muutonki nii merellis-chic, et olis vaik Rivieral kelvannu!

Nyy en voi enemppä kirjotta, ko täyty men lukema takas niit runoi!

***

See kumminki viäl, et mul on päähänpinttymä taas. Olen mää ennenki kenkki maalannu, mut nyy mää haaveile jatkuvaste ja ain vaa, et olis nurkis huanoi kenkki, akryylimaalituupei ja pal aikka. Krahnuttaissin nee santpaperin kans karhiaks ja maalaissin ohkassi kerroksi ja lopuks piirtäissin pajunkissoi taik lohikalan kylkikuvioi. Ei nee mittän kauan kest eikä pysy, mut keikkakenkiks sisätiloihi ja rauhallissi askeleihin kelppava! Kahret olen jo kerjenny värkkämä, tämmöset vaik:

Kuvan kokos Miikka.

Lähipäivin on Kirjoi ja o ruusui. Koivukarin kirja-asioi voi mennä kuulustelema 23.4. neljä aikka Turkku, Pieni kirjapuoti o siäl sillo lumoonnuksisas hänest. Mullaki o ruusukeikka Helsinkis, mut see o yksityisluantone: Annantalon lasten tairetalos o meijä Aapise näyttely 13.6. saak ja siit mee kerrota paril lapsryhmäl Warstan Elinan kans. Starin kirjatilaisuuksis en Aapist nyy keskviikkon esittel  - ko see o jo vanh kirja! Elokuus julkistettu. Kyl o mailm menny - sanonk mimmoseks.

Heli

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 04.04.2014

Muistuteta nyy heti alus taas: mun toiminimi Sanatoimisto Hulimaa täytti kymmene!

Mul ei kauhia mont yrittäjä-ystävä ol (sama peli nii mul ko heilläki: ens ei kerk ja sit ei jaks ja sit ei enä kukka soitakka…) Ko mää kuulustelen niit, ketä tunneta oman alan kultamitalistein, mul tule semmone olo, et mää en ol mikkä yrittäjä ollenka. Enimmäkses joku akkunist-kurkkija ja takapihal hiihtäjä vaa. Suurimmal osal yrittäjist on tavottei! Suuri! Semmossi, et liikevaihron tarttis olla vuan 2020 jonku rajan ylitte taik et kotosivujen kävijämäärä olis elokuun kolmantte mennes tuplantunu. Uuuh, kui joku niin kauas näkeki!

Totmooses mullakin tavottei o! Keikal mennes o ens see, et ko tästäki nyy selviäis häppemät taik eres henkis ja pääsisin kotti ennenko pensa loppu. Maaliskuus peukutan, et saissin kokko veroilmotuskuitit – ja sit viimisin yäntuntein viän kirjanpitäjän postlaatikko pesufatillisen tosittei, mitkä näyttä Krimin sotatoimialueelt pelastetuilt. Kirja kirjottaes havittelen simmost vastaotto, ettei ihmiset ainaka kauppiailt menis vaatima rahojas takas. Mut et ens vuaskymmenenäki Sanatoimiston nimis lähettelissin Yrittäjäeläkekyselyvastauksi..? Katota nyy tämäki vuas.

Ja tämä vuas onki tämä erikois-kymmenine. En oikkiastas pyäriän luvun tähre niinkä ko kyllästymist välttäksen olen täsä temponu monelaisist uusist oven kahvoist. Ens vuakrasin uuren tyähuane, niinko tee hyvin tiärätte! Ja nyy palkkasin tyäntekijän!! Ja sen kans sit pääsenki suunnittelema kaht hullumppi keikkameininkei juhlavuarel!!! (Ja jälles huutomerk! See o opeteltava pois noist huutomerkeist, ettei anna ittestäs jahtimiäste ajama jänekse vaikutelma!!!!!)

Jonkilaist tuattaja olen tähän tuekseni kaivannukki. Semmost, ketä tahtois mun kans pitkäjänttesest miätti, et mitä näist hommist tule. Semmone, ko ei laskis, et mitä tämä tiätä kirjamyynnil taik keikkakyselyil - vaa jakais mun kans ajatuksi siit, et kuin pal o mahrollist jaksa, kenen kans olis elävöittävin tehrä yhteistyät ja mikä olis viissaint kokonaisuuren kannalt. Kuka olis mun kanssainnostuja?

