Kuis tärkiä teil o se, milt kirja näyttä? Mul o ainaki omien kirjoje ulkomuato iha olelline, ko mää niit ain naamani viäres viuhutan. Aurinko. Porkkana. Vesi. taita olla mailman kauniitten kirjojen kärkijoukois!

Se onki syntyny onnellisten tähtie al. Yks syy o se, et graafikko Emmi Kyytsönen rupes sitä suunnittelema - ja hän osas juur oikkial taval otta mun toivei huamio (mettämäine henki oli tilauslistal), toine syy ol see, et WSOY suastus sihe niimpal satsama, et me saattin kantte kullansiftaust ja mun harttast haavest nelifärise sisukse. Kolmas syy kauneutte o ihan taiaomane. Mun avoanoppivainaa Raija Tuumi (1923-2016) ol Arabial keramiikkataiteilijan aikanas. Ko mää komppasi häne vintil viime vuan, mää löysi siält piänen paffilaatiko, mink al ol hiirenpesä. Niitte al ol linoleumi veistetyi levyi, grafiikalaattoi. Nämä linolaatat Raija Tuumi o ilmeisest Ateneumin opiskeluaikan 1940-50 luvu vaihtes kaivertanu. Sain perikunnalt luvan käyttää niit Aurinkoporkkanan somistuksena - nii et siäl o nyy teil sit pala suamalaist kulttuurhistoria pelastettuna. Olkka hyvä (Ja Raijal kiitos ynnä raumlaisel Aspolan Maril, ketä munt autto niil painama ja Emmil, joka ne hyväks sommittel sikermie alkku.


Graafikko Emmi Kyytsönen



Mut milläs taval elävä Emmi suunnittele kirjoi - mitä piti tämän kirjan kans muista erityisest?

Täsä olis nyy haastattelu, Heli kysy, Emmi Kyytsönen - Karppi Designist vasta. 

 

Olitko jo taaperona visualisti vai koska huomasit erityislahjakkuutesi?

Muksuna piirsin koko ajan, yhtä mittaa, aamusta iltaan, hurjan pikkutarkkoja ja yleensä eläinaiheisia kuvia. Luulen, että piirustus- ja sommittelutaito onkin vimmatun harjoittelun tulosta eikä niinkään lahjakkuutta (ja se siis myös ruostuu)!

 

Millaisen koulutuksen olet saanut kirjojen graafiseen suunnitteluun?

Olen taiteen maisteri Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta (eli vanhasta Taideteollisesta korkeakoulusta). Opiskelin graafista suunnittelua ja tein opinnäytetyöni yllätyksettömästi kaunokirjallisuuden kansista.

 

Halusitko juuri kirjoja suunnittelemaan vai ajauduitko alalle..?

Kirjat ovat ihania! Olen ihan tietoisesti valitulla tiellä.

 

Millaisia kirjoja on erityisen ihanaa suunnitella?

Läpiselittämätön kaunokirjallisuus on parasta: siis sellaiset kirjat, joiden kansiaiheita ei sanella kovin selkeästi genren tai oletuskohdeyleisön mukaan. On mahtavaa, jos saa itse oivaltaa kirjan punaisen langan tai isoimmat teemat ja kehitellä kansi-ideoita niiden pohjalta. Yhtään ei haittaa, jos ideoita voi pallotella osaavan kustannustoimittajan ja graafikon työtä ymmärtävän ja arvostavan kirjailijan kanssa!

 

Kestätkö hyvin muutostoivemutinaa kirjailijoilta ja kustantajilta?

Olen oppinut kestämään – ja usein kannesta voi tulla parempikin, jos keskustelu on alusta asti rakentavaa. Toisinaan kyllä harmittaa.

 

Näetkö kansiaiheisia unia?

En. Muuten kylllä jäsennän ajatuksia visuaalisesti pieniin, kannenmuotoisiin ruutuihin.

 

Onko sinulla idoleita kirjankannen suunnittelijoissa?

Ulkomaisista suunnittelijoista tykkään kovasti Peter Mendelsundista, Coralie Bickford-Smithistä ja Jon Graysta. Kotimaisista ihan käsittämättömän taitava on Jussi Karjalainen.

 

Mikä kirjan kannessa on tärkeää (san nyy vaik TOP3)?

Kansi on viestinnällinen elementti, joten sen on kerrottava kirjan sisällöstä; sen on erotuttava massasta mutta toisaalta noudatettava genrensä piirteitä ja mielellään se saisi toki olla myös kaunis, yllättävä, haluttava, selkeä ja oivaltava, ja monia muitakin asioita. Tärkeintä kai on, että kansi sopii kirjaan.

 

Saatko palautetta lukijoilta?

Harvemmin ihan suoraan: viidentoista vuoden ajalta muistan yhden puhelun ja yhden sähköpostin, molemmat kovin kriittisiä. Kirja-aiheisissa blogeissa saatetaan kommentoida kansiakin, mutta en aina uskalla lukea arvioita.

 

Mistä aloitit Aurinko. Porkkana. Vesi. -kirjan kannen ja muun ulkoasun suunnittelun?

Ihan aluksi meillä oli hauska palaveri kustannustoimittaja-Siljan ja runoilija-Helin kanssa. Palaverissa katsoimme muita runokirjoja ja pohdimme mikä niissä oli hyvää tai huonoa sekä keskustelimme toiveista tämän kirjan osalta. Löysimme aika helposti yhteisen käsityksen kannen luontoaiheesta ja kirjan tyylistä, minkä jälkeen ulkoasun luonnostelu oli melko helppoa.

 

Mitä tämän kirjan suunnittelussa piti ajatella erityisesti?

Kannen piti näyttää Heliltä, mutta se ei saanut muistuttaa liikaa edellisiä kirjoja eikä näytttää lastenkirjalta. Kannen täytyi myös jollakin tavoin keskustella sisuksen grafiikoiden kanssa, ja taiton toivottiin olevan selkeää ja helppolukuista.

 

Kuinka monta erilaista versiota teit?

Versiota taisi kertyä vain neljä: ensimmäisessä oli yksinkertaisempi köynnösornamentti, mutta jo toinen versio oli lähellä lopullista: sitten vain lisättiin sekametsään puulajeja ja kokeiltiin paria eri väriä. Oravakin taisi laihtua aavistuksen prosessin edetessä.

 

Aurinko. Porkkana. Vesi. -kirjassa on kuvituksena esilehdillä ja sikermien vällissä keramiikkataiteilija Raija Tuumin jäämistöstä sattumalta vintiltä löytyneitä grafiikan linolaattoja 1950-luvun tienoilta, joiden vedostamisessa oli auttanut taidegraafikko Mari Aspola. Millaista oli työskennellä niiden kanssa?


Linopainotyöt toivat jännän lisämausteen sisäsivujen muuten aika simppeliin taittoon. Grafiikoiden tietty keskinäinen eriparisuus jatkaa sekametsäistä tunnelmaa hauskasti erityisesti esilehdillä, jossa ne parveilevat limittäin ja lomittain.

 


Raija Tuumin linopainolaattoja n. 1940-50-luvulta vedostettavana Mari Aspolan työhuoneella

 

Aurinko. Porkkana. Vesi. -kirjan esilehdellä Raija Tuumin vedostettua linografiikkaa.  Valokuva: Miikka Lappalainen

 

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää Aurinko. Porkkana. Vesi. -kirjan lukijalle?

Lukekaa runo “Uusiutuva”! Tässä kirjassa on niin paljon enemmän kultaa sisällä kuin kannessa.

 


Haastateltavana Emmi Kyytsönen, Karppi Design