Tänä pit ajatel kaht näytelmä, yht tiatokirja ja tiätyst kiartuejutui kans. Viis ihmist orotta lisäks mun vastaustan johonki kosk-pääset-tulema-kysymyksehe.  Menin neljä mais aamuste maate, eikä sillo voi mittä ihmiste aikoin ylös tulla - vast tämmöttös ko päiv taas pimene, käynnisty pääki.

Sit ko o oikken pal järjestäytymätönt tarttis-tehrä-tekemist, mää pelastaurun sil, et teen jotta, mikä ei ollenka olis pakollist. See o vissi joku yhren-naisen-kapina. Maalasin tuvan pöyrän semsel uurel perinnemaalil (kui voi olla uus ja perinne?) tiilenpunaseks ja see ol nii hyvä sävy, et tunnus huusholliki lämmiämmält. (Talos ei ol sisälämpötilamittari lainka, ihan tarkotuksel. Kumminki huane ova see verran korkkioi, et ain o vähä vilpost. Jos viäl käveis mittarei kattelemas, ni siin see ittesäälittely vasta alkais!)

Ei lakka ihmetyttämäst see kui hyvi ennevanhaseste o rakennet. Tämä talo o akkunanpoki myäre samas mallis ko tosa alpumie sivuilt löyretys 1920-luvun kuvas - ja luulen, et jos olis olemas kuva 1800-luvu loppupualt, ko talo arvattavast on kohonu, näky olis luultavast jokseenki juur tomne.

Oikke myhäilyttä yks yli sata vuat vanhas huushollis elelevä tuttava naisihmine, ko kerros ikkunafirman erustajan viarailust heil. Myyjä kehus alumiinipokies kestävyyt ja sanos, et o valmis antama niil 30 vuaren takuun. See kaupanteko jotenki lurpat sihe, ko torpa emänt  sanos, et häne akkunas on kestän nyy runssat sata vuat piänel hualtamisel.

Tiäräktee, et on olemas simmone asia ko ikkunakuusi? Entisvanhaseste akkunanpokiks tarkotettu puutavara valikoitti erikses jo metäs, kasvaes. Nee ol puit, ko ol saanu hittaste, vähä hämäräs ja rauhas olla ja kasvatta tihuvi vuasrenkkai. Nii niist tule vahvoi säit vasta, sattei ja aurinkoi. Onk siin jotta samankaltast runoje syntymisen kans? Hittaste ja hämäräs vaa...

Tähkän Laurin uus Polte myys jo platina vaik see vast eile ilmestyski. Hyvä miäl o siit, et ko ihminen tahto ja yrittä ja raata unelmies ette, nee joskus voivat toteutuakki!