Iha sattumoisi mun ette ilmaantus hyvi reipas ja toimeentarttuvaine Leppäse Jonna. Hänel on tuhanne muutaki homma - usse rivakoil ihmisil o - mut on hän kerjenny mullekki jo monenkaltast hoputuskirjet ja tivaamissähköposti kirjotta. Ja visioitta mun kanssani keikkasisällöist ja ehkä uurest kirjastaki!

Jonnan kuvan otti Riku.

Heii kiva Leppäsen Jonna, tervetulo Hulimaaha!

Mistä tulet ja mitä osaat?

Olen kotoisin Lahdesta, mutta asunut Turussa jo pian kahdeksan vuotta. Osaan lukea ja kirjoittaa, siitä todistuksena on filosofian maisterin tutkinto ja gradu kirjallisuustieteestä. Graduni käsitteli tanskalaisen kirjailija Peten Høegin romaania Hiljainen tyttö. Toukokuusta alkaen teen töitä lisäksi Sirkuksen tiedotuskeskuksessa.

Miten päädyit Hulimaan tuottajaksi? 

Tapasin Helin sattumalta viime vuoden joulukuussa Drama Cornerin joulujuhlissa. Työskentelin aiemmin Teatterin tiedotuskeskuksessa projektikoordinaattorina. Edellisen työni takia päädyimme puheisiin Hulimaan tuottajatarpeesta ja työ hahmottui minun muotoisekseni.

 Mikä on toimenkuvasi Hulimaassa?

Vastaan Hulimaan tuottajana tiedotuksesta ja markkinoinnista, minkä lisäksi järjestelen käytännön asioita ja aikatauluja sekä esimerkiksi tulevia runokeikkoja.

 Millaisia tehtäviä toivoisit kohdallesi osuvan?

Toivon sellaisia tehtäviä, joihin en muunlaisessa työssä törmäisi.

 
Millaisia kirjoja luet?

Luen kaikenlaisia kirjoja. Eniten nautin sellaisen kirjallisuuden lukemisesta, joka vie minut uusiin maailmoihin ja saa minut ajattelemaan arkisia asioita toisin. Lisäksi nautin suomen kielestä, sellaisista lauseista, joita voi pohdiskella ja pyöritellä yksi kerrallaan aamusta iltaan.

Mikä on lempi radio-ohjelmasi?

Kuuntelen kyllä radiota, mutten mitään tiettyä ohjelmaa. Mielenkiintoisinta on kuunnella tiede- ja historiaohjelmia, jotka käsittelevät sellaisia aiheita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kerran kuuntelin esimerkiksi ohjelmaa, jossa meteorologi selvitti, kuinka syöksyvirtaus muotoutuu. Olen utelias.

Mikä on vaikuttavin kokemasi elämys esittävän taiteen puolelta?

Niitä on valtavan monia! Käyn paljon teatterissa ja seuraan suomalaista sirkustaidetta aktiivisesti. Arvostan teatteria, joka opettaa ja avaa silmät jossakin mielessä. Viime aikoina olen kuitenkin nauttinut erityisesti esityksistä, jotka synnyttävät jonkinlaisen vahvan kokemuksen. Päällimmäisinä mielessä ovat nykysirkusesitys Pinta, jossa esiintyi akrobaatti Salla Hakanpää (ohj. Ville Walo), sekä Turun kaupunginteatterissa nähty Lauluja harmaan meren laidalta (ohj. Maarit Ruikka). Pipsa Longan hieno näytelmäteksti pohdituttaa minua edelleen. Ja nyt kun pääsin vauhtiin, niin vielä viimeaikaisista mainittava Petroskoi (ohj. Ari Numminen ja Jussi Sorjanen), joka oli kahden suomalaisen ja yhden virolaisen teatterin yhteistyö.

Mille taiteenalalle itselläsi on taipumuksia?

En ole koskaan osannut keskittyä vain yhteen taiteen muotoon. Varmasti juuri siksi, en ole koskaan halunnut tehdä taidetta, vaan ihmetellä ja tutkiskella sitä. Näin saan vaihtaa taiteenlajista toiseen vapaasti. Nautin kyllä kirjoittamisesta, laulamisesta, tanssimisesta ja mattojen kutomisesta!

