Tietoja

Kirjoittanut Heli Laaksonen

Luotu: 26.09.2013

Normal 0 21 MicrosoftInternetExplorer4

 
Mul siis tuli taas pakolline syyslevottomuus – ja rekkakuume. En ol ikä enne ollu rekan kyytis, ajatelkka! Varma kaik muut o. Mää haaveilin, et paineliski koko maan läpitte erilaisil suuril koneil, juttelis kuskien kans, oppis elämäst, moikkais Katjan Enontekiöl – ja painelis sit taas takasin kotti eri laitteil.Luulis, et levottomuus liukene.

Näin käve! Runsas 2000 kilometri rullas jalkoje al. Mut armias mikä säätämine ol. Jollei olis ollu Schenkerin ajojärjestelijä-Bomanni säätämäs ajoi ja auttavaissi, ihani rekkakuskei, olissin viäläkin tääl ohrapello lairal haaveilemas. Munst tul iha fani.

***

Kaks viikko olin kulkenu koton rekarenkkan kuvat silmis ja puhunu ainoastas tiäliikennesääröksist, nii et mu ruskiasilmäne miäs ol huamattava helpottune näköne, ko sain vihro viime orotetun puhelun ja pääsin lähtemä.

Juitsari Boman siält soitti, et joku Arska o rekkas kans Raumal ja sen tauko loppu kolmen vartin pääst. Jos kerkket sihe, ni pääset kyytti. Mul ol ollu 2 viikko laukku pakattunas (ottalamppu, makuupussi, hammasharja ja villasuka) ja nii mää ryntäsin. Runoauto Vappu jäi sin hualtiksen pihan parkkiruuttu – mut tälläsin sen simmossen paikka, et valvontakameran kulma ulettus hyvi näkemä. Taputin hänt hyvästiks, sanosin Arskal päivä ja kiipustin viherkäise Daf-rekan tikapuit pitki hytti.

Arska puhele muhkia savo murret - niinko mul olis ollu ratio pääl ja kuapionkiäliset uutiset eetteris. Oppisin tankkauksest, liikkuvast poliisist, tsunamist, Lofooteist, talviajoist, kuarman sitomisest, sotaveteraaneist, direktiivikoulutuspäivist ja ajopiirtureist.

Mun oma ajopiirturiversio täst kotokylä-Enontekiö-kotokyl-reisust on tämmöne:

(Mitäs sanot, liikkuva poliisi? Eik täst nyy kaik tarppeline käy ilmi?)

Jos mun tarttis hankki uus ammatti, olis rekkakuuntelija iha etusijal tyäpaikoist. Voissin perusta simmosen firman itte taik laajentta vähän tota Sanatoimisto Hulimaan tyänkuva. Kui monelaissi ajatukse liito ja puheaihei olla, ko istu viara ihmisen kans rekan hytis, mailm mene ettippäi, maisema näyttä elokuvi akkunan takan, kello käy hittaste eikä sen nopiammi voi mennä ko mitä tiä anta myäre.

***

Mun reisumetodi ol see, et ko kerran pääsin piireihi eli ensmäsen auton kyytti, kävin sopivil taukopaikoil mankumas ja maanittelemas muit ajaji, et enk pääsis mukka.

Mittä iha helppo ja yksinkertast ei rekkojen kans kulkemine ol. Suurimma hankaluuret tuliva ette tiätyst sääntöohjemääräysdirektiivien tähre. Ajojärjestäjält tarttis ainaki olla lupa tulla kyytti ja mialummin kuljetusyhtiöltäki - mut ketä helvata niit siäl ABC:n pihas ruppe pomoiltas kyselemä. Osa rekkamiähist ol oikke hyvi soveltama ja hyppämä niitte määräyste ylitte, mink kans ol eri miält. Osaltas mää sovelsi ittekki: jos o vaik Schenkeri ajojärjestelijält saanu luva ja Kiitolinjan Turun pään markkinapäällikkö o näyttäny viherkäist valo, ni munst see päte koko Suames ja kaikil reiteil, vähä niinko ajokorttiki.

Lisäks oranssi merkki rekan ottaluus vähä piänens valinnavara. See tarkotta sitä, et kyytis o vaaralline ilma runonkirjottajiaki. ADR tarkotta Apua! Dramaattist Rahti eli vaaralline aine eli kyytis saa olla vaa adr-korttilaine. Meil ei kirjailijaopistos simmost aikanas saanu suaritta ja niitte hytteihi mää en päässy. Vaarallisiks aineiks lasketa muute mm. maalit, nii et Tikkurilan lateksirekatki jäi nyy hyväks käyttämät.

Armeijan koneitten kyytis ei saa kulkke enä lähisukulaisetka - ja nii sit kiva sotilas ja hänen panssarivaunukuljetukses läks Pyhäsalmelt Rovaniämel ajama yksinäs ja mää jäin vilkuttama parkkipaikal.

Pyhäsalmi o mailmanapa eikä Turku, niinko olen luullu. Ko Rekka-Arska jätti munt sin ja jatko Joesuu suuntta, mää jäin vahtama maaliikennet ja päättelemä, kenelt kannattais kyssy kyytti. Vaikken olekka suunnistustaipuvaine, päättelin kumminki, et jos rekka o pohjosest tulos ja pitä tauon hualtoasemal, see ei torenäkösest ol menos heti pohjossen takasi.

Mää matala ihmine löysin hianon tähystyspaika. Olen meijän kylän hirvimiähilt oppinu, et vahtitornist näke joka suuntta. Syyskuun tuuline leikkikenttä ei vetäny mukuli puales, ni mää sain kaikes rauhas kiivetä liukumäen pääl kyttämä, et ketä mistäkin tule.

Oulun suunnast: ei toivoka. Yliviaska: vois hyvinki ol. Iisalmi: kunnei siältäki. Kemikaalirekka: en eres kysy. Ulkomaine rekka: menen jos on Virost taik Latviast, muitten kans en saa mittän puheaihei esitetyks. Nelostiä ol vilkas, mut vaihtoehtoi vähä.

Sit kääntys lännest päin tuleva Volvo tauol. Mihe laitta parkki? Ton! Sin! Äkki hirvitornist alas, reppu selkkä ja orottama, et kuski astu ulos. Hyäkkäsin heti neonkeltatakkisen kimppu. Heii vaa heii, oleks menos pohjosse, pääsek kyytti? Ko mun tarttis päästä Enontekiöl rekan kans, en ol ennen koska ollu kyytis ja olen luatettava ja kunnolline ja kirjailija ja mul kelppa lyhempiki matka. Ympyräsilmäne ja ystävällismiäline Janne-niminen kuski sanos, et kyl see vaan käy. Ens on kolme vartti taukko ja Utajärven kaut ajeta, mut aika lähel Oulu pääse. Matka jatkus - nyy puhutti vanhemmuurest ja hyväl pääl olemisest ja rekan nokka tahallas ajavist ihmispoloist.

Olissin ollu kauemminki, mut Kempeleel pit jäärä pois, jos pohjost kohren tahtos jatka. Siäl Tupoksel tupeksisin pitki aikoi. Kaik oliva menos etelä taik lähtissivä vast aamuyäl ajama taik kuljettiva jottan kauhioi happolaste. Onneks voivottelin asia naapurpöyrän miähel, Timpal. Hän ol eläkkeel jääny rekkakuski ja otti oikke asiakses ratkasta mun reisunteon. Mee ajetti eri terminaalei läpitte ja pysäyteltti leviöi kuljetuksi, mut ei vaa onnistunu. Lopuks hän heit munt paketautollas oikken perinteisse motelli. Pohjankiavaris sit yäpysin ko kaupparatsu.

Seuravaks pääsin jälles vähä ettippäi, ko kylttimiähet Kempeleen neontöist tul asentama uut hiano valomainost Pohjankiavaril. Mää menin ruinuma, et eik sais kyytin - ja nii vei punanen paketauto ja kaks kiva tyämiäst munt Oulun linkeasemal, mist sit kuuliaiseste ostin lipun Kittilään saak. Siält tiäsin et Katja, kenel o rekan kokkone syrän, kuljettais munt taas sin mihen tahronki.

https://www.facebook.com/pages/Pieni-Kansani-Laulu/142977065729977?fref=ts

See o aika erikoist kyl, et ko tutuil ja suvul kertto aikomuksistas lähte

sattumavarasil rekoil läpi Suame, nee kauhisti niinko olissin. Miäles o ensmäsenäs

ryästömurha henkirikos väkisimakuust puhumattaka. Lukekka ihmise enemmä runoi ja

vähemmä niit dekkarei! Laittaka telkkar kii ain ko ase oteta esil (putois kyl ruutuaik 15 minuuttihi)! See on poikkeustapaus, et viarat ihmiset on pahantahtossi ja piukkahermossi - ussemat o ystävällissi, uusil asioil uteliai, auttavaissi.

Sitä tiätyst kysytti, et kui sun miäs päästä sunt reisu (välil tule miäle, et ei see sharia-laki nii viaras ol täälläkä). Kui nii? Päästä tiätyst. Ja tule keskel yät hakema vaik mää mist soitan. Sen takia see mun miäs onki.