Ko lähte suvireisul Enontekiöl ja muil tiätymättömil taipaleil, voi aja reippast ja aikuismaisest - taik pyssätä joka kulleron ja ponin kohral. 8 päivä reisu Suame solisluuhu ja takas, 2100 kilometri ja 600 kuva.

 

Kunnat murhettu, et mil hee toisistas erottuis ko raha ei ol eikä tul. Suuri-valtavi rahoi ei tarvita, jos on kekseliäisyyt ja hullumaisuut riittäväst. Liminka, pikkunen kunta Pohjois-Pohjanmaal, ei ol tunnettu juur muust ko maanmainiost lintulahrest. Kovast mun miältäni sykäytti, ko liminkalaise liikenneympyrän katuvalot ol muatoilttu hanhenpäiks. Hankala o otta ympyräs valokuva varsinki ko itte aja, mut kuvitelkka!


Muutonki ol hauska matkal kattella, et mimmottos minkäkin paikkakunnan kuuluisuus o otettu arkikäyttö. Piippolas ol tiätyst palvelukeskus Vaarintalo, ja Kärsämäel, Suamen navas, ol Keskipiste-nimine marketti. Vaakunas ei ollu possunkärsä, vaik olis ollu nii soma.


Suame läntist raja ajaes tul tunne, et pääsiski Ruatti. Laitin vilku vasemmal ja menin. Hop. Tääl olla! Ihan tavalist. Paitsi et Pajalas möllöt keskel kuntta lapinpöllöpatsas. Jotenki see vissi vahtis kunna ilmotustaulu, niinko Napoleon.

Mitä pohjosemmaks pääsin, sitä kummallisemmaks tul luanto. Leviät kuuseoksat muuttus kapiaks, mäet yliliiotteleviks, ohilentävist linnuist ei voinu olla iha varma, valo yltys vaa vaik yät päi ajelin.
 

 Rakensin reitin paperkarttojeni varas menemä Pallas-Ylläksen kansallispuiston läpitte. See ol yht huakailemist. Näin mettäjäneksenki, Da capo -suklaanruskia pupu paineli metäs.

 Sain ittekseni ajella, kuvata asfalttiaki makkavalttas. Vähä ennen pualt yät valo ol kanariankeltane.

 


 POROT! Joko mää sanosin porot! Ain toivon ja haaveilen, et näkiski poron, ja see o siit hyvä haave, et kyl niit tual napapiirimpän näkeki. Kulkiva siäl asfalttiteil niinko Vesa Keskine kyläkaupassas, väistivä vast ko auton  pysäytti ja tul itte ulos. Hetke aikka ko olin ollu tiälairas eres olevi poroi ihmettelemäs, huamasin runoauto Vapun taustpeilist, et munt seurata. Kolm suurt urosporo siält jolkottel lähemäks. Nyy o aik jatka!


 

 


Kaikki välei ei tarvinnu yksinäs kaasutella, sain matkailuauto-Allilt kyytin. Näkyvyys hyvä kymmenen ja pluspiste ilmastoinni sympaattisest järjestämisest. Merja - paikallistason kantava voima - kuskas ja järjestel - kiitos ja syrän!


Vaik mu matkan ol huviks eikä hyäryks, ni yhre esiintymise olin sopinu. Enontekiön kotiseutumuseol, humajava, kotosa pihapiiri Ounasjärve rannal.


Museoalueen päätalo tunneta murhatalon nimel - kulkumiäs on tehny kauhioi veritekoi siäl ja kokonaisen perhe henke viäny. Yritin olla ajattelemat mittä lammikoi ja pia oma esiintymistutina veiki munt mennesäs.

 (Juantajan tervetulosanoi kuulustelevan, tutisevan runonkirjottajan selkäkuva: Katja Keskitalo)


Huviosuutte pääsin takas, ko toteutin yhren kolmeneljäsosahullun porukan kans monivuatise unelman päästä Puolangan pessimistipäivil. Oi ko ol vapauttava, ko ei tarvinnu orotta tapahtumalt yhtikäs mittä, sai hyväksy kaik ankiat asiakaspalvelijat, kuivat juannot ja kumisevaise äänentoisto. 

Ei voinu totisena kattella ihmiste ilo siit, ko 15 minuutti enne ohjelma alkamist rupes satama. Siin sitä sit voitoriamusena kaivetti saretakit esil ja yhrest suust hihkasti: Mää tiäsin! Mitä meil mittä hyvä ilma o ikinä suattu!


Hihityttävi yksityiskohti ol Pualankan tori täys.

Oli kerätty yhte ilmotustaulu kaik huanot uutiset Puolankalt, vois osallistu itkujooga ja kattella onnetont valokuvanäyttely, misä ol kyl kehykset komiat. Sai maalat pirui seinil, niinko jonku vähäflik heti maalaski.


 

Kulttuuril ja taittel ol omistettu iha oma paikkas.

 

 Ja tähä laatikko mul olis ollu roppakaupal ehrotuksi. En laittanu mittä ko en osannu valita.


Ko viäl sain ostetuks takiliäppesse rintanapi, misä luke Olen huono, ol tapahtumal kruunu.


Kiitos Pualankan pessit ja meijä omat kans!


 ***


Kyl koto-läns jo viiko jälkken kutsus, vaik tiäl viihrynki. Otin taas mu vanha-aikkasen karttakirjani ja kattosin, mikä olis mutkallisin reitti läntte. see löytys jokseenki tualt Veneheito ja Haapajärve suunnilt. Yhtäkki tul ette Nivala. Teemu tähtihistorioitsija Keskisarjan ja Raimo lempiministeri Sailaksen syntymäpaik  - kumpiki Helil kyläs -ohjelman viarai. 

Mää ketä en ol älykoneitten kans kovi ystävystyny, käytin tommost manuaalist sovellust, ko tutkisin uut matkakohrettani: kioskin frouva neuvos ruakapaika, Nivala-leht neuvos kesäteatterin, hualtamol neuvotti yäpaik. Keskel lehemäpitäjä seisos lypsäjäpatsas. Kirjakaupas ol ale. Tän mää jään!


Emmää sit sen kauemaks jääny ko päiväks ja yäks, mut hyvä miäl jäi. Mut Kyästi Kallio -museo kattomat! Ens kerral sit. Kiihryttelin Alajärve ja Kihniö pitki, mut Parkanos kriiiiiiiiiiik. Ol pakko jarrutta. Mitä mää näin!

 
Manu
ja Telle seiso tiä varres! Jäkäläst päätelle nee o liftannu aika kaua. Voi hyvät valtiomiähet ja heijä frouvat, tulkka nyy kyytti siält, mää siirrän nämä ryjät takapenkilt pois. Pariskunta ol menos Rauman pitsiviikoil ja sin mää heijät vein.

 


Herrajestas, pit sanno et siäl Pualanka-Hyrynsalmi huitteis ol Suamen korkioin vesiputous, huikkia Hepoköngäs, 24 metri. Sama ilmiö ko tuntureitten kans: paikan pääl pyärty huikastumisse, valokuvas näyttä pikku puistolt. Mut valtava ol!


Jatkan lomareissamist! Huilatka teeki, kaik ketkä voitte. Älkkä laittako sähköposti! En luve!

 

Heli