 

Onko koirallasi erityisiä ilmaisullisia lahjoja?

 Kyllä! Reinoon harvinaisen ilmaisullinen. Reino tanssii ja matkii sanoja. Yhteistä kieltä ei ole vielä löytynyt, mutta pari vuotta sitten Reinolla oli tapana laulaa minulle aamuisin aamulaulu. Kieli vielä löytynee, sillä Reino on rodultaan unkarilaisiin paimenkoiriin kuuluva mudi. Vaatii kuitenkin täydentäviä kieliopintoja vielä kummaltakin.

 Minkä aakkosen ottaisit autiolle saarelle ja miksi..?

Ottaisin E:n. Sitä pitkin voisin kivetä puuhun, tehdä majan oksalle, nukkua rauhassa ja katsella maisemia.

 
Millaisia terveisiä lähettäisit Helin lukijakunnalle?

Lainaan vähän Heliltä:

Kuis see nyy niin kestä?
Narsissi viivyttelevä vaa see verra
et jo peljästy etteik see tulekka
ja sit saa luva riemastu
ko tuleki.

(Maa liikku, Sulavoi 2006)

Iloista kevään odotusta! Runokeikoilla nähdään!

Jonna

 Haastatteli työnantajaksi virallisesti verokantaan rekisteröitynyt

Heli

 TÄYDENNYS 11.9.2015 : Tuottajan pestiä hoitaa 1.7.2015 alkaen Fiinariinan Riikka Honkanen (Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.)  - kiitos Jonna puolitoistavuotisestasi Hulimaassa!

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 27.03.2014

NIZZAAN!!!!!!!!!!!

Tämmöttös ol otsikoittu yks tammikuine aamu Otavan kirjatapahtumaosastolt tullu sähköpost. O ain epäilyttävä, jos aikusten tekstis o enemän ko yks huutomerkki peräjälkke, mut täsä tapaukses Nizza-sana vähän kompensois sitä.

Rivieran Suomi-seuralt ol tullu yksinkertanen tiarustelu, et mitä jos mää kipasisin heil runoi lukemas. Ko kysymykses ei ollu Maskun Rivieran uimakuapat, vaa suur, pelottava Välimeren-Ranska, mää väliti ensmätteks Odel viästi. Lähtisiks föli, ei mul tul yksinäni tommosest reisust mittä? Kissansilmäräpäyst nopiammin tul vastaus, ja siinäki ol huutomerkki.

Tämmösen miäkuvituskuvan piirsin reisust enne lähtö.

***

Koko homma meinas tyssät Helsinki-Vanttal. (Oltais mee varma Oden kans siälläki saattu ilosest 4 päivä kuluma, mut luulen et see ei olis vastannu Riviera-seuran käsityst kirjailijaviarailust.) Kosk mee olla verensokeril käyvi sisaruksi, täyty jatkuvast pittä huale et ruakka on käsil. Kaikes mailmarauhas istutti syämäs ja lähretti ravintolast juur sopivaisest pual tuntti enne nousuaikka lompsima. ”Matkustajat Laaksonen ja Odelma. Välittömästi lähtöportille 12. Portti sulkeutuu kahden minuutin kuluttua.” Jos joku o nähny kaks nolon-roosan-färist viiva suhahtamas lähtevie lentoje suuntta, ni nee oltti mee.

***
 

Voi olla et kaik muut ihmiset o munsse verrattun niin tottunui matkailijoi, et etelän ilman-ala ei enä juur tee vaikutust. Mut mää, ketä en ol koska ollu nii eteläs ko Nizzan lentokentäl, menin iha sulavoiks. See ilm ol makia ko kukkakaupantäti, vihtavesi ja viis avattu appelsiini. Olissin saanu ajan kuluma henkittämäl sitä vaa. Suames joskus elokuus satte jälkke klo 18.30 voi hetke olla jotta sen kaltast.
 

