Ajopäiväkirja

Runonkirjoittajan ajopäiväkirja on sanamaija Heli Laaksosen matkablogi, mielipidealusta, esiintymisraportti tai infokerho. Heli kirjoittaa ajopäiväkirjojaan menoista ja meinaamisista, keikoista ja kaikesta. Lue ilosilmäiset tai paniikintäytteiset kuulumiset - ja säntää vaikka itse runokaravaanin kyytiin!



 


No nyy mää sen keksisi, et tän iankaikkise vanhoil Peipposivuil voi lykätä upise-uut tiatto! Laitanki saman tiän vinkiks muutamei, mitä tul miäle. Yksityis- ja yllätyskeikoi o lisäks viäl.

NÄYTELMI
(menkkä kattoma, emmää niit ol näyttelijöi varten kirjottanu...):

Tääl tänäp Tähthousu Uusikaupunki 28.4.-26.5.2012:
http://www.springmedia.fi/tahthousu/

Tääl tänäp Tähthousu Halikko 30.6.-18.8.2012
(http://www.teatteriyhdistysprovinssi.fi/ohjelmisto/taal-tanap-tahthousu/)

Saun! Yhdessä Jan Rahmanin kanssa Laitilan Kaivolan kesäteatteri 29.6.-22.7.2012
http://www.kaivolankesateatteri.fi/

KEIKOI:

Annikin runofestivaali Tampere 9.6.2012
http://www.annikinkatu.net/runofestivaali2012/

Rock, runo ja rakkaus -festivaali Rauma 21.7.2012
http://www.tiketti.fi/Rock-runo-and-rakkaus-Fafanga-Rauma-lippuja/15552

Suvikuvitukseks meijän kivan naapurin kurvaus - suara mun tyähuane akkunast aukene noi ilone maaviljelysmaisema!

(Kuva: Miikka Lappalainen)

Suven tulemissi joka ainoal ja runomiält!

Heli

Kiartueen välipäivän ei kerjenykkä mittä huilailema, ko ens pit juhli Suame ja sit Koivukarin Tapiot. Onne heil! Kodiksamia-palkinto o myännetty juur tänä juur Tapiol häne Ariasmanistas!

 

TIEDOTE * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *   JULKAISUVAPAA 6.12.11



Kodiksamia-palkinto Tapio Koivukarille

Raumalainen kirjailija Tapio Koivukari on saanut Kodiksamia-palkinnon romaanistaan Ariasman – Kertomus valaanpyytäjistä (Johnny Kniga). Tapio Koivukarille luovutettiin yksityistilaisuudessa itsenäisyyspäivänä kaikkien aikojen ensimmäinen Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä.

Palkinto on perustettu 10.11.2011 Rauman Lapin Kodiksamin kylässä. Kodiksamia-palkinnon kehittäjä, myöntäjä ja tuomari on sanamaija Heli Laaksonen. Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle. Palkintoraati määrittelee lukuelämyksen hyvin vapaasti. Kodiksamia-palkinto yllyttää jokaista lukijaihmistä: luo itse omat kuuden parhaan listasi ja puhu niistä mahdollisimman monelle! Näin kirjallisuudesta nousisi yleiseen tietoon nykyistä laajempi ja monivärisempi kärki. Monet kirjat ansaitsisivat pidemmän iän kuin lyhyen tähtihetken julkaisusyksystä joulumyyntiin.

Raadin perustelut olivat voittoisalle Koivukarin seikkailuromaanille: ”Ariasmanin tarina on valaankokoinen seikkailu, villi ja sydäntä rinnasta riipivä. Kieli on koivukarimaiseen tapaan hienosyistä ja väkevää – ja vetävän tarinan kahinoista on suorastaan vaikea tulla kesken kaiken pois ihmisten ilmoille. Vaikkei luulisi, entisaikain valaanpyynti ja meren poikien uljuus on mitä kiehtovinta! Tälle kirjalle voi ennustaa kansainvälistäkin huomiota.”

Voittoisa Tapio Koivukari mietiskelee Kodiksamia-palkintonsa nimikkomaisemissa. Kuva: Miikka Lappalainen.
Kuvaa saa käyttää uutistarkoituksiin, kuvaajan nimi on mainittava!


Muut Kodiksamia-palkintoehdokkaat olivat seuraavat:

* Arne&Carlos: Joulupallot (Nemo 2011)
Norjalais-ruotsalaisen muotoilijapariskunnan suloisen kirjan aihe on yksinkertainen: kudo joulupallo! Herkkukuvitus ja vilpitön ilo valloittavat, vaikkei olisi jouluihminenkään.

* Aino Kallas: Sudenmorsian (Otava 1928)
Balladinomainen tarina naisesta, joka verensä vetoa totellen muuttuu ihmissudeksi on kaikkina aikoina hurmaava pieni romanttinen ja myyttinen jännitysromaani.

* Arto Tamminen: Lappi tl -aiheiset tietoteokset
Huolellisten ja humorististenkin kotiseutuhistorioiden kirjoittajaa Arto Tammista ei enää ole, mutta kirjat elävät, ilahduttavat ja antavat syvää tietoa juurista uusille paikkakuntalaisille.

* Kollan pojat - puutavaraliike-rautakauppa.
Kun puutavaraliikkeen tunnuslause o "Puut ja pali muut" ja kotosivuillaan se määrittelee itsensä näin: "Kaike sorttist rakentamisehe - kruntist korstenihi" on se jo tarjonnut kielestä kiinnostuneelle asiakkaalleen niin iloisen lukuelämyksen, että on ehdokkuutensa ansainnut.

* Sirkka Turkan kaikki runot, joissa on hevosia, jäniksenkäpäliä ja ajomiehiä
Sirkka Turkan runoissa on useimmiten syksy tai talvi, märkää ilmaa, mutta sielukasta ja lämmintä. Niissä muistuu kerta toisensa jälkeen elämän monikerroksisuus ja jännittävyys.

Kodiksamia-palkintoraati muistuttaa vielä: tee sinäkin itse oma parhaat kirjat -listasi!

Heli Laaksonen
Sanamaija

PS. Niit ketä jäi vaivama: 30 000 ohrankryyni on 300 gramma!

Mää en nuku, jos täyty aamul herät. Jos täyty aamul herät välttämättömän pakollisest ja pomminukkumine tarkottais valtakunnalaajust häppemist, en nuku ainaka.

Tarkotta sitä, et tämänkertanenki aamutelkkar-esiintymine men jossan kummallises unihiakkasumus. Maikkarin jälkke munt tultti taluttama Ratio Novan pual. Kui siäl oliki niin kiva ja vauhrikast, mul tul heti ikävä takasi. Sit piti itte löytä Ratio Aalto – jossa jumalanseljäntakan Tehtaankarul heijän toimisto oliki. Ja siälläki ol Kurosen Sami, vanh koulukaveri, ja Annika En-Muist-Sukunime-Mut-Kiva-Ihmine. Hee pyysivä munt määrittelemist, mikä mää oikke olen, oleksmää vähä niinko Bono ja Sarasvua vai mikä enkä keksiny äkkipäät muut ko sanno, et stand-up-koomiko ja Edit Piafin risteytys. Nyy mää keksisi, et olis tarvin hihkast, et Tuija Piappose, seeprapeippose ja Pariisin varpusen yhristelmä.


Muutonki on kummallist määritellä itte itteäs. Yritäs vaik! Ketä sää olet? Mist sää koostut?
Suara lähetys, 0,3 sekuntti aikka miätti.

Olin revolverihaastatteluski. Kysytti mikä on paras joululahja. Punaset monot! Mikä on kaunein sana tänä. Peippone! Kummone oli ensmänen pussamine? Voi jessus, siit ei kyl kirjallisuureks ast ol kertomist!

(Samas salis ko Ratio Aalto oli myäski Ratio Rock. Toiveikkaan vilkuilin sinnekki: jos hee olis tunnuslausses mukassi ”Soitetaan mitä halutaan”, hee kävis mult kysymäs, et saataiskos mee pyäräyttä tost sun äänikirjastas vaik Nyy o nii erilaist?)

Helsinkis ol musta jäät teil, taksinki esp vilkkus ja perä heittel. Marraskuiselt näyt ilma vaik kuu ol vaihtunu yän aikan. Joulumiält ol koitettu mones paikas levittä valoil ja Kolme Sepon patsaillaki ol lakit pääs. Ko kuumien kastanjoitte myyjä viäl ol tullu paikal patoines ja pannuines, ni melkke meinas jo tulla joku jouluajatus mun paatunesse päähä!

Kipasin viäl Otavan kirjakaupan ja keskustan Suamalaisen kirjakaupan kaut hiukan peipponimmaroittemas, mukavaissi myyji tul vasta.

Hotellin hianous jatkus. Sin ol tullu nyy uuten keksintön rentoutushuane, mitä mun kaltane sattuman-oikust-sviittiläine sai käyttä kaupan pääl. See tarkot sitä, et yläkerroksis ol hämyne huane, mink oves luk RELAXING ROOM. (See tarkotta lorvikamari). Sin ol lupa mennä pualeks tunniks rauhottuma. Siäl ol japanilaine hiaromatuali, istusin siin ja see vääntyil ja muljas mun al, nii et mää koiti vähän kevittä itteän, et häne olis mukavamp o. Huane kyl täyt tehtäväs. Ko saa mennä hälyn keskel hiljassen tilaha, misä on seinäl pajunkissankuvi ja lupa otta sukkahousut pois, o hetki täyrellise hyvä!

 

Kyl ihmisen taival voi joskus nii raskas olla!

Ko sain kutsun ton huamisse Huamenta Suamehe Pasilan puskihi Peippometäst paassama, ni ajattelin heti et virkatut pallorivit päähä sin ainaki, siin o helppo tukka heti. Lähtörynnistyksis ei mun pallopanta ollukka missä! Jumankekkula! Onneks ol jo valminas pakattunas matka-askartelupakki, misä ol koukku ja marraskuufärissi villalankoi. Ja onneks Suami o nii suur maa, et kerkesin Kodiksami-Kamppi-välil virkkama niit viis, ko kaks varakappala ol ennestäs olemas. Yhreksän tarvitais ja meinasin viäl yävirkata niit, mut hotellihuaneen soffa imi virkkukouku jonnekki! Mul ei ol ko numero kymmenen koukku tosa varal - ja käsityäihmiset tiätävä, et simmosen kokkosel tehrä virtahevoil ja hippopotamuksil koristuksi, ei matalil naisil. Nii et antteks vaa, olen sit vajaan seittemän palloni kans runourest puhumas.

Muute o hotellihuane aika kiva: kaik Pasilan hotellit ol täys nii et munt laitettin tän keskustaha, misä täälläki ol niin täyt, ete ollu ko jotta glorious-sarjan hytei eiko mitä huanei tämä o. Sihe munt sit laitetti, yhreksäntten kerrokse, misä on kahte ilmasuuntta parveke ja kaks huanet ja ruakailuryhmä. Akkunast näky Foorumin kauppakeskus ja melkke Laitur 24. Mää olen kyl niim pal hotelloinu elämässän ja menny siin miäles pilal, et ei munsse oikke mikkä huane enä tee lähtemätönt vaikutust. Koton ja mail o ain ihanamppa. No jaa, on toi öljyfärimaalaus tosa seinäl sentä mukavamp ko ainaset painokuvat taik paljas maalisein. Nii ja Kalevala-runoriimittely hotelli Klaus Kurjen kokolattiamatos jäi kans miäle. Aamul kumminki kello soi kuurelt ja ajeta olema reipas suaras lähetykses.

Yhtä hiukka en nurku: hiano pääst houkuttama ihmissi kiartueel!

Remontuutissi kuulu see verra, et ko viimeks saatti kraanast tulema vett, ni nyy o viäl suihkukin kaupan pääl! Älläsin suihkukaapin tiilest - leivinuunist puretuist.

Mul jo keikkafiilinkit sihise kanne al ko sima päivä enne vappu!

 


Kiartueen al tule ette ain see, et täyty tehr etukätte pal töi toimittajitten kans - et ihmisetki tiätäis, et sanamaija vaelta taas. Oikkiastas see o aika kiva tyä: joku kysele kuulumissi ja itte saa juur jaksae niit selittä. Toi Maaseurun tulevaisuuren Kantri-liite-juttuki ol aika hauskane, ko sai tehrä tutun toimittajajounin kans:  www.kantri.fi

Nyy olen jälles esil medias nii jessuksest, et munt iha säälittä nee, ketkä tule mu äänenki kuulemisest hulluks. Valitukset voi osotta kuluttajaviranomasel taik Eviral.


Huamen torstai 24.11. o nii, et ens o aamuste tiarotustilaisuus Helsinkis klo 9 jälkke, mihe en itte pääs kylläkä... Nee tiarotteleva siit Eläköön lapsi -äänikirjast, mihe luvin sen Kultakutri ja 3 karhu -saru. Olen luvannu, et mul saa kyl soitta, jos o joku kysymys toimittajil. Mul ei ol kyl mittä erityist sanomist: menin mukka, ko pyyretti ja oli aikka. On sitä syvempiäki filosofeerauksi kuulttu...

Sit päiväl 12 mais menen Auran aalloil ratiohaastatteluhu, ollek see suara? Sen jälkke mul soitta Iskelmä Kotkast toimittaja ja tost Kouvolan-Kuusankosken-peippokeikast piretä juttu.

Ehtoste 18 mais o Yle Teemal uusinta siit Taloraati-ohjelmast, misä käven kriitikko Otson ja muusikko-Sipen kans arvioimas uussi huushollei. En ol itte nähny sitä ohjelma: lainka en tiär, kuin pal tarttis nyyki hävetä. Olik mul eres tukka kammattu?

Juur tunt sit soittelin yhren kivan toimittajaihmisen kans tualt Yle Pohjanmaalt. Hee o sillo 11.12. tulos Seinäjoel tulos. Seinäjoel! Seinäjoel, miihe on tähä mennes ilmottautunu n. 3 mamma yleisöks! Toimittaja lupas olla kyl ystävälline ja tulla itte katsomoho istuma, et näyttäis eres vähän toiveikkaammalt. Mää elättelen viäl toivo kul, et sinnekki viäl lissä runoväkke löytyis. Eik Etelä-Pohjanmaal olis esimerkiks joku pappoje lentopalloklubi taik kuaroyhristys, ketkä tahtois välttämät kuulla runoi? Jos olis, ni mää tiätäissin, misä olis paikoi.


Ens viikon torstain, 1.12., on kans pal hymyilemist ja iloselt näyttämist, ko munt lykätä Maikkarin aamutelkkarihi ja sit erilaissi ratioihi löpisemä. Osa toimittajist o jo niin tuttavi, et tuntu melkken ko sukulaissi lähtis.

Nii et kuulla ja nährä ennen kiartuet erilaisten koneitte välityksel!

Kiartuekuumees (38,2 astet)

Heli

 

Finlandia-palkinto o hiano tapa nostatta suamalaist kirjallisuut. Jotta hassu siin kumminki o, et ain muistuteta et see o vaan piäne raatilaisjouko miälpire - mut kumminki suunnata omaki kiinnostus juur niihi. Eik jokane vois koota oman listas mukasen 6 parast lukuelämyst, ko o minäki vuan koskettanu, ja hehkutel niit kirjoi aikalaisilles?

Sitä varte o nyy tänäsest (10.11.11.) perustettu Kodiksamia-kirjallisuuspalkinto. Ehrokkai on kuus kappala. Kodiksamia-palkinno voittaja saa 30 000 ohrankryyni! Voittaja julkisteta itsenäisyyspäivän.


Kodiksamia-palkinno voi anta eläväl taik kuallul, yhrest kirjast vai ussemast - ja myäski lukuelämykse määrittely o hyvi vapamuatone ja laaja, niinko näky täst mun Kodiksamia-palkintolistassan:

KODIKSAMIA-KIRJALLISUUSPALKINTOEHDOKKAAT PERUSTELUINEEN 2011


* Tapio Koivukari: Ariasman. Kertomus valaanpyytäjistä. (Johnny Kniga 2011)
Vaik kui yrittäis vakuutel ittelles, et valaanpyynti o viarast ja kummallist, ni ei see ol. Täsä o valaankokkone seikkailu, villi ja syränt rinnast riipivä. Kiäl o hiano, niiinko Tapiol ain, ja tarinast o suarastas vaikkia tulla takasi ihmiste ilmoil. Nii et varoka, ko luvette!

* Arne&Carlos: Joulupallot (Nemo 2011)
Norjalais-ruattalaisen muatoilijapariskunna viiltävän sulonen kirja joulupallojen kutomisest. Mää olen lumontunu, vaikken eres kuro. Enkä ol hivehivehiukka jouluihmine!

* Aino Kallas: Sudenmorsian (Otava 1928)
" Balladinomainen tarina naisesta, joka verensä vetoa totellen muuttuu ihmissudeksi." See o väkevä ja verevä ja kaikki aikoin huima pikkane romaani, mink taas pitkäst aikka luvin ja hurmaannusin.

* Arto Tamminen: Lappi tl -aiheiset tietoteokset
En kerjenny koskan tapama tätä viisast, hualellist ja humoristist kotiseutuhistorioitten kirjottama. Joskus sitä ajattele, et see on kyl harmi, et ihmise kualeva! Täsä tapaukses taas. Kumminkin tiäräissin uurest kotopaikastan pal vähemmä, jollen olis Tammise Arton kirjottamissi selannu.

* Kollan pojat - puutavaraliike-rautakauppa.
Ko puutavaraliikken tunnus lause o "Puut ja pali muut" ja kotosivuil see määrittele ittes näi "Kaike sorttist rakentamisehe - kruntist korstenihi" o see jo tarjonnu tavallisel asiakkal nii ilose lukuelämykse, et o ehrokkuuttes ansainnu!

* Sirkka Turkan kaikki runot, joissa on hevosia, jäniksenkäpäliä ja ajomiehiä
Sirkka Turkan runois o ussemiten talv taik syksy, märkkä ilma mut sialukast ja lämmint. Tule miäle et kyl o jännittävä tämä elämine ja sitä o mones kerrokses yltäkylläsest niinko tavari auto hanskalokeros.


Itsenäisyyspäivän kuullan ketä voit! Hunteeras sääki näit lukuelämyksi hetke - ja sit omias. Jos näis ehrokkaitte joukois o sul tutui ihmissi, ni otaski ja kerro heil, et hee o listoil! Ja sit ko olet valinnu omat lempisuasikkis, ni kerro heil ittel ja kaikil vastantulijoil, kuka o voittaja-ainest. Kirjoil lissä näkyvyyt ja ikkä!

 

Heli Laaksonen
Lapin Kodiksamissa
10.11.11


Kuvas olen Aino Kallaksen museoks tehryn kesäpaikan kirjotuspöyrä ääres Hiiumaan Kassaris. Kyltis luki, et ethän koske museoesineisiin, mut ko mää olen nii likinäköne.

(Kuva: Miikka Lappalainen / Kuuskuva)

Nii mil taval tämä palkinto liitty kiartuesse: o yks lukemattomist tavoist vältellä tylssi kiartuejärjestelyi!