Mun pit mennä Latvia, mut meninki Ruatti!

En ruppe sitä pitkällist juttu selvittämä, et kui, meren takan on kummatki paikat ja erinkaltast näkemist täys.

Mut siis Tukholmas olla.

Kuva: Miikka Lappalainen

 

No Skansen! Olin vauvast saak ajatellu, et jos elämäs pääsiski Skansenil! Pääsin! Ja suuret orotukset suarastas ylittys.

 

  M.L.

 

Laaja, hiano, ymmärryksel ja rakkaurel ja hyväl maul rakennettu ulkoilmamuseo-eläintarha. Seurasaari plus Turun Luastarinmäki plus eläinrakkaitten piha.

Omaottama räpsäys. Skansenin mäelt näky yli kaupunkin, funikulari kuljetta.
Toi kirkonäköne o nelikerroksine onni: Nordiska museet!

 

Jos tahto nährä onnellissi kanassi, ni sin vaa. Siäl saa kukotki valita, rakastak nee kanoi vai toissias. Maatiaissikoje ihanuus, hylkeitte vitsikkyys, mustrastaitte rynnimine, kaulushaikaroitte charmi! Hirvet ol remontis, muuten näin kaik mitä tahtosinki ja enemmä. Paakarintupa, savipaja, Värmlanni mettäsuamalaiste riihi.

Kukkokuvan otin itte.

Huamasin, et Ruatis on tapan hyvi monest asiast mainosta, et see o mailman paras, Världens bästa. Ol mailman paras museokauppa ja vakuutuslaitos ja runokirjaosasto. Huipentus sihe, et mainokses luvatti, et tämä o Världens bästa Sverige.

Nobel-museo ol näitte mailman parhaitte museoitte joukos kans. Eläväine opas ja miälenkiintone, erikoine ylöspano näyttelyl. Kaikkie yli 800 nobelistin kuvat ja palkintoperustelut killus liikkuvas köysirata-tyyppises linjastos. Jos olis nee kaik kattonu, olis menny 6 tuntti. Upouus asia, mink Alfred Nobelist oppisin, ol see et hän olis tahtonu runoilijaks. Homma osottautus nii mahrottomaks, et hän mialummin keksis dynamiiti, rakens kauppatrustin ja perust palkinno.

Muutenki esineistö ol jännä. Muistitutkijan ensmäne muistikuva lapsuurest ol leluauto - ja nyy see ol vitriinis. Nobel-hame ja kattaus ol näytteil kans. Olen nyy jo etukätte tutustunu haarukka-veitti-lusikka-järjestykse. Iha varuiks.

 

H.L.  Elizabeth Blackburnin hame ja illallistunnelmi vitriinis.

Gamlastanin opas Michael näytti viininkantajien killan talon ja anto uuren näkökulman kaupunkki: Viinitynnyrit vois olla 600 kilonki painossi. Viininkantajil (raahajil) kehittys erityise hyvä logistine silmä, ko pit miätti, mikä olis lyhkäsin reitti kuljetta tynnyri satamast käyttäjil. Parhas tapaukses ol liävä alamäki, mist vois kiärittä. Jos reiti suunnittel huanoste, ol pystysuara ylämäki taik niin piän porttikonki, et tynnyri men sin vaa sivuttais.

 H.L.

Kävin seittemäs museos. Nordiska museet olis ollu ihanin - koko Pohjolan kulttuurhistoriallinen katsaus - mut heil ol tullu joku ajatusvirhe. Ruattalaiste hiihtoloman kunniaks hee ol tahtonu jotenki muista mukuli. Järjestämäl siäl kiviholvies al JÄÄDISKO. Eurohumppa sois, diskopallo pyäris, färivalot vilkkus ja suurjumputus karjus kaikkial nelikerroksise museorakennukse sopukois. Museot o niit harvoi paikoi, misä ihmine voi olla ihmiste ilmoil - mut silti rauhas, hiljasuures, vaimias valos. Olin ajatellu olla Nordiskas pual päivä, mut 2 tunnis kiärsin kaik. Keskittymine ja ajatuksissas olemise ilo ol viäty.

Kysymys Nordiska museeti väel (keit varmaanki tääl Ajopäiväkirjois uskollisest viaraile): on kaunist ajatella, et lapsillekki täyty lomariamui tuatta. Mut onk suurkaupunkin kasvateil kaikkist eniten tarvet hälyst, riahumisest, vilk-välkytyksest, we are the heroes of our timeeeeeeee

Voiskos joku salitreenipaikka vastavuarosest järjestä omis tiloissas päivän, mink aikan katota seittemä esinet paikallas seiste, hiljasuus ympäril, kuljeta miälkuvis kotosil järvil, mailman meril ja vuassatoje läpitte?

 
H.L. Jäädisko vuassatases holvisalis.
Eik riitä et kauppakeskukset on täys meluvalo?

Varma sen o jo muut tiännykki, et olen kansainvälisen tason reppana. Ko ittekseni kuljin, eksysin mont kertta päiväs ja ehtoos. Kartta ol koko aja mukan - paperinen tiätyst - mut mitä see autta ko ei stemma mailman kans. Itteluattamust mul kyl näky oleva. Ain ko tulin taas vallan toissen paikka ko mitä luulin, epäilin ensmäsenä, et kartas on painovirhe. Sit epäilin, et joku o kääntäny kyltti. Kolmanneks epäilin et katu o siirretty. Neljänten vaihtoehton tul miäle, et jos see olenki mää, ketä o lukenu kartta vääri!

Täyty sanno, et katui iha oikkiast oliki siirretty. Nyy ko ei ol varsinainen turistiaik, kannatta tehrä kaikemailman katuparannuksi, ko o vähemmän tonttui tiäl. Tukholma tapahtu mones kerrokses, laajoe, pitkie ja korkeitte rakennusten
keskel. Sergelist pit lähte raitiovaunu Valdemaruddeni juur täl kohta:

H.L.

Monivirikkeises isos kaupunkis on koko aja niimpal katottava, et en ollenka muist, et piti jotta ikävystyttävi katunumeroi tarkkailla. Nuar kerjäläisnaine vilkutti mul ilosest! Vitivalkoseks maalattu miäs tul vasta. Kuninkaalliste henkikaartilaiste marssi. (Nee muute marssiva yht hyväs ryhris pimiäl linnanpihallaki, vaikkei kukka näe - paitsi mää, ko olin valveil.)

 
 H.L.

Usse olen eksyny, mut ikä en ol eksyksi jääny. Vasastanin meinasin. Pimiä ol jo tullu, ko malton vihro viimen tulla pois kaupunkinkirjastost. Sil aikka hotellin ja mun väli ol tullu 5 tiän risteys. Neljäst mää olen selvinny, mut viis ol liikka. Kävelin jokast katu vähä matka, mut mikkä ei ruvennu näyttämä tutult. Mun hämäränäkö o myyrämiinusseittemä, ja jokast kyltti piti mennä taskulampun kans sojottama. Tul epätoivo. Menin penkil istuma ja pitelin päääst ja pipost (oranssist) kaksin käsin kii. Jos vaik ajatus tiivistyis, ko sitä purista ulkopualelt?

Penki viäre tul nuarmiäs, teini oikkiastas. Kysys Need some help? Oma-alotteisest teinipoika tule kysymä, et voik autta. Voi rakkaat ruattalaiset, kui hyvi olette mukulanne kasvattanu! Mää sanosi et jees ja hotellin suurinpiirttese osotte. Teini huitos suuntta. Sit see kattos mun öö:n muatost naama ja sanos: Let mii teik juu teör. Ja talutti munt hotelli ette (100 metrin päähä). 

Kättelin ja kiitin ja kehusin!

Ja eksysin seuraavan päivän samas paikas. Harmitti tiätyst semmone ajahukka, mikä mene hortoilemisse, ja lisäks pelotti koko aja, ettei see sama poika vaa näe munt taas. Vois talutta ihan toissen paikka.

 

 H.L.

Ko hotellis men aika umppe, varasin toise. Nuukan ihmisen tiätyst syynäilin, et onk jotta erikoistarjoust. Oliki. Ihan Gamlastanis, mun lempparipaikas. Jo luakkaretkel olin siit hurmoksis. Golden Goat ol paika nimi, ja matka Suurtoril 8 metri, Kuninkkalinna 200 m. Siin saman päivän syntyski sit uus Oscar tähä mailma, ja lehtie-kanavie lisäks baarie liitutaulutki ol täys onnittelui Vickanil ja Danil.

Hotelli ol kiva, munt piretti ko kaua orotettu viarast. Semmosen pikkuseika olin jättäny huamamat, et vessat ja suihkut on koko hotelli yhteset. Mut kosk ei ollu mikkä sesonk, hyvi see meni niinki, pyheliina ympäril käytävil hiippailles.

 ***

Viäl viimetteks ennen kotti lähtö huamasin, et elokuvateattereis esitetä ruattalaine komedia En man som heter Ove. K11 oli merkintä, ja päättelin siit, et mää hellämiäliki pystyn sen kattoma.

Lipumyyjä ol vissi ajatellu, et helpomp o siivojan imuroitta, jos laiteta kaik asiakkat saman klimppi istuma. Salis ol kolmasosan täyrelt ihmissi - kolmes penkkirivis. Munt myyjä ol laittanu kahre ruattalaisen pappan väli.

Oikkial pual istus kahreksankymppine hiljane miäs, sil ol puvuntakki ja Maraboun suklaaknapei. Vasemal pual ol vilkas seittemänkymppine. See katteli mun mantelipussin aukinykimist ja päivittel huanoi nykypussei. Mainoksi see ihmettel samal innol ko määki, nauretti iha samois kohris (voi olla, ettei silläkä ol telkkari koton, ko samal Ikean mainoksel hörötetti.) Tämä pappa ol tosi hyvä elokuvaeläytyjä. Hörähtel ain ko hiukanki ol syyt, säpsys tualiltas, ko joku ol vaaras taik peruutti postlaatikko. Rupes itkemä, ko filmin sankariki itk. Huutel hissuksis piäni välihuutoi Oj! Huj! Härregud! Ja yhtys soundtrack-laulu: Maybe I did not treat you quite as good as I should. Hiljanen pappa mun viäres nauro kerra ja monen kertta kuivas silmi.

Mun tarttis ussemi elokuvis istu. Filmiki hyvä ol. Mut nee pappat!

 

Heli

 

Jestas ko tul sepustust. Niinko olissin jo alottanu Lähtisiks föli 2:n. Mut emmää sunka sitä ennen kirjot, ennenko kaik o lukenu ensmäse.

 

 

 

 H.L. Kuninkaanlinnan joutsenet, nokikanat, naurulokit, telkät, sinisorsat...