Koska aikasemmi en ollu nähny myäskä palmui. Arno Kasvin kasvihuanei ei täsä lasketa. Huajuva palmukuja alko heti lentokentält. Kyl nee o muhkioi - mut jotenki...lapsellissi. Erityisest nee, misä ol jouluvalot viäl killumas, ol ihan ko alakoululaisten piirustuksest. Kyl koivu sentä o aikusten puu, ja petäjä!  

Muis kukkaistutuksis ranskalaise o nii vahvoil, et saava palmuje hassut tupsukat antteks. Nii hyväntuulissi yhristelmi ei heti tul miäle: samas puiston kukkamaas kaikefärissi orvokei, rinkeplummassi, tulppanei, leijonankiroi ja pari pikkust appelsiinipuut (Täys herelmi! Kosk nämä puu huilava, jos maaliskuussaki on täys sato? Greippipuussaki killus nii suur herelmä kasvatettavaks, et Ode jäi juttelema sen kans myätätuntosest äiti-myytist).

Reisu aikan meil ol sekä maltillist aurinkko, seittemätoist astet, et kauhia kaatosatamist, mitä vasta mee taisteltti kertakäyttösaretakeil - ja iha saatti liikenne pyssämä, nii harvinaissi nee tääl o!

Odelman ottamas kuvas palmulatvoje lisäks taustal suha ranskalaisliikenttel tyypilline somast peltivaurioine Rellu. Saispas nii autot ko ihmisetki joka pual olla vaa, kolhuines ja kuhmuines, knaarmuines ja kraatereines.

***

Nii oli mul esiintyminenki! Naapurkaupunk Antibesin seurojen talo on ulko-rivieralaisel yhristystoiminnal ajatelttu kokkontumispaik ja kuutisenkymment sin ol kokkontunukki. Joku ol tullu eturivi vaik takanaki ol tila! Ulkomail asumine vaarantta lajityypillisen toiminna.

Ulkomail keikkailus o iha sama paniikkikerroin ko muullostenki. O niinko mul puettais lyijyliivit ja käsipainot pääl pari tuntti enne esityst. Safiirin-siniseks maalatun seinä ette, pikkusel laval mää nousin ja niiasin ja sanosin, et olen tottunu et mul taputeta. Nii sitä saa taputuksi, ko kehta vaa reippaste kerjät!

Kertosin mist mun kirjottamine alko ja mihe see vei ja misä olla nyy. Luvin runoi ja kertosin jutui niitten taustalt. Yhtäkki tajusin, et Aapisen Ö-runo o saanu inspiraatios iha siit viäresest maast, Monacost! Nee pöllöt nimittäis keksisin, ko kattosin kaverin telkkarist prinssi Albertin ja Charlenen häit ja surkuttelin sitä et kui näyttä niinko sitä naisparkka olis väkisi vihil raahattu.

Odelma ol rakentanu kirjamyyntipöyrän ja lait sin kiahtoviks viuhkoiks Aapissi ja Peipoi lukijoi houkuttama. Otava ol etukätte lähettäny paketillisen kirjoi sin. Jäi meil niit kottinki traijattavaks. Piän pino jätetti Antibesin Suami-kaupal hyllymyyntti - siäl o Aapiste lisäks mm. sinist lenkki ja koivuklapei!

Yleisö ol pää-kallellas-kuuntelevaist ja puhelevaist. Erityisteeman meijän keskusteluis ol suamen kiäle nykytila. Puhutti uusist sanoistaki, esimerkiks onnistuneest selfie-sanan käännöksest. Kameral napatun omakuvan suamalaine versio o meitsie! Ol kiinnostava muute, ko yks herrasmiäs sanos, et ko seura vaa netin kaut suamen kiäle muuttumist ulkkopäi, ilma et o itte siin mukan, ni jokane muutos riipase oikke erityise syvält. Mää luvin muistiinpanoistan puhekiäles yleistynei muatoi: mun täytyy hyppää tässä pois, se ei voinut huomaa mua, me ei voida tuppaa sinne - ja yleisö iha voihkis. Yks yleisökysymyksist kyl koski sitäki, et kunnemmää ol naimisis.

***

Ei see kotomaaha lentämine menny niin ko matkalippuihi ol kirjotettu. Täl kertta oltti ajois ja käpytikkan kentäl lähtöselvityst tekemäs - kello viis aamul! 

Mukava piirre nii ihmisis et katukuvassaki ol see, et älykännyi ei juur näkyny. Ihmiset ol siin, misä oliva eikä virtuaalis. Huano pual näitte mopiiliverkkoje vähyyres ol see et hyvi huanoste tul sin alas Nizzan laakso viästei läpitte taik läksikä. Oli jääny seeki elilisiltane Lufthansa viästi saamat, et Dear customer, we apologize that your flight LH1089 is cancelled. Kova satamine ol ollu liikka: lentokentän kaivot ei vetäny ja nyy ei kukkan päässy Nizza eikä siält pois paitsi uimal. Kentäl kiamurtel vaa yks pitk ja hyväntuuline lipuvaihtojono: kaikil ol käyny mahrottoma hyvä tuuri, ko ol joutunu jäämä viäl yhreks päiväks Rivieral.

Ei see munt ja Odelmaka siapannu. Peruuntune lennon tilal saatti liput nii et aamuyäst vast päästäis avama koto-ovi, mut kokonainen kaupunk siin ol viäl viäres, ei seekä ollu päässy mihenkkäs lähtemä. Lisäks paluulentolipuis ol semmone fipaus käyny, et ainoastas business-luakas ol tila. Harmi!

Kovaste enemänki sattus, muutama mahalasku ja tährelennoiki. Olen hiuka hunteerannu, et tarttiskos kumminki näist reisuist ihan kirja koota. Kaik ei tän netti kumminka ol tullu kirjotetuks - ei nee mahru!

Heli
ketä tykkä kumminki yli kaike kuivuvast pyykist!

Kuvan Nizzan yläpyykeistä nappasi Runonkirjoittaja Laaksone.

Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 27.03.2014

Nii rivakka ko lentävä kone onki, sen käyttämine o nii maapallol ko omal sialullekki kuluttava.

Rivieran reisu tehres tul jälles miäle, et enk mää sais erityisoikeure lopetta lentokoneel matkustamist? (Mahtaisink mää voira iha itte tämän päättä?)

Sen lisäks, et niskas o raskas hiilijalajälkireppu, lentämine on kaikkias puistattava puuha. En tiär onk amalkaamipaikat syyn vai mikä, mut joka kert, joka kert nee helvatan turvaporti soiva ko mää lähestynkä. Siin sitä sit riisuta pinni ja kenkkä ja taputella kahrelt pualelt ja kyljistäki. Inhottava, ko viaras tule ja kopeloitte munt yltympäris sil naamailmeel, et toi pikkumuijaki tosa on terrorist, ei niist ikinä päält uskois. Kerra olin kyl ollu niin kaua yksinäni reisus, et tuntus melkken kivalt ko matala tullinainen tul paijailema.

Nii ja see kentil vartoilun tylsiämiälistävä vaikutus! Ja varmuure-vuaks-kaht-tuntti-enne-paikal-töröttämine! Ja see, et mipiminkänäköst tekemist-kattomist-ihmettelemist ei ol kentäl viititty järjestä (munst yksie ja samoje luksustavaroitte shoppailu loisteputkie valos ei ol tekemist). Misä on kirjanvaihtopiste? Misä puufärei ja lehtiöi? Misä suur kaunis taulu, misä kerrottais eläväiseste millosenki maan historiast? Misä kauniit soittajapojat viihryttämäs?

***

Toiselaine maapallontuhohuali mul on tullu siit, et tavalisist, viattomist maitopurkeist o vähitellen tulos yhä enemä nii jätevuari ko öljynkulutustaki kiihryttävä tavara. Muavkorkkei pualusteta sil, et kuluttaja miälest nee on käytännöllissi: jos vaik pakka avatun maitopurki mökkikamppeissi, ni see ei läiky. Tämän tähre täyty valmista ja sit muutama hetke jälkke hävittä joka vuas satoi miljoni korkei - ja täst lähtie ain enemä.

Piti oikken kuva piirttä, ko nii suimi! 

Hei Valio ja muut turhanpäiväste muavkorkkien pualustajat: tehtäiskö sopimus? Avata maitopurkit siivekkeist nätiste niinko ennenki - ja mää lopetan lentämise?

